Vaihdoin pariksi kuukaudeksi työpaikkaa. Työskentelen terveydenhoitoalalla. Joka aamu ahdistaa mennä töihin ja yöunetkin jäävät katkonaisiksi ja pinnallisiksi stressin ja jännittämisen vuoksi. Tuntuu siltä, että olen vain tiellä ja tunnen itseni välillä todella tyhmäksi yksinkertaisesti. Paljon on opittavaa ja tehtäväkenttä on todella laaja. Työ on koulutukseeni nähden paljon vaativampaa ja edellytetään sellaista osaamista ja asioiden hallintaa, joka ei koulutukseeni edes kuulu. Mietin vain miten jaksan vielä 9 viikkoa, että pääsen palaamaan omaan, ihanaan työyksikkööni..
Työ on
vaikeaa..
3693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vastuu on työnantajan edustajalla.
Kun tekee työnsä niin hyvin kuin osaa niin se riittää.
Jos ei riitä niin työnantajan edustajan tehtävänä on tinkiä vaatimustasosta (vai oletko vain itse kuvitellut), järjestää lisäkoulutus tai vaihtaa henkilöä.
Asioista, jotka ovat omien vaikutusmahdollisuuksiemme ulkopuolella, on turha ottaa migreeniä!
Työntekijällä on kuitenkin vastuu kertoa esimiehelle, jos joku homma on liian vaikeaa. Esimies kun saattaa olettaa, että hiljaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki on hyvin.
Työskentelen myös terveydenhoitoalalla eikä takanani ole kummoinenkaan työhistoria koska valmistumisestani on vain vähän aikaa.
Nyt minut pukattiin sijaistamaan pitkän linjan ammattilaista, jonka työkenttä ja vastuu on hirmuinen.
Työtä tehdessäni tarkistan useampaan kertaan, että olen tehnyt kaiken niinkuin pitääkin, niin asiakkaiden kuin ATK-systeemienkin kanssa. Myöskään koulutukseni ei sisällä tämän työn extra osaamista, mitä nyt teen eikä aiempaa kokemustakaan ole.
Luonnollisestikkaan työtahtini ei ole kaiken tämän vuoksi yhtä kiivasta kuin tämän, jota sijaistan.
Pomonikin on sijainen, erittäin kunnianhimoinen ja pilkuntarkka osaamisensa näyttäjä, nuori kolli.
Hän on pariin kertaan käynyt huomauttamassa, että "Etkö sinä vielä ole siinä- ja siinä asti menossa?" (tarkoittaa jonojen purkamista, jotka ovat syntyneet jo edellisen työntekijän toimesta).
Saan usein vielä lisäksi pöydälleni työtovereitteni puhelimet pärisemään omani lisäksi, silläaikaa kun vakituiset ovat kokouksessa tai koulutuksessa.
Asiakkaat ovat huomauttaneet, että heidän puheluihinsa ei vastata. Tätä tietoa pomo kävi vasta minulle kertomassa. Vaikeaa on palvella kaikkia yhtäaikaa jos on jo yksi puhelin korvalla, 1-2 pärisee pöydällä ja yksi asiakas istuu tuolilla. Kun tämän selvensin pomolle, hän vain mutisi että "Joo mut kato ku puheluita ei sais päästää vastaajaan".
Eli ihan yhtä tyhjän kanssa selittää että ihminen ei pysty enempään kuin mitä pystyy.
Kyllä kiivasta työtahtia ehkä kestäisi jos pitäisi tehdä muunlaista hommaa, mutta kun tässä on mukana ihmisten/asiakkaiden terveys. Pienikin unohdus tai virhe, niin heti tulee reklamaatiota tai saatan olla syytettynä hoitovirheestä.
Voi luoja, kiitän sitä päivää kun tämä sijaisuus loppuu... vielä kolme viikkoa...17 on jo takana.
Yöt menee jatkuvasti heräillessä, sydän takoo levossakin hirmuisia kierroksia ja ruoka ei maistu tai ei pysy sisällä. Työasioista en pääse ajatuksissani irti edes vapaapäivien aikana.