Onko kaikki

ja varsinkin kun jo alusta sti tietää että ei mitään vakavaa.
Monta kertaa vaikka eron jälkeen on suhteita joissa voi käsitellä eroaan ja saa kuuntelijan.

Eli ei se ole hukkaan heitettyä ja varsinkaan kun ei ketään loukata.
Voihan ystäviä olla.

Ukkomiehen kanssa pelkkänä panopuuna oleminen on todellakin hukkaan heitettyä aikaa. Sitähän sait, mitä tilasit. Kun herrojen kanssa lähtee marjaan, niin ne vievät koko ropposen.

Ei tullut mieleen se, että mitä hallaa aiheutit sen ukkomiehen perheelle ???

Tietenkin olisi parempi, etten ikinä olisi koko tyyppiin luottanutkaan ja ohittanut heti. Lisäksi olin todella nuori ja kokemus nolla, joten ehkä olisin halunnut aloittaa nuo asiat hiukan pehmeämmin (oikea parisuhde) eikä heti nähdä kuinka synkkä se kolikon kääntöpuoli voi olla.

Mutta nyt jos haetaan jotain positiivista, niin tuli huomattua miten helvetillistä tuo pettäminen voi olla kaikille osapuolille. Petetyksi tulemiseen en pysty vaikuttamaan, mutta kyllä tuo kokemus vahventaa sitä, että en ikinä halua pettää. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta ei tuo menneisyys ainakaan rohkaise siihen hommaan lähtemään.

Ehkä siihen vaikuttaa juuri myös tuo, että olin tosiaan niiin nuori silloin, en edes täysi-ikäinen. Ja sellaista aikaa pidän sopivampana kokemusten hankkimiseen eikä silloin menetys niin suuri ole, jos ei juuri se juttu toimikaan. Sitäpaitsi, enemmän vahinkoa olisi syntynyt jos olisin jäänyt suhteeseen tai se olisi aiheuttanut mahdollisesti eron.

Kaikille tulee noita "paskamaisia loppuja" joskus, mutta sepä ei olekaan sinun loppusi. Tiedä häntä, ehkä löydät paljon paremman, uskollisen, miehen ja olet onnellinen juuri siitä että näin nyt kävi. :)

Nyt siirryn puhumaan yleisesti eroamisesta ja törkeästi unohdan uskottomuus-aiheen. Mitä minä olen huomannut, niin jotkut eronneet löytävät itselleen myös paljon parempaa kuin ennen. En tarkoita välttämättä, että entinen olisi huonompi, mutta kokemusten muovaamana voikin yhteiselo sujua jonkun muun ihmisen kanssa paljon paremmin.

Ja turha täällä heti odottaa, että ykköset heti haukkuisivat. Teepäs pieni ajatteluleikki siitä, että sujautat tuon tekstin jonkun ykkösen suuhun. Ehkä se auttaa myös näkemään sitä petetyn asemaa. Heihinkin sattuu ihan samalla tavalla. Silloinhan kokemus ei olisi täysin turha jos tuo auttaisi ymmärtämään muita ihmisiä ja sellaisia asioita, joita ei kannata tehdä.

Siksi sitä ei kannattaisikaan heittää hukkaan ja elää sellaisen kanssa, joka ei ajattele kuin itseään ja omaa nautintoaan, välittämättä muista.
Haukkujia ei voi ollakkaan, on vain kärsijöitä ja sijaiskärsijöitä jätetyille, sekä petetyille.
Jatka vain elämääsi uudessa ajassa eteenpäin ehkä sen toisen kanssa.

elämästäni hukkaan yli puoli vuotta ukkomiehen kanssa, jolle en oikeasti merkinnytkään mitään! Nyt olen menettänyt uskoni ihmisiin... Tuntuu, että koko tämä pieni paikkakunta tietää millainen olen ollut ja miten käyttäytynyt. Aivan kuin joka puolella minua tarkkailtaisiin ja arvosteltaisiin.
Vaimo on nostettu jalustalle, hän on se, joka on joutunut kärsimään ja saanut sädekehän päänsä päälle. MInulle jäi se huoran maine!

Petettynä vaimona en voi muuta kuin olla tyytyväinen että olet pettynyt itseesi. Niin ovat varmasti monet läheisesikin. Olet tehnyt elämässäsi koko aja´n vääriä valintoja ja elänyt vain omaa napaa tuijottaen. Joskus se sitten iskee takaisin. Olet... ei sinunlaisellesi ole edes sanaa!

hukkaanheitettyä aikaa, jos on perustellut itselleen tapansa toimia. Kirjoitit, että uskoit rakastumiseen ja uskoit olevasi hänelle tärkeä. Aivan. Mikään ei todista sitä vastaan, vaikka suhde päättyykin. Tunteet ja realismi ei aina kohtaa, pelkkä rakkaus ei riitä. Sen takia kakkosen olisikin hyvä olla asettamatta suhteelleen varattuun liian kovia odotuksia.

Kummallista. Vaikka itse lopetin suhteemme, ja vaikka edelleen ajattelen miestä kerran minuutissa, silti toivon, etten olisi ikinä tavannutkaan.