isäni kuoli ja hänen osuutensa tulee jaettavaksi äitini ja meidän lasten välillä.Onkohan siskojen miehet oikeutettuja olemaan perintöasioissa mukana? He ovat ottaneet yhteyttä kiinteistöfirmoihin ja kyselleet arvioita perintöpaikkojen arvosta, mikä minusta tuntuu aika törkeälle touhulle,koska he eivät ole mitään sukua oikeasti, mutta perintöasioissa ja varsinkin perinnönjaossa he näyttävät olevan innokkaasti mukana.
siskon
miehet touhuaa
303448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ei heillä ole mitään asiaa perunkirjoitukseen eikä muutenkaan oikeutta puuttua teidän asioihin, vaikka olisivatkin vihittyjä miehiä. Jos on kyse isosta erinnöstä, kannattais siskojesi tarkistaa avioehto. Jos ei ole niin tehdä.
Tuleehan se nyt avioliiton kautta miehille osuus, jos siskot naimisissa ovat. Törkeää, mutta näin se menee. Ja luuletko tosiaan, että jos ne ukot jo kyselee kiilu silmissäsaatavan omaisuuden arvoa, niin yksikään suostuu tässä vaihessa avioehtoon?! Hah hah, sanon minä. Se ehto on syytä tehdä tosiaan _ennen_ kun kun mitään jaettavaa onkaan.
"Tuleehan se nyt avioliiton kautta miehille osuus, jos siskot naimisissa ovat."
Aviopuolisoilla ei ole perintöoikeutta, eikä heitä tule kutsua mukaan perunkirjoituksiin tai jakotilaisuuksiin.
Mikään perinnöstä ei KUULU heille.
Mutta niinhän se usein on, että avioliiton kautta perheeseen tulleet ovat kovaäänisimpiä "perijöitä".
Kannattaa hankkia ammattiapua, jos jaettava omaisuus on isompi.
perintöön mutta heillä on avioliiton kautta avio-oikeus puolison omaisuuteen, eli jos ei ole avioehtoa tai testamentissa ei ole rajattu aviopuolisoita pois on heillä erotilanteessa oikeus vaatia avio-oikeusosaa esim. peritystä kiinteistöstä.
osuutta siihen. Vaikka olisivat naimisissa niin perintö on vain siskojesi ja sinun jaettavana. Perinnöllä hankittu omaisuuskin on vain teidän omaisuutta jos ero vaikka tulisi. Puoliso ei voi saada siitä mitään. Eli kyseisillä miehillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Sinä voit viheltää pelin poikki heidän osaltaan ja vaatia pysymään erossa koko asiasta. Laki on siinä sinu puolellasi.
Mikäli vanhemmat ovat tehneet testamentin, jossa on mainittu, ettei aviopulisolla ole avio-oikeutta, se pitää paikkansa. Muussa tapauksessa avioeron yhteydessä toinen osapuoli vie perinnöstä puolet.
koskaan jaettavaa omaisuutta.
nimenomaan jaettavasta omaisuudesta. Kuitenkin, niinkuin alempana kerroin, tuttavani veli joutui avioeron yhteydessä maksamaan rahalla vaimon osuuden mökistä. Ihmettelen, jos hän oli niin tyhmä, ettei tällaisesta asiasta ottanut selvää. Ihan mielenkiintoista kylläkin, jos näin on. En kuitenkaan pysty uskomaan sitä ilman varmaa tietoa.
Leskellä on tietysti oikeus pitää yhteinen asunto itsellään, eikä sitä tarvitse lesken elinaikana myydä, eikä mitenkään korvata. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että lesken kuoltua lapsen eronnut puoliso em. ehdoilla, on oikeutettu saamaan osansa.
sisarusta perii isänsä ilman että siinä olisi muita tekijöita kuin vain rehellinen perintö. Vaikka ei olisi avioehtoa niin ennen avioliittoa hankittu omaisuus ja avioliiton aikana saatu perintö eivät ole ero tilanteessa jaettavaa omaisuutta.
vaan ota asioista selvää.
Joku voi vielä ottaa väitteesi täydestä. Miksi sitten yleensä avioehtoja tehtäisiin? Yleensähän määräävä tekijä on nimenomaan ennen avioliittoa hankittu omaisuus, vaikka avioehto ainakin aikaisemmin yleensä tehtiin koskemaan myös avioliiton aikana hankittua omaisuutta.
Avioliiton kestäessä jokainen kuitenkin omistaa oman omaisuutensa, jonka voi levittää ilman puolison suostumusta vaikka taivaan tuuliin. Yhteistä kotia tuskin kuitenkaan saa hävittää. En myöskään ole varma voiko kiinteistöä nykyisin myydä ilman puolison suostumusta.
Samoin voi tehdä saamalleen perinnölle, jos pelkää tulossaolevaa avioeroa. Perinnöstä voi mös luopua esim. lasten hyväksi.
Jakamatonta pesää ei tietysti voi hävittää. Sitä ei voi kuitenkaan ikuisesti pitää jakamattomana, tai ainakin on maksettava osuus pois. Esim. jos aviopuolisolla on oikeus käyttää puolisonsa kuoleman jälkeen yhteistä kotia, niin kun hän kuolee, niin perillisen eronneella puolisolla on oikeus vaatia siitä oma osuutensa, koska on ollut avioliitossa perijän kanssa, kun hän on osuutensa perinyt.
Kyllä täytyy olla joko avioehto tai perittävän testamentti, jossa poistetaan puolison avio-oikeus, jotta asia olisi niin kuin sinä väität.
kerro niin tarkistan asian.
mutta tiedän asian.Jospa sinä puolestasi kertoisit minulle sen lakipykälän mihin itse vetoat. Minäkin tarkistaisin ja jos sellainen löytyy, myönnän auliisti olleeni väärässä.
Avioliittosi nro 1 on solmittu 30 v. sitten. Appiukko kuoli seuraavana vuonna ja leski jäi omistusasuntoon, kuten laki sallii.
Avioerostasi on esim. 20 v. Olet sen jälkeen avioitunut ja eronnut uudelleen. Nyt olet 3. avioliitossasi.
Siis kolme anoppia. Kaikki elivät omistuasunnoissaan leskinä.
Ex-anopin kuoltua asunto menee myyntiin.
Nyt väität, että sinulla eronneena puolisona on oikeus myyntisummaan jollakin ihme perintöoikeudella.
Mihin se perustuu?
En ymmärrä, miksi vedät minut esimerkiksesi.
Enkä minä puhu 30-vuoden takaisesta laista. Siinä saattaa olla eroja tämän päivän lakiin.
Avio-oikeus on syntynyt jokaisessa tapauksessa erikseen.Eihän sillä ole merkitystä, jos eronnut puoliso avioituu uudelleen. Saatavat ovat saatavia.
Eihän tämä minunkaan mielestäni ole oikein. Näin minä olen asian käsittänyt. Jos haluat faktaa tietoa, niin ota yhteyttä lakimieheen ja ilmoita minullekin, jos asia on toisin. Muussa tapauksessa se on minun osaltani loppuun käsitelty.
Otitko itseesi?
Joku sanoi, että jos appivanhemmista jompikumpi kuolee lapsen ollessa avioliitossa, mutta kuolinpesää ei jaeta, ennen kuin toinenkin appivanhemmista kuolee, niin lapsen eronnut aviopuoliso on oikeutettu perintöön jaon lopulta tapahduttua!
Tein rautalankaesimerkin:
Jos olet naimisissa vaikkapa 3 kertaa, ja edelläm. tilanne toistuu joka kerran, niin oletko oikeutettu kolmeen perintöön?
Tämä oli pointti. Helpoin tapa miettiä on minä-muodossa.
omaisuuteen avioeron tullessa. Vain testamenttimääräyksillä tai avioehdolla voi välttää tämän. Juuri avioerotilanteissa on käyty kiivaimmat taistelun suvun maatiloista tai kesäpaikoista. Ota pikkuisen asioista selvää!!!
Heitin googleen hakusanaksi "peritty omaisuus avioero" ja päädyin erään asianajotoimiston sivuille. Testamentista kertovassa tekstissä on sanottu suoraan näin "Testamentin tekemistä kannattaa harkita jokaisen, jolla on varallisuutta. Jos lapsi on perinyt vanhemmiltaan omaisuutta ja lapsi myöhemmin eroaa omasta puolisostaan, menee vanhemmilt peritty omaisuus "jakoon", ellei avioehtoa ole. Lapsen vanhemmat ovat testamentilla kuitenkin voineet pätevästi määrätä, että lapsen heiltä perimä omaisuus ei ole lasten avio-oikeuden alaista omaisuutta." Siinä se oli, lakipykälätkin varmasti löytyvät, jos jaksaisin penkoa, tai soittaisin tutulle lakimiehelle. Mutta olkoon.
Avioerossa äitini joutui maksamaan omasta perinnöstään isälleni puolen perinnön arvon. Eli osille pääsee.
Jos perikunta on jakamaton, äiti asuu asunnossa ja maksaa asumiskulut kuten ennenkin, niin mikä on muuttunut.
Eivät perilliset omista vielä mitään, vaan he muodostavat perikunnan, jonka osakkaita he ovat. Leski puolella ja lapset jakaen toisen puolen omaisuudesta.
Miten niin lapsen aviopuoliso, eronnut, voisi vuosien kuluttua olla osallinen omaisuudesta, joka menee jakoon lesken kuoltua?
Mihin tämä tieto perustuu?
Perillisiä ovat vainajan rintaperilliset, ja jos joku heistä on kuollut, menee hänen osuutensa hänen lapsilleen jaettavaksi.
perintöveron. Nykyisen lain mukaan (mielestäni tosin väärin), perilliset joutuvat maksamaan perintöveron, vaikka asumisoikeus jäisikin leskelle. Se tosin hiukan vähentää veron määrää.
Eli siis, jos avioeron tapahtumahetkellä asunnosta osan omistusoikeus on edelleen perikunnalla, johon puoliso kuuluu, niin erotilanteessa se lasketaan yhteiseen pesään kuuluvaksi, avio-oikeuden perusteella jaettavaksi omaisuudeksi. Siis ilman avioehtoa tai testamentilla poistettua avio-oikeutta toisella aviopuolisolla on oikeus saada siitä osansa.
En minä ole mikään lakimies, joten turha minulta on perusteluja tivata. Jos et usko, niin tutki itse vaikka netistä näitä pykäliä. Niin minäkin olen tehnyt.
Osanottoni ensinnäkin sinulle. Meillä kun oli vastaava tilanne emme jakaneet perintöä eli äitini asuu edelleen kodissaan ja pankkitilinsäkin sai pitää. Tosin tuleehan se asunto arvioida ja perintöveroa pukkaa vaikkei sitä perinnönjakoa suoritetakkaan. Mutta kaikesta selviää tavalla tai toisella. Ja ei niillä sisariesi miehillä ole osuutta perintöön niinkauan kun sitä ei jaeta sitten kun olet perintösi saanut ja jos ero koittaa se on yhteistä omaisuutta jos ei ole avioehtoa. Mikään ei ole niin hyvää kuin kuolleen omaisuus ja sehän on monessa suvussa nähty kun niistä rikkinäisistä kahvikupeista riidellään.
joka jäi perikunnan (yksi veli, kaksi siskoa) omistukseen jakamattomana.
Vuosien kuluttua veljelle tuli avioero. Vaimo vaati osuutensa appensa lapsilleen perinnöksi jättämästä kesämökistä, koska ei ollut avioehtoa, ei testamenttiä, jossa olisi estetty avio-oikeus.
Mökki oli myytävä, että veli sai osuutensa pois, pystyäkseen maksamaan vaimon osuuden.
Arvaa, tuntuiko masentavalta.
kuuluu puolet vaimonsa perinnöstä, jos avioehtoa tai testamenttia ei ole tehty.
Nykyään kyllä tehdään paljon lasten puolisot poissulkevia testamentteja, joten selvitä ovatko vanhempasi näin toimineet. Jos ei, niin asialle ei mahda mitään.
voit vaikka hämmästyä.
elävässä elämässä on mennyt. Jopa jakamattomasta kuollinpesästä ex-mies repäisi oman osuutensa. Sorry, hämmästys voi olla itsellesi suurempi.
siskojen miehet väittää että siskoni ovat antaneet heille oikeutuksen että he voivat hoitaa perintöasiat siskojeni puolesta, siis suullisesti antaneet luvan, mitään paperia ei ole, pitääkö olla ja voiko sen noin delegoida toiselle tuosta vaan?
Voihan olla, että siskosi haluavat, että heidän miehensä hoitavat asiaa heidän puolestaan. Jos et suulliseen valtuutukseen halua suostua, vaadi valtakirjat. Loppupeleissä tilanne on sitten ihan sama kuin lähtötilanteessa: miehet hoitavat asiaa puolisoidensa puolesta näiden valtuuttamina. Mitään käytännön asioita eivät voi ilman sinun ja äitisi suostumusta kuitenkaan tehdä.
Suullisesti ei voi mitään perintöasioita delegoida kenelleen. Kaikesta on oltava mustaa valkoisella. Ihminen on perintöasioissa todellakin susi toiselleen ja varsinkin mitä veljiin/miehiin tulee. Tytöt ja naiset, pitäkää oikeuksistanne kiinni.
Elikkäs jos isä kuoleen niin yhdenkään lapsen mies/nainen ei ole mitään osuutta perintöön. ensiksi on vaimo, sitten lapset, sitten (sukulaiset - tämäkin jos ei ole lapsia.).. ja jos ei ole mitään niin se menee valtiolle...