Sitä kesti niin vähän aikaa mutta se oli sitäkin ihanampaa. Se ilta, ne viestit, ne sanat. Ne ihanat 3 viikkoa sun kanssa. Sä sanoit että olet päässy menneistä yli ja, että olet valmis uuteen. Näin ei sitten ollutkaan. Laitoin sulle hyvänyön viestin. Sä vastasit että haluat puhua. Tulit tänne, halattiin, itkettiin, suudeltiin. Mä tykkäsin susta liikaa. Ja siksi tää itku ei lopu. Mulla on niin paha olla. En olis halunnu että tässä käy näin. Nukuttiin viimenen yö yhdessä. Olin sun kainalossa. Itkin yön, sä silittelit mua. Tuli aamu, sun puhelimen herätyskello soi. Sun piti mennä. Itkin sun oranssiin paitaan ja halattiin. Annoit suukon mun otsalle. En halua, että se oli viimenen suukko. En halua!!! Sanoit että me nähdään vielä ja että eihän sitä tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Mä vaan itken sängyllä sun tyyny kainalossa. Ei tästä itkusta tule loppua...en mä kestä! En halua päästää susta...musta tuntuu niin pahalta J. T.Oma pikkuisesi
Sattuu...
Miu83
9968
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jaksaisitko surussasi löytää yhden ainokaisen pienen valopilkun? Jaksaisitko ikäväsi keskellä hetken pysähtyä, ja toivoa? Elämälläsi on varmasti rajattomasti hyvää annettavanaan, vaikka juuri nyt tuntuukin, että kaikelta on pohja pois. On vaikea olla, tuntuu ettei mikään mahti maailmassa voi helpottaa. Paitsi se yksi ihminen.
Vakuutan sinulle, että kirkkaita päiviä on vielä luvassa. Sure, itke, huuda, mutta älä luovuta, jonain päivänä hymyilet vielä.
Tiedän itse miltä tuntuu kun menettää rakkaimpansa. Tiedän, miltä tuntuu kun sydän repeää rinnasta, ja on tukehtua omaan suruunsa.
Surullista on, että jokainen koettu ihmissuhde on aina yksi menetetty onni, jompi kumpi häviää aina. Monta kertaa kuitenkin jättäjä itse.
Anna Hänelle nyt aikaa, annan hänen tulla sinuiksi omien ajatustensa kanssa, annan hänen ymmärtää mitä Hän menetti. Hän palaa vielä, uskothan minua?
Kiitos sinulle. Olet oikeassa kun kuvaat sitä tunnetta että tuntuu tukehtuvansa suruunsa. Se tunne on hirveän raastava... En halua alkaa rakentaa suhdetta väärin perustein, jos tämä mies ei ole sinut itsensä kanssa niin en halua suhdetta vaikka tämä on vaikea myöntää. Jos rakentaa sen väärälle pohjalle niin siitä tulee vaan lisää pahaa mieltä. Mä yritän uskoa, että ehkä kun annan hänelle aikaa niin ehkä hän ottaisi yhteyttä korjatakseen asiat. Yritän myös uskoa, että maailmassa on se joku, joka minuakin odottaa ja jonka kanssa voin kokea aidon onnen. Haluan vaan tästä pahasta olosta eroon. Tämä EI tunnu kivalta. Haluan päästä tästä yli.
Mutta päästäksesi yli, sinun on koettava tuo suru, niin julmalta kuin se tuntuukin. Välillä tulee parempia päiviä, ja tuntee jo olevansa voitolla. Seuraavana päivänä iskeytyy aallonpohjaan täydellä voimalla, ja suru pyyhkäisee kaikella voimallaan yli. Niin se menee, kaikilla. Nuo tunteet on vain helpompi ottaa vastaan, jos niihin osaa varautua. Itse osaan jo ajatella niin, että huonon päivän sattuessa ymmärrän, että paha olo menee taas pian ohi, ja parempi päivä on luvassa.
Epätietoisuus ja epävarmuus, ne ovat pahimpia. Painiskelet itse omien ajatustesi vankina, etkä saa vastauksia mistään. Lopulta ihminen kehittää päässään omat teoriat asioiden laidasta, mitkä harvoin kuitenkaan osuvat täysin oikeaan. Eli kannattaa myös muistaa, että se mitä et varmaksi tiedä, ei välttämättä ole niinkuin kuvittelet.
Omalla kohdallani yritin ensin ystävyyttä, se ei toiminut. Aina lipsahdettiin liian pitkälle, keskusteluissa, kosketuksissa, katseissa. Joka kerta tapaamisen jälkeen suru tuli takaisin. Sen hetken, kun hän oli läsnä, huolet olivat poissa. Saman tien kun hän taas lähti, aloitin suremiseni alusta. Siksi tein rohkean päätöksen itseni kannalta. Suren tämän suruni yksin ja ystävien tuella, rakastamani ihminen ei ollut oikea kohde purkaa surua. Sitten, kun aurinko taas minulle jonain päivänä hymyilee, sitten voin soittaa hänelle, tavata häntä, keskustella. Vasta, kun olen lopullisesti ymmärtänyt, että ME lakkasimme olemasta.
Meitä kohtalotovereita on monia, ja kokemusten vaihto auttaa. Sinäkin selviät tästä, voimia kuitenkin siihen asti.
Ihanaa kun kirjoitit taas. En tiedä tuntuuko tänään yhtään paremmalta kun eilen. Itku tuli heti kun heräsin. Ja mietiin mitä vielä viikko sitten oli, mitä oli vielä kaksi viikkoa sitten. Kun avasin koneen niin se on nyt myös messengerissä. Tekee pahaa. Lähden töihin ja teen 9 tunnin päivän. Saan muuta ajateltavaa. Onneksi pidän työstäni. Miksi tämän pitää tuntua tältä...haluan pois tämän pahan olon! En halua itkeä enää. Tiedän että suru on kohdattava. Se on vaan niin rankkaa. Yritän nyt tsempata itseäni että tämä menee ohi pian ja tulee parempia aikoja. Kiitos että sanoit että selviän tästä. Hyvä tietää että meitä kohtalotovereita on monia, vaikka kurjaa se onkin. Haluaisin vain, että kaikki olisi hyvin. Onko se liikaa pyydetty...?
Miksi se tuli sun viereen nukkumaan, jos ero jo sovittu. Outoa käytöstä. Mutta jokainen tavallaan tietty. Siis varsinkin sitten outoa, jos toinen jo mielessä...
Ja miks se jätti sut ylipätään olis kiva tietää,niin vois luoda jonkun kuvan siitä miehestä??
mies välittää kahdesta naisesta yhtä aikaa eikä ole sinut itsensä kanssa. tosin nyt olen tajunnut että olin vain korvike sen toisen tilalla. kundi ei näköjään osaa olla yksin. roikkuu pettävässä exässään. taitaa olla jonkinlaista läheisriippuvuutta. mulla on jo parempi olo tämän suhteen. olen ollu realisti ja tsempannu itseäni. elämä näyttää jo paremmalta. mutta typerää oli joka tapauksessa sen äijän toiminta. ihme peliä. inhoan miehiä jotak ei tiedä mitä haluavat.
sattuu ja lujaa. ehkä aika neuvoo ehkä ei usko itseesi ja louota elämään .huominen tuo sinulle uueden maailman et pety elämään uskov itseesi.ken luottaa uskaltaa hän myöskin voittaa ei tiedä huomispäivän tie. on joskus vaikeaa...
Niin tuttuja nämä tunteet, mitä tässä on tullut esiin. Loppuuko tämä tuska koskaan? Erosta on jo monta kuukautta, ja itse olin se jättäjä. En kykene olemaan ystävä tämän miehen kanssa, vaikka sitä haluaisinkin, sattuu liikaa. Vasta nyt olen ymmärtänyt mitä menetin.Itkusta ei meinaa tulla loppua, se alkaa joka päivä, ja jatkuu niin kauan kunnes pakottaa sen loppumaan. Elämä tuntuu niin merkityksettömältä.