Elääkö kukaan muukin pyhien kilojen kanssa? Pyhiksi kiloiksi olen alkanut nimittämään puolisoni ylipainoa. Tämä ylipaino minun kannaltani syö parisuhdetta kahdella tavalla. Ensinnäkin siitä ei saa puhua. Toisekseen se viime aikoina vienyt minulta seksuaaliset halut. Itse pidän kunnostanit huolta ja tarkkailen säännöllisesti painoani ja syömisiäni. Kummpanini näihin sorru. Ruokailleessaan hän aina ottaa joko täysin samanlaisen annoksen kuin minä tai sitten hivenen isomman. Erilaisten lisukkeiden ja välipalojen keksiminen onkin hänelle jo harrastus. Liikuntaa ei voi harrastaa, koska näyttäisi tyhmältä. Muutaman kerran olen yrittänyt kekustella hänen ylipainosta, mutta puolisoni on järjestänyt asiasta ison riidan, jossa hän keskittyy minuun liittyviin epäkohtiin, joista monet ovat kumppani keksimiä. Tosin en väitäkään, että itse olisin täydellinen. En olekaan tuonut enää asiaa esille. Muuten puolisoni kanssa voi keskustella mistä tahansa, mutta rajoituksena on vain ylipainosta puhuminen. Se on kielletty alua keskustella.
Nyt katselen kuinka puolisoni lihoo lihomistaan. Suhteen alussa hän oli normaalipainoinen, mutta nyt liikutaan siellä lievästi ylipainoisen ja huomattavasti ylipainoisen rajoilla. Seksuaaliset halut puolisoani kohtaan ovat menneet. Harrastamme seksiä vain silloin, kun kumppanini ehdottaa. Itse en jaksa nähdä vaivaa. Pullataikinaa muistuttavat reidet ja takapuoli eivät vain ole sen arvoiset. Kohteliaisuudesta harrastan seksiä hänen kanssaan. Itselleni ulkonäöstä huolehtiminen on minusta tärkeää. Siinä samalla ottaa itsensä lisäksi myös kumppaninsa huomioon. Lihoaminen on vienyt kumppanilta itsetunnon, ulkonöän ja ilmeisesti kohta myös terveyden. Ehkä pitäisi alkaa puhumaan riitoja pelkäämättä. Huolestuttavinta on, etten jaksa kunnioittaa puolisoani. Tuntuu, ettei siihenkään ole syytä. Kotona hän makaa sohvalla kuin hylje ja valittaa mitättömistä pikkuasioista. Puolisoni on huonoa seuraa. Minnekään häntä ei kiinnosta lähteä. Joskus kun olemme lopulta lähteneet, matka on vaivaannuttavaa valituksen kuuntelemista. Ehkä pitäisi päättää tämä suhde. Puolisoni voisi löytää jostain toisesta miehestä kaltaisensa. Yhdessä he voisivat onnellisina ahmia pizzoja ja hampurilaisia välittämättä painosta, ulkonäöstä ja hyvinvoinnista.
Nyt katselen kuinka puolisoni lihoo lihomistaan. Suhteen alussa hän oli normaalipainoinen, mutta nyt liikutaan siellä lievästi ylipainoisen ja huomattavasti ylipainoisen rajoilla. Seksuaaliset halut puolisoani kohtaan ovat menneet. Harrastamme seksiä vain silloin, kun kumppanini ehdottaa. Itse en jaksa nähdä vaivaa. Pullataikinaa muistuttavat reidet ja takapuoli eivät vain ole sen arvoiset. Kohteliaisuudesta harrastan seksiä hänen kanssaan. Itselleni ulkonäöstä huolehtiminen on minusta tärkeää. Siinä samalla ottaa itsensä lisäksi myös kumppaninsa huomioon. Lihoaminen on vienyt kumppanilta itsetunnon, ulkonöän ja ilmeisesti kohta myös terveyden. Ehkä pitäisi alkaa puhumaan riitoja pelkäämättä. Huolestuttavinta on, etten jaksa kunnioittaa puolisoani. Tuntuu, ettei siihenkään ole syytä. Kotona hän makaa sohvalla kuin hylje ja valittaa mitättömistä pikkuasioista. Puolisoni on huonoa seuraa. Minnekään häntä ei kiinnosta lähteä. Joskus kun olemme lopulta lähteneet, matka on vaivaannuttavaa valituksen kuuntelemista. Ehkä pitäisi päättää tämä suhde. Puolisoni voisi löytää jostain toisesta miehestä kaltaisensa. Yhdessä he voisivat onnellisina ahmia pizzoja ja hampurilaisia välittämättä painosta, ulkonäöstä ja hyvinvoinnista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjottakaa (molemmat molemmista ja tarvittaessa myös itsestä) ylös ne vaivaavat/haittaavat/epämiellyttävät piirteet joihin haluatte parannusta. Listatkaa ihan kunnolla, pienetkin asiat. Paljastakaa lista yhtä aikaa toisillenne. Alkakaa käymään kohtia yks kerrallaan läpi (vaikka vuorotellen molempien listaa), ja miettikää millä sen voi ratkaista.
Usein todellinen ongelma on jossain syvemmällä kuin kuvitellaan. Ehkä se lihavuuskin on vain oire? Kunnioituksen puute taitaa vaivata molempia.
Mitä ei tunnusta, sitä ei voi muuttaa. Toista et voi muuttaa, vain itseäsi.
Jos te molemmat vain haluatte, te voitte saada suhteenne kuntoon. Siihen tarvitaan MOLEMPIEN työpanosta, tiiminä toimimista. Tuet, autat toista kehittämään itseään ja hän sinua.
Hankkikaa vaikka joku parisuhdeopas, ja sen avulla alatte selvittään suhdettanne. Jos vain molemmat oikeesti tahtoo saada suhteen kuntoon. Voisitpa ihan ensimmäiseksi kysyä kumppaniltasi, tahtooko hän hyvän suhteen.
Tuohon laihdutushommaan haluan vielä ihan erikseen sanoa sen, että älä missään nimessä yritä pakottaa häntä laihduttamaan yksin. Houkuttele hänet sun kans lenkille. Tehkää se yhdessä! Joskus voisit tehdä ruuan ja tarjoilla sen hänelle, saisit ainaki ite mielenrauhan kun voit antaa hänelle sen verran ku sinusta on sopivaa. Mutta ottakaa se "romanttisena illallisena", älä kerro hänelle mikä siinä on takana. Tietenki hän saattaa arvata, mutta onhan se mukavaa olla joskus palveltavana. :D Mutta niin kauan kuin hän ei halua laihtua/muuttaa elämäntapojaan, se ei tapahdu itsestään tai sun pakottamana, silloin sun täytyy vain hyväksyä asia. Silloin voit muuttaa omia asenteitasi.
en voi muuta sanoo ku oot kyllä aika pässi puolisoos kohtaan.itekkin olen ylipainoinen eikä mieheni ole ikinä mulle huomautanu siitä tämmösenä olen kelvannu jo 18.vuotta ja kelpaan kuulemma jatkossakin.ei ketään voi pakottaa laihduttaan sen takia ku toinen haluaa sehän on painostamista.menee viiminenkin mielenkiinto liikuntaan tolla lailla.ja toivottavstai puolisos tajuaa minkälainen luuseri olet ja jättää sut hyvän sään aikaan.ite en koskis pitkällä tikullaakaan tollaseen hippiäiseen.