Moippa!
Muutamia viestejä selailin omaa oloani helpottaakseni... Ilmeisesti en ole ainoa jota on petetty. Otan osaa kaikkien teidän kohtalotovereiden puolesta!! Halusin kuitenkin jonnekin purkaa omaa pahaa oloani ja juuri tällä hetkellä minusta tuntuu etten tahdo sitä muualle tehdä. En tahdo kertoa ystävilleni vaikka tiedän että se saattaisi helpottaa omaa oloani. En tahdo kertoa koska toivoni tämän suhteen eteen elää vielä. En tahdo muiden tuomitsevan puolisoani. Siksi siis olen tässä penkin ja näppäimistön välissä juuri nyt. Ehkä näin anonyyminä kirjoittaminenkin helpottaa oloani edes hieman.
Siispä tässä minun (meidän) tarina:
Koska alustusten lukeminen on tylsää kirjoitan vain että takana on 5 vuotta 10 kuukautta ja 5 päivää ihanan ja lämpöisen ihmisen kanssa. Suhde on ollut tasapainoinen ja lämpöä on riittänyt molemmin puolin.
Puolisoni (nainen) oli siis kolme kuukautta ulkomailla työharjoittelussa. Etukäteen keskustelimme sekä sovimme asioista ja hän pääsi lähtemään hyvillä mielin matkaan. Olin todella ylpeä hänestä ja tiesin että pieni matka vieraalla maalla tekee hänelle hyvää. Nythän hänellä olisi hyvä mahdollisuus kokeilla omia rahkeitaan työelämässä. Sitä hän oli aina toivonut. 10 päivää ennen kuin minun piti mennä häntä vastaan ja meidän aloittaa yhteinen loma kyseisessä maassa, se tapahtui. He olivat olleet ystäväporukalla viikonloppua viettämässä ja alkoholia oli otettu ilmeisesti aika reilusti. Puolisoni sanoo että muistaa vain pieniä pätkiä sieltä täältä. Mutta tietää tapahtumien kulun jotenkuten. Hän oli havahtunut siihen että mies jonka kanssa oli illan aikana ollut antoi hänelle kielisuudelmaa. Alasti. Molemmat suihkussa. Puolisoni sanoi minulle myöhemmin että ajatteli siinä vaiheessa lopettamisen olevan liian myöhäistä. Aamulla he olivat kuitenkin heränneet omissa sängyissään koska muitakin oli paikalla. Nyt hän on hyvin pahoillaan ja ilmeisesti haluaa aidosti jatkaa kanssani.
Tästä on kulunut muutama kuukausi. Pahimmat tahattomat tunteenpurkaukset on siis jo ohitse. Ja olemme antaneet aikaa suhteellemme elpymiseen.
Miten voin saada luottamuksen takaisin? Ajan kanssa? Kuinka kauan minun on elettävä hänen kanssaan ennen kuin hän voittaa sen takaisin? Jotkut sanovat että mitä yhdestä illan jutusta. En tiedä heistä mutta minä tahdon säilyttää lapsen uskoni siinä suhteessa että jossain täytyy olla puoliso joka ei petä. Minä tahdon mielikuvieni suhteen jossa molemmat ovat uskollisia. Miksi hän ajatteli että se olisi ollut liian myöhäistä lopettaa siihen? Olen miettinyt että hän tahtoi sitä myös.
Mietinkin nyttemmin olisiko hän nyt saanut kokeilla siipiään riittävästi? Olisiko meillä nyt paremmat eväät jatkoa ajatellen? Pelkään että tilanne voisi uusiutua. Miksei voisi, onhan hän näyttänyt että pystyy pettämään? Näen että hän on pahoillaan. Kovasti hän sanoo ettei niin voi käydä uudelleen.
Miksi rakastan häntä? Tämä kaikki olisi niin paljon helpompaa jos en vain rakastaisi häntä. Ja minusta tuntuu että hän edelleen rakastaa minua. "Niin vain kävi..."
Entä jos jätän hänet, voin ainakin sanoa heittäytyneeni elämään. Uskaltaneeni antaa kaikkeni. Miten uskallan heittäytyä uudelleen? Tiedän että kompastuttuaan pitää nousta ylös. Miksi sitten niin moni on jäänyt menetetyn rakkauden jäljiltä yksin kykenemättä aloittamaan uutta suhdetta?
Olen vanhojen elokuvien ystävä. Niissä on se hyvä puoli ettei loppua voi ennustaa. Jos tiedätte tunteen elokuvista, minulla on pelko "alakuloinen vanhapiika, lopunikää" -tunteesta.
Entä tauko? Ei se oikein onnistu koska asuntotilanteemme on hankala. Olemme käytännössä sidottuja tähän asuntoon. Voisin ehkä vastoin tahtoani jättää osan elämääni tänne ja muuttaa vanhmepieni luokse. Tahdon olla täällä.
Entä jatkaa yhdessä. Antaa se kulunut klassikko: vielä yksi mahdollisuus?? Toteutuisiko parempi suhde nyt?? Se ei vain ole enää unelmieni kaltainen. Pitäisikö minun luopua unelmastani hänen vuokseen ja hyväksyä särö unelmaani? Pitäisikö minun luopua unelmastani (Tauno Palon ja Ansa Ikosen näyttelemät, ei täydelliset mutta rehelliset ihmissuhteet) hänen vuokseen koska rakastan häntä? Suhteemme on ollut aikaisemmin erittäin hyvä. Suurimmat riidat olemme riidelleet ja ajattelin jopa kosia häntä lomareissullamme. Myöhemmin minulle selvisi että hänkin olisi toivonut sitä juuri tuolla lomallamme. Oliko kaikki liian hyvin? En voi luultavammin koskaan saada vastausta siihen miksi niin tapahtui. Olemme keksustelleet asiasta paljon. Ehkä riittävästi. En tahdo enää puhua hänen kanssaan siitä. Onhan hänelläkin paha mieli asiasta. En tahdo syyttää loputtomiin, ei se mitään auttaisi. Satuttaisin vain molempia.
Olen aivan rikki ja aivan sekaisin. En tahtoisi enää vatvoa tätä. En ole puolisolleni puhunut enää niin avoimesti tästä asiasta. Muista elämän asioista kylläkin. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Ehkä hieman rentoutua. Ja antaa ajan näyttää mihin tämä menee. Mutta minkä maton alle lakaista paha olo?
-Do I have to lose my Love??? Even I dont want to.
Muutamia viestejä selailin omaa oloani helpottaakseni... Ilmeisesti en ole ainoa jota on petetty. Otan osaa kaikkien teidän kohtalotovereiden puolesta!! Halusin kuitenkin jonnekin purkaa omaa pahaa oloani ja juuri tällä hetkellä minusta tuntuu etten tahdo sitä muualle tehdä. En tahdo kertoa ystävilleni vaikka tiedän että se saattaisi helpottaa omaa oloani. En tahdo kertoa koska toivoni tämän suhteen eteen elää vielä. En tahdo muiden tuomitsevan puolisoani. Siksi siis olen tässä penkin ja näppäimistön välissä juuri nyt. Ehkä näin anonyyminä kirjoittaminenkin helpottaa oloani edes hieman.
Siispä tässä minun (meidän) tarina:
Koska alustusten lukeminen on tylsää kirjoitan vain että takana on 5 vuotta 10 kuukautta ja 5 päivää ihanan ja lämpöisen ihmisen kanssa. Suhde on ollut tasapainoinen ja lämpöä on riittänyt molemmin puolin.
Puolisoni (nainen) oli siis kolme kuukautta ulkomailla työharjoittelussa. Etukäteen keskustelimme sekä sovimme asioista ja hän pääsi lähtemään hyvillä mielin matkaan. Olin todella ylpeä hänestä ja tiesin että pieni matka vieraalla maalla tekee hänelle hyvää. Nythän hänellä olisi hyvä mahdollisuus kokeilla omia rahkeitaan työelämässä. Sitä hän oli aina toivonut. 10 päivää ennen kuin minun piti mennä häntä vastaan ja meidän aloittaa yhteinen loma kyseisessä maassa, se tapahtui. He olivat olleet ystäväporukalla viikonloppua viettämässä ja alkoholia oli otettu ilmeisesti aika reilusti. Puolisoni sanoo että muistaa vain pieniä pätkiä sieltä täältä. Mutta tietää tapahtumien kulun jotenkuten. Hän oli havahtunut siihen että mies jonka kanssa oli illan aikana ollut antoi hänelle kielisuudelmaa. Alasti. Molemmat suihkussa. Puolisoni sanoi minulle myöhemmin että ajatteli siinä vaiheessa lopettamisen olevan liian myöhäistä. Aamulla he olivat kuitenkin heränneet omissa sängyissään koska muitakin oli paikalla. Nyt hän on hyvin pahoillaan ja ilmeisesti haluaa aidosti jatkaa kanssani.
Tästä on kulunut muutama kuukausi. Pahimmat tahattomat tunteenpurkaukset on siis jo ohitse. Ja olemme antaneet aikaa suhteellemme elpymiseen.
Miten voin saada luottamuksen takaisin? Ajan kanssa? Kuinka kauan minun on elettävä hänen kanssaan ennen kuin hän voittaa sen takaisin? Jotkut sanovat että mitä yhdestä illan jutusta. En tiedä heistä mutta minä tahdon säilyttää lapsen uskoni siinä suhteessa että jossain täytyy olla puoliso joka ei petä. Minä tahdon mielikuvieni suhteen jossa molemmat ovat uskollisia. Miksi hän ajatteli että se olisi ollut liian myöhäistä lopettaa siihen? Olen miettinyt että hän tahtoi sitä myös.
Mietinkin nyttemmin olisiko hän nyt saanut kokeilla siipiään riittävästi? Olisiko meillä nyt paremmat eväät jatkoa ajatellen? Pelkään että tilanne voisi uusiutua. Miksei voisi, onhan hän näyttänyt että pystyy pettämään? Näen että hän on pahoillaan. Kovasti hän sanoo ettei niin voi käydä uudelleen.
Miksi rakastan häntä? Tämä kaikki olisi niin paljon helpompaa jos en vain rakastaisi häntä. Ja minusta tuntuu että hän edelleen rakastaa minua. "Niin vain kävi..."
Entä jos jätän hänet, voin ainakin sanoa heittäytyneeni elämään. Uskaltaneeni antaa kaikkeni. Miten uskallan heittäytyä uudelleen? Tiedän että kompastuttuaan pitää nousta ylös. Miksi sitten niin moni on jäänyt menetetyn rakkauden jäljiltä yksin kykenemättä aloittamaan uutta suhdetta?
Olen vanhojen elokuvien ystävä. Niissä on se hyvä puoli ettei loppua voi ennustaa. Jos tiedätte tunteen elokuvista, minulla on pelko "alakuloinen vanhapiika, lopunikää" -tunteesta.
Entä tauko? Ei se oikein onnistu koska asuntotilanteemme on hankala. Olemme käytännössä sidottuja tähän asuntoon. Voisin ehkä vastoin tahtoani jättää osan elämääni tänne ja muuttaa vanhmepieni luokse. Tahdon olla täällä.
Entä jatkaa yhdessä. Antaa se kulunut klassikko: vielä yksi mahdollisuus?? Toteutuisiko parempi suhde nyt?? Se ei vain ole enää unelmieni kaltainen. Pitäisikö minun luopua unelmastani hänen vuokseen ja hyväksyä särö unelmaani? Pitäisikö minun luopua unelmastani (Tauno Palon ja Ansa Ikosen näyttelemät, ei täydelliset mutta rehelliset ihmissuhteet) hänen vuokseen koska rakastan häntä? Suhteemme on ollut aikaisemmin erittäin hyvä. Suurimmat riidat olemme riidelleet ja ajattelin jopa kosia häntä lomareissullamme. Myöhemmin minulle selvisi että hänkin olisi toivonut sitä juuri tuolla lomallamme. Oliko kaikki liian hyvin? En voi luultavammin koskaan saada vastausta siihen miksi niin tapahtui. Olemme keksustelleet asiasta paljon. Ehkä riittävästi. En tahdo enää puhua hänen kanssaan siitä. Onhan hänelläkin paha mieli asiasta. En tahdo syyttää loputtomiin, ei se mitään auttaisi. Satuttaisin vain molempia.
Olen aivan rikki ja aivan sekaisin. En tahtoisi enää vatvoa tätä. En ole puolisolleni puhunut enää niin avoimesti tästä asiasta. Muista elämän asioista kylläkin. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Ehkä hieman rentoutua. Ja antaa ajan näyttää mihin tämä menee. Mutta minkä maton alle lakaista paha olo?
-Do I have to lose my Love??? Even I dont want to.
Vastaukset 10
Vanhimmat
olet varmaan skorpioni.sinulla on hyvä nainen jos hän on asian sinulle kertonut,hän katuu varmaan aidosti.alkoholilla on ollut osuutta eli hän ei ole kyennyt arvioimaan tilannetta oikein.minusta kannattaisi antaa vielä tilaisuus,jos et anna kadut sitä varmasti.vielä kerran:jos naisesi on asian sinulle kertonut hän katuu sitä vilpittömästi.onnea teille kummallekin.
Olisin voinut aika pitkälle itse kirjoittaa tuota tekstiä.Ajattelin juuri noin kun se tapahtui.Olin silloin 16v, siitä on jo pitkä aika.Mutta miksi sanoit että olet varmaan skorppioni?Sattumoisin minä satun sitä olemaan..
olen itsekin skorpioni ja huomasin että sinulle on tärkeää että on uskollinen niinkuin skorpionit on.kaikesta huolimatta huomasin että sinulla on hyvä nainen;ei kannata jättää tämän takia vaikka sinulla on skorpionin luonne.oma elämäni on pilalla koska aloin olemaan vesimiehen kanssa joka on todella epäluotettava,lohduttakaa minua.ei ikinä enää vesimiestä.eiköhän tämä tästä..........
Itse asiassa olen vaaka. Ja naiseni on oinas. Tuon horoskooppiasian kun mainitsit niin pitipä käydä katsomassa mitä meille on "luvattu" :) No, lyhyesti se oli jotain tällaista: kenties vaikea yhdistelmä. Harvinainen suhde mutta jos tämä pari löytää toisensa ja onnistuu tasapainon luomisessa on rakkaus todella antoisaa....
No, mitä tuohon nyt sitten sanoisi muuta kuin että hieman offtopic :)
Kiitos tuesta kaikille! Tänään tulin tietokoneelle hymyssä suin kun tiesin että on jotain mitä odottaa :) Tiedän että minulla on jotain hyvää. Tiedän että meillä on paljon jota menettää. Ehkä olen vain liian idealisti kun toivoin sen kaikkein tärkeimmän ihmisen olevan rehellinen/uskollinen. Voi mikä töppäys häneltä. Pitipä mennä rikkomaan kirkas unelmani... Hoh hoh, eipä vaan omalle kohdalle olisi uskonut tätäkään...
Kiinnostunut tytöistä ja pojista?
Siis käsitin sinun olevan nainen ja siis lesbosuhteessa Bi-naiseen, joka petti sinua heteromiehen kanssa?
Kuinka paljon tuosta pelostasi onkin sitä että pelkäät puolisosi olevankin enemmän kallellaan hetskuun kuin homouteen?
Nimittäin jos case on sellainen kuten sen tuosta tarinasta päättelin (eli olet lesbo ja sulla on Bi-kaveri), niin olet kaksinkertaisessa kusessa. Voitko luottaa siihen että puolisosi ei petä ja toisaalta voitko luottaa siihen, että puolisosi ei ole liian hetero.
Kyllä me molemmat heteroja ollaan. Kyynel silmässä kun kirjottaa niin ei aina tuu ihan selvän oloista tekstiä :)
Yksi kerta, monen kuukauden eron jälkeen alkoholin vaikutuksen alaisena. Jos olet valmis antamaan anteeksi ja puolisosi katuu todella tekoaan, jatkakaa. Aika parantaa haavat ja myöhemmin huomaat attä anteeksi antaminen kannatti. Mutta kannattaa kuitenkin tehdä puolisolle selväksi miten kovasti sinuun sattuu eikä anteeksi antaminen ole itsestään selvyys.
Moi LoveLost, mulla on täsmälleen samanlainen kokemus. Mä oon nyt tuskaillut tämän asian kanssa tasan viikon. Mulla on sen verran tuore kokemus etten oikein vielä osaa kirjoittaa edes siitä...
Oi voi. Lähetän sinulle oikein ison voimahalin :) Tiedän että tarvitset sitä :) Minä olin viikon jälkeen vielä aivan murtunut. Aika parantaa haavat mutta kuinka kauan on terveellistä odottaa? Ole huoleti ja yritä antaa itsellesi aikaa. Näissä asioissa ei ole kiire! Alkuun on todella hankalaa edes ymmärtää tapahtunutta enkä tiedä teenkö sitä vieläkään. Näin muutaman kuukauden jälkeen alkaa tulla jo hetkiä jolloin en muista tapahtunutta. Oi niitä ihania hetkiä, huoh :) Silti edelleenkin tulee hetkiä jolloin asia iskee suuren moukarin tavoin. Miksi pitää olla niin pirun hankalaa hyväksyä tapahtunut? Ehkä se kertoo tunteistani jotain... Rakastuneena ei ole aina helppoa :)
Jeps LoveLost, todellakin tunteet vetää vuoristoradan tavoin, ylös alas, jaksaa jatkaa tai ei jaksa. En mä vieläkään osaa jäsentää tapahtunutta tai tulevaa. En mä edes tajua, mistä mä oon saanut revittyä toivoa tulevaisuuteen, että edelleen asutaan saman katon alla. Nyt ainakin ymmärtää työn tarpeellisuuden, siellä unohtuu kodin murheet.