Meillä on tilanne se, että anoppini ei lapsistani kyllä välitä lainkaan.
Mieheni ensimmäisesta liitosta oleva lapsi on kyllä aina kaikki kaikessa ollut aina. On aina kaikki mahdolliset lomat pyydetty mummulaan.
Minun lapseni ovat aina olleet joka lomansa keskenään. Ei heistä olla kiinnostuttu.
Ei ikinä syys-, joulu-ja kesälomien aikaan tiedustella mitenkäs meidän lapset, mutta miehen lapsesta kyllä pidetään huolta.
Harmittaa siksikin, koska omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
En haluaisi olla katkera, mutta...
Mieheni ensimmäisesta liitosta oleva lapsi on kyllä aina kaikki kaikessa ollut aina. On aina kaikki mahdolliset lomat pyydetty mummulaan.
Minun lapseni ovat aina olleet joka lomansa keskenään. Ei heistä olla kiinnostuttu.
Ei ikinä syys-, joulu-ja kesälomien aikaan tiedustella mitenkäs meidän lapset, mutta miehen lapsesta kyllä pidetään huolta.
Harmittaa siksikin, koska omat vanhemmat ovat jo kuolleet.
En haluaisi olla katkera, mutta...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täsmennätkö, ovatko lapsesi siis sinun ja miehesi yhteisiä lapsia, siis anoppisi lapsenlapsia, vaiko entisestä suhteestasi, eivätkä mitään sukua anopille?
Ero tilanteessa on oleellinen.
Mikäli lapsesi ovat teidän yhteisiä, niin silloin uskon anopin vain pyttyilevän, ehkä ei ole hyväksynyt miehesi eroa vaikkapa uskonnollisen vakaumuksen vuoksi ja haluaa näin provosoiden tuoda kantansa esille.
Mikäli taas lapset ovat sinun entisestä liitostasi, eivät mitään sukua anopillesi, en edes oikein ymmärrä reaktiotasi.
siis ovat toki yhteisiä lapsia. Jo 12 ja 14 v.
En ole ollut mieheni eroon syy.
Hän oli ollut jo vajaa vuoden eronneena kun me tapasimme.
Olen aina pitänyt kuin omaani hänen lastaan, koska eihän se lapsen vika ole jos vanhemmat eroavat.
On otettu yhteen niin mieheni kuin appivanhempieni kanssa yhteen asiasta.
Jotenkin kumma tilanne.
Olenko liian hyvä äiti, siis pidän kodistamme ja lapsistamme aina hyvän huolen.
Voiko olla kateutta vai mitä?
Näin minulle on joku joskus sanonut..
Kyllä on niin, että väkisin ei kannata yrittää, jos ei onnisu, niin ei onnistu.
Voihan olla myös, että lapsesikaan eivät pidä mummosta. Eivät koe häntä tarpeelliseksi itselleen.
Mummo taas näkee vanhimmassa lapsessa oman lapsensa piirteitä enemmän kuin kuin muissa lapsissa. On tullut jotenkin läheisemmäksi hänelle. Tai sitten hän huolehti enemmän vanhimmasta, koska arveli sinunkin helpommin suostuvan siihen, että lapsi on mummolla. Arkaili ehkä kysyä omia lapsiasi hoitoonsa.
Lopuksi käytäntö meni tähän nykyiseen.
Itsekin huomaan lapsenlapsistani, että se vanhin on lähinnä sydäntä, koska hän oli se ensimmäinen.
Tosin en vieroksu muitakaan, mutta tämän esikoisen esikoisen elämää seuraan vielä suuremmella kiinnostuksella.
Muut sitten tulevat perässä.
Elävässä elämässä usein on, että toiset ihmiset tulevat läheisemmiksi kuin toiset. Koskee myös suvun jäseniä ja heidän keskinäisiä suhteitaan.
Ei ole vanhimmasta lapsesta kyse vaan nuorimmasta. Lapsenlapsi ei ole ensimmäinen vaan sieltä keskeltä...
Mutta onhan se aika ikävää mummolta, kun yksi tai kaksi lastenlasta menee ohi muiden.
Lapseni ovatkin kysyneet, että miksi heitä ei ikinä pyydetä mummolaan vaikka muita pyydetään.
Jotenkin se on vielä hassua, että mulla on hyvät ja lämpimät välit appivanhempiin.
Ja kyllä mummo halaa ja kyselee kuulumisia kun käymme siellä, noin joka toinen tai kolmas kuukausi, mutta siinä se sitten onkin.
Harmittaa, kun tiedän että omat vanhempani eivät näin lapsenlapsiaan kohtelisi.
Siis kyse on nuorimaisesta lapsesta, miehen entisestä liitosta ja teillä yhteisiä lapsia, jotka vanhempia kuin tämä miehen lapsi... hieman olen pihalla?
ensimmäisestä avioliitosta? Jos näin on, niin myös ne muut ovat jääneet huomiotta, eikä vain sinun lapsesi.
Mieheni on nuorin sisaruksista. Hänen poikansa( 1 KPL ) on edellisestä liitosta.Poika vieraili meillä aina säännöllisesti sekä todella paljon "ylimääräistä".Ja tämä poika ja meidän yhteiset lapset ovat anoppini keskimmäisiä lapsenlapsia.
Siis lapsenlapsia on muitakin.
ymmärrätkö nyt?
kysymään siltä anopilta, miksi ei pääse kylään ;) Saattaisi mummo vähän änkytellä vastatessaan :D Toisaalta, eipä mummonsakaan muodostu tärkeäksi ihmiseksi lapsillesi, jos mummoa ei kerta saa tavata. Jos anoppisi on perinteinen malli mieltäänosoittavasta öykkäristä, niin älä huoli, vielä joku päivä se keksii alkaa syyttämään sua lasten etäisiksi jäämisestä. Lataat siihen vaan suoraan, että jos et väärin muista, niin anopille ei koskaan sopinut lasten vierailut. Turha alkaa nöyristelemään, paras kun lataa vaan heti muille tietoon sen, mitä mieltä on asioista, niin ei tarvi ihmetellä miksi kyräillään.
Anopillani on samanlainen tapa diskriminoida nuorempaa lastamme (5 v.), esikoinen (8 v.) sen sijaan saa kaiken huomion. Esikoiselle suodaan aikaa, kävelyretkiä yms ja kyläillessä saattaa jopa saada pieniä lahjoja, Kuopus jää ilman huomiota ja lahjoja, ja on siitä erittäin nyreissään, ei haluaisi lähteä mummilla käymään. Onpa sen sanonut mummille ihan ääneenkin. Ja molemmat lapset ovat siis mieheni ja minun yhteisiä.
Olen pohtinyt syitä ja olen keskustellut anopin kanssa asiasta ja todennut, että hänen pitäisi huomioida myös kuopus, enkä nyt tarkoita, että pitäisi lahjoja ostella, vaan kysellä kuulumisia pojalta ja olla kiinnostunut hänenkin asioistaan. Luulen, että syys anopin käytökseen on se, että hänellä on vain yksi lapsi (siis mieheni), eikä ole tottunut jakamaan huomiota useammalle.
(ihmissuhdepsykologia), että isovanhemmille ja on vaikea suhtautua oikein lapsenlapseen, joka on samaa sukupuolta kuin oma lapsi, johon isovanhemmalla on ollut itsellään vaikea suhtautua oikein.
Siis, esim. Äiti A:lla on itsellään vaikeuksia suhtautua tyttäreensä "oikein". No aikanaan kun tämä tytär X saa lapsen Y ja jos tämä lapsi Y on tytär, niin tyttärellä X on vaikeuksia suhtautumissaan tyttäreensä (=lapsi Y:hyn). Tämä johtuu siitä, että lapsi Y laukaisee tyttäressä X ne ongelmalliset tunteet, joita tytär X joutui kokemaan äitiltään A:lta.
Eli jos äitisi on kohdellut sinua huonosti, niin sinulla voi tulla vaikeuksia suhtautumisessa omaan tyttäreesi. Jos lapsesi on poika, niin ongelma ei ilmene.
Että ap voisi mietiä tältä pohjalta asiaa. Ovatko lapsesi sukupuolta, joka on ollut anopille ongelma joskus? Tai että, onko anopilla ja ap:n miehellä ollut huonot tai ongelmalliset välit...koska ns. lapsi menee pesuveden mukana...eli jos oma lapsi on koettu jotenkin ongelmalliseksi itselle niin hänen lapsiinsa suhtaudutaan samalla nyrpeydellä.
Tai tolla äiti-lapsi-lapsenlapsi -malli pätee siihenkin, että jos ap:n anopilla on jäänyt joskus aikasimmin omakohtaisia huonoja kokemuksia (esim. omassa lapsuudessaaan) uusioperheestä, uusista lapsista tai uudelleen avioitumisesta (tai jostain sellaisesta asiasta, mistä ap:n uusioperhekuviossa on kyse...vaikka esim. avioerosta, uuden vaimon ottamisesta) niin ap:n oma henkilökohtainen tilanne herättää anopin omat henkilökohtaiset huonot kokemukset muistiin....ja niitä voi vältellä niin ettei ole tekemisissä ongelmallisen asian (ap:n ja hänen miehensä yhteisten lapsien) kanssa. Eli anopin omaa heikkoutta.
Kaikista inhottavintahan ap:n tilanteessa on se, että lapset ajattelet olevansa jotenkin huonoja, kun he eivät kelpaa anopille. Ap:n kannattaa pitää huolta siitä, ettei lapsista tule sellaisia, että he hakevat hyväksyntää elämässään muilta ihmisiltä tunteakseen olevansa kelpaavia. Tai toinen äärilaita: ettei lapset kiellä anopin hyväksynnän puutteen aiheuttamaa kipua kieltämällä asian kovettamalla tunteensa.
Harmittavaa puolueellisuutta. Kuitenkin yksi lapsistanne on saanut yhteyden isovanhempiinsa, niin epareilulta muita lapsia kohtaan kuin se kuulostaakin, antakaa hanen pitaa tuo yhteys.
Voisitko sina "adoptoida" vanhusten hoitokodista ikioman isoaidin lapsillenne? Hoitokodeissa on paljon vanhempia jotka rajahtaisivat ilosta saadessaan "adoptioperhen". Voisitte vierailla hanen luonaan ja hakea hanet vierailulle kotiinne, ottaa hanet mukaan perheen piknikille tai vain autoajeluille tai nayteikknaostoksille. Eihan se haittaa vaikka han kavelisikin rullaattorin avulla; ei se esta kommunikointia lastenne kanssa.
Tassa tapauksessa ei yksinkertaisesti ole haviajaa, siina kaikki voittaa.
Miniälle, et suksi kuuseen niin alan rakastaan lapsenlapsiani(kun jätät ne pojalleni).Painostus keinona oikein hyväksi havaittu!Moni miniä ei kestä!En minäkään kestänyt ja masennuin..onneksi luoja vei sen korpin pois!