Kiusaaja uskoo omaavansa auktoriteettia kiusattuun nähden sillä perusteella, että miten paljon sitä on kiusatulla hänen omissa suhteissaan toisiin nähden tai miten heikolta hän vaikuttaa.
Suomi on epätasa-arvoinen yhteiskunta, jossa kaikki päsmää toistensa päälle. Keski-ikäiset pörhistävät rintaa nuorille, pomot iskevät nyrkillä pöytään, koulukaverit näyttävät toisilleen kenellä on eniten uskottavuutta jne.
Joku tekee sen herättämällä pelkoa, toinen tekee sen juoruamalla, kolmas muistuttaa kiireestä.
Kaikki ovat samanlaisia, koska erilaisuus johtaa auktoriteettien hyökkäykseen, sosiaalisen hyväksynnän poisviemiseen ja huonoudentunteen langettamiseen.
Kielteinen asenne kohdistettuna kiusattuun on auktoriteettien pääasiallinen työkalu. Auktoriteetin käyttöön ei tarvita mitään muuta kuin äänensävy, ruumiinkieli ja elekieli.
Olen huomannut, kuinka jokainen suomalainen toimii toista kohtaan joko alistumalla tai päällepäsmäämällä. Itse käyttäydyn tietoisesti koko tämän systeemin ulkopuolella, jolloin asenteeni vaihtelee suhteessa kumpaankin osapuoleen. Ja koska kaikki ovat samanlaisia, erilainen asenteeni tuo kiusausasenteen tai alistumisasenteen esiin jokaisesta ohikulkijasta. Uskokaa minua, on mahtavaa päihittää jokaisen tilassa olevan hyökkäys, näyttää kiusatuille, että erilaisuus on mahdollista, ja itselleen olevansa vapaa kaikesta skeidasta. Se on kadulla kiusaajille sitä että en reagoi heidän elekielellisiin hyökkäyksiinsä. Alistetuille se on sitä, että pidän individualistisen lippuni korkealla ja pään pystyssä, kun alistettu katsoo minua leuka painuksissa. Kiusaajat eivät ole tottuneet tähän ja yllättyvät. Kun he yrittävät katsoa minua silmiin mahdollisimman kovaa ja läheltä ohikulkiessaan, he eivät saa minua alistumaan. Kiusatut taas näkevät, ettei heidän tarvitsisi alistua ja joutuvat kyseenalaistamaan tyylinsä.
Auktoriteeteistä ei tarvitse välittää. Huolimatta pelosta, kivusta, syrjinnästä ynnä muusta helvetistä millä auktoriteetit saavat johtajuutensa aikaan, uhrit voivat päättää ettei johtajan käsitys heidän heikkoudestaan pidä paikkaansa.
Millaista olisi toisenlainen johtajuus, joka muottiin pakottamisen sijaan auttaisi ja tukisi ihmisiä tuomaan parhaat puolensa esiin? Se joka haastaa auktoriteettien valta-aseman, antaa juuri tällaisen viestin kaikille muille.
Suomi on epätasa-arvoinen yhteiskunta, jossa kaikki päsmää toistensa päälle. Keski-ikäiset pörhistävät rintaa nuorille, pomot iskevät nyrkillä pöytään, koulukaverit näyttävät toisilleen kenellä on eniten uskottavuutta jne.
Joku tekee sen herättämällä pelkoa, toinen tekee sen juoruamalla, kolmas muistuttaa kiireestä.
Kaikki ovat samanlaisia, koska erilaisuus johtaa auktoriteettien hyökkäykseen, sosiaalisen hyväksynnän poisviemiseen ja huonoudentunteen langettamiseen.
Kielteinen asenne kohdistettuna kiusattuun on auktoriteettien pääasiallinen työkalu. Auktoriteetin käyttöön ei tarvita mitään muuta kuin äänensävy, ruumiinkieli ja elekieli.
Olen huomannut, kuinka jokainen suomalainen toimii toista kohtaan joko alistumalla tai päällepäsmäämällä. Itse käyttäydyn tietoisesti koko tämän systeemin ulkopuolella, jolloin asenteeni vaihtelee suhteessa kumpaankin osapuoleen. Ja koska kaikki ovat samanlaisia, erilainen asenteeni tuo kiusausasenteen tai alistumisasenteen esiin jokaisesta ohikulkijasta. Uskokaa minua, on mahtavaa päihittää jokaisen tilassa olevan hyökkäys, näyttää kiusatuille, että erilaisuus on mahdollista, ja itselleen olevansa vapaa kaikesta skeidasta. Se on kadulla kiusaajille sitä että en reagoi heidän elekielellisiin hyökkäyksiinsä. Alistetuille se on sitä, että pidän individualistisen lippuni korkealla ja pään pystyssä, kun alistettu katsoo minua leuka painuksissa. Kiusaajat eivät ole tottuneet tähän ja yllättyvät. Kun he yrittävät katsoa minua silmiin mahdollisimman kovaa ja läheltä ohikulkiessaan, he eivät saa minua alistumaan. Kiusatut taas näkevät, ettei heidän tarvitsisi alistua ja joutuvat kyseenalaistamaan tyylinsä.
Auktoriteeteistä ei tarvitse välittää. Huolimatta pelosta, kivusta, syrjinnästä ynnä muusta helvetistä millä auktoriteetit saavat johtajuutensa aikaan, uhrit voivat päättää ettei johtajan käsitys heidän heikkoudestaan pidä paikkaansa.
Millaista olisi toisenlainen johtajuus, joka muottiin pakottamisen sijaan auttaisi ja tukisi ihmisiä tuomaan parhaat puolensa esiin? Se joka haastaa auktoriteettien valta-aseman, antaa juuri tällaisen viestin kaikille muille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin juuri töissä Kampin Anttilan Top-10 osastolla, jossa oli natsi naispikkupomo ja huono työilmapiiri. Sen näkee selvästi että mistä päin tuulee. Kun pari paikan pikkusieluista kundia katselevat sinua ja kävelevät machomaisesti, he tulevat hyökkäämään sinua vastaan. Olin keikalla 1,5 viikkoa ja alusta asti kieltäydyin tietoisesti kaikesta kontaktista asiakaspalvelijoiden kanssa. Olen asentaja. Olin koko ajan askeleen edellä työyhteisöä ja tein heille mahdottomaksi alistaa minua. He yrittivät tai ns. koputtivat kepillä jäätä monta kertaa, tuijottivat läheltä, kysyivät merkityksellisesti, holhoavasti ja aggressiivisesti jotakin. Jätin kokonaan vastaamatta. Enhän minä heille vastaamisvelvollinen ole vaan asennusfirman pomolle, jonka mukana keikalla olen. Samalla annoin ymmärtää, ettei minun kanssani leikitä. Pikkupomo vaikutti hyvin rasittuneelta siitä, ettei hän saanut kiusata minua kuten hän kiusaa paikan työntekijöitä ja omaa pomoani. Pomoni yrittää näyttää katuseksikkäältä ja vittuilee hänelle takaisin. Viikon edetessä työyhteisön akat, kundit ja johto pikkuhiljaa oppi, että minun epäsovinnaisuuteni ja epämiellyttävyyteni on rehellistä ja että heidän ainoa mahdollinen toimintatapansa minun kanssani oli työkeskeinen ja asiallinen. He eivät saaneet sanoa kaikkea mitä halusivat. Pahimmat kovikset yrittivät vain lisää viimeisenä päivänä saaden minulta vain samaa naamaa. Oma pomoni myös puhuu minulle alentuvasti, aggressiivisesti ja provosoivasti. Hän on hölmö eikä ymmärrä mitä hänelle sanoo. Hän on tapojensa orja, joka ei ymmärrä omaa rooliaan kovisdynamiikassa eikä komentelevassa työkulttuurissa, jossa alaiset eivät saa tehdä työtä itse valitsemillaan työtavoilla. Hän on huomannut kovan asenteeni työnantajayhteisöjämme kohtaan ja on alkanut taistelemaan sitä vastaan. Hänkin yrittää realisoida Suomessa vallitsevan arvojärjestyksen, jossa yksi vittuilee ja loput alistuvat välttämättömän pahan edessä. Tämän keikan viimeisenä päivänä hän yritti saada minut suuttumaan, koska hän ei sitä ole elokuusta lähtien onnistunut tekemään. Hän yritti kiusata minua ja näki kuinka suutuin. Hän teki myös "freudilaisen lipsauksen" puhelimessa omalle esimiehelleen siitä kuinka "jotain kävi mielessä". Kun pomoni vittuilee minulle, piilotan vihani ja pidän suuni kiinni. Sitten kun olen rauhoittunut, vastaan hänelle "jaaha" tms. Tästä huolimatta voin keskustella hänen kanssaan siitä miten haluaisin hänen käyttäytyvän ja voin pyytää häntä olemaan sanomatta minulle miten teen työni, jonka hän yleensä tekee. Kampissa näin myös kuinka asiakkaat viestittävät olevansa asentajaa korkeampiarvoisia kävelemällä ison painavan teräskuljetun eteen. He uskovat omaavansa etuajo-oikeuden ja käyttäytyvät kuin he eivät halua vaivata itseään paikan työntekijän läsnäololla. Kiusaaminen on oikeasti sitä että asemaansa itsestäänselvänä pitävät ylempiarvoiset suomalaiset yrittävät saada uhrinsa osoittamaan alemmuuttaan itsesäälillä tai nolaamalla itsensä. Mutta voit sen sijaan päättää käyttäytyä itsevarmasti ja nakata olkia kiusaajille. Käsitätkö tämän sosiaalisen dynamiikan? Ylimielinen kiusaaja kovistelee uhrilleen, joka muuttaa käyttäytymistään alistetuksi. Kiusaajan aiheuttamat kivut, pelot ja sosiaaliset rangaistukset ovat voimakeinoja kiusatun taivuttamiseksi alistumaan. Alistuminen ei ole välttämätöntä.
Olet ihan oikeassa taktikoinnissasi. Itse olen kokeillut vähän samoja metodeja ihan huvikseni ja sehän saa monelta konseptit ihan sekaisin, kun ei totutut käyttäytymistavat enää pädekään.
Näitä yllättäviä "hyökkäyksiä" voi kokeilla niin työpaikoilla, kaupoissa, lääkärikäynneillä, missä vain huomaa ylimielisyydellä kuorrutettuja ihmisiä olevan. Nämä useimmiten itseänsä vähän liian täynnä olevat ihmiset tekevät jotain ihme johtopäätöksiä tuntemattomistakin pienen hetken perusteella ja kuvittelevat päätelmiensä olevan oikeita/oikeuttavan yleensä alistamiseen. Sitten, kun tökkääkin niitä hieman takavasemmalta aivan yllättäen, niin johan on suut ammollaan.
Tuollaisissa tilanteissa yleensä huomaa, miten heikkoja surkimuksia nämä öykkärit lähes järjestään ovat.
Olen itse työpaikassa jossa kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, siat vain vähän tasa-arvoisempia kuin toiset.
Ymmärrän henkilökohtaisella tasolla päältäkävelemisen vastustamisen, mutta voimaton olen silloin kun organisaatio jyrää yli. Työterveyshuolto,luottamusmihet ja työsuojeluvaltuutettu ja omat esimiehet katsovat sivusta, koska eivät käsitä.
kertokaa strategioistanne käytännön esimerkkejä. hyödyntäisin niitä mielelläni!!!!