Viimeisimmät tapaamani miehet ovat olleet tossukoita kaikki tyynni. Äitihahmoa ja huolenpitäjää hakevia parkoja, jotka eivät ole saaneet tarpeeksi tissiä lapsuudessaan. Mikä siinä on, että miehet hakeutuvat nykyään naisten kainaloon sikiöasentoon-vain tutti suusta puuttuu.?? Eikö se nyt perkele pitäisi olla toisinpäin, että naisen paikka siinä miehen kainalossa on? Missä ne tosi miehet ovat, jotka vievät eivätkä vikise?
Olivatpa miehet sitten ns.miehekkäissä ammateissa, poliiseja tai palomiehiä, niin onnetonta tilitystä ja valitusta koko ajan. Miten nämä roolit ovat kääntyneet niin päälaelleen, että naisen pitää olla suhteessa se vahvempi osapuoli, niin henkisesti kuin fyysisesti??
Ja sitten nämä ns.huippu-urheilijat. Ne nyt ei itsekään tiedä, mitä ja miten olla? Lintua vai kalaa? Ollako vai eikö olla? Sanotaan yhtä ja sitten toista. Eihän ne tiedä itsekään mitä ne haluaa ja naisenko sekin pitää niille sanella?
Ja entäpä nämä tavis duunarit? Ollaan niin epävarmoja itsestään, että joko ollaan pahemman luokan pelimiehiä tai sitten surkeita nöhveröitä , jotka odottaavat kotona , että joku tulisi ja hakisi pois kuljeksimasta. Ja sitten vielä uskotellaan, että on niin mukavaa olla sinkku.
Oma lukunsa ovat tietenkin jo avioituneet miehet, jotka heräävät jossain vaiheessa etsimään jo kerran kadotettua nuoruuttaan parikymppisten sihteerien sylistä, jotka jaksaavat taputtaa tahtia miehen mitättömille saavutuksille?? Ja pönkittää miehen olematonta itsetuntoa.
Että ihannemies? Buahahhaa. En ole katkera, mutta kumminkin;)
Olivatpa miehet sitten ns.miehekkäissä ammateissa, poliiseja tai palomiehiä, niin onnetonta tilitystä ja valitusta koko ajan. Miten nämä roolit ovat kääntyneet niin päälaelleen, että naisen pitää olla suhteessa se vahvempi osapuoli, niin henkisesti kuin fyysisesti??
Ja sitten nämä ns.huippu-urheilijat. Ne nyt ei itsekään tiedä, mitä ja miten olla? Lintua vai kalaa? Ollako vai eikö olla? Sanotaan yhtä ja sitten toista. Eihän ne tiedä itsekään mitä ne haluaa ja naisenko sekin pitää niille sanella?
Ja entäpä nämä tavis duunarit? Ollaan niin epävarmoja itsestään, että joko ollaan pahemman luokan pelimiehiä tai sitten surkeita nöhveröitä , jotka odottaavat kotona , että joku tulisi ja hakisi pois kuljeksimasta. Ja sitten vielä uskotellaan, että on niin mukavaa olla sinkku.
Oma lukunsa ovat tietenkin jo avioituneet miehet, jotka heräävät jossain vaiheessa etsimään jo kerran kadotettua nuoruuttaan parikymppisten sihteerien sylistä, jotka jaksaavat taputtaa tahtia miehen mitättömille saavutuksille?? Ja pönkittää miehen olematonta itsetuntoa.
Että ihannemies? Buahahhaa. En ole katkera, mutta kumminkin;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ensin halutaan että miehet olisivat naisellisia, herkkiä ja kilttejä (miehekkyys on paha asia), ja nyt valitetaan että miesten pitäisi olla miehekkäitä johtajia jotka näyttävät naiselle missä kaappi seisoo.
Mikään ei kelpaa.
asian laita on. Mitä "miehekkäämpiä" ammatteja sitä raukkamaisempia tyyppejä. Nimenomaan huonolla itsetunnolla varustetut miehet hakeutuvat uniformutehtäviin joissa saa "alistaa ja komentaa". Siksi varmaan näiden virkamiesten piirissä tapahtuukin niin paljon perheväkivaltaa kun kotona haluaisi saman kurin ja vielä kovemman kuin työssä. Ja työssänsä eivät ole kyennyt sitä tarpeeksi harjoittamaan. Nämä tyypit nauttivat myös kotona kun saavat komentaa. Ylimielisesti vaativat perheenkin käyttäytyvän juuri haluamallaan tavalla. Kuvittelevat vielä saavuttavansa kunnioitusta ja arvostusta komentelulla. Tiukka ja ylitärkeä ilme paljastavat kaiken.
Haaveena olis nainen sängylläni jolla on semmoinen iso yöpaita. Sinne yöpaidan alle kun voisi ryömiä lämmittelemään, aaaah ;)
Tätä se tasa-arvo teettää.
Ainakin omalla kohdallani tuo on ihan kiinni kulloisestakin fiiliksestä. Itse toimin esimiesasemassa ja pidän kyllä puoleni naistenkin kanssa kun tarve sitä vaatin.
Jokaiselle ihmiselle tulee kuitenkin niitä huonoja päiviä, jolloin tarvitsee apua, tukea, halauksia, mitä milloinkin. Kyllä minäkin olen käpertynyt naisen kainaloon itkemään heikkona hetkenä... Minusta vaatii enemmän "munaa" näyttää oma heikkoutensa ja persoonansa kuin esittää jotain muuta (ja sitten seota ja kaivaa se haulikko kaapista).
Turha tulla sanomaan, että me miehet olisimme jotain superihmisiä, jotka eivät tarvitsi omaa osaansa huolenpidosta.
Parisuhde on kahden kauppa, molempiin suuntiin, kaikissa asioissa. Myös tuen antamisessa.
Pakko kommentoida tekstiäsi:
"Ainakin omalla kohdallani tuo on ihan kiinni kulloisestakin fiiliksestä. Itse toimin esimiesasemassa ja pidän kyllä puoleni naistenkin kanssa kun tarve sitä vaatin. " --->
niin miten tämä esimiesasema vaikuttaa mihinkään? Tekeekö pomon titteli mielestäsi sinusta jotenkin enemmän miehen kuin alaisistasi?
Ei kai se tittelistä ole kiinni, millainen mies on? Vai onko mielestäsi?
Jokaiselle ihmiselle tulee kuitenkin niitä huonoja päiviä, jolloin tarvitsee apua, tukea, halauksia, mitä milloinkin. Kyllä minäkin olen käpertynyt naisen kainaloon itkemään heikkona hetkenä... Minusta vaatii enemmän "munaa" näyttää oma heikkoutensa ja persoonansa kuin esittää jotain muuta (ja sitten seota ja kaivaa se haulikko kaapista). ------------>
Nimenomaan, heikkoutensa saa näyttää ja se on jopa suotavaa, mutta rajansa kaikella. Kohtaamani miehet ovat olleet siinä määrin heikkoja, että heiltä on puuttunutkin sitten kyky tukea naista. Elämä on pyörinyt hyvin pitkälle oman navan ympärillä ja empatiakyky on kateissa. Nämä miehet tuntuuvat kasvaneen niin pumpulissa,että pienimmätkin , normaalit vastoinkäymiset suistavat koko miehen raiteiltaan ja tarvitaan sitten niin mahdottomasti sääliä ja sympatiaa.
Turha tulla sanomaan, että me miehet olisimme jotain superihmisiä, jotka eivät tarvitsi omaa osaansa huolenpidosta.------------->
Kukas niin on sanonut, että superihminen?? Peräänkuulutankin vain miehekästä miestä, josta on tukemaan naista niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Luitko alkuperäisen tekstini huolella?
Löytyykö tämän maan päältä aikuista miestä, joka haluaa huolehtia naisestansa , jolla on voimaa ja vahvuutta tunnustaa tunteensa, näyttää ne ja samalla olla tukipilari ja turva kumppanilleen? Sen sijaan, että ollaan niitä tunnevammaisia mammanpoikia.
Parisuhde on kahden kauppa, molempiin suuntiin, kaikissa asioissa. Myös tuen antamisessa.------->
Aivan, täysin samaa mieltä. Varmasti katkera tilitys tuo kirjoitukseni, mutta olen kohdannut aivan vääränlaisia miehiä, joista ei ole ollut antamaan itsestään yhtään mitään. Vastuunkanto kyky puuttunut, empatiakyky kehittymätön ja äitihahmo hakusessa.
Siinä onnellisessa sinkkumiehessä ei tietääkseni ole mitään surullista saatika nyhverömäistä. Siis olettaen, että jätkä on tosissaan onnellinen tilanteeseensa. Seasta löytyy tietenkin tyyppejä, jotka väittävät haluavansa olla yksin, ja sitten lauetaan tähän "suomihuorat yhyy, suomilehmät byhyy"-mantraan, mikä puhuu selkeästi katkeroituneesta miehestä.
Ai niin, ja täällä yksi onnellinen sinkkumies päivää.
..no, vaik ois ollukki, niin tule meille vaan, meillä leivotaan (turpaan nössömiehiä) ja mee kontilleen niin saat MIEHEN kyrpää. Ja jos jollain on valittamista tästä kommentista, niin hanska on heitetty, haaste on vastaanotettu.
Minä olen Mies, miljoonalla ämmällä. Olen ottanut nimimerkkini, koska Minä Olen MARKIISI.
Samansuuntaisia kokemuksia on myös minulla. Mutta onneksi myös vastakkaisia. Surullista kylläkin, nämä vastakkaiset kokemukset ovat olleet varattuja tai muuten kumppaniksi epäsopivia joten suhteista ei ole tullut ystävyyttä enempää.
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että minä en tule löytämään kumppania tästä maasta.