En enää kestä tätä ikävää,kaipausta ja turhaa
unelmointia.
On käynyt selväksi ettei mitään ole koskaan ollutkaan,muuta kuin minun hullut tunteeni.
Onnistun kyllä jotenkin kuolettamaan itseni,elämä ilman tunteita on varmasti helpompaa.Sääli sinänsä sillä olisi ollut niin paljon annettavaa.
En pysty ikinä enää luottamaan itseeni,niin pahasti annoin tunteideni pettää itseäni.
unelmointia.
On käynyt selväksi ettei mitään ole koskaan ollutkaan,muuta kuin minun hullut tunteeni.
Onnistun kyllä jotenkin kuolettamaan itseni,elämä ilman tunteita on varmasti helpompaa.Sääli sinänsä sillä olisi ollut niin paljon annettavaa.
En pysty ikinä enää luottamaan itseeni,niin pahasti annoin tunteideni pettää itseäni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihan samanlaiset fiilikset.
ei jaksa enää ei.
elämä on.
aatokset täälläkin...ei tässä uskalla tunteilla enää ollenkaan...
niin nuori...ja jo niin kyyninen...
elämältä enemmän odotin... :(
Olen päättänyt kovettaa itseni ja elää vain "järjellä".Rakastuminen,mielenhäiriö.
Rakastua johonkin,josta et saa kirveelläkään selkoa,ei ajatuksia,ei mielipiteitä ja kuitenkin,olen ollut rakastunut,häneen.Turhaa oli kaikki,toivottavasti ei enää koskaan samaa tunteiden paloa ja ...jälkikipua!=(
Toivon hänen lukevan tämän ja tietävän,MINÄ HULLU,IHASTUIN JA RAKASTUIN !!
Ja LAKASTUIN!!
Aivan samat tunteet täälläkin. Mutta näin se vaan on. Elämä jatkuu kuitenkin, tavalla tai toisella. Sairastuin joten kaikki tuntuu vielä vaikeammalta.
Yritän kuitenkin parhaani päästäkseen eteenpäin-joka päivä. Ja olen kiitollinen kaikista-ihanista ystävistä, mukavasta perheestä ja hyvästä työpaikasta mutta varsinkin niistä ihanista hetkistä jolloin luulin että meitä oli kaksi rakastuneita. Tiedän että se on tunne joka ehkä ei koskaan enää tule takaisin, se oli kuitenkin ainutlaatuinen tunne minun elämässäni. Kiitos sinulle niistä kuukausista ja päivistä.
Emme onnistuneet-en voi syyttää vaan sinua siitä. Emme yrittäneet riittävän kauan-siinä se oikea suru piileskelee..Mutta nyt sinä olet jo mennyt eteenpäin elämässäsi, et halua tavata enää. En ollut mitään sinulle, yksi monista suhteistasi. Sinä taas olit ainutlaatuinen minulle.
Elämä voittaa jossain vaiheessa, minunkin elämään tulee ehkä vielä joskus joku henkilö joka ajan myötä voi tulla yhtä tärkeäksi minulle kun sinä. Teen kaikkeni että niin joskus tapahtuisi ja tiedän varmasti etten enää koskaan tekisi samat virheet joten ehkä...Mutta elämässä on niin paljon muutakin, ennen kaikkea haluan rakentaa elämäni nin että olen onnellinen yksinkin, aivan kuten olin ennen sinua.
Te naiset olette sitten ällö tunteellisia ja masokisteja.
Sekaantua varattuun tai siinä käy just noin. ja se on omaa tyhmyyttä ja kostoa siitä,mitä olette itse aiheuttanut;)
..on samat tunteet..mutta sen ihastumisen/rakastumisen lisäksi meinasin vielä saadakin sen miehen itselleni...:)sitten kun mahdollista..haluaisin kovasti kertoa hänelle..jotain tunteista,mutta pelkään sitä reaktiota..aikaa on kulunut..
Ensimmäistä kertaa elämässäni annoin naiselle kaikkeni, heitin itseni hänen jalkoihinsa enkä enää kestä tilannetta. Tuntuu että elämältäni murenee päivä päivältä pohja. Päivät ovat kiduttavia häntä vain kaivaten, ja yöt näen hänestä yhtä tuskaisia unia. Pelkään tulevaa talvea...