Tulen aina SUUNNATTOMAN ärsyyntyneeksi näistä keskusteluista. Hirvittäviä yleistyksiä, kaksinaismoralismia ja suoranaista sovinismia viljellään täällä. Toivottavasti vain provoilette >:-0
Etsikää kumppanianne jostain muusta kuin savuisesta yökerhosta niin huomaatte, että saatatte löytää sopivan ja aidon ihmisen rinnallenne. Yökerhoreissujeni perusteella voisin itsekin yleistää, että kaikki miehet ovat vaan p**lun perässä. Onneksi en etsi elämäni kumppania räkälästä...
Etsikää kumppanianne jostain muusta kuin savuisesta yökerhosta niin huomaatte, että saatatte löytää sopivan ja aidon ihmisen rinnallenne. Yökerhoreissujeni perusteella voisin itsekin yleistää, että kaikki miehet ovat vaan p**lun perässä. Onneksi en etsi elämäni kumppania räkälästä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Etsikää kumppanianne jostain muusta kuin savuisesta yökerhosta"
-Jaa mistäs sitten? Suviseuroista vai?:D Noita muita vaihtoehtoja kun ei tunnu ihan pilvin pimein olevan..
No, tarkoitin vaan että yökerhoissa suurin osa on niin kännissä, että on aika epätodennäköistä löytää itselleen sopivaa kumppania.Ja siellä ulkonäkö on suurin kriteeri lähestyttäessä vastakkaista sukupuolta.
Joo, vaikka ihan jostain opiskelijabileistä, järjestötoiminnasta, vaikka mistä missä liikkuu samantyylisiä ihmisiä.
Ja, siis mun pointti vaan oli että tän palstan taso pukkaa tämän leidin otsasuonet pullottamaan.
Muita vaihtoehtoja ei juuri ole oman lähipiirin lisäksi.
"Opiskelijabileissä" vasta kännissä ollaankin, ja sitä paitsi siellä vallitsevat samat nurkkakunnat kuin muuallakin opiskelussa. Ken tohtii ylittää niiden rajat, leimataan epätoivoiseksi ja säälittäväksi ("eikö toi juntti sitten muuten naista saa?")
Järjestötoiminnalle ja vastaavalle seuranhaku on erityisen huono motivaatio, sillä vain tuurilla sen piiristä lopulta löytyy sopiva nainen, joka ei olisi jo suhteessa.
Sitä paitsi on hyvä nähdä mahdollinen tuleva kumppani kännissä etukäteen kuin jälkikäteen, niin tietää, minkälaisen ihmisen kanssa on tekemisisissä. Tosin ainakaan omilla yökerhoreissuillani en ole riittävän humalaisia naisia tavoittanut, jotta olisivat kyenneet keskustelunaloituksiini muuta vastaamaan kuin "joo" tai "emmä tiiä".
Pistetään nyt tiedoksi tämä oma "saldoni", että tiedätte vähän miltä pohjalta jorisen. Eli yökerhoissa ja kapakoissa olen juossut aktiivisesti heti täysi-ikäiseksi tulemiseni jälkeen, mikä tarkoittaa osapuilleen 3,5 vuotta. Arvioisin, että on tullut käytyä keskimäärin 2 kertaa viikossa, aktiivista opiskelijaelämää viettänyt kun olen. Tarkoittaa n. 360 käyntiä, joista on "irronnut" 3 naista, joista kahden kanssa tuli pitempiaikaistakin häslinkiä. Aika onneton prosentti siis, helpommin ja huomattavasti halvemmin saisi huorissa käymällä, mutta niin alas en ole vielä vajonnut:D Mutta noista yökerhon ulkopuolisista hommista ei toivoakaan, lukuunottamatta internetin deittipalveluja, joista on pari panoa irronnut. Missä vika? Myönnän, että noissa kapakoissa tulee oltua melko tukevassa kännissä, ei sitä selvänä muuten viitti kauaa katella...
Rahatilanteesi on siis varmaan aina huonolla mallilla...toisin kuin minulla... =D
Itse taas en ole baareista edes viitsinyt koittaa ketään saada, mutta netistä olen löytänyt puuutteessa olevia muijia pari. Tosin en kyllä enää haluaisi panna niitä nettitapauksia...mutta miksi juuri ne nuoret haluavat munaa? Oman ikäiset eivät ainakaan kiinnostu. Pitääköhän siis tulevaisuudessakin koittaa keskittyä niihin "naisen alkuihin"?
Tavallinen jamppa ei saa ravintolasta muuta kun ison laskun käteen. Varsinkin jos on vielä lyhyt naisten silmissä niin ei toivoakaan. Siis seuransaaminen arkielämästä viittä vailla mahdotonta. Netti liian luonnoton paikka oikean löytämiseen. On kokemusta.
Jos yrittää etsiä naista muualta kuin yökerhosta, niin joko katsotaan kuin hullua tai sitten parhaassakin tapauksessa saa jotain kontaktia aikaiseksi ja koko homma taantuu matalalle kaverisuhdetasolle.
Niin se vaan menee. Yökerhossa pelin henki on sentään molemmille osapuolille selvä.
Tällä palstalla tuntuu kuitenkin olevan ihan realistisia ja fiksujakin ihmisiä. Se on juuri noin kun sanoit.
Vaikka onkin aika paljon myös kaikenlaisia tarinaniskijöitä.
Minä en valehtele koskaan!