myöntää olevansa väärässä. Vai onko? Kyse on mieheni entisestä elämästä. Hän on kertonut tarinansa ja kärsii entisen elämän virheistään ( liian paljon ja liian nopeasti ).
Kuitenkin, kun tulee joku "kriisitilanne", niin hänen on vaikea myöntää tehneensä vääriä ratkaisuja. Selitykset ovat hyvin ympäripyöreitä...
Varmaankin vaikea hahmottaa mitä tarkoitan, joten esimerkki:
miehelläni on lapsia edellisestä avioliitosta. Enpä ole kuullut hänen suoraan myöntävän että lapset olisivat nuoruuden virheitä. Selitykset ovat luokkaa: "vaimon mieliksi" tai "kun kaikki muutkin tekivät lapsia".
Tiedän, ettei asialla ole meidän yhteiselämän kannalta merkitystä, lapset ovat olemassa eivätkä he ole mikän uhka tai ongelma meidän avioliitolle. Suututtaa vaan välillä tuollainen kiertely ja kaartelu. Miksi virheiden myöntäminen on niin vaikeaa?
Kuitenkin, kun tulee joku "kriisitilanne", niin hänen on vaikea myöntää tehneensä vääriä ratkaisuja. Selitykset ovat hyvin ympäripyöreitä...
Varmaankin vaikea hahmottaa mitä tarkoitan, joten esimerkki:
miehelläni on lapsia edellisestä avioliitosta. Enpä ole kuullut hänen suoraan myöntävän että lapset olisivat nuoruuden virheitä. Selitykset ovat luokkaa: "vaimon mieliksi" tai "kun kaikki muutkin tekivät lapsia".
Tiedän, ettei asialla ole meidän yhteiselämän kannalta merkitystä, lapset ovat olemassa eivätkä he ole mikän uhka tai ongelma meidän avioliitolle. Suututtaa vaan välillä tuollainen kiertely ja kaartelu. Miksi virheiden myöntäminen on niin vaikeaa?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Miksi vaadit häntä sanomaan omia lapsiaan virheiksi???????? Käytkö täysillä?
Ei kai lasten tekeminen ole mikään virhe tai ei sitä mielestäni voi virheeksi kutsua. Mitä ajat takaa tuolla kysymykselläsi, en oikein ymmärtänyt?
kutsuisi lapsiaan "virheiksi" niin silloin vasta olisi syytä huolestua.
toivot. Vaikuttaa nimittäin siltä että suurin tekemänsä virhe on ollut sinuun sekaantuminen, ja eiköhän hän tuon vielä joku päivä sinulle kerro ihan kiertelemättä. Ihan jo niiden lasten edun takia.
Luulitko päänsilittelyä täällä saavasi? On eri asia parjata ukkoansa, sitähän tämä palsta pursuaa, mutta luulisi maalaisjärkesi sanovan että tässä kulttuurissa ei juuri sympatiaa heltiä ihmisille jotka lapsia mollaa. Luojan kiitos siitä.
niin mainitsin mm. että ko. lapset eivät ole uhka eivätkä ongelma parisuhteellemme.
Mieheni on itse sanonut että lapsia tuli liian monta ( kaksi ) ja liian nopeasti ( vuoden välein ).
Hänen virheensä oli se, että hän LUOTTI naiseen ja siihen että nainen väitti käyttävänsä ehkäisyä.
Minua vaan ärsyttää välillä mieheni selitykset, jotka vaihtelevat mielialan mukaan.
Tiesin,että suututin muutaman äidin!
mieheni on "saanut" lapsensa hyvin nuorena, opiskluaikana ja lapset ovat olleet vahinkoja! Käytin varmaan väärää sanaa.
Mieheni on todella katkera siitä, että nainen joka valehteli käyttävänsä ehkäisyä sai huijattua häneltä kaksi lasta ja lemppasi sitten pihalle. Siis mieheni on ollut siitosori!
Nyt hän joutuu kuitenkin maksamaan "virheistään" elatusmaksuja. Kun keskustelemme aiheesta, on hänellä kuitenkin joka toinen kerta joku puolustus "hölmöilyilleen".
Miksei voi rehellisesti sanoa, että oli nuoruuden hölmö!
Ymmärtääkö KUKAAN mitä tarkoitan?
Ymmärrän mitä tarkoitat MUTTA EI SELLAISTA SANOTA KUN NE OVAT OMIA LAPSIA!!!!
Auto voidaan myöntää virheostokseksi, asunto voidaan myöntää virheostokseksi, avioliitto tai koko parisuhde voidaan myöntää virheeksi, mutta ei lapsia! Se on vanhemmalle sama asia kuin toivoisi ettei niitä olisi olemassa.
Haloo, missä on se naisten kovasti mainostettu sosiaalinen älykkyys?
kyllä sun tarkotuksesi ymmärretään, mutta mietipä hetki itse...
Vilkaise vaikka avioerotilastoja: Suuri osa suomalaisia miehiä maksaa elatusmaksuja ja vielä vinkumatta. Se että on kuluja lapsista kuuluu elämään, mutta se ei tee lapsista virheitä.
Ristiriitaista on selittelysi, sanot lapsia vahingonlaukauksiksi vaikka aikaisemmin kerrot miehesi perustelleen valintojaan - miten muka yhtä aikaa hankitaan lapsia vaimon mieliksi ja vahingossa? Kyllä hän on lapsensa tähän maailmaan halunnut mutta sinähän et voi sitä sietää. Pohdipa hetki miksi, olisitko mahdollisesti poikkeuksellisen itsekeskeinen tms. jos toisen elämänvalinnat ennen sinua ovat olleet vain mokia...
Toivon todella että ko. lapset eivät joudu sinun kanssasi tekemisiin. Harmittaa miehesikin puolesta. Isyys on niin iso asia miehen elämässä eikä sitä pidä väheksyä vaikka kaikki käytännön asiat ei oman mielen mukaan menisikään, hirveä kohtalo jos täytyy vielä anteeksi pyydellä heidän olemassaoloaan..
allekirjoitan.
Mieheni lapsia vastaan minulla ei ole mitään.
Heidän kanssaan tulen hyvin toimeen.
kysymys oli just siitä, että miksi tietyistä asioista ei voida puhua niiden oikeilla nimillä!
Ristiriitaisuus on nimenomaan siinä,että mieheni selittelee vuorotellen lasten saaneen alkunsa naisen mieliksi, vuorotellen ne ovat "vahinkoja" joskus taas niitä tehtiin kun kaikki muutkin tekivät.
Ko. nainen on itse kertonut "juonitelleensa" lapset valehtelemalla käyttävänsä pillereitä!
LASTEN ÄITI ON ITSE MINULLE KERTONUT, ETTEI MIEHENI HALUNNUT KUMPAAKAAN LAPSISTA! - ja oli vielä ylpeä teostaan!
Alkuperäinen kysymykseni tarkoitti sitä, että miksi ne nuoruuden virheet on niin vaikea myöntää. Pelkääkö mieheni menettävänsä kasvonsa?!
Arvostaisin rehellisyyttä paljon enemmän.
lasten äiti huutelee kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei varmastikaan sinulle kerro mitä oikeasti mielessä liikkuu, inhimillisistä syistä.
Sinuna en ehkä edes yrittäisi sitä lopullista "totuutta" saada selville, kun pääasia kuitenkin on että lapset voi hyvin ja heillä on isä. Anna ihmeessä asian olla.
Otit nyt niin tunteita kuohuttavan esimerkin vain esille, että itse aloituksesi ydin jäi toisarvoiseksi. Epäilen silti että olet aika vaativa... Vaadit vastauksia ja perusteluja eri tasolla kuin mies kykenee kertomaan. Toisaalta yrittää vastata sinulle mieliksi, toisaalta hänellä ei kaikelle ole edes olemassa selkeitä syy/seuraus-suhteita. Ei miehet aina ajattele samoja ratoja kuin naiset, ovat joissakin asioissa tottuneet että nainen päättää ja häneltä odotetaan lähinnä nyökyttelyä.. Ja uskovat vilpittömästi että "kunnon mies" tekee juuri niin. Eli saatat kysyä vaikeampia kuin mihin on eväitä vastata :-).
Uskon lukemani perusteella että olet hyväntahtoinen lapsia kohtaan, mutta pliis... Sanoille "virhe" ja "vahinko" on olemassa esim. positiivisempi sana "yllätys"... Älä enää rankaise miestäsi heidän olemassaolostaan.
juuri häiritsee...ja että pitäisi käyttää vielä tiettyä sanaa (virhe).
toisella (tässä tapauksessa miehelläsi) ei ehkä ole edes valmista mielipidettä asiasta.
on ehkä vieläkin vähän ihmeissään, että miten siinä niin pääsi käymään, että lapsia tuli kaksin kappalein niin nopeasti.
ja nyt on toinen nainen vaatimassa vastauksia.
anna aikaa miehellesi.
mutta kirjoituksestasi huokuu muutakin...
Virheitä teemme me kaikki, joku myöntää, toinen ei. Lapset ovat useimmille niin arka aihe, että vaatii todella rautaisen hermot ja hyvän itsetunnon, että voi myöntää että" olisi sitä lasten tekoa voinut lykätä muutamalla vuodella...". Tai että " joku toinen nainen olisi ollut parempi äiti". Usein kuitenkin lapset ovat rakkaita, oli ne sitten toivottuja tai vahinkoja.
mutta väärä palsta. Aloittajan olisi pitänyt mennä tuonne uusioperhesivuille. Täällä on vain "onnellisia" pareja...
Pyydän anteeksi jos olen loukannut teitä, arvon äidit.
Jos "ehkäisy pettää" tai lapsi saa alkunsa vaikka ei ole ollut tarkoitus, on hän mielestäni vahinko.
En ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö mieheni välittäisi lapsistaan.
Osuin vain väärälle palstalle ja myönnän virheeni!
että mies on ilmaissut harminsa, että lapsia tuli liian nopeasti, ja suututtaa ent.naisen valehtelu. miksi hänen pitäisi juuri tuota VIRHE sanaa käyttää..?
ja ehkä voi miehillä olla sellaista, että he eivät halua myöntää että ovat joutuneet naisen "huijaamaksi". koska niin tuossa ilmeisesti sitten on käynyt.... ja eihän se miehen virhe ole jos nainen huijaa ja valehtelee ehkäisystä...
Olet varmasti oikealla asialla liikkeellä, mutta haukut nyt väärää puuta! Syytät miestäsi ja kuitenkin katkeruus ja viha näyttää kohdistuvan tuohon "vilpilliseen" naiseen!!!
Oikeudenmukaisuuden perään huutelet, mutta teet sen väärällä tavalla ja väärään suuntaan!
Pohdi tarkkaan itsesi kanssa "mistä se kenkä oikeasti puristaa" ja pura sitten tuntojasi rakentavalla tavalla hedelmälliseen suuntaan..
Ja tuo oman "virheesi myöntäminen" tässä palstalla kirjoituksesi suhteen vaikuttaa niin kovin hurskaalta ja tekopyhältä. Martyyrimaiselta.
että kirjoitit asiaa...Mutta lopetus sai minut nauramaan. Ihan vilpittömästi tajusin kirjoittaneeni väärälle palstalle!
mutta kukaan ei myönnä! Tällainen tämä meidän kulttuurimme on...!
että tottakai suunnittelemattomia asioita tapahtuu, mutta tähän kulttuuriin kuuluu onneksi myös se että lasten ihmisarvo ei siitä laske. Yhtä arvokas on joka ikinen mukula, oli perhesuhteet, ajoitukset tms. sitten mitä tahansa. Kyllä sen jokainen vanhempi tuntee sydämessään, että paremman alun olisi lapselleen toivonut kuin se jos "vahingonlaukauksesta" alkunsa saa, mutta Suomi on puolillaan miehiä jotka siitä huolimatta tekee parhaansa omansa eteen. En menis tätä kulttuuria ja sen mukaista isien suhtautumista lapsiinsa yleisesti moittimaan, naiset osaa ihan hyvin asioita hankaloittaa/pitää puolensa osaltaan. Ja muistetaan myös että meitin naisten kasvattamia ne on nykyiset isukitkin, tulevat sukupolvet enenevissä määrin MYÖS miesten kasvattamia, kunhan me naiset se tila heille annetaan :-).
edelleen, etten ole kertaakaan väittänyt ettei mieheni välittäisi lapsistaan. Eikä hän lapsille ole katkera vaan sille naiselle...
Kysymykseni koskikin sitä, että miksei asioista voi puhua niinkuin ne on! Miksi miehet "sepittää" tarinoita....?
tässä lienee nyt kysymys siitä, että sinä vaimo HALUAT OLLA OIKEASSA! Mitä h---vetin väliä sillä on, myöntääkö virheitä vai ei?
Ja mistä sinä muka tiedät, että hän on tehnyt virheitä? Mikä on virhe? Eikö elämä ole vain elämää?! Ja sitä paitsi, jos sinun tavallasi ajatellaan, niin etkö sinä siten ole koskaan tehnyt mitään virheitä? Mitä sinä sitä miehen päätä sinne pölkylle vaatimaan.
Mennyt mennyttä. Mitä sekään asia sinulle kuuluu, mitä mies on elämässään ennen sinua tehnyt tai jättänyt tekemättä?
Elä elämääsi onnellisena tai olet itsekin pian ex-vaimo
TAI SITTEN MIES ON YLPEÄ LAPSISTAAN JA SIITÄ ETTÄ HEIDÄT MAILMAAN SAATTOI.NYT ON VAAN HÄMMENTYNYT KUN EI TIEDÄ MILLÄ SAISI JANKKAAMISESI ASIASTA LOPPUMAAN..MITÄ SINÄ TEET SELLAISELLA VASTAUKSELLA MIKÄ EI SINUA IKINÄ TULE TYYDYTTÄMÄÄN.VAI ONKO SINUN YKSINKERTAISESTI SAATAVA MIEHESI KATUMAAN LAPSIAAN,SILLÄ SILTÄ TUO KAIKIN PUOLIN KUULOSTAA.
ANNA HYVÄ NAINEN MIEHESI OLLA,TEET HÄNET VAAN HULLUKSI.VIRHETTÄ ON VAIKEA MYÖNTÄÄ JOS SITÄ EI OMASTA MIELESTÄÄN OLE TAPAHTUNUT.AIKAISEMMAT YMPÄRI PYÖREÄT PUHEET OVAT TODENNÄKÖISESTI OLLEET VAIN KEINOJA SAADA SINUN UTELIAISUUTESI AISOIHIN.
JOS MEINAAT ETTÄ KUKAAN TERVE MIES KESTÄÄ TUOLLISTA AKKAA,NIIN OLISI SYYTÄ MENNÄ ITSEENSÄ JA MIETTIÄ MITÄ MIEHELTÄSI HALUAT.JOS MENAAN TAKERRUT NOIN PIENIIN SEIKKOIHIN,EI TULEVAISUUSKAAN HYVÄLTÄ NÄYTÄ.
TIEDÄTHÄN ETTÄ AIHE ON VARMASTI ARKA MIEHILLE JA LIIKA TONKIMINEN JA TINKAAMINEN ASIASTA VAAN PAHENTAA KENE TAHANSA ISÄN MIELTÄ.
eksyneeltä vaikuta, vaan kiteytät juuri sen oleellisen...:.)
Ensinnäkin. mainitsemani asia on vain yksi esimerkki, jos arvon lukija suvaitsisi lukea alkuperäisen viestini tarkasti!
Toiseksi, ihmettelin just sitä, miksi mies puhuu ympäripyöreitä. Jos kyseessä on rakkauslapset, miksei sitä voinut kertoa minulle jo heti alussa? Olisin todella arvostanut rehellisyyttä eikä rakkauslapsissa tietenkään mitää pahaa ole!!!
Mies saa olla ylpeä lapsistaan, miksei sitten kerro sitä minulle!?
Miehellä on tapana satuilla muissakin asioissa samalla tavalla, tuo lapsiasia nyt vain sattui tulemaan mieleen...
- ne miehen sekavat puheethan minua onkin alkaneet ärsyttämään ja nyt minusta tehdään sekopäätä... - mielenkiintoista. Kun ihmisellä on lapsia, hän saa AINA käyttäytyä miten haluaa...
"Jos kyseessä on rakkauslapset, miksei sitä voinut kertoa minulle jo heti alussa? Olisin todella arvostanut rehellisyyttä eikä rakkauslapsissa tietenkään mitää pahaa ole!!! "
Kyllä sinäkin ihmeellisistä asiasta ongelmia kehität, eikö mitään muuta tähdellisempää riidan aihetta ole. Miksi ihmeessä vänkäät mieheltäs että onko lapset exän kanssa rakkauslapsia vai jotain muuta lapsia. Se asiahan ei periaatteessa edes sinulle kuulu. Koita hyväksyä miehesi entinen elämä, johon kuuluu myös lapsia. älä jaksa olla lapsellinen.
Käytit lapsi-esimerkkiä, sen takia siihen takerrutaan tässä. Itse asiassa lapset kai koskaan ei voi olla virheitä (ei kai lapset syntymälleen mitään mahda) eikä luottaminenkaan ole virhe. Virhe voi olla sen naisen puolella ettei pystynyt olemaan luottamuksen arvoinen. Mutta siinä että luottaa kumppaniinsa ja sen seurauksena tulee lapsia ei mielestäni voi olla mitään virheellistä. Huomaathan että lasten syntymä on seuraus luottamuksesta, muutahan mies ei lasten syntymän eteen ole tehnyt. Toinen juttu sitten on että luotatko sinä siihen ettei lapsia oikeasti ollut jopa suunniteltu sinun miehesikin puolelta. Vaikka niinkin olisi niin siltikin päätös on tehty silloin niillä tiedoilla joita miehelläsi silloin oli ja myöhempi asian kyseenalaistaminen on pelkästään jälkiviisautta.
Mutta ilmeisesti et halua että tähän lapsi-asiaan erityisesti takerrutaan vaan halusit avata keskustelun siitä että miksi miesten on vaikea myöntää tehneensä virheitä. Esimerkkinä oma miehesi. Se on ihan totta ja koskee myös naisia. Vaikea arvailla sitten että millaisia muita virheitä tarkoitat kun otit esimerkkinä vain tuon yhden "virheen" joka muiden mielestä ei tunnu virhe olevankaan. Toiseen luottaminen ja lasten alulle saaminen. Joskus kyse on myös siitä että se mikä jonkun toisen mielestä on virhe ei omasta mielestä virhe olekaan. Tuon lapsi-asian suhteen miehesi on tavallaan jo myöntänytkin että oli virhe luottaa exäänsä. Älä kuitenkaan vaadi että hän alkaa lapsiansa virheiksi kutsumaan, siitä kun ei ole muuta kuin haittaa kenellekään.
Kyse voi olla myös näkemyseroista välillänne, jotkut eivät aiemmin tehtyjä päätöksiä ja tekoja virheiksi laske lainkaan koska se on jälkiviisautta. Voi sanoa että nyt samassa tilanteessa tekisin toisin kuin silloin tein mutta silloin olikin eri tilanne ja vähemmän kokemusta kuin nyt.
Voisit saada parempaa keskustelua aikaiseksi jos kertoisit jonkun muun esimerkin missä miehesi ei pysty mielestäsi virheitään myöntämään.
viimeinkin joku fiksu keskustelija. Ihan todella kadun sitä, että otin tuon lapsiesimerkin.
Itse tein kolme virhettä: aloitin väärällä palstalla, käytin virhe sanaa kun olisi pitänyt käyttää "vahinko" ja kolmanneksi olisi pitänyt ottaa joku muu kuin tuo lapsi esimerkki.
Jos pysytään lapsiasiassa, jos lapset ovat rakkauslapsia, miksei miehenni voi sanoa sitä minulle? MIksi joka kerta on eri selitys?
Toinen esimerkki: mieheni ei ole ollut lastensa ylioppilasjuhlissa. Itse juhlan sankarille on eri selitys ( oli työkiireitä) toiselle sisarukselle eri selitys ( " en pidä sukujuhlista" ja minulle kolmas ( en halua kohdata exääni). Varmaan tämä ex on saanut vielä eri selityksen... Kyse on kuitenkin ollut ihan samasta tapahtumasta, oman lapsen juhlista.
Ja jos niistä virheiden myöntämisestä puhutaan:
- kun mieheni unohtaa esim. hääpäivämme, on ensin selitys ettei hän ymmärrä "vouhottamista" , sitten on ollut liian kiire ettei ole ehtinyt käydä kaupassa, kolmas selitys saman päivän aikana on että halusi yllättää minut myöhemmin viikonloppuna... MIKSEI VOI YKSINKERTAISESTI SANOA UNOHTANEENSA?!
Tätä minä ajan takaa. Sanoisi asiat niinkuin ne on!
ps. ja mieheni ystäväpiiri on kertonut, että lapset oli todella naisen, ei mieheni suunnittelemia. Kun en nyt muutakaan sanaa siihen keksinyt kuin "virhe", anteeksi nyt vaan kaikki isät ja äidit!
Kiva että toit esille muitakin esimerkkejä. Helpompi kommentoida itse asiaa.
Otetaan nyt vaikka tuo ylioppilasjuhlat-esimerkki. Hän antoi vähintään 3 selitystä ja 2 niistä tuntuu uskottavilta. Työkiireet ei kovinkaan mutta ihmiset käyttää työkiireitä nykyään todella usein tekosyinä koska ne ovat helppoja eikä kukaan voi oikeasti tietää toisen työkiireistä mitään. Eli toimiva tekosyy. Tekosyitä käytetään sen takia että pääsee pakoon ikävästä ja piinallisesta tilanteesta. Ihmisen vaistoihin kuuluu pakeneminen. Eläinkin pakenee kun kokee tilanteen piinaavana. Toki suorempaa ja reilumpaa olisi sanoa omalle lapselleen oikea syy.
Todellisia syitä sen sijaan voivat olla nuo kaksi muuta. Ei varmasti ole kiva olla sukujuhlissa joissa on mahdollisesti omia sukulaisia ja ainakin kasapäin exän sukulaisia. Jos välit ovat tulehtuneet exään niin tuskinpa ovat hyvät hänen sukulaisiinsakaan. Exän suku on exän puolella. Tietysti. Vielä todellisempi syy on varmasti exän kohtaaminen. Todellisia syitä mutta niistä pääsisi jos pystyisi ja uskaltaisi kohdata asiat. Pakeneminen on primitiivistä mutta minkä taakseen jättää sen edestään kohtaa. Eli kun on jättänyt taakseen puolivillaisia tekosyitä taakseen niin ongelmat senkun pahenevat.
Mutta ei se sitä tarkoita että miehesi paha olisi. Hän ei vaan oikein uskalla kohdata tilanteita. Eikä hän ole ainut sellainen. Ihmiset sepittävät päivittäin mitä ihmeellisimpiä tarinoita päästäkseen tukalista tilanteista. Eivät he sillä pahaa tarkoita muttei ehkä voimat riitä kohtaamaan asioita. Psykologi voisi varmaan kertoa lisää, itse en ole sellainen joten en viitsi yrittääkään enempää.
Ja hääpäivän unohtamisen suhteen sama kaava toistuu. Asioiden väistelystä tulee helposti tapa. Omien virheiden myöntäminen on vaikeampaa kuin tilanteesta livistäminen. Työkavereille ja etäisemmille ihmisille tekosyyt menevät helposti läpikin mutta lähimmät tietysti erottavat tekosyyt oikeista.
Enpä osaa muuta sanoa kuin että eipä kai sinun auta kuin hyväksyä miehesi sellaisena kuin on. Ehkä voisit yrittää suhtautua lempeämmin hänen "virheisiinsä" niin hän uskaltaisi tunnustaa pikkuhiljaa olevansa epätäydellinen. Jos jokaisesta virheestä ei tule hirveän suurta rangaistusta niin niitä uskaltaa tunnustaa.
Ja sama pätee lapsiin. On helpompi antaa selitys jonka sinä haluat kuulla.
" Ja jos niistä virheiden myöntämisestä puhutaan:
- kun mieheni unohtaa esim. hääpäivämme, on ensin selitys ettei hän ymmärrä "vouhottamista" , sitten on ollut liian kiire ettei ole ehtinyt käydä kaupassa, kolmas selitys saman päivän aikana on että halusi yllättää minut myöhemmin viikonloppuna... MIKSEI VOI YKSINKERTAISESTI SANOA UNOHTANEENSA?! "
Tämä esimerkkisi on valaisevampi. Voisiko nyt olla niin, että miehesi on ns. "miellyttäjätyyppiä" eli ihminen, joka ei osaa kenellekään sanoa ei vaan koettaa aina `olla sovussa kaikkien kanssa". (Sitähän tuo alkuperäinen lasten tekeminen `naisen mieliksikin`on?!) Olet ihmeissäsi, koska tällaisesta ei millään lailla "voi saada otetta". Otetta ei saa, koska milloinkaan ei ole mitään pysyvää mielipidettä. Kameleonttikin muuttaa väriään ympäristön mukaan ...
Jokainen vanhempi on ylpeä lapsistaan, se on itsestäänselvyys. heissä kun näkee itsensä, ja lapset vain ovat!!! Minustakin tuntuu, että ongelma suhteessa olet sinä. Sinulla on sairas tarve kontroloida miehen ajatuksetkin. Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia, mies varmaan siksi kiertelee vastauksissaan, ettei loukkaisi sinua. Ei raukka edes uskalla sanoa ihailevansa lapsiaan.
"ps. ja mieheni ystäväpiiri on kertonut, että lapset oli todella naisen, ei mieheni suunnittelemia."
Eikös sun miehes sitte huolehtinu ehkäisystä jos ei kerran lapsia halunnut. Ei millään pahala mutta taidat olla melkoinen pilkunviilaaja :-).
Kannattaisiko etsiä vikaa miehesi epämääräisistä selityksistä myös itsestäsi. Jospa vaikka mies pelkää sitä millaiseen tenttiin joutuu jos myöntää unohtaneensa esim. hääpäivänne. Siis käyttäytyy noin itseään säästääkseen. Mistä muuten tiedät mitä miehesi on kenellekkin sanonut syykis ettei osallistunut lapsensa juhliin? Jos urkit miehesi sanomisia ja moitit häntä ympäri sukua niin voi voi...
Jankkaat jankkaamisesta päästyäsikin tätä lapsi juttua.
Meillä on uusioperhe. minulla yksi lapsi, vaimolla 2. En muista seitsemän vuoden yhdessäolon aikana yhtään keskustelua, jossa oltaisi mietitty lasten alkuunpanemista ja motiiveja siihen.
Teillä tuntuu olevan kunnon kuulustelut aiheen tiimoilta ja olet tentannut ilmeisesti tuttavatkin.
Rauhoitu, katkeruutesi ex-muijaa kohtaan syö sinun kohta kokonaan...
"Enpä ole kuullut hänen suoraan myöntävän että lapset olisivat nuoruuden virheitä"
Aijaijai. Lapset eivät koskaan ole virheitä, puolison valinnassa voi tehdä virheitä, mutta lasten saannissa ei koskaa. Minäkin aikoinani tein mukulat suht nuorena, mutta en ikinä ole katunut et he olisivat VIRHEITÄ. Päin vastoin, parasta elämässä, kukin :-).Ehkä miehesi ei osaa tuoda asiaa sinulle oikein esille, mutta tuskin edes tarkoittaa et lapset ois virheitä tai sit on täysi mulkkersson.
Kyllä se lapsen saanti uutinen on aikasen monelle naisellekinjärkytysuutinen. Eivät ne asiat aina onnistu tulemaan vuoden tekemisen kaavalla. Kun lapsi sitten on, häntä RAKASTAA. On mahdotonta sanoa vahingoksi sellaista IHMISTÄ, jota rakastaa.
Sinulla on ongelmia sen kanssa, että miehellä yleensäkin on lapsia. Olet varmaan hyvin nuori, mutta nuoreksikin hiukan kehittymätön.
sekä aloittajan että muiden tekstin tuli mieleen:
- aloittaja yrittää kertoa jotain, jota kukaan ( paitsi ehkä "maija")ei oikein ymmärrä. Mielestäni kirjoittajalla on joku ongelma perhe-elämässä , jota hän ei osaa kertoa. Aviopuolison lapset eivät tunnu olevan ongelma. Ongelma on jossain syvemmällä... Pahalta tuntuu, että kukaan ei tunnu ajattelevan asiaa syvemmin. Kaikki tuntuvat tuomitsevan aloittajan kylmäsydämisenä ihmisenä.
Ajatellaan asiaa näin: Koiran hankkiminen voi olla virhe. Asunnon ostaminen voi olla virhe. Avioliitto voi olla virhe. Teemme koko elämämme ajan virheitä...
Jokainen ihmiselämä on arvokas, joten lasta ei voi kutsua virheeksi...
Silti., jotenkin ymmärrän aloittajaa
Kun nyt otit tämän lapsiasian esille, niin pyytäisin sinua miettimään itse omia virheitäsi.
Sanot, että " Enpä ole kuullut hänen suoraan myöntävän että lapset olisivat nuoruuden virheitä." Jos oikein ajattelet asiaa, niin tällä vaatimuksellasi vaadit sellaista, mitä isä tuskin pystyy lapsistaan sanomaan. Sen sijaan, että vaadit häntä sanomaan lapsiaan virheiksi, sinun pitäisi tyytyä siihen, että hän myöntää virheekseen sen, että hairahtui väärän naisen kanssa niitä tekemään. Huomaan ajattelemattomuudestasi, että sinulla ei ole omia lapsia.
Onko lapsen vika ole se, että isä ja äiti eivät tule keskenään toimeen? Onko lapsen vika se, että hän syntyi?