miksi ihminen lakkaa rakastamasta?

että rakkauden tunteet voi herätä uudelleen.
Minulle ainakin kävi niin. Ensin lemppasin puolison pihalle syystä, että elämä vaan tuntui junnaavan paikallaan. Tuntui, että minkäänlaisia tunteita ei toista kohtaan ollut. Arkielämä voi joskus olla niin rankkaa, että unohtaa sanoa toiselle kuinka tärkeä hän on, kuinka paljon rakastaa, tarjota saunassa selänpesua. Tai arjessa unohtuu toisen koskettelu, halailu ja pussailu. Ja kun toinen lakkaa sitä tekemästä niin siihen suohon uppoaa toinenkin. Siinä sitten ihmetellään itseksemme, että mihin se rakkaus on hukkunut.
Päällisin puolin kaikki näyttää olevan kunnossa mutta yhteys puuttuu kahden ihmisen väliltä. Ja kun yhteys puuttuu niin loppuu seksikin ja siinä tilanteessa mun silmät aukesi.
Uskon ja toivon, että minä ex-puolisoni kanssa päädytään yhteen tän puolen vuoden tauon jälkeen. Kyllä sitä rakkautta on olemassa todella paljon ja puhuttu on ainakin keskenämme enemmän kuin monen monituiseen vuoteen.

Me erotiin ihan äskettäin, kun mieheni siis ex ilmoitti, ettei tunne enää mitään minua kohtaan, ettei rakasta enää. Tunne oli hirveä. Meiltä ei puuttunut pussailu eikä haliminen. Luulin kaiken olevan kunnossa. Sanoi ensin ettei ole kolmansia osapuolia, mutta valehteli. Oli ja on toinen johon oli ollut jo jonkin aikaa kuuma suhde. Kun tämän tajusin, niin oli helpompi ymmärtää vaikkakaan se ei helpota tätä tuskaa ollenkaan, päinvastoin. Hän ei ahdistunut minusta vaan itsestään ja siitä pelistä mitä harrasti selkäni takana ja alkoi syyttää minua siitä. Onneksi kuitenkin sanoi kerran, etten ole syyllinen tähän eroon ja se hieman helpotti. Nyt tietysti mietin, että miksi. Luulen, että hän vain kyllästyi yksinkertaisesti ja uusi on aina uusi...aluksi. Pahalta tuntuu joka tapauksessa.

Mullakin on alkanu tunteet loppumaan naistani kohtaan. suhdetta on takana 4vuotta. nyt kun ajattelee niin tuntuis mukavalta jos olis yksin kissani kanssa jossaki yksiössä ja viettäs normaalia poikamies/opiskelija elämään ja vaikka rahaa ei sillon olis juuri ollenkaan ni ei haittais :) saa nähä miten tässä käypi. toi mun puoliso on kyl ihme valittaja välillä. esim. tänää se suuttu ku en lähteny viemään sitä autolla töihin ku mulla on kuumetta :)

Täällä meidän sivistyneessä maassa asiat on liian hyvin. Ennenvanhaan päätyttiin yhteen, kun vähän tykättiin. Ja sitten olikin niin paljon hommia perheen elättämisessä ym. perustarpeissa ettei eroamista voinut ajatellakkaan. Nainen ja mies olivat työpari, kummallakin oma tehtävänsä. Tiimityöskentelyä, nykypäivän sanoin.

Nykyään, kun on kaikki liian hyvin, niin on aikaa pähkäillä kaikenmaailman tunteita. Sitten jos ei enää perhosia lentele ja maa järise, niin on aika erota.

"Miten häkellyttävästi toinen sopiikin jokaisen odotukseni kulmaan niin täsmälleen. En väsy kuuntelemasta hänen elämäntarinaansa, ja mikä parasta, löydän myös itsestäni uutta. Miten kauniiksi ja hyväksi rakkaani minut tekee! Hänen ihaileva katseensa saa minut antamaan parempaa kuin minussa onkaan.

Ja miten hämmentävä on se päivä, joka väistämättä tulee: Rakastettuni tuntuukin ihan muulta kuin luulin, kokonaan toiselta ihmiseltä. Myös minusta nousevat esiin vanhat vaivat, joista olen rakastumisen onnessa saanut hetkeksi lomaa.

Tästä alkaa rakastaminen. Se on toiseen ihmiseen tutustumisen korkeakoulu, jossa vaikeimmin saavutettavia ovat itsetuntemuksen arvosanat. Odotusten ja tarpeiden yhteensovittamisessa paras työkalu on avoin mieli. Kun siitä, mikä liikkuu mielessä, puhutaan puolin ja toisin, väärinymmärrykset eivät jää tukahdutettuina kytemään.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa. Minulle se oikea on se, jota olen päättänyt rakastaa."


Nyt tässä on vain se ongelma, että minä olen päättänyt. Olen päättänyt lopullisesti. Mutta miten saada toinen samalle aaltopituudelle? Minun kysymys on: jos olemme kohdanneet tilanteessa, jossa rakkaus on molemmilla aiemmassa suhteessa loppunut ja lopulta koko suhde. Minun hieman aiemmin hänen hieman myöhemmin, milloin olemme samalla viivalla päättämään että ME rakastamme toisiamme loppuun asti. Toivon koko sydämelläni, että saan antaa rakkauteni hänelle. En halua antaa sitä kellekään muulle romanttisessa mielessä. Olen valmis mihin tahansa.

Mä Uskon että rakkaus voi herätä henkiin uudestaan ajan myötä.Mulle ainakin käynyt niin..en vaan voi enää saada häntä takaisin..liian myöhäistä.Joskus sitä ihminen tekee vääriä ratkaisuja suhteissaja luovuttaa liian helposti..voi käydä hyvin tai sitten huonosti.Kuin mulla.

Rakkaus on merkillinen tunne. Se kestää hetken kerrallaan ja tarkempi keskustelu siitä voi olla äärimmäisen hankalaa. Näin ollen, omien kokemuksieni perusteella, sekä "jättäjän" että "jätetyn" rooli ovat hankalia. Jättäjä ei välttämättä kykene perustelemaan itsellekään eron syitä. Se voi olla eräänlainen "pyllytuntuma", kokonaistunne.

Jätetyllä sen sijaan on polttava halu saada jotain todellisia vastauksia kysymykseen miksi. Minusta vain valitettavasti tuntuu, ettei sellaisia ole. Ei ainakaan sellaisia, jotka todella selittäisivät koko tilanteen. Tämän vuoksi uskon, että voi olla parasta yrittää käsitellä ero ilman liian suuria pohdintoja eron syistä. Se voi olla pidemmän päälle parasta.

Ja koska rakkaus on tunne, joka kestää hetken kerrallaan, niin toki se voi herätä uudelleenkin. Kannattaako sitä jäädä jätettynä odottamaan, onkin sitten eri asia.

Elämme vaikeita aikoita, siis ainakin parisuhteen kannalta. Nykyaika korostaa niin paljon tunteista nautintoa ja vahvoja elämyksiä, että vakaan ja arkisen parisuhteen rakentaminen voi olla haasteellista. Se vaatii tahtoa ja päätöstä, ei pelkkää tunnetta.

Sori, voi kuulostaa vähän kovalta tekstiltä ja eron hetkellä voi olla hankala muistaa elämän hyviä puolia, kuten kaikkia niitä hyviä kokemuksia ja hetkiä sekä uskoa hyvään tulevaisuuteen. Itkun jälkeen tule ilo. Ei välttämättä heti, mutta joskus kuitenkin.

Jaksamista.

- hannes -

pahinta on kun toinen sanoo että rakkaus riitä. Ja on valehdellut että haluaa lasta ja sitä on jo vuosi yritetty ja sitten jättää. Minulle tehtiin näin. Paljon pahempi homma. Nainen on maailman petollisin olento