Kysymys kumppanin ja nimenomaan kumppanin kriteereistä, ei rakastetun. Eli tarkennan edelleen, nykyään tosi tosi usein kuulee, kuinka suhteen päätyttyä otetaan se ensimmäinen vastaantuleva kumppaniksi. Tälläisen kumppanin kanssa voidaan elää pidempäänkin, mutta todennäköisesti se vaihtuu, kun tulee kohdalle se oikeasti kiinnostava. Mitkä on sellaisen ihmisen kriteerit, joka otetaan elämään ilman suurempaa tunnetta? Ihmettelen vaan niin kovin, koska kuulen tuttavapiiristänikin kommentteja että onpahan joku ??? Itse en moiseen pysty. En pysty edes koskemaan miestä, jos en ole kiinnostunut, saati että eläisin hänen kanssaan. Mutta kertokaa, mikä ratkaisee, että kelpuutetaan olemaan "joku"??? Pitääkö kuitenkin olla fiksu? Harrastukset samansuuntaisia? Millä on väliä? Onko millään mitään väliä?
Kertokaa nyt ihmeessä, koska tämä itselleni niiiiiiin jotain outoa!!!!
Kertokaa nyt ihmeessä, koska tämä itselleni niiiiiiin jotain outoa!!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ahaa, nyt puhutaan taas niistä vaimoksi sopimattomista naisystävistä.
On vissi ero, jos asutaan eri osoitteissa ja tavataan, kun molemmille sopii. Tokihan tälläisenkin ihmisen täytyy tuntua viehättävältä. Hän voi kuitenkin olla yhteiseen arkeen saman katon alle sopimaton. Esimerkiksi erilaisten tulevaisuuden suunnitelmien ja elämäntapojen suhteen.
"Mitkä on sellaisen ihmisen kriteerit, joka otetaan elämään ilman suurempaa tunnetta?"
Hyvä sängyssä? Mukavaa seuraa noin muuten? Rikas? Vaikutusvaltainen? Kohottaa omaa "statusta"? Poistaa yksinäisyyttä osittain? Kun ne telkkarissakin tekee niin? Kun sinkut on luusereita? Pitää kerätä "kokemuksia"?
Hmm..tosin naisilla taitaa enemmän olla taipumusta tuohon "johonkuhun" tyytymiseen?
En oikeen ymmärrä tota jaottelua. Siis itellä se menee niin että kun kohtaa kiinnostavan olosen naisen nii ei se tosiaan oikeesti oo mitää rakkautta ensi silmäyksellä. Sitä haluu kuulla toisesta lisää, oppia tuntemaan ja kokeilla. Joistain jutuista sitte tulee jotain elämääki suurempaa, toisista ei. Sen näyttää aika. En oo koskaa lähteny naisen kans rakentaa suhdetta siks että siin ois joku, mut en oo myöskää koskaan tuntenu sellasta et heti kohdattaes ois tienny et se on nyt tässä. Tutustuu rauhassa, oppii tuntemaan, läheisyyttä, hyvää seksiä, yhdessäoloa. Kyllä sitte huomaa onko se jotain über-hienoo vai saako samaa baarista
Komppaan täysillä.
niin sanotusta laastarisuhteesta. On ihmisiä (miehiä, mutta myös naisiakin)jotka eivät kestä kauaa ilman parisuhdetta jäätyään yksin. Uusi on saatava heti, vaikka ei kolahdakaan todella. Näitä juttuja en tajua, mutta paljon siistä puhutaan ja itsekin ollut laastarisuhteen uhri että myös monen sivustakatsoja. Itse laastari on täysin sokea sille, että on vain paikkaussuhde, joka paremman puutteesta kelpaa.
Ehkä se seuraava mahdollinen suhde paikkaa sitä tyhjyyden tunnetta, mutta mitä mahdollisuuksia tälläisellä suhteella on. Jos jo alkujaan on ajatus, että tämä on varmaan vain välikaistaista. Ikävä olla se toinen osapuoli, joka ei edes tiedä tätä lähtökohtaa.
Rakkauden korvaushoito ei kuitenkaan ole lopullinen lääke vieroitusoireisiin vaan suhde johon lähdetään koko sydämellä. Monet kun tuntuvat kärsivän rakkaudettomuuden tilasta ja yrittävät täyttää tyhjyyttä rakastumisen tunteella. Pinnallinen rakkauden raapaisu ei kuitenkaan ole sama asia kuin arkinen ajan kanssa syvenevä rakkaus. Rakastuminen on kuin lehden lahjatilaus, ei maksa mitään, kiva uusi kokemus ja helppo lopettaa kun vaan välttää koukkuun jäämisen. Rakkaus taas on kestotilaus, joka tulee joka päivä, se maksaa vaivaa, on joskus tylsäkin, mutta siitä voi ajan kanssa löytää aivan uusia ulottuvuuksia kun vaan jaksaa etsiä ja odottaa. Lopulta sitä ilman on mahdoton tulla toimeen, koska siitä on tullut niin tärkeä osa elämää.
Itselle on etekin nuorempana käynyt noin pari kertaa, ja yleensä sen huomaa vasta jälkikäteen miksi on toisen kanssa sit loppupeleissä heilastellut - vain siksi että olisi joku.
Sehän kuulostaa aika pahalta, enkä lähde sitä puolustelemaankaan, sillä tiedän että se on väärin kaikkia kohtaan, mutta kun jostain ilmestyy "pelastaja", joka rakastaakin sinua kun olet vaikka tullut jätetyksi, niin sitä kyllä huolii melkein kenet vain.
Toisena kertana tilanne oli se että exän kanssa ei millään näyttänyt homma etenevän, niin sitten asenteella "hankin jonkun että unohdan exän" otin miehen rinnalleni.
Kumpikin suhde yllättäen päättyi.
Kyllä kait ne suurinpiirtein samat kriteerit oli, mutta tottahan toki siitä puuttui sit se elämää suurempi kipinöinti näiden kakkosmiesten kanssa.
Nyt aion vain odottaa jos joku Unelmien Prinssi on tullakseen, sillä tuollainen pelailu on väärin.