tiedän että moni on särkynyt..jätetty..ja nähnyt sitä joka puolella koko elämäni,perhepiirissä,työelämässä,kavereiden keskuudessa ym..mutta kun se kolahtaa omalle kohdalle niin on todella vaikea sitä ymmärtää ja sanoja löytää..olisin varmasti rakastanut häntä (miestä) koko elämäni ja antanut koko elämäni .niin olisin sen halunnut olevan ja kestävänkin.oli niin hyvä olla lähellä ja muutenkin valtasi sisäinen rauha nelisen vuotta kun tiesin hänen kuuluvan elämääni..sitten tuli kuin salama vaan taivaalta ja kaikki loppui,jäi monia kysymyksiä vaille vastauksia ja tiedän etten saa niihin vastauksia koskaan vaan joudun elämään niiden kanssa ja pyörivät päässäni jatkuvasti..ehkäpä elämäni loppuun asti..en ymmärrä miten kaikki voi vaan loppua ja asioita ei edes käydä läpi..luulen että kuitenkin olisin sen ansainnut mutta ehkäpä hänessä ei ollut vaan miestä enään puhumaan..näinkö me aikuiset nykyään käyttäydytään?satuin rakastumaan ensimmäisen kerran elämässäni vähän liian myöhäisellä iällä ja se tuntuukin tekevän tästä vielä vaikeampaa..kaikki sanovat että elämä jatkuu ja varmasti joskus ehkä jatkuukin mutta tämä yksinäisyys vaan on rankkaa ,haluaisi et olisi se turvallinen kainalo liki johon voisi käpertyä ja itkeä kun siltä tuntuu..nyt satun vielä hetken olemaan kaukana ystävistä,perheestä kaikesta tutusta..hän kuitenkin oli myös paras ystäväni ja en tiedä enään mikä eniten sattuu,parhaan ystävän menetys vai sen kaiken menetys..pahinta tässä on kuitenkin se että se kaikki ikävä ja kaipuu alkaa muuttumaan syväksi vihaksi ehkäpä se on keinoni rakentaa muuri uudestaa ja vaan unohtaa..tuntuu etten oikeesti edes merkinnyt mitään ja olin vaan hänelle joku ylimeno suhde tai jotain..jos oikeesti tunteita olisi toista kohtaan niin kyllä se olisi sen arvoinen edes että ansaitsisi selityksen,mutkun hän otti kainaloonsa heti toisen niin tiedän nyt et kaikki ne sanat ym..olikin vaan tarkoitettu sille toiselle..miks turhaan piti vaan rikkoa lisää lasia jäähän ja pelata minun kanssa =(
halipula
sadeye
81718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
.. vastaa..
Sitähän minäkin olen ihmetellyt samaa. Miten voi vaan yhtäkkiä olla täys hiljaisuus, tietäisi edes et onko toinen hengissä vai ei. Tosin mun juttu oli pikkasen erilainen ku sun, mutta silti. No kuiteskin elämä on julmaa ja jotkut meistä saa nautintoa tullaisestakin teosta. Joskus voi ihmisten suhteen erehtyä pahimman kerran, se kai se on ollut tässä vaikeinta kestää. Ollaankohan me vähän liian helppoja nakkeja näille tämänsorttisille tyypeille :-).Mutta sille ei voi mitää, että selvittämättömät asiat jää vaivaamaan, se on luonteessa. Täytynee vaan tallettaa mappiin selvittämättömät tapaukset ja koittaa unohtaa.
Tiedän että tuossa vaiheessa ei jaksa kiinnostua asioista mitä muut sanovat ja yrittävät lohduttaa, mutta yritä jaksaa. Juuri itsekin eronneena tiedän, että ero on kipeä asia ja siitä yli pääseminen vie aikaa. Tuntuu kuin kaikki olisi tyhjää ja elämä turhaa. On vaikea täyttää sitä osaa elämästä, minkä kumppani täytti. Yritetään jaksaa tulevaan ja miettiä elämän hyviä puolia. Et ole yksin.
tiedän etten ole yksin.yllättävän moni nykyään eroaa ja ovat yksin..onkohan se vaan niin helppo painaa ovi kiinni perässään..ehkäpä kaikki vielä joku päivä helpottaa ja herään joku aamu huomaten etten enään haekaan häntä vierestäni.tämä joulu vaan sattuu tulemaan vähän liian huonoon aikaan =(ja tekee varmasti kaiken raskaammaksi.
Moi!Täällä myös halipulaa...ja vielä Jouluaatto..kaipaamani nainen,tuolla 160km päässä ja naimisissa.Kaipuu lämpöä,läheisyyttä,hellyyttä ja rakkautta jota saamme niin harvoin antaa toisillemme.Olemme jo 40kymppisiä molemmat,minä sinkku ja hän naimisissa kahden kouluikäisen lapsen äiti.Olen päättänyt olla luovuttamatta!!kuulumme yhteen.
Mies oli metsästyksensä tehnyt ja totesi ettei sussa ole enää vastusta, nyt kun hän oli saanut sut jo verkkoihinsa ja rakastumaan. Kohta hänellä on jo uusi uhri kiikarissa (jos ei jo ollut sun aikana) ja tekee tälle saman tempun. Niin nämä metsästäjät käyttäytyy.
niinhän se varmasti menee..osasit sen oikeilla sanoilla kuvailla..no nyt ainakin täl tyypil on jo toinen ,varmasti oli meidän loppu aikanakin mut halusi kait "saalista" kiduttaa viel loppuun saakka.
Mutta vielä sulle tulee parempi olo. Itsekin erosin vasta ja vaikka erottiin sovussa niin se tuntui kuitenkin pahalta. Sun miehes ei ansaitse sua. Ei se muuten käyttäytyisi tuolla tavalla. Sulle on olemassa vielä se joku, joka pitää sua hyvänä ja arvostaa sua tarpeeksi. Löydät vielä jonkun joka saa sut unohtamaan murheet ja pahan mielen. Voimia sulle.
Halipula tämä on sitä ,kun kaipaa ystävää ja halipulaa,tiedän miltä tuntuu jäädä yksin toinen jättää ja taasen se toinen saa sun ystävän jonka menetit.Tärkeää olisi se turvallinen.luotettava.rehellinen kaveri ,minulla on yksi syysmuisto jota ajattelen välillä ,,,,toivon että sinulle aukee viellä hyviä aikoja ja hyvän ystävän saat viellä nähdä kainalossasi.t.syysmuistoja