Moikka! Olen tiputtanut reilussa puolessa vuodessa painoa 87 kg:sta n.65 kg:n. Paino seilaa siinä 65-67 välillä, pituutta on 167cm.
Miten pääsee eroon "syömäkohtauksista".. Kaikkea tekee mieli, mässyttelyn jälkeen tulee vain kauhean huono olo, lähinnä henkisesti. Useimmat päivät menee hyvin, mutta joskus iltaisin tekee mieli syödä isoja määriä esim. leipää jne. Muilla samoja ongelmia? Eli miten päästä tästä eroon.
Miten pääsee eroon "syömäkohtauksista".. Kaikkea tekee mieli, mässyttelyn jälkeen tulee vain kauhean huono olo, lähinnä henkisesti. Useimmat päivät menee hyvin, mutta joskus iltaisin tekee mieli syödä isoja määriä esim. leipää jne. Muilla samoja ongelmia? Eli miten päästä tästä eroon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaan sen tilalle proteinia ja lisäksi ei vihanneksia. Muutamassa päivässä jo menee makean ym. pullanhimo pois. Painokin laskee. Varsinkin vyötärönseutu kapenee. Itse aloitin 3 viikkoa sitten ei painoongelmaan vaan ihan kaamoskauheuden aiheuttamaan pullanhimoon. Samoin voileivät olivat ongelma. Ei niinkään se leipäpuoli vaan mitä leivän päällä oli. Kilo per viikko on painoakin lähtenyt. Se ei tosin ollut tarkoitus mutta ei haittaakaan. Löydät lisää infoa karppaajasivuilta.
Olen laihtunut nuo reilu 20 kg ihan normaalilla ruualla ja niin aion tästä edespäinkin jatkaa. Ehkä kovalla itsekurilla pääsen tuosta eroon.
huomannut, kun syön aamulla puuron ja marjoja ja hedelmiä ja joskus kymmenaikaan leipää päälisineen niin ei illalla tule ruokahimoa eikä iltapäivälla jotain ihmeellistä herkkuhimoa.
Päivällä syön kasviskeittoa ja leipää.
Iltapäivällä perheen kanssa kunnon kotiruokaa. Tällä systeemillä tuntuu ettei tarvisi iltapalaa, mutta otan kuitenkin vielä jotain illalla, pakko ottaa lasten suraksi.
Minulla on ollut kanssa ajoittain hirmuinen himo johokin esim.leipään, lakritsiin ja omiin leivonnaisiin. Vuosi sitten oli himo jäätelöön kesällä.
Mikäli en syö leipää se kostautuu tai jos en syö kaikkia ruoka-aineita niin syntyy himoja.
Nyt olen vasta tämän tajunnut. Siksi syön monipuolisesti ja kunnolla, kuitenkin keventäen ja pientä painonpudotusta tapahtuu.
Olet laihtunut varsin nopeassa tahdissa aika paljon. Ehkä olisi aika hellittää vähän ja päästää itsesi vähän helpommalla, ainakin väliaikaisesti? Ettei ala kehittyä mitään syömishäiriötä... Itsekin laihdutan, mutta olen laihtunut vain kymmenen kiloa vähän alle vuodessa, ja mielestäni tahti on ollut ihan hyvä. kropan täytyy saada levätä välillä. Laihtumisenkin kannalta on hyvä, jos saa välillä vähän enemmän energiaa. Itselläni on tullut ahmimishimoja vain silloin, kun olen mennyt kittuuttamisessa liiallisuuksiin (esim. aiempi laihduttamiseni vuosia sitten oli kyllä tehokasta, mutta alkoi jo vähän luisua käsistä). Jos saa terveellistä ruokaa tasaisesti pitkin päivää, eikä kituuta nälkäkuurilla, voi laihtua, muttei tule myöskään iltaisin kamalaa himoa mättää mitä vaan eteen sattuu.
Olen itse ajatellut samaa, mutta sulkenut kaiken pois. Olen laihtunut paljon pienessä ajassa. Vkloppuisin syön mitä sattuu ja silloin tällöin nautin alkoholia, viikolla syön vähän. Hellittäminen olisi paikallaan, tutut ja perhe ovat "huolissaan"/ihmettelvät painoni putoamista. Ylimääräisen nahankin pitäisi antaa rauhassa kiinteytyä.
Pelkään kamalasti, että lihon samoihin mittoihin mitä aikoinaan olin, joten olen jatkanut samalla tavalla kuin ennen ja laihdun kokoajan. Minusta on tullut ahne laihdutuksen suhteen, mikään ei tunnu enää riittävän. 65kg oli tavoitepainoni, nyt painan 64kg ja 60kg kuulostaisi hyvältä. Näen itseni yhä pullukkana, enkä pääse tästä minäkuvasta mitenkään eroon.
Minusta on kuitenkin hyvä merkki se, tiedostat ongelman ja HALUAT panna stopin ahmimiselle (ja mahdollisesti kehittyvälle syömishäiriölle?). Muiden huomauttelut ei siinä paljon auta, asia pitää itse tiedostaa ja sisäistää...
Luulen että on kuitenkin aika tyypillistä tulla ahneeksi laihtumisen suhteen, varsinkin jos painon pudottaminen tuntuu helpolta - ja jos on aiemmin kärsinyt tuhdimmasta olostaan. Pikkuisen tunnistan sen itsessänikin, vaikka kauhean lihava en ollut edes laihduttamista aloittaessani. Mutta on totta, että helposti alkaa ahnehtia niitä kiloja... "Olisi niin helppo nipistää tuosta vähän vielä pois" jne. Mitä alemmaksi pääsee, sitä turvallisemmalta tuntuu, koska silloin se entinen paino on KAUKANA.
Itse vedin keväällä itseni vähän liian piippuun lähinnä liikunnalla. Söin sinänsä ihan hyvin, mutta liian vähän urheilumäärään nähden. Sain rautatabletit kun anemia uhkasi ja olin muutenkin uupunut ja heikko, ja silloin päätin antaa itselleni vähän lisää lepoa ja vapautta ravinnon suhteen. Vähensin liikuntaa ja hellitin vähän dieettiä. En jaksa enkä halua elää elämääni askeesissa. Haluan olla hoikka, mutta hyvinvoiva, terve ja virkeä. Ja niin varmaan sinäkin...
Mikä olikaan muuten pituutesi? Et taatusti ole ainakaan mikään pullukka. Etkä myöskään lihoa pullahda heti takaisin vanhoihin mittoihin, jos vähän relaat, vaikka ymmärränkin, että se pelottaa!
Et kirjoittanut mitään siitä, kuinka usein ja miten liikut. Etkö voisi pitää uutta kehoasi yllä myös liikunnan avulla, mutta hellittää vähän tuota ruokapuolen vahtaamista? Uskon tosissaan, että ahmimishimot vähenevät, jos syöt tasaisemmin ja enemmän ja sallit välillä itsellesi myös herkuttelun. Kaikesta kieltäytyminen tuskin on lopulta hyväksi. Se vaan vääristää asennoitumista syömiseen ja ruokaan. Paljon tsemppiä sinulle!
Ps. Oletko jo käynyt uudella laihdutusfoorumilla, jonka osoite on http://apv.omafoorumi.com/index.php
Siellä on pari muutakin, joilla on välillä ahmimishimoja... Ja jos haluat vielä vaihtaa ajatuksia, olen minäkin siellä. :)