Onko yhteishuollossa olevan lapsen etunimen muuttamisessa sama homma kuin sukunimen että tarvitaan mol. huoltajien suostumus?
Kun yhdellä lapsistani on isän antama etunimi, josta en pidä, niin voinko vaihtaa sen ilman häneltä kysymättä?
Kun yhdellä lapsistani on isän antama etunimi, josta en pidä, niin voinko vaihtaa sen ilman häneltä kysymättä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mietihän asiaa lapsen kannalta. Ehkä hän haluaakin säilyttää isänsä antaman nimen. Yli 12-vuotiaalla on omakin sanansa sanottavana. Mutta alle 12-vuotias voi kitkeröityä sinulle moisesta perusteesta. ..että et pidä lapsen nimestä... Kumpi sinulle on tärkeämpi, lapsi vai hänen nimensä?
Ei mikään estä kokeilemasta.
Luulo ei ole tieto väärtti,mutta oletan,että et voi sitä yksinäsi muuttaa,jos lapsi on alle 12-vuotias.voi olla eri juttu sitten yli 12-vuotias,mutta tarvitset ainakin lapsen allekirjoituksen ja toiselta on kysyttävä suostumus..sitten en tiedä,miten menetellään,jos toinen ei suostu.
Itse jännätään sukunimen vaihdon kanssa 16-vuotiaan nuoren kanssa:lasku tuli jo 91 euroa.
etä-isä ei myöskään kirjoittanut papereita alle,eikä edes suostunut niitä palauttamaan.Nuorelle kova pettymys tämä isän käytös.
Sanokaa minulle,mikä tekee isän sukunimestä paremman kuin äidin..samaa kyselee tämä nuorikin.
Kai teilläkin on ihan yhteistuumin päätetty ottaa lapsen sukunimeksi tämä isän sukunimi.
Se on ollut hyvä ratkaisu sinunkin mielestäsi silloin ja nyt ei. Nytkö siitä on tullutkin huono nimi, vaikka lapsi edelleen on saman isän lapsi ja jo 16 vuotta ollut sen niminen.
Ai niin, tehän olette eronneet, joten sinun suhteesi on muuttunut lapsen isään ja lapsen nimenkin pitäisi sen myötä muuttua.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kun kerran lapsen sukunimi päätetään, sen saa muuttaa vasta lapsi itse täysi-ikäisenä.
Ei nimi ole sellainen jota kevytmielisesti vaihdellaan sen mukaan miten itsellä parisuhteet menee tai alaikäisen lapsen mielihalujen vuoksi.
Et todellakaan voi tehdä tuollaisia ratkaisuja ilman toisen vanhemman suostumusta. Toisaalta en voi ymmärtää että sinun pitäisi voidakkaan vaihtaa lapsen nimi sen takia että et itse siitä pidä ja miehesi on sen valinnut. Jos tuolle kostonlinjalle lähtisi niin mihin kaikkeen se johtaisikaan.
Älä käytä lasta aseena kostaaksesi miehelle se ettei hän suostunut tossusi alle.
Ilmeisesti kuitenkin hyväksyit nimen kastetilaisuudessa, eikö vain.
Tämä on niitä harvoja asioita missä ON merkitystä sillä, ovatko vanhemmat sopineet yhteishuoltajuuden vai yksinhuoltajuuden.
Jos yhteishuoltajuus, alaikäisen lapsen nimen vaihtaminen vaatii molempien huoltajien allekirjoituksen ... JA perustelut miksi nimeä ollaan vaihtamassa.
Aikanaan lapselle valitaan yhdessä suku- ja etunimi, sitten kun ero tulee, yhtäkkiä se nimi ei sitten enää kelpaakaan.
Hohhoijjaa, kostosta siinä vain on kyse.
On tilanteita missä lapsen sukunimen vaihtaminen on aiheellista.
Esimerkiksi erossa lapsen äiti ottaa tyttönimensä, minusta aivan ymmärrettävää. Lapsella pysyy isän sukunimi, näin yleensä. Isä avioituu uudelleen ja tahtoo ottaa puolisonsa sukunimen... minusta silloin viisainta vaihtaa lapsen sukunimi samaksi jomman kumman vanhemman kanssa.
Eli ei kyse aina tarvitse olla kostosta, vaan myös lapsen edusta (ajattele tilanne missä lapsella eri sukunimi kuin kummallakaan vanhemmista). Toki asiassa voidaan ja pitääkin kuulla myös lapsen mielipidettä hänen ikänsä mukaisella painoarvolla, kun päätöstä vanhemmat ovat tekemässä.
Jatkan vielä sen verran tästä asiasta.Kiitos muuten M36ihmiselle,joka tuntuu jotain ymmärtävänkin asioista,eikä heti ala mustamaalaamaan ihmisiä,jotka voivat olle eläneet tosi vaikeaa aikaa.
eli siis meillä HALUAA 16-VUOTIAS nuori vaihtaa nimensä minun sukunimeksi,koska ei ole isäänsä tavannut viiteen vuoteen kuin muutaman päivän.Itse on asian touhunnut,en ole puuttunut.Itse yritti isää taivutella.
Minulla on aina ollut oma nimeni ja se on siinä mielessä nuoren mielestä parempi,että on harvinainen.
Olemme asuneet nyt vuosia,että vanhin lapseni on saman sukuniminen kuin minä ja tämä nuorin isän nimellä eli hoh hoijaa.
Olemme jo kerran yrittäneet nimen muutosta,kun lapsi oli 12yli ja silloinkaan ei isä kirjoittanut papereita alle.silloin jätettiin homma kesken,mutta nyt nuori haluaa viedä sen loppuun asti.Lopputulosta ei tiedä vielä kukaan.Saa nähdä miten käy..
Luulisi että kun lapsi itse pyytää isää tapaamaan ja kertoo asiansa kasvokkain, perustelee noin hyvin asiansa, normaali isä suostuisi. Miten hän on voinut katsoa omaa lastaan silmiin ja kieltäytyä, aiheuttaa pettymyksen?!
No, teidän kannattaa yrittää sitten viranomaisteitse. Laitatte vain postissa laput menemään, sellainen kylmä ja virallinen kohtelu voisi säikäyttää niin että suostuu.
Mä itse taas toivon että miehen entiset lapset muuttais sukunimensä äitinsä nimelle.
Meille on avomieheni kanssa tulossa vauva. Mä haluaisin että voitaisiin sitten antaa isän nimi yhteiselle lapsellemme ja mennä jopa naimisiin.
En halua että entiset lapset ois saman nimisiä kuin lapsemme ja minä. Nyt joudutaan antamaan minun sukunimi lapsellemme enkä itsekään halua sitä miehen sukunimeä tässä tilanteessa.
Äippäliinalta hyvä ehdotus. Jos kerran isä voi kohdella lasta noin tunteettomasti, kannattaa itsekin toimia ihan yhtä tunteettomasti ja laitattaa vaikka maistraatilla (vai mistä ne nimenmuutokset haettiin) postitse allekirjoitettavaksi.Ei kannata lapsen haaskata aikaansa tuollaisen isän kanssa puhumiseen kun ei kerran lapsestaan välitä.
Ellei lapsen toinen huoltaja suostu ... niin nimi ei vaihdu. Täysi-ikäisenä saa stten vaihtaa nimensä aivan itse.
Toinen vaihtoehto on hakea käräjäoikeutta muuttamaan huoltajuutenne yksinhuoltajuudeksi sinulle ... silloin sinun "tahtosi" riittää nimen vaihtamiseen.
Taitaa lapsen isä tietää jo, ettei alaikäisen lapsensa nimi vaihdu mihinkään ilman allekirjoitustaan. Eikä maistraatin tehtävä ole asiaa ryhtyä patistelemaan, se on vanhempien vällä sovittava kuvio.
Keinona on rytyä vaatimaan tämän syyn vuoksi yksinhuoltajuutta, se saattaa saada vipinää jääräpäähänkin. Onko tämä sitten sen riidan arvoinen asia ... en usko...
Mitähän mieltä avopuolisosi on toiveestasi?
Jos hän samaa mieltä, niin hän voi tietenkin ehottaa tätä exälleen ... lastensa toinen huoltaja voi tietenkin olla suostumatta siihen -- jolloin nimi ei vaihdu mihinkään. Ja vaikka vaihtuisikin, lapset voivat ottaa isänsä sukunimen takaisin kun ovat täysi-ikäisiä kysymättä keneltäkään (vähiten sinulta) ... onko tullut mieleesi?
Vaan kivahan se on, että ihmisillä on toiveita.
Voihan ne itse laittaa ne paperit menemään allekirjoitettavaksi jos maistraatti ei kerran ala patistelemaan.
Mutta tosiaan, miksen heti hoksannut. Yksinhuollon kun hakee, saa nimen muutettua. Tuo on hyvä peruste että isä on niin riitaisa ettei suostu lapsen toivomukseen. Luulisi että oikeus heltyy kuultuaan lasta. Mikä parasta tuon yksinhuollon ja nimenmuutoksen myötä, mies on lopullisesti pyyhitty pois. Lapsen ei tarvitse kärsiä, eikä enää koskaan tavata koko miestä kun mihinkään ette enää tarvitse hänen suostumustaan.
Jopa on sinulla indentiteetti nimistä kiinni. eipä silti, kyllähän se paljon merkitseekin. mutta et sinä nyt voi tätä asiaa päättää mitä avomiehesi ja hänen ex:nsä lapsiensa nimille tekevät! oletko edes ehdotustasi ääneen uskaltanut avomiehellesi sanoa? tuskin.
Mä itse taas toivon että miehen entiset lapset muuttais sukunimensä äitinsä nimelle.
Kuulehan Sani-68, kyllä ne lapset ovat avomiehesi NYKYISIÄ lapsia. Olet ilmeisesti ymmärtänyt jotakin väärin; ei lapsista voi erota, vain puolisosta voi!!!
2 vuotta ei ole pitkä aika elämässä.18-vuotias voi itse päättää nimestään. Minusta nimenvaihto ei ole kummoinen asia että sen päältä kannattaa alkaa käydä oikeutta.
Sellainen kiinnitti tässä huomiota, että miten yhdellä sisaruksella voi olla eri nimi. Vai onko hän vaihtanut sen täysi-ikäisenä?
Kun lain mukaan vanhempiensa yhteisessä huollossa olevilla sisaruksilla tulee olla sama sukunimi.
... oisko kyse puolisisaruksista?
Tunteet pois! Hienosti hoidat asiaasi, saadaan mies pois kuvioista lopullisesti.
Toivottavasti myös samalla mieheltä poistuu elatusvelvollisuus lapsiaan kohtaan,vai kelpaako "ruokot" edelleen?
Ei elatusvelvollisuus minnekään katoa-
Juu, mistä ammennat näitä provoja?? Ja miksi????
molempien suostumus. Mulla yksinhuoltajuus, mutta lapsella isän antama nimi jota inhoan. Mutta lapsi haluaa sen ja tykkää siitä. Yritin että käyttäisin toista nimeä joka oli minun valinta, mutta lapsi oli tiukka. Kyllä siihen on jo alkanu tottua muutamassa vuodessa. Pää asia on että lapsi itte tykkää sittä, senhän se on....
Jos sinulla todellakin on yksinhuoltajuus (siis EI yhteishuoltajuutta missä olet lapsen lähivanhempi), olisit voinut vaihtaa alaikäisen lapsen nimen mieleiseksesi ilman toisen vanhemman suostumusta.
Onneksi et niin ole tehnyt, ei niinkään sen toisen vanhemman vuoksi ... vaan kunnioitit lapsesi tahtoa.
Ei sukunimi luo perhettä. Tänä päivänä nyky-yhteiskunnassa on erinimisyyttä niin paljon, ettei sitä joudu selittelemään missään.
Exästään ei pääse eroon yksinhuoltajuudella, ei nimenvaihdolla. Lapsen toinen vanhempi on ja pysyy, vaikkei hänellä päätäntävaltaa enää olisikaan lapsen asioissa.
Niin no, nuo nimenvaihtajat kuuluvat sarjaan "strutsit". Työnnetään pää pusikkoon niin ei nähdä totuutta ympärillä. Aika itsekeskeistäkin se on: tehdään itsestä tärkeämpi vanhempi kuin toinen biologinen vanhempi.
Entinen puoliso ja ent. avioliitto ei mihinkään katoa sillä että muuttaa ulkoiset tekijät. Oma nimi on tietenkin eri asia, mutta miksi lähteä muuttamaan jonkun toisen ihmisen nimeä vain siksi, ettei se muistuttaisi exän olemassaolosta??