Olen reiska kolmekymmppinen nuorimies. Takana korkeakoulu ja vakituinen työ. Saman naisen kanssa olen kohta seurustellut 8 vuotta.
Ensi kesänä pitäisi olla meidän häät. Mitään uutuudenviehätystä suhteessa ei enää ole kyse, asiat ovat menneet vain omalla painollaan.
Avioliitto sinänsä ei pelota, mutta tottakai katselen myös vieraita silloin tällöin esim. baareissa. Hienoahan se on valloittaa uusi nainen, kokea uutta jännitystä.
Joskus olen miettinyt myös eroa. Loppujen lopuksi kuitenkin suhteemme on varsin tasapainoinen, hyväksymme toistemme poikkeavuudet ja eroavaisuudet.
Kiinnostais vain kokea samanlainen nuoruudenkiihko esim. seksissä kuin joskus 10v sitten uuden naisen kanssa. Nähdä hänet ensimmäistä kertaa alastoman yms.
Voiko sellaista kuitenkaan enää kokea, vai ajattelenko vain turhia. Täytyis kai sitten vain hyväksyä tämä koittava vanhuus ja lopettaa lapselliset mutta erittäin hauskat mietteet.
Taloudellinen menetykseni olis erittäin raskas erossa ja pitkä suhde on toisaalta antoisa, henkiseltä puoleltaan älykkään ja tasavertaisen ihmisen kanssa.
Avioliiton myötä minusta tulee huoleton mies taloudellisesti, mutta olenko saman naisen kanssa riittävän onnellinen.
Ensi kesänä pitäisi olla meidän häät. Mitään uutuudenviehätystä suhteessa ei enää ole kyse, asiat ovat menneet vain omalla painollaan.
Avioliitto sinänsä ei pelota, mutta tottakai katselen myös vieraita silloin tällöin esim. baareissa. Hienoahan se on valloittaa uusi nainen, kokea uutta jännitystä.
Joskus olen miettinyt myös eroa. Loppujen lopuksi kuitenkin suhteemme on varsin tasapainoinen, hyväksymme toistemme poikkeavuudet ja eroavaisuudet.
Kiinnostais vain kokea samanlainen nuoruudenkiihko esim. seksissä kuin joskus 10v sitten uuden naisen kanssa. Nähdä hänet ensimmäistä kertaa alastoman yms.
Voiko sellaista kuitenkaan enää kokea, vai ajattelenko vain turhia. Täytyis kai sitten vain hyväksyä tämä koittava vanhuus ja lopettaa lapselliset mutta erittäin hauskat mietteet.
Taloudellinen menetykseni olis erittäin raskas erossa ja pitkä suhde on toisaalta antoisa, henkiseltä puoleltaan älykkään ja tasavertaisen ihmisen kanssa.
Avioliiton myötä minusta tulee huoleton mies taloudellisesti, mutta olenko saman naisen kanssa riittävän onnellinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
voi olla raskas mahdollisessa avioerossa, koska jokainen ajatteleva ihminen tekee AVIOEHDON.
..taloudellinen menetys tulisi, jos hän ei menisi avioliittoon.sain käsityksen, että nainen tienaa hyvin.
mikäli ajattelet että haluat vielä tavoitella muitakin naisia ja nautiskella muista suhteista niin tuskin voit tulla onnelliseksi sitoutumalla tähän vanhaan suhteeseen.
Kasva vielä ja katsele ymärillesi poikamiehenä. Kun aika ja ihminen on oikea niin silloin voi sitoutua, ei tottumuksesta toiseen.
Olen tuota myös miettinyt. Mutta kuitenkin minua kiinnostaa myös avioliiton ja rahan tuoma helppo ja velaton elämä kuitenkin näin nuorena.
Puolisoni on hyvissä rahoissa, rikkaasta suvusta ja minua pari vuotta nuorempi.
Hieman olen kyllästynyt vain. Mutta kannattaako pienen kyllästymisen vuoksi heittää kahdeksan vuoden suhde hukkaan?
Kaikki se ja myöskin tulevaisuuden turvattu ja leppoisa elämä, hukkaan vain ja kokeilunhalun vuoksi vain?
Halua olisi kovasti tietty kokeilla nuori 20-25 vuotiaita kiinteärintaisia nuoria naisia sängyssä myös. Ketä miestä sellaiset eivät kiinnostaisi, vaikka kuinka olisivat avioliittoon menossa tai siellä jo?
Olemme lapsettomia vielä ja omalta osalta toivonkin, että myös tovia pidemmän aikaa vielä, joten elämä on ehkä siltäkin osin hieman tyhjempää, mitä perhe-elämään pössähtäneillä. Siksi mietinkin myös nuorten naisten haaremia.
Arjen täyttää uralla eteneminen ja harrastukset, joten elämä on myös varsin itsekästä. Pidän tavoitteellisesta elämästä, mutta onkohan tunne-elämäni täysin häiriintynyt mennnäkseni naimisiin?
on tökkivät ihmissuhteet...
Entä jos naisesi haluaa avioehdon?
Ja voi nimittäin haluta, kun vaikuttaa ihan älykkäältä naiselta ja on varakkaampi osapuoli.
En toivoisi, että minun tuleva aviomieheni menisi kanssani naimisiin, jos hän epäröisi avioitua kanssani ja miettisi naimisiinmennessä suuressa määrin taloudellista turvallisuuden tunnettaan.
Kyl se raha jää toisarvoiseksi siinä tilanteessa kun aletaan avioerossa lopettamaan ennemmin yhteistä kotia ja kaipaamaan lapsia kylään etävanhempana. Näin luulen.
kyllä raha merkitsee paljon. Se mahdollistaa niin paljon elämässä asioita, mistä voi nauttia.
ihmiset , joilla ei ole mahdollisuuksia edetä urallaan, ei oo aikoinaan opiskelut kiinnostanut tms. , tai saavuttaa muilla tavoin taloudellisesti turvattua elämää, tyytyvät siihen tilaan ja väittävät toisin.
Itse olen köyhistä oloista. Siksi näen rahan entistä tärkempänä tulevaisuudenkin kannalta.
Lapset eivät kuulu vielä vuosiin elämäämme.
...en todellakaan tahtoisi kanssasi naimisiin! Että joku edes viitsii ajatella tuollaisia, rahoja tms. Tulee sellainen tunne, että et taida olla vielä ihan kypsä aikuinen?
Tosin ymmärrän kyllä halusi kokeilla uutta, jos todella olet ollut 10 vuotta saman naisen kanssa. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että ikävuosina 20-30 pitäisi kokeilla paljon erilaisia suhteita ja vakiintua vasta päälle kolmekymppisenä, sitten kun varmasti tietää mitä haluaa. Itse en ikinä uskaltaisi vakiintua miehen kanssa, joka on seurustellut pääasiassa yhden naisen kanssa. Jossain vaiheessa se kokeilunhalu kun nostaa päätään...!
jotenkin kieroutunutta touhua tuo on kuitenkin.
Nyt tuo morsiamesi omaisuus saattaa tuntua mukavan turvalliselta asialta, mutta mietippä jos siitä tulee myöhemmin pallo sun jalkaan...taloudellisesti naisesta riippuvainen aviomies. Ja jos teidän avioliitto menee mönkään (ei pakosta sun naiskokeilunhalusta vaan muista syistä) niin liitosta lähteminen voi olla vaikeaa. Talous romahtaa jonkin verran sitten kuitenkin. Esim. jos ootte ostanut sun rahoihin nähden jotain kalliita juttuja niin voitko lunastaa puoliskan itsellesi. Jos menee kovasti oman sen hetkisen rahatilanteen yläpuolelle.
Että rahallinen riippuvuus voi muuttua taakaksikin. Ja raha-asioista parit riitelevät useimmiten, kuten lastenkasvatuksesta.
Ja sekin vielä, että tyttösi suku ei varmaan nää asiaa sillälailla, että tyttösi rahoista tulee sinunkin rahojasi. Vaikka paperilla tulisikin. Varakkailla ihmisillä, joilla on omaisuutta, on yleensä tarkkoja suunnitelmia mihin raha tulee käyttää. Fyffet on olleet suvussa niin kauan kierrossa, että ne halutaan pitää suvussa. Esim. sukutilaa ei myydä, tai perintömökkiä vaan varallisuus käytetään niiden asioiden yllätpitämiseen jälkipolville. Että en odottaisi, että tyttösi myisi osuuttaan esim. suvun yhteisessä hallinnassa olleesta kesäpaikasta tms., jotta saadaan aviomiehelle ja tytölle ihan ihka oma paikka. Noup, veri on vettä sakeampaa. Ja suku tietysti ajattelisi, että nyt se hullu aviomies on kärkkymässä meidän rahoja tai haluamassa kasvattaa omaa hyvinvointia suvun rahoilla.
Tää on taas joku provo...
tuollaisin perustein. Ei tule kestämään ja silloin teillä on varmasti häviöitä enemmän kuin nyt. Ellei rakasta toista koko sielullaan ei kannata sitoutua avioliittoon. Tämä on vain minun mielipiteeni asiasta :-)
Jaa-a. että taalat, talot ja tavarat tässä nyt sitten miestä suhteessa kiinni pitävät. No, mikäs siinä - kukin taaplaa tyylillään.
Mutta kyllä nyt vaikuttaa siltä, että enemmin tai myöhemmin - oletpa aviossa tai et - tulet toisiin naisiin sekaantumaan, sehän on selviö, kun näin vahvasti tuot noita toiveitasi ja tarpeitasi esiin. Eli otat sitten riskin, että aviossa petät ja käry käy ja uskoakseni fiksu naisesi tekee avioehdon, josta sinulle ei jää penniäkään, jos ja kun ero tulee... Eli siihen rahan tuomaan helppoon elämään en niin kovin paljon sinuna luottaisi...
Eli mitäs jos tsekkaisit ne nuoret naiset nyt heti, niin sitten sinun ei enää tarvitse miettiä mitä valitset. Voipi olla vaikka niinkin, että kokeilut johdattavat sinut tiukemmin nykyisen naisesi luo - tai sitten ei.
Ja missä on rakkaus? Sinun laisesi laskelmoiva mies ei ehkä tiedäkään siitä mitään, joten ehkä raha ja "tavara ;)" sinulle riittävät...
Epärehellisyydellä et kuitenkaan loppuen lopuksi pitkälle pääse...
ei tuossa mitään uutta ole, leikit vaan arpapelia elämän kanssa, senhän näkee sitten kun on arpansa heittänyt, että mitä tulee...
luonnollista pohdintaa, jonka jokainen joutuu tekemään päättäessään mennäkö naimisiin vai ei. Kai se on ihan luonnollista tavallaan tiedostaa ja käsitellä mielessään sitä asiaa, että avioiduttuaan tosiaan ei muita naisia saisi tulla enää. Että ehkä nuo on asiaankuuluvia, luonnollisia, elämäntilanteeseesi kuuluvia kysymyksiä, joita käyt nyt mielessäsi läpi. Mieti rauhassa loppuun, kunnes tunnet päässeesi jonkinlaiseen varmuuteen asiasta...ei kannata hätiköidä tai panikoida ja tehdä liian jyrkkiä päätöksiä mielenheilahdusten pyörteiden heitellessä laidasta laitaan.
Niin, kyllä mieleni aina välillä heilahteleekin, koko nuoruusvuodet ovat myös niin menneet.
Avioliitto on kuitenkin iso askel elämässä,
mutta itse olen henkiseltä tasolta vielä 31v aika ailahtelevainen.
Puolisoni hyviä puoli ovat älykkyys ja keskustelutaito. Kyllä hän katseenkin kestää.
Molemmat tykkäämme matkustella.
Minun elämäni täyttää kuitenkin työ ja vapaa-aikana urheilu, puolisolla enemmänkin kulttuuri, lukemiset yms. akateemiset askareet. Harrastuksemme eivät kohtaat, ei siis niin yhdessä tekemistä arjen vapaalla, josta tykkäisin.
Jotkut muut periaatteet myös erovat välillämme, minä olen rento hulivili, mutta puolisoni enemmänkin tarkka ja järjestelmällinen yms.
Kuitenkin meillä on välillä hauskaakin.
Olen muuttunut osaksi ikävien työyhteisöjen ja koulutuksen myötä aika tunteettomaksi. Aiemmin osasin enemmän iloita asioista, nauraa yms. Nykyisin pysähdyn joskus huomaamaan, mikä minuun on tullut, vituttaa usein , vaikka loppujen lopuksi hyvin. Johtuuko tämä loppujen lopuksi ahdistuksesta vapaa-aikanani, halusta enemmän muutokseen eikä avioliittoon.
Siihen en kyllä yhdy, etteikö taloudellinen turva merkitsisi mitään. Onhan se raha hieno asia,mahdollistaa monia asioita.
Kuuleppas!!! Pisti silmään tuo että sanot oman "köyhyyden" olevan laiskuutta ja sitä ettei
opiskelu ole kiinnostanut, mieti vähän!
Ihmisiä on niin monessa eri elämäntilanteessa ja aina ei yksinkertaisesti ole mahdollista opiskella, kun itsensä pitää myös elättää ja jossain asua...
Siinä olet oikeassa, että raha mahdollistaa asioita, kuten esim. sen että voisi opiskella täysipäiväisesti ja sitä kautta saavuttaa parempia tuloksia...
Pointtini on se, että varattomuus ei TODELLAKAAN ole laiskuutta...
sehän se vasta laiskuutta onkin, että "tyytyy" tunneköyhään elämään vain siksi että puoliso sattuu olemaan varakas, siinäs sitten ratsastat toisen menestyksellä ja rahoilla.
Sinuna palaisin kysymään itseltäni niitä elämän perusasioita - kuten RAKASTANKO minä tulevaa puolisoani? Olenko onnellinen hänen kanssaan nyt ja tulevaisuudessa ja haluatko panostaa suhteeseen myös tulevaisuudessa...tiesitkö, että parisuhde vaatii hoitamista ja myös hitusen tunneälyä, jota sinulta näyttää totaallisesti puuttuvan...ei millään pahalla, pistetään se vaikka miehisyyden piikkiin... ;)
Elän itse samanlaisten ajatusten kimpussa, tosin naispuolisena ja tosin EN ajattelee rahaa tässä a) siksi että sitä ei mainittavasti ole b) se ei loppupeleissä merkkaa mitään, katsos rahalla ei rakkautta ja onnellisuutta osteta!!
Ja minua risoo se että ne tunteet unohdetaan nykyään aina ja kaikesta...tunteettomuus vaikuttaa olevan joku nykypäivän trendi...siinä sitten elätte muumioina ja mietitte niin pirun "laskelmoivasti" KAIKEN!! HUH HUH!!!!
Olen kyllä jonkin verran laskelmoiva ja tunnepuoleni saattaakin olla häiriintynyt, joiltain osin. Teen töitäkin osaksi itsenäisesti (it-ala) enkä ole koskaan kuulunut oikein mihinkään ryhmään opiseluaikoja lukuunottamatta.
Pidän nyky-suomessa taloudellista köyhyyttä kuitenkin 70-luvulla syntyneiden nuorten aikuisten keskuudessa, A: suurilta osin omavalintaisena (suuntaus huonopalkkaiselle alalle, "kun vain tykkään siitä hoitotyöstä...")
B: laiskuutena, C: epäonnistumisena yrittäjänä
D: sairaudet yms. valittettavat vastainkäymiset.
Hyvä koulutus, oikean alan/uran valinta , muuttaminen työn perässä yms. mahdollistavat kaikille mahdollisuuden rikastua myös työllä. Ite olen tässä päässyt alkuun, mutta ne rahat jotka tulevat myös hyväpalkkaisen puolison kautta, mahdollisesti tulevassa avioliitossa, sekä hänen rikas suku taustana, ovat paljon enemmän kuin mitä itse nuorena voin enää saavuttaa.
Minulle tärkeitä asioita on myös menestyksen näyttäminen. Pidän siitä, että voin ajaa uudella bemarilla, vaikka en autoa tarvitsekaan.
En oikeasti tiedä, rakastanko puolisoani oikein kunnolla. Kuitenkin hänen kanssaan aikaa on kulunut 8 vuotta, joten ei se nyt aivan helvettiäkään ole ollut vain.
Sitä, millainen tunne oikea rakkaus on, en osaa välttämättä kertoa tai tuntea. Meillä elämä on ollut puolison kanssa vain erittäin helppoa ja varsin mukavaa loppujen lopuksi. Puoliso kyllä on sanonut rakastavansa minua, vaikka en tiedä, onko sekään totta perinpohjin.
Kertooko se siten rakkauden puutteesta, jos olisin kiinnostunut esim. tänään iltana mahdollisesti baarissa tapaamani hyvännököisen nuoren naisen kanssa lähtemään empimättä jatkoille tms.?
Ei minusta, se on vain hieno kokemus ja vaihtelua. Sen jälkeen voi jatkaa taas elämää eteenpäin, mutta sen takia ei välttämättä kannata heittää 8 vuoden suhdetta mäkeen.
Tai emme istu samoilla sohvilla kun katselemme televisiota?
Tunneköyhääm elämään en välttämättä ole tyytymässä, eikä elämämme välttämättä ole sen kummallisempaa tai tunneköyhempää, kuin monen muunkaan suomalaisen nuoren parin.
Elämässä on erilaisia vaiheita ja tuntemuksia kasvun myötä.
Välttämättä sitä todellista rakkauden tunnetta ei kaikki koe koskaan, mutta hyvänolontunne ja muu mukava elämä voi olla yhtä palkitsevaa.
Itse kokisin sellainen todellisen rakkauden tunteen mahdollisesti erittäin hyvännäköisen naisen kanssa heti ensimmäisen yönä, mutta olisiko sekin vain seksin tuomaa huumaa ja muuten elämä olisi köyhää henksiseltä tasolta.
Olisiko mahdollista, että yhdessäolo tyttösi kanssa tyttösi kaltaisessa maailmassa on tehnyt sinusta tunteettomamman..eli peittänyt tunteitaan, kylmähköä laskelmointia jne. Tiedän sen kavereistani, että miten erilaiset maailmat voivat olla kahdella samantason koulutuksen hankkineilla ihmisillä suhteessa, jos toinen on lähtöisin esim. duunariperheestä ja toinen virkamiespamppuperheestä. Tavallaan sitä joutuu tekemisiin liian erilaisen ympäristön kanssa...joskus erilaisuus viehättää kyllä mutta pelkkä viehätys ei aina riitäkään kun kyseeseen tulevat elämäntavat ja elämänarvot.
Oletko suhteessasi ihan se aito itsesi, saatko totuettaa suhteessa omat henkilökohtaiset haaveet, onko sinun pitänyt muuttaa itseäsi liikaa?
Realiteettia peliin! : et voi muuttaa työn perässä mielivaltaisesti, vain omalla päätökselläsi, ympäri Suomea miten itseäsi sattuu huvittamaan tai mistä aina parempipalkkainen työ löytyy. Se on tätä päivää, että jos pariskunta muuttaa niin toinen saattaa jäädä vaikka kotiäidiksi (pakosta) koska töitä ei löydy kummallekkin. Elä siinä sitten kun saat raataa rahaa kotiin, ja vaimo tuskailee liian kodinhoitotyön ja lastenhoidon kanssa.
Ja jos tulee lapsia, niin voin melkein sanoa, ettet henno kovin vähin perustein muuttaa muualle ja repiä omien lapsiesi kaverisuhteita, koulua jne. kappaleiksi ihan pienestä syystä.
Ja jos mielit tehdä paljon töitä, niin se tarkottaa sitä, että sun vaimolle jää enemmän kotitöitä lastenhoitoa..aina niitä joku joutuu tekemään. Ja työntekemiseen mennyt aika on aina pois perheeltä. Että vaimon olisi sitten haluttava olla joku kodinhengetär, jotta onnistuu. Nykynaiset tuppaavat vaatimaan oman osansa työntekemiseen varattavaa aikaa, ja aikaa itselleen.
Toi sun yhtälö ei ole oikein balanssissa.
En välttämättä ole ihan rehellinen myöskään itselleni.
Taloudellisesti köyhissä oloissa lapsuuteni olen viettänyt, asunut isossa vanhassa omakotitalossa maalla, mutta omassa perheessäni oli aina rakkautta ja vanhemmillani yhdessä hauskaa vaikka ei rahaa ollut yhtään.
Olen muuttunut suhteen myötä kahdeksan vuoden aikana. Mukailen monia asioita naiseni vuoksi. Asumme kerrostalossa. Teen asioita, mistä en välttämättä oikeasti aina tykkää, mutta niinhän moni joutuu elämässä tekemään.
Lähtökohtamme maailmaan erovat kuin yö ja päivä.
Juokse sen rahan perässä, ehkä sun tuleva vaimo ostaa sulle seuraavaks mersun, niin saat vielä "sen" jatketta...
kompromisseja, niinhän se menee.
Se että tulette eri lähtökohdista on mielestäni vain rikkaus.
Mutta mieti välillä mitä muuta menetät jos eroat naisestasi...mites se tunne puoli?
mitä hyvää naisessasi on, näetkö jotain ainutlaatuista, onko jotain mitä joku toinen ei voisi korvata, mistä et olisi valmis luopumaan?
Menettäisin erossa päämäärätietoisen, henkisesti vahvan sekä älykkään uranaisen. Vastaavia tapaa vain harvoin tämän tyyppinen ja näköinen mies, mikä minä olen. Naiseni ei kuitenkaan ole aivan mikään pelätinkään, mutta tiedostaa itsensä ja kontrolloi hetkeä ja tilanteita.
Voisin tavata naisen, joka lähtisi harrastamaan kanssani, sekä irrottelisi ilman mainitsemaani kontrollia , sellaisen iloisen pörröpää.
Mutta pärjäisinkö sellaisen ihmisen kanssa, kun oma elämänhallintakin välillä ailahtelee mielen mukaan.
Ehkä sellaisen kanssa olisi juurikin hauska viettää esim. muutama yhteinen yö vain ja palata takaisin nykyhetkeen ja tarkastella tilannetta jälleen.
Kannattasiko miettiä vielä...? Katsoa, onko morsiamesi sinulle se vakka, jonka kantena haluat olla. Tai päinvastoin? Siinäpä sinulle pohdittavaa...ei kun peili käteen...!
Datsun tai Daihatsu. Ensin naimisiin sitten lapsia. Siihen työt päälle siinä se elämä vierähtää. Tulee ihan tarpeeksi säpinää lasten myötä.
Taloudellinen tilanne aiheutti itselleni aikoinaan avioeron. Sen myötä tulehtuu suhde kun menee mahdollisesti kämppä alta, ei pääse virkistymään eikä pysty ostamaan kaikkea tarpeellista.
Että onnea taipaleelle. Jos rikot suhteesi se on oma asiasi.
Ihmiselle annetaan houkutuksia ja vastoinkäymisiä se mitkä valinnat niissä tilanteissa tekee ratkaisee elämässä seuraavan vaiheen.
Olen itse tehnyt viimeisen 8 vuoden aikana paljon virheitä ja nyt saan niistä kärsiä. Tuntuu välillä että vastoinkäymisille ei näy loppua vaan tulee uusia. Mutta kyllä kai se onni joskus kääntyy..
Onnea sulle ja valinnoillesi.
Voiko olla totta tuo ajatusmaailmasi.Se voi tulla omaan nilkkaan tuo pilkka.
Tiedän tuon touhun. Toiset tuossa onnistuu, toiset eivät. Kyllä se suurikin rakkaus niin monesti kariutuu avioliitossa, joten se täytyy vaan mennä eikä meinata. Ei tuosta esimerkistä voi sanoa, onko se välttämättä tuhoon tuomittu. On monia vastaavia.
Avioliitoista kuitenkin niin moni päättyy eroon syystä tai toisesta.
toivotan tsemppiä sinulle
Vasta kahdeksan vuotta takana päin ja sinä jo olet kyllästynyt? Peru ne häät jos et ole täysin varma mitä teet! Kahdeksan vuotta on vasta vähän parisuhdetta ja jos nyt jo olet tympääntynyt ja himoat jotain muuta niin älä loukkaa naistasi enempää enään tästä.
Valitsesetko sen että vasta avioliitossasi sanot ettei kiinnosta ja haet jotain uutta hekumaa?
Hyöty avioliitton on perinteisesti menneet naiset mutta näköjään sitä harrastaa miehetkin. Kamalaa vain jos itse tulisin niin huijatuksi. Kykenetkö meneen toisen asemaan ja tuntemaan sen miltä itsestä tuntuisi tulla huijatuksi? Kylmä ihminen ei koskaan ota toisen tunteita huomioon vaan ajattelee itseään pääasiallisesti 24 tuntia vuorokaudessa.
Jonkun toisen tumaa kiihkoa sinäkin ajattelet ilman että sinäkin voisit sitä kiihkoa tyttöystävällesi aiheuttaa. Oletko miettinyt että sinussa vika eikä kumppanissa?
Jokainen mies himoaa myös toisia naisia, ymmärrä se tosiasia.
Siinä ei auta vannominen ikuiseen rakkauteen, kun tilaisuus on sopiva ja fiilis hyvä molemmilla. Vai duunarit tai muuten perhekeskeiset miehet ovat niissä kuvioissa maltillisempia.
Silloin kun nainen lakkaa pitämästä ulkonäöstään huolta, tai ei karista synnytyksen tuomia liikakiloja yms. se on usein viimeinen pisara.
Kyllä miehet hakevat hyötyä avioliitostatakin. Ymmärrät varmasti, että että jos puolisoni ansiotulot ovat minun vertaiseni ja hänen suvun tuoma omaisuus lähentelee miljoonaa euroa, niin rahan mahti puhuu myös vahvasti, etenkin tässä iässä vasta ja lähtökohtani köyhistä oloista huomioiden.
Kyllä minua kiinnostaa nähdä maailmaa ja viettää helppoa elämää sivysteneissä piireissä.
Minun on myös mahdollist opiskella lisää ja kehittää itseäni entisestään.
Puolisoni rakastaa minua syvästi ja oma suku odottaa häitä kovasti.
Saatan olla vain hieman häiriintynyt, baareissa naisia vain turhaksi vilkuillut. Ei heistä välttämättä kovinkaan moni olisi edes minusta kiinnostunut. Ehkä se johtuu myös stressaavasta työvaiheesta työrintamalla.
Kahdeksan vuotta on varsin pitkä aika yhden ihmisen kanssa, kyllä siinä jo oppii toisen tuntemaan. Ei suhdetta noin vain kannata kaataa, jos minä olen ennen avioliittoa hieman mietteliäs vain ja palaan villeihin nuoruusvuosiin. ON minulla niiltä ajoilta kokemuksia myös muista naisista.
Ajattelin avioliitto-tilanteen puolin ja toisin.
Rakkaus on ehdottomasti yhdessä tekemistä. Rahalla ei ole mitään väliä kun on kyseessä rakkaus. Roskahan ei tunnetusti lopu koskaan.
Rakkaudessa kaikki jaetaan, myös tuollaiset ajatukset, niistä sitten keskustellaan.
Jos sinusta tuntuu ettet voi toiselle jotain kertoa, niin teillä ei ole rakkautta. Jos toinen lähtee kun kerrot, niin eipä teillä silloinkaan ole rakkautta koskaan ollut. Pelkäätkö että naisesi on sinut valinnut intohimon ja ulkoisen olemuksesi perusteella?
Rakkaus ja raha. Muka ei mitään tekemistä toistensa kanssa. Se nuohousvaihe kestää noin
korkeintaan puolitoista vuotta, jos sitäkään.
Avioliitto on katos sellainen instituutio, jossa tarvitaan rahaa hiton paljon ja se on arkipäiväisen arkipäiväistä puurtamista päivästä toiseen.
Lapsiperheessä samat toistuvat kuviot, joita sairaudet korkeintaan heilauttavat.
Millä saa asunnon? Rahalla. Millä saa ruokaa:
rahalla. Millä vaatteet; rahalla. Millä laskut maksettua. rahalla etc. loputtomiin.
Rakkaus on niin monen kohdalla pettänyt.
Siis varakas osapuoli tekee tietysti AVIOEHDON.
Mihinkään ei kannata luottaa, ei sitten mihinkään.
Avioero on kuitenkin melkein aina nykyisin se päätepiste, siis mitä siihen tarvitaan, RAHAA.
RAHAA TARVITAAN TODELLA PALJON, ASUNTOJEN HINNAT OVAT SITÄ LUOKKAA, ETTÄ JO PARIN PROSENTIN KORON NOUSU VIE HUITSIN NEVADAAN. JA LAPSET OVAT KUIN KYNNYSMATTOJA. ON TURHA PUHUA RAKKAUDESTA, JA JOKU TYHMÄ VOI MENNÄ NAISEN ANSAAN, KUN NAINEN
TULKITSEE JONKUN SANAN VÄÄRIN, HÄN OTTAA AVIOERON, LAPSET JA RAHAT.
MUISTAKAA KAIKKI SANA AVIOEHTO.
Haluaisin enemmän kommentteja uraihmisiltä.
En perhekeskeisiltä, tms. duunareilta, , partureital, kaupantoimihenkilöiltä...
joita näyttää tällä palstalla pyörivän kommettien perusteella.
Hei Juuso asdf!
Sinun täytyy oikeasti olla tavattoman viehättävä, charmatti, huomioiva ja kiltti, kun varakas ja älykäs nainen sinua rakastaa. Uskon, että saisit yhtä varakkaita, älykkäitä ja ennen kaikkea paljon nuorempiakin naisia jopa ihan vakituiseksi kumppaniksi kuin mitä nykyisesi on.
Minäkin olisin sinusta kiinnostunut. En vain valitettavasti ole kovin varakkaasta suvusta. Mutta sen verran hyvin toimeentuleva olen, etten elättäjää tarvitse, vaan pystyisin yhden miehen kyllä itsekin melko tasokkaasti elättämään. Muodoiltani olen kuin nuori tyttö. Minulle on usein sanottu, että olen missin mitoissa ja pidänkin todella ulkonäöstäni huolta. Kaikenikäiset miehet ovat minusta hyvin kiinnostuneita, vaikka olenkin jo liki 50v. Minä vain olen aika kranttu, kaipaan avointa ja rehellistä ihmistä - sellaista kuin sinä vaikuttaisit olevan.
Luin näitä juttuja, ja musta tuntuu, että sinä et oikeasti halua olla mikään tunteeton tyyppi vaan haluat todella nauttia elämästä.
Käsittääkseni pärjäät kyllä omallakin palkallasi! Et tarvitse naistasi sinua elättämään. Ota selvää,miten saat omaisuutesi kasvamaan yms. EI SUOMESSA tarvitse mennä naimisiin RAHAN TAKIA;!
Kumppanisi on sinulle tärkeä ystävä mutta suhteessa ja avioliitossa pitää olla INTOHIMOA. Ehkä siitä kannattaa jutella partnerin kanssa, ehkä hän on samaa mieltä loppujen lopuksi.
PITÄÄ elää omaa elämää ja todellakin pyrkiä olemaan riippumaton suvun mielipiteistä. Siksi kai opiskelit korkeakoulussa... että elätät itse itsesi.
Tiukkarintaisia ja hauskoja naisia löytyy, ihan yli 30-v naisistakin!
Tietääkö naisystäväsi, mitä todella ajattelet?
Kuulehan ap. kyllä sinä nyt vedät komenttien kirjoittajista sellaisia johtopäätöksiä, jotka ovat aivan tyhjästä temmattuja! Eipä uskoisi koulutetun ihmisen tuollaista loogisella päättelykyvyllään suustaan päästävän.
Olen tähän ketjuun kirjoittanut pari kolme komenttia. Akateeminen koulutus ja mahtava uraputki menossa, joten... ... Ja ehkäpä juuri siksi näenkin, että rakkaus on tärkeämpää kuin raha...
En ehkä ole kaipaamasi "uraihminen", vaikka olen suhteellisen korkeasti palkattu, tulen tuloillani hyvin toimeen, jne.
Erosin liitosta, jossa mies oli kaltaisesi. Hänelle olennaista olivat kauniit kulissit, taloudellinen tilanne, mutta tunteilla ei nyt niin väliä ollut. Puolen miljoonan omaisuudella (todellinen realisointiarvo) hän oli sitä mieltä, "ettei oikeastaan omista yhtään mitään", minulle se sen sijaan olisi riittänyt vallan hyvin. Olisin lopettanut omaisuuden kartuttamisen siihen, panostanut parisuhteeseen, kadonneiden tunteiden etsintään ja matkustellut 2-4 krt. vuodessa miehen ja lasten kanssa kaukolomille. Nyt eronneena (yksihuoltajana) minulla on siihen mahdollisuus.
Jos jotain avioliitostani opin, niin ainakin sen, ettei rahalla saa rakkautta. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että raha mahdollistaa monia asioita ja vastaavasti sen puute sulkee monia ovia. Olennaista vain on se, että mitä kukin elämältään haluaa ja millaiset ne elämänarvot ovat.
Ennenkuin teet mitään hätiköityjä liikkeitä, sinun kannattaisi oikeasti mennä itseesi ja miettiä prioriteetit elämässäsi. Jos olet enemmän sen kannalla, että kiinteät rinnat ja kokeilunhalu ovat sinulle tärkeämpiä kuin vakaa parisuhde, sinun pitää erota ja aloittaa uusi elämä. Ei täällä nettipalstoilla kukaan osaa sinulle oikeaa ratkaisua antaa, sillä ensinnäkään emme tunne sinua tai tilannettasi, emmekä osaa sinua paremmin sanoa miten lopultakin arvostat mitäkin asiaa. Tässä ketjussa kuitenkin asiat tuodaan kovin lyhyesti ja suoraviivaisesti julki, tilanteeseen perehtyminen vaatisi asioiden pyörittelyä useammalta kantilta. Oli päätöksesi mikä tahansa, mieti se tarkaan, ettet myöhemmin joudu sitä katumaan, vaan voit hyvillä mielin sanoa itsellesi, että "päätös oli sen hetkisen elämäntilanteeni ja kokemukseni mukaan ainut oikea".
Kyllä alan kallistumaan yhä enemmän kuitenkin avioliiton kannalle.
Olen keskustellut puolisoni kanssa viikonloppuna ja löytänyt hänestä taas uusia, ihania piirteitä.
Kaikessa on puolensa. Jokainen ihminen tulee jossain määrin myöskin ajan mittaan ärsyttämään tai hänen toivoisi muuttuvan. Se täytyy vain hyväksyä, sellaisena kuin on.
En usko, että minua kuitenkaan kovin kauaa pelkät hienot rinnat jaksaisi kiinnostaa, jos pää on tyhjä , muita puutteita tms.
Ei sitä täydellistä olekaan, kuten en itsekään monessakaan asiassa.
Haluan muutenkin siirtyä yhä enemmän pois alkoholinkäyttäjästä, sillä se jos jokin tekee minusta täydellisen ääliön ja aiheuttaa ongelmia, vaikka satunnaiset juopottelut sijoittuukin vain viikonloppuihin, mutta sekin on liikaa.
Osaksi tuskainen oloni johtuu myös siitä, että teen sellaista työtä, josta en oikeasti tykkää.
Teen tätä, koska palkka on ikäiselleni erittäin hyvä. Haluisin kuitenkin olla enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, en servereiden / koodin yms. ahdistuksen ja kaiken ongelmien ja paineen keskellä yksin, jossa yhteistyö ihmisten kanssa on vain ongelmatilanteissa.
rehellinen pohdiskelija.
Jos tuntuu siltä, opiskele uusi ammatti, vaihda rohkeasti alaa sellaiselle mikä oikeasti kiinnostaa! vaikka joku missä olisit enemmän ihmisten kanssa.
Se vaikuttaa paljon. Ja jos olet masennukseen taipuvainen, luulen ettei juominen, satunnainenkaan, ole hyvä.
Ap kirjoittaa: "Haluan muutenkin siirtyä yhä enemmän pois alkoholinkäyttäjästä, sillä se jos jokin tekee minusta täydellisen ääliön ja aiheuttaa ongelmia, vaikka satunnaiset juopottelut sijoittuukin vain viikonloppuihin, mutta sekin on liikaa.
Osaksi tuskainen oloni johtuu myös siitä, että teen sellaista työtä, josta en oikeasti tykkää.
Teen tätä, koska palkka on ikäiselleni erittäin hyvä. Haluisin kuitenkin olla enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, en servereiden / koodin yms. ahdistuksen ja kaiken ongelmien ja paineen keskellä yksin, jossa yhteistyö ihmisten kanssa on vain ongelmatilanteissa. ""
No niin, ap. Tuossa sinä nyt oivallat suuria asioita! Kerrot juuri, että sinun on paha olla siinä elämäntilanteessa missä olet!!! Hitsi, katso nyt mies eteesi; onko se sittenkin rakkaus, jota kaipaat????
Tuo alkoholin käyttösi ei muuten tule korjaantumaa mihinkään, jos jatkat elämäsi epätyydyttävässä tilanteessa, vaikka tiedät, että se on epätyydyttävä. Ja voipi olla niinkin, että kun eteenpäin elämää edetään, tuo alko sen kun lisääntyy... Ja siinä rytäkässä sitten menee se varakas vaimokin!!
Eikö puolisosi ole maininnut mitään alkoholin käytöstäsi? Jos ei vielä, niin...
Voisin opisekellakin toisen ammatin. Suomessa vain tarjontaa opiskelurintamalla saisi olla enemmän, kun puhutaan opisekelusta työn ohessa.
Pelkästään opiskelijaksi ei periaatteessa voi enää heittäytyä, sen verran kuitenkin tunnen vastuuta taloutemme ylläpidosta, vaikkakaan katastrofia en aiheuttaisi.
Pystyykö työn ohessa opiskelemaan vallan toista ammattia, iltaisin? Missä?
On hyvä että pohdit elämääsi myös tuolta kantilta, mutta kokemuksella voin kertoa erään asian: työelämän paineet/stressi purkautuu usein väärään kohteeseen eli rakkaasta puolisosta aletaan etsiä syitä pahaan oloon. Odotetaan että sitten jos ja kun olen Hänen kanssaan, paha olo helpottuu ja jos näin ei käy, aletaan miettiä, onko toinen kenties sittenkään Se Oikea. Ehkäpä olotilasi syy onkin tuossa muussa elämässäsi ja morsiamesi on sinulle kuitenkin se elämäsi nainen?
Kyllä uuden ammatin pystyy iltaisin opiskelemaan. Mahdollisuudet riippuvat suurelta osin siitä, mitä haluat opiskella. Voisit käydä vaikka työvoimatoimistossa kyselemässä. He antavat tietoa koulutusmahodollisuuksista ja -paikoista työn välittämisen ohella.
Huokaus...Toivottavasti sinunlaisiasi "luusereita" ei ole paljon. Anteeksi, ei millään pahalla, mutta luuseri on valitettavasti sana, joka tuli heti mieleeni tekstisi luettuani. Luuseri ja epäkypsä.
Roikut siis naisessa rahan takia, vaikka et häntä selvästikään rakasta. En nimittäin usko, että häntä todella rakastat, jos ajattelet avioliittoa noin paljon taloudellinen hyöty mielessäsi (vaikka jollain tavalla hänestä ehkä välität). Ja jos todellakin mielessäsi pyörii ajatuksia muiden naisten kanssa pelehtimisestä, unohda avioliitto! Et ole valmis sitoutumaan.
Jos yhtään välität nykyisestä kumppanistasi, ajattelethan asiaa myös hänen kannaltaan. Veisit hänen elämästään monta vuotta ja loppujen lopuksi jossain vaiheessa kuitenkin tuottaisit hänelle pettymyksen, kun jäisit kiinni pettämisestä. Ja lisäksi pitäisi ajatella myös mahdollisia lapsia, miten se heidän elämäänsä vaikuttaisi.
Tämän vastauksen tarkoitus ei ole mitenkään loukata, enhän edes tunne sinua. Vastaan vain puhtaasti tuon kirjoituksesi pohjalta. Sinulla on vielä hyvin aikaa harkita, mietithän todella tarkkaan. Myös muiden ihmisten kannalta, ei vain omasta näkökulmasta.
Jos sinulla on haaveita, toteuta ne nyt. Älä raukkamaisesti avioliiton "suojissa".
että Juuso asdf pitää koko tätä keskustelufoorumia pilkkanaan. Asiassa itsessään ei ole toden häivää. Juuso asdf hihittelee mielessään, kun on saanut ihmiset ottamaan hänet tosissaan. Hänen tarkoituksenaan on vain saada mahdollisimman pitkä kirjoitteluketju, joten jatketaanhan sitä, niin perverssi mieli tulee tyydytettyä.
Samaa mieltä "ettekö ymmärrä" kanssa. Juuso on varmaan joku pyskan opiskelija, joka etsii tutkimusmateriaalia...
Musta on kuitenkin kiva lukea, että löytyy PALJON IHMISIÄ, jotka uskovat rakkauteen!
Hienoa ihmiset, että otatte kantaa.
Love is all you need