Elämä jatkuu, tavalla tai toisella. Yritän parhaani päästäkseen eteenpäin-joka päivä. Ja olen kiitollinen kaikista-ihanista ystävistä, mukavasta perheestä ja hyvästä työpaikasta mutta varsinkin niistä ihanista hetkistä jolloin luulin että meitä oli kaksi rakastuneita. Tiedän että se on tunne joka ehkä ei koskaan enää tule takaisin, se oli kuitenkin ainutlaatuinen tunne minun elämässäni. Kiitos sinulle niistä kuukausista ja päivistä.
Emme onnistuneet-en voi syyttää vaan sinua siitä. Emme yrittäneet riittävän kauan-siinä se oikea suru piileskelee..Mutta nyt sinä olet jo mennyt eteenpäin elämässäsi, et halua tavata enää. En ollut mitään sinulle, yksi monista suhteistasi. Sinä taas olit ainutlaatuinen minulle.
Elämä voittaa jossain vaiheessa, minunkin elämään tulee ehkä vielä joskus joku henkilö joka ajan myötä voi tulla yhtä tärkeäksi minulle kun sinä. Teen kaikkeni että niin joskus tapahtuisi ja tiedän varmasti etten enää koskaan tekisi samat virheet, joten ehkä...Mutta elämässä on niin paljon muutakin, ennen kaikkea haluan rakentaa elämäni niin että olen onnellinen yksinkin, aivan kuten olin ennen sinua.
Emme onnistuneet-en voi syyttää vaan sinua siitä. Emme yrittäneet riittävän kauan-siinä se oikea suru piileskelee..Mutta nyt sinä olet jo mennyt eteenpäin elämässäsi, et halua tavata enää. En ollut mitään sinulle, yksi monista suhteistasi. Sinä taas olit ainutlaatuinen minulle.
Elämä voittaa jossain vaiheessa, minunkin elämään tulee ehkä vielä joskus joku henkilö joka ajan myötä voi tulla yhtä tärkeäksi minulle kun sinä. Teen kaikkeni että niin joskus tapahtuisi ja tiedän varmasti etten enää koskaan tekisi samat virheet, joten ehkä...Mutta elämässä on niin paljon muutakin, ennen kaikkea haluan rakentaa elämäni niin että olen onnellinen yksinkin, aivan kuten olin ennen sinua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Kirjoitin juuri myös oman kokemukseni/pahan oloni tänne palstalle (otsikolla: Sattuu...). Lue se. Voi olla että se auttaa jollain tapaa myös sinua. Huomaan että meitä on muitakin. Sanotaan, että aika auttaa. Vaikea uskoa sitä. Kun joku on ollut aivan erityisen tärkeä niin sitä vaan ei halua uskoa että se on ohi. Ei halua päästää irti. Mutta kun jos asia on loppuun käsitelty eikä suhdetta voi uudelleen rakentaa niin ei auta kuin hyväksyä ja elää sen asian kanssa. Se sattuu aivan järkyttävän paljon. Ajatuksissa on vain se että ei halua ketään muuta kuin sen tietyn ihmisen elämäänsä. Ystävät, perhe, työ, harrastukset ovat nyt niitä meidän molempien voimavaroja jatkaa elämää. Vaikeaa se on. Niin hiton vaikeaa. Ei meinaa itsellänikään tulla tästä itkusta ja ikävästä loppua. Mutta ehkä se joskus väistyy. Ehkä sinulle ja minulle on jossain se jokin, joka meitä odottaa. Toivotaan näin. Vaikka edelleenkin varmasti ajattelet/ajattelen että ei ketään muuta kuin se yksi jonka elämään emme enää kuulu. Yritä jaksaa. Se on kyllä todella vaikeaa. Toivoo vaan että heräisi unesta ja että koko homma olisikin ollut vain pahaa unta.
Kiitos. Tiedän että pärjään. Toivottavasti sinäkin. Suhde oli mullistava minulle ja olen muutenkin positiivinen luonteeltani, joten näen että tästä syntyi hyviäkin muutoksia. Pystyn siihen, onneksi. Toista ei voi muttaa, eikä pakottaa rakastumaan, joten pakko hyväksyä tosiasiat ja siirtyä eteenpäin. En ole vihainen, vaan surullinen. Ehkä näin onkin parempi, en olisi voinut tehdä hänet onnelliseksi-hänhän ei rakastanut minua lainkaan. Ja siitä olisin tullut tosi onnettomaksi.