Miten pärjäät ja järjestät elämäsi, kun puolisosi ilmoittaa rakastavansa myös toista? Tyydytkö olemaan yksi kahdesta vai tarjoatko 'joko hän tai minä' -vaihtoehtoja? Millainen omistushalu on kohtuullista, ja mikä taas epäkypsää mustasukkaisuutta?
Vaikea, minulle ajankohtainen kysymys!
Vaikea, minulle ajankohtainen kysymys!
Vastaukset 12
Vanhimmat
vaikea kenenkään toisen puolesta on vastata.riippuu ihmisestä.ja tietysti tilanteesta.joku pystyy varmaan hyväksymään tilanteen,toinen ei.jos tuollaiseen alistut niin muista että sinullakin on oikeus toiseen rakkauteen.ja jopa suosittelisin hankkimaan rakastajan/rakastajattaren itsellesi.ehkäpä miehesi sitten tajuaa että kaikkea ei voi saada.tietääkö tämä toinen rakkaus edes sinusta ja haluaako hän suhteen myös sinun kanssasi?kannattaa varmaan tavata teidän kaikkien kolmen ja jutella.ja tapaa myös tämä toinen rakkaus kahdestaan,niin että kumppanisi ei teidän puheita pääse ohjailemaan.puhdistaa varmaan ilmaa kummasti.onnea päätökseesi
ilmeisesti olen liian tiukkapipoinen,minulle se on joko tai.En ikinä jakaisi kultani jonkun toisen kannssa,eri asia jos tietämättä joudun tekemään sitä.Jos tulisi tietooni sellainen juttu niin vaimolla olisi vain menolippu.
salattuja elämiä niin kaikki on yksinkertasta
Kerään kimpsuni ja kakarani ja hommaan oman asunnon. Minä olen niin itsekäs etten jaa ketää toisen kanssa. Toivottaisin ehkä puolisolle onnea ja sitä että hän tulisi toisen kanssa onnelliseksi. Voiko sen parempaa lahjaa hälle antaa :-). En ainaskaa alkaisi riidellä tai rähistä. Rehellisyyttä ervostan enemmän kuin sitä että salaillaan ja vehdataan selän takana.
Miksi juuri sinä väistyt? Eikö parempi olisi että suhde salarakkaaseen katkeaisi ja perheen kokonaisuus pelastuisi? Pitääkö perhe hajottaa jotta salarakkaus voisi kukoistaa?
... olisi puolisoni päätettävissä. Jos hän haluaisi kokeilla uuden rakkaansa kanssa niin toki en hennoisi sitä kieltää häneltä. Sillä jos tuommoista rakastumista toiseen pääsee tapahtumaan, silloin mielestäni meidän suhteemme on melko pitkälle menetetty. Toki ystävinä tai kavereina voisi toki jatkaa.
Olen itse sitä mieltä, että jos mieheni sanoisi minulle noin, niin keräisin tavarani ja toivottaisin hänelle hyvää loppu elämää. En todellakaan pystyis elämään sellasen kanssa joka rakastaa toistakin.
Päätös on varmaan vaikea, mutta ota järki käteen ja mieti tosissasi oletko valmis jakamaan puolisosi jonkun muu kanssa.
Tsemppiä päätökseesi!
Ensinnäkin sellainen omistushalu että haluaa että oma rakas rakastaa vain itseä ei mielestäni ole epäkypsää mustasukkaisuutta. Se on kohtullista omistushalua. Se on biologian säätelemää ja antaa perustan sille että mies/nainen pitää huolta omasta perheestään sillä kahdesta perheestä/kumppanista huolehtiminen on käytännössä mahdotonta. Vähintään henkisesti.
Jokainen ymmärtää että kukaan ei voi kenellekään määrätä että ketä pitää rakastaa ja ketä ei saa rakastaa. Voi yrittää säädellä sitä että ketä oma kumppani saa tavata ja ketä ei mutta sekään ei ole käytännössä kestävä ratkaisu. Kiellot eivät tapa tunteita.
Eli jos tilanne olisi se että puolisoni ilmoittaisi rakastavansa myös toista niin todennäköisesti sanoisin että suhteemme on ohi. Antaisin varmaankin mahdollisuuden palata jos tulisi myöhemmin siihen johtopäätökseen että rakastaa vain minua.
Tämä sen takia etten haluaisi jakaa puolisoni aikaa ja haaveita ja tunteita kenenkään muun kanssa. En pystyisi enää luottamaan häneen enkä kestäisi sitä ajatusta että kun hän ei ole minun kanssani, hän on sen toisen kanssa. En pystyisi rakastelemaan hänen kanssaan koska en uskoisi että hän pystyisi jakamaan rakkaudentunteensa tasan. Että hän ajattelisi vain minua kun hän olisi minun kanssani enkä etenkään haluaisi sitä että hän unohtaisi minut kun on sen toisen kanssa.
En myöskään usko että ihminen pystyy olemaan onnellinen tilanteessa jossa rakastaa kahta ihmistä yhtä paljon ja jakaa aikansa ja tunteensa kahden rakastetun välillä. Yhdenkin suhteen pyörittämiseen menee riittävästi energiaa. Sanon tämän kokemuksesta. Olen itse joskus koittanut sitä. Jakaa rakkauteni ja aikani kahdelle ihmiselle. Sitä en toivo kenellekään. Niin raskasta ja kuluttavaa se oli. En toivoisi sitä etenkään ihmiselle jota rakastan. Mieluummin luopuisin ja päästäisin vapaaksi niin vaikeaa kuin luopuminen onkin.
Kiitos. Noin se voi just olla... kuluttava tilanne molemmille kohteille sekä sille joka yrittää pitää yllä tunteitaan kahteen suuntaan.
Nyt pitäisi vain osata jatkaa tästä lähtötilanteesta! Olen siis toinen "kohde"; saan osakseni rakkautta ja saan itse rakastaa. Mutta mutta... tasapainossahan tilanne ei ole.
Olen täysin samaa mieltä. Kenenkään tunteita ei voi pakottaa ja ylipäätään kahta ihmistä ei voi rakastaa yhäaikaa.
Minulle sattui tällainen mies, joka rehellisyyden puuskassaan kertoi näin. En ole tuntenut koskaan tulleeni niin loukatuksi. Minä en kuulu kenenkään haaremiin. Pystyn elämään yksinkin. järkyttävä ajatuskin, että roikkuisi miehessä, joka seksaa toisenkin kanssa.
On yhteisoja joissa naisella on useampi mies tai miehella useita vaimoja. Yleensa nama ovat kaytannon syista ja todettu toimiviksi elamntavoiksi. Noissa ei tunteilla ole niin paljon valia. Katto paan paalla ja ruokaa poydassa ovat ne asiat jotka maaraavat kaytannon.
Lansimaisessa kulttuurissa yhden miehen pitamaa toista naista kutsutaan.... Han voi pelleilla naisen tunteilla, vedoten niihin ponkittaakseen itsetuntoaan tai mika tahaansa hanen sairaalloinen syynsa mahtaneekaan olla. Tervettahan se ei ole.
Vaikka kuinka saippuaoopperat ja halvat elokuvat liehottavat ja jumaloivat tallaista moskaa, se tehoaa vain kaikista pateettisimpiin yksiloihin.
Joten ystava hyva, otappa nyt jarki kateesi ja tee vain mika on vuositunhansien kuluessa todettu oikeaksi tavaksi elaa (tassa paivassa ei ole ajan suhteen mitaan erikoista). Ellet sita tieda, googeloi 10 kaskya.