Vaimoni on aina ollut vihreisiin päin kallellaan oleva vaihtoehtoihminen. Minusta se on ollut mielenkiintoista ja olen aina kunnioittanut hänen arvojaan. Olen myös oppinut häneltä uutta ajattelutapaa ja myös joissain asioissa muuttanut omaakin käytöstäni.
Ongelmamme on, että vaimoni on aika jäykkä ideologiassaan. Hänen ystäväpiirinsä koostuu vain samalla tavalla uskovista ja muulla tavalla ajatteleviin ihmisiin suhtaudutaan hyvin jyrkästi. Ihan kuin jossain uskonlahkossa. Mikään järkisyy ei saa näitä tosiuskovia muuttamaan mielipidettään.
Meillä on nyt pieni vauva. Synnytys ja vauvanhoito ovat tietysti uskonlahkon oppien mukaisia. Osa opeista on tosi järkeviä ja perusteltuja, esim. kestovaippojen käyttö ihan oikeasti säästää luontoa eikä niistä nyt niin hirveästi työtä ole.
Ongelma tulee kuitenkin lapsen syöttämisestä ja terveydenhoidosta. Tämä yltiöpäinen "luonnollisuus" koituu lapsellemme suoranaiseksi vaaraksi. Lapsi huutaa nälkäänsä ja ylipapittaren, yhden vanhemman myöhäishipin, doktriinin mukaan lapselle saa antaa vain rintamaitoa. Poika on 6kk ja painaa 10kg ja liikkuu jo aika paljon. Sen kokoinen jatkuvasti itseään vatkaava kaveri tarvii yksinkertaisesti ruokaa.
Muutama viikko sitten lapsen ihoon ilmestyi selkeä märkärupi. Ilmeisesti iho oli pojan pyöriessä nirhaantunut rikki ja joku bakteeri oli päässyt nirhaumaan. Viherjoukkio, keskenjääneiden teoreettisen filosofian opintojensa perusteella, diagnisoi ruven rintamaidosta saadun allergian aiheuttamaksi. Vaimorukan ruokavalio rajoitettiin lähinnä kaurapuuroon. Samalla lapsen rupi laajeni. Kaikenlaista mössöä lapsen ihoon siveltiin ja tulehtuma alkoi olla tosi pahan näköinen.
Lopulta katsoin, että pelleily on mennyt liian pikälle. Kaappasin pojan kirjaimellisesti äitinsä ja ylipapittaren käsivarsilta ja vein lääkääriin. "Bakteeritulehduksen aiheuutama märkärupi. Aika paha", sanoi tohtori. Ostin aptreekista salvat ja samalla vaivalla lastin Pilttiä naapurimarketista.
Otin kahden viikon loman töistä. Hoidan nyt vauvaa kotona enkä päästä viheruskovaisia ovesta sisään. Rupi parani kahdessa päivässä ja lapsi nukkuu hyvin, kun saa ruokaa. Vaimo uhkaa erolla eikä puhu mitään. Parempi sekin kuin näivettyvä ilman hoitoa jätetty lapsi.
Ongelmamme on, että vaimoni on aika jäykkä ideologiassaan. Hänen ystäväpiirinsä koostuu vain samalla tavalla uskovista ja muulla tavalla ajatteleviin ihmisiin suhtaudutaan hyvin jyrkästi. Ihan kuin jossain uskonlahkossa. Mikään järkisyy ei saa näitä tosiuskovia muuttamaan mielipidettään.
Meillä on nyt pieni vauva. Synnytys ja vauvanhoito ovat tietysti uskonlahkon oppien mukaisia. Osa opeista on tosi järkeviä ja perusteltuja, esim. kestovaippojen käyttö ihan oikeasti säästää luontoa eikä niistä nyt niin hirveästi työtä ole.
Ongelma tulee kuitenkin lapsen syöttämisestä ja terveydenhoidosta. Tämä yltiöpäinen "luonnollisuus" koituu lapsellemme suoranaiseksi vaaraksi. Lapsi huutaa nälkäänsä ja ylipapittaren, yhden vanhemman myöhäishipin, doktriinin mukaan lapselle saa antaa vain rintamaitoa. Poika on 6kk ja painaa 10kg ja liikkuu jo aika paljon. Sen kokoinen jatkuvasti itseään vatkaava kaveri tarvii yksinkertaisesti ruokaa.
Muutama viikko sitten lapsen ihoon ilmestyi selkeä märkärupi. Ilmeisesti iho oli pojan pyöriessä nirhaantunut rikki ja joku bakteeri oli päässyt nirhaumaan. Viherjoukkio, keskenjääneiden teoreettisen filosofian opintojensa perusteella, diagnisoi ruven rintamaidosta saadun allergian aiheuttamaksi. Vaimorukan ruokavalio rajoitettiin lähinnä kaurapuuroon. Samalla lapsen rupi laajeni. Kaikenlaista mössöä lapsen ihoon siveltiin ja tulehtuma alkoi olla tosi pahan näköinen.
Lopulta katsoin, että pelleily on mennyt liian pikälle. Kaappasin pojan kirjaimellisesti äitinsä ja ylipapittaren käsivarsilta ja vein lääkääriin. "Bakteeritulehduksen aiheuutama märkärupi. Aika paha", sanoi tohtori. Ostin aptreekista salvat ja samalla vaivalla lastin Pilttiä naapurimarketista.
Otin kahden viikon loman töistä. Hoidan nyt vauvaa kotona enkä päästä viheruskovaisia ovesta sisään. Rupi parani kahdessa päivässä ja lapsi nukkuu hyvin, kun saa ruokaa. Vaimo uhkaa erolla eikä puhu mitään. Parempi sekin kuin näivettyvä ilman hoitoa jätetty lapsi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
24 vuoden ammattimaisella lastenhoitajan kokemuksella vakuutan, että teit täsmälleen oikein. Maalaisjärki on lapsen hoidossa paras.
Ihmislapsi on kuin linnunpoika, se tarvitsee ruokaa aina, kun se huutaa suu auki. Aikuisella on valta antaa ruokaa, jollakin tavalla. Toki itkuun voi olla joku muukin syy, mutta aina ensin on syytä tarkistaa, mahtuisiko vielä vähäsen. Lapsi imee siinä samalla varmuuden siitä,että häntä kuullaan ja hän on turvassa nälkäkuolemalta. Liikaa ei voi ruokaa antaa, se tulee ulos jommasta kummasta päästä.
Puolivuotiasta olisi jo korkea aika opettaa kiinteämpään ruokaan, se ei myöhemmin ole niin helppoa. Kaupoissa on sen ikäisille paljon sopivaa sapuskaa, isäkin voi siitä puolesta pitää huolen.
Onnea vaan, tällä pikkuisella on hieno isä!
Älä vaan anna luonnehäiriöisten viherpiipertäjien ottaa enempää valtaa esim lastenhoidossa eikä muussakaan. Ne ovat uskovaisten kaltaisia, jotka kiihkomielisyydessään vaan enemmän pilaavat kuin saavat aikaan. P
Enemmän jonninjoutavaa sontaa sinäkin sait aikaan kuin mitään hyvää.
Kyllä minä ihmettelen, että tietämättömät ovat tietävinään kaikkein enemmän.
Vai on viherpiiperöt ja Sinun mielestäsi Jeesukseen uskovat samanlaisia? Olisit edes ottanu selvää, ensin.
ajatteleppa jos lapselle olisi tullut kehitystä haittaavia vammoja hänelle tärkeiden
vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta, tai ihan suoraan sanoen kasvu-prosesi olisi hidastunut aliravitsemuksen takia. onko mikään sen arvoista että pienen ihmisen tulevaisuus pilataan???
Jos rakastat itseäsi ja lastasi, niin lapsesi on sinulle tärkeämpi kuin viher-uskoon höyrähtänyt vaimosi. jos hän uhkaa erolla, niin ole mielummin vaikka sitten YH-isä kuin aliravitun (=hyljätyn) lapsen isä.
moderni lääketiede ei ole vastaus kaikkeen, mutta siinäkin on omat hyvät puolensa, nimittäin se, että se perustuu JOHDONMUKAISEEN tutkimukseen ja todisteisiin ja rationaaliseen argumentointiin pohjautuvaan ajattelutapaan (mm kliiniset kokeet), ja sen tulokset puhuvat puolestaan. itse uskon kasvissyönnin olevan hyve, mutta en missään nimessä riskeeraisi turhaan lapseni terveyttä kasvissyönnin tms takia.
Minä olen kyllä aina ollut viherpipertäjä ja taidat olla vähän sinäkin, mutta kiinteää ruokaa olen antanut kaikille lapsillemme jo noin 4kk:n ikäisenä. Eivät ole allergisia eivätkä sairaalloisia, vaan terveitä nuoria viherpipertäjäteinejä. Nyt meillä nuorten päätöksestä syödään kasvisruokaa, joka oikeasti on kaikin puolin hyvää ja ravitsevaa. Vähän aikaa meni opetellessa uutta ruuanlaittotaitoa, mutta hyvä näin. Koitahan sinä nyt kuitenkin saada vaimosi hyvälle tuulelle, se kun olisi parempi lapsellesikin.
kuten miehen kuuluukin. Sano että ottaa eron perkele jos ei järki pelaa sen vertaa!
Ei yhtään fiksusti, kenties kaikkensa yrittänyttä väsynyttä äitiä kohtaan.
Ei rakentavasti. Ei rakkaudella.
Kirjoitit tuolla toisissa teksteissäsi olevasi menossa naimisiin....mietihän vielä.
Tai näytähän tämä teksti puolisollesi, jotta hän saa harkita mitä ottaa...
tyhmästi sanottu? Niin kai... ootko kenties vaivautunut lukemaan edes alkup. tekstiä?
Miehen pitää olla mies talossa.
Mikä sua oikein vaivaa? Ja muuten, et tiedä musta ihminen hevonvittuakaan, niin turha siellä kritisoida mun naimisiin menemisiä, koska et tunne millainen ihminen olen. piste.
käsityksen, millainen ihminen sellainen nainen on, joka puhuu hevonvitusta. Huhhuijaaaaaaaaaaaa
Ei sua kukaan huoli, muuta kuin samanlainen renttu ja sekin vain sen yhden asian takia, jonka jo niin sivistyneesti ilmaisit ja katos kun se miekkonen saa sitä ihan itteensä vaikka mitä,niin..........taitaa ne naimahaaveet jäädä ihan vaan haaveiksi.
että puolivuotias lapsi tarvitsee jo kiinteitä ruokia, koska äidinmaidosta lapsi ei saa tarvittavaa määrää rautaa. Eli olet tehnyt juuri oikean teon lapsen ruokinnan suhteen, en tosin osaa sanoa, onko tekotapa täysin oikea. Äiti varmasti on yrittänyt kaikkensa tehdäkseen oikein, mutta lienee hieman harhautunut realiteeteistä. Ole jämäkkä periaatteiden suhteen, mutta koeta myös ymmärtää vaimosi huoli asiasta...ehkäpä löydätte vielä kompromissin. Ero ei taatusti ole paras ratkaisu teidän kummankaan kannalta, eikä etenkään lapsen.
Onnea matkaan!
"Vaimo uhkaa erolla eikä puhu mitään."
-Joo, anna sen vaimon mennä, jos ei oman lapsensa parasta ymmärrä. Mutta älä anna lasta hänen luokseen asumaan, vaan vaadit lähihuoltajuutta.
N41pks, joutais kans hoitoon "asiantuntija" lausuntojensa perusteella.
Mutta olkoon.
Ihmisten pitäis harkita- mihin kaikkeen sontaan toisiaan syvällä rinta-äänellä kehottavat.
"älä anna lasta hänen luokseen asumaan!"
että jos minun lapseni isä käyttäytyisi lasta kohtaan noin huolimattomasti ja piittaamattomasti, vaatisin taatusti yksinhuoltajuutta! jotta n41, olen ihan samaa mieltä kanssasi!
Wau! Olen positiivisessa mielessä aivan myksitynyt toiminnastasi. Sinä otit isälle kuuluvan vastuun lapsesi hyvinvoinnista ja toimit kuten toimia pitää.
Olen puolestasi todella ylpeä ja iloinen. Tuollaisia miehiä pitäisi olla enemmän!
Syvä kumarrus ja kiitos sinulle ISÄ! Olet todellinen MIES kun uskallat kantaa VASTUUN! Tsemppiä ja kaikkea hyvää! Toivottavasti sinä ymmärrät vaimoasi ja hän sinua, aikanaan. :)
ITSE OLEN SAMANIKÄISEN POJAN ÄITI JA IHAILEN TEKOASI. MONI MIES KUN SOKEASTI USKOO MITÄ VAIMO SANOO LASTENHOIDOSSA. VINKIKSI SINULLE: JOS VAIMOSI UHKAA EROLLA, SANO ETTÄ LAPSEN HUOLTAJUUDEN SAAT AINAKIN SINÄ. SIITÄHÄN ON JO LÄÄKÄRILLÄKIN TODISTUSAINEISTO ETTÄ ÄITI ON LASTA PITÄNYT SUORAANSANOEN NÄLÄSSÄ EIKÄ HUOLEHTINUT TÄMÄN TERVEYDESTÄ KUIN OLISI PITÄNYT. TOIVOTTAVASTI VAIMOSI OTTAA OPIKSEEN JA ALKAA KÄYTTÄYTYMÄÄN VASTUULLISEN VANHEMMAN TAVOIN. SAMA JOS ITSE HALUAA LÄÄKITÄ VAIKKA SYÖPÄÄ NOKKOSILLA, MUTTA LASTA EI SAA PITÄÄ KOEKANIININA VIHERHÖRHÖJEN OPEILLE!
Miksi odotit niin kauan ennenkuin osallistuit lapsesi hoitoon? Meillä minä olen ollut luonnollinen osa lapsen hoitoa alusta asti, ja mielipiteitäni on kuunneltu todella hyvin.
Heti laitokselta asti olen lapsen hoitanut, vaimohan oli vielä lapsivuoteessa, joten paremman alun sain minä. (paitsi imettämisessä tietty.) Mutta nähdäkseni meillä minä olen siis täyttänyt tuon kuvaamasi ylipapittaren virkaa.
Missä Sinä silloin olit, kun se virka jaettiin?
että harvoin se mies on sanomassa mikä on lapselle parasta ja vieläpä on siinä oikeassa.
Toimi samoin jatkossakin jos on siihen tarvetta.