Seuraava on erään miehen minulle kertomaa:
"Kun ensimmäisen kerran näin sinun kävelevän ohitseni, tunsin muuttuvani täydelliseksi ja kokonaiseksi. Sinä olit se joka minusta vielä puuttui, ja jota olin huutanut yössä ääneti, kahlannut ihmisissä sitä tietämättä janoten."
Niin, on aivan turhaa ajatella komean kundin tällaista minulle kirjoittaessaan, että kaveri olisi jotenkin tyhmä tai epäaito. Ehkä tämä kyseinen, rikkinäinen ja eksynyt ihminen näki hetken jotain sellaista jota minä itsekin näin... Ja johon ei ole olemassa mitään rakastumisen logiikkaa, vain halua olla täydellinen hetken verran, ja joskus tuo hetki kestää koko elämän.
"Kun ensimmäisen kerran näin sinun kävelevän ohitseni, tunsin muuttuvani täydelliseksi ja kokonaiseksi. Sinä olit se joka minusta vielä puuttui, ja jota olin huutanut yössä ääneti, kahlannut ihmisissä sitä tietämättä janoten."
Niin, on aivan turhaa ajatella komean kundin tällaista minulle kirjoittaessaan, että kaveri olisi jotenkin tyhmä tai epäaito. Ehkä tämä kyseinen, rikkinäinen ja eksynyt ihminen näki hetken jotain sellaista jota minä itsekin näin... Ja johon ei ole olemassa mitään rakastumisen logiikkaa, vain halua olla täydellinen hetken verran, ja joskus tuo hetki kestää koko elämän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että sillä oli "harlekiinit" aika tarkkaan luettu ja jotkut lauseet ulkoa opittu.
"Kun ensimmäisen kerran näin sinun kävelevän ohitseni, tunsin muuttuvani täydelliseksi ja kokonaiseksi."
vähästä tuli kaverisi kokonaiseksi, jos pelkkä ohi käveleminen sen sai aikaan.
Mä katselin tuota lausetta ensimmäistä kertaa julkisesti juuri äsken, ja heti kun se irroitetaan intiimistä 'kirjeenvaihdosta', niin siitä tulee aivan naurettava ja säälittävä, eikös?
Varokaa sanoja, varsinkin korvaan supateltuja kuiskauksia.
...
Kyllä tekstistä paistaa lävitse pieni katkeruus ja kyynisyys ? Ettei olis vaan joskus kalahtanut omaan nilkkaan moinen lausahdus.