Muutin elämäntapojani viime heinäkuun lopussa ja päätin lopettaa lihoamisen. Painoin kesällä parhaimmillani 70kg, olen 170cm eli siis en ollut mikään ylipainoinen vielä, mutta raja alkoi olla vaarallisen lähellä.
Noh aloin liikkumaan lähes joka päivä, aloitin lenkkeilyn, kuntosalin, uinnin ja syksyllä jumpat. Pidin melko tarkkaa kirjaa siitä mitä suuhuni laitoin.Tosin välillä hiukan luistin siitä. Noh.. olen nyt laihtunut yli 10 kg.. laihtuminen on ollut melko helppoa minulle...tämän aamun paino: 58,8kg. Yhä katson tarkkaan mitä syön ja liikunnasta on tullut intohimo.
Kaikki huomauttelee kuinka olen laihtunut. Tavallaan se on kiva, koska sehän oli tarkoituskin, mutta jotenkin on myös alkanut ahdistamaan ja pelottamaan. Pelkään, etten osaa lopettaa... Tiedän ettei minun tarviisi enää laihtua, mutta jotenkin en ole vielä tyytyväinen.. Olenko ihan terve? Pelkään myös että lihon takaisin jos lopetan laihtumisen...
Välillä myös musta tuntuu kun katson peilistä, että oon jopa liian laiha.. tai oikeastaan tuntuu että joistakin kohdista on lähtenyt liikaa ja joissakin on yhä turhaa ylimääräistä. Oon varmaan turhan kriittinen omasta kropasta, mut musta tuntuu hyvältä kontrolloida itseäni, onkoha se normaalia?
Noh aloin liikkumaan lähes joka päivä, aloitin lenkkeilyn, kuntosalin, uinnin ja syksyllä jumpat. Pidin melko tarkkaa kirjaa siitä mitä suuhuni laitoin.Tosin välillä hiukan luistin siitä. Noh.. olen nyt laihtunut yli 10 kg.. laihtuminen on ollut melko helppoa minulle...tämän aamun paino: 58,8kg. Yhä katson tarkkaan mitä syön ja liikunnasta on tullut intohimo.
Kaikki huomauttelee kuinka olen laihtunut. Tavallaan se on kiva, koska sehän oli tarkoituskin, mutta jotenkin on myös alkanut ahdistamaan ja pelottamaan. Pelkään, etten osaa lopettaa... Tiedän ettei minun tarviisi enää laihtua, mutta jotenkin en ole vielä tyytyväinen.. Olenko ihan terve? Pelkään myös että lihon takaisin jos lopetan laihtumisen...
Välillä myös musta tuntuu kun katson peilistä, että oon jopa liian laiha.. tai oikeastaan tuntuu että joistakin kohdista on lähtenyt liikaa ja joissakin on yhä turhaa ylimääräistä. Oon varmaan turhan kriittinen omasta kropasta, mut musta tuntuu hyvältä kontrolloida itseäni, onkoha se normaalia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse käyn läpi samoja mietteitä, vaikka painomme ovatkin kaukana toisistaan vielä. Olen laihtunut 12 kg, mutta yhä painan 67 kg ja olen 172 cm.Toisaalta olen erityisen rintava,joka lisää painoani n.5 kg ja sitä en pois saa kuin kirurgin avulla.
Nyt olisi sinulle hyvä hetki lopettaa, tuon kevyemmäksi ei kannata itseään laihduttaa.Tiedän kyllä, että se tuntuu vaikealle lopettaa, mutta sinun on pakko terveyden kannalta.Nyt et enää kirjaa ylös syömisiäsi, vaan alat syömään normaalisti.Saat herkutella silloin tällöin, jos mielesi tekee. Se ei silti lihota sinua takaisin entisiin mittoihinsi,nythän ylläpidät uutta kehoasi liikunnalla.Liikunta saa olla intohimosi, kunhan muistat pitää lepopäiviä!
Muiden huomauttelu saattaa tuntua aluksi mukavalta,mutta jossain vaiheessa huomauttelut muuttuvat erilaisiksi.Itse en ole selvittänyt, mikä muuttui,mutta jokin.Tunnen tarvetta puolustella itseäni huomauttelijoille ja sitä, miksi olen laihtunut ja miksi laihdutan yhä.Peilistä ei vielä katso takaisin se ihminen,joka haluaisin olla.Mutta jos sinusta tuntuu, että sinua katsoo peilistä jo liian laiha ihminen takaisin, on sinun pakko lopettaa.
Ymmärrän kontrollin tarpeesi, se tuntuu siltä kuin olisi voimaa.Varsinkin niiden aikojen jälkeen kun on ollut isompi kokoinen.Se tuntuu hyvältä! Nyt sinun on muutettava ajatuksesi vain ylläpitoon, ei painon pudottamiseen. En osaa sanoa, onko ajatuksesi "normaaleja",mutta voin kertoa, ettet ole yksin mietteinesi.
Voimaa toivottaa kohtalontoveri!
Eli itse olen 167 senttiä pitkä ja tällä hetkellä painan 65. Lopullinen tavoitepainoni on 63 kiloa (vaikka alunperin tavoitteeni olikin tuo 65...)
Painoindeksiltäni en ole vielä lähelläkään laihaa, mutta toisaalta olen ruumiinrakenteeltani "leveä", lihaksikas ja vielä rintavakin. Tiedän ettei minun ole hyvä laihduttaa enempää, ei se näyttäisi yhtään paremmalta. Aion siis pudottaa vielä 2 kiloa ja nostaa sitten vajeen hitaasti takaisin. (tähän mennessä olen muuten pudottanut jo 13 kiloa)
Myös minä olen tarkka syömisieni suhteen, laihduttaminen - syömisien suunnittelu, merkkailu ja tiedonhankinta - vievät elämästäni varmasti enemmän aikaa kuin olisi "terveellistä". Olen jossain määrin kontrollifriikki ja perfektionisti, mutta onneksi tajuan sen.
Myös minulla on kohta edessäni tuo laihduttamisen loputtaminen ja se pelottaa minua, aivan kuten sinuakin. Itse en kuitenkaan aio lopettaa ruokailujeni vahtimista kertarysäyksellä, kuten edellinen kirjoittaja ehdotti. Lisään kaloreiden määrää pikkuhiljaa seuraten samalla painoani ja yritän löytää tasapainotilan, jossa painoni ei nousisi eikä laskisi. Vasta sen jälkeen alan "vieroittaa" itseäni kaloreiden kyttäämisestä. Pidän välillä tarkistuspäiviä, seuraan kuitenkin painoani aktiivisesti jne..
Koska olin alunperinkin tekemässä elämäntapamuutosta, en kuvittele, että voisin hyljätä uudet rutiinit aivan yhtäkkiä. Koko syksy on kuitenkin mennyt aktiivisessa laihdutuksessa. Siitä laihduttamisestakin pitää opetella pois, aivan kuten kaikki muukin pitää opetella. Piti opetella liikkumaan, syömään vähemmän kuin kuluttaa, ja nyt pitää taas opetella vähän lisää vaan.. :)
Tuli vähän sekava viesti, mutta toivottavasti löysit ainakin muutamia hyödyllisiä ajatuksia. Minun neuvoni olisi siis, että kannattaa lopettaa laihduttaminen, mutta ei vielä sitä ruokapäiväkirjan pitoa. Se kannattaa lopettaa pikkuhiljaa.. :)
Kuulostaa kovin tutulta. Olen itse 177 senttinen, ja painan nyt n. 62kg. Vuosi sitten painoin 96 :< Tiedän ettei enää tarvitsisi laihtua, mutta silti sitä löytää jotain ylimääräistä vatsasta ja käsivarsista jonka haluaisi pois. Toisaalta taas reidet alkavat olla turhan tikut.. pitäisi kai käydä salilla ja lihasten muokkauksella yrittää kohdistaa..
Eksyin pointista taas, joka siis on, etten myöskään osaa oikein lopettaa, ja pelkään että lihon hetkessä entiselleni.
Muiden huomattelusta vielä, että aluksi muiden huomauttelusta tuli hyvä mieli, mutta jossain vaiheessa se alkoi aiheuttaa vain vaivaantunutta oloa, ja tosiaan alkoi itse puolustella ja sanoa ettei oikeasti ole paino tippunut.
Itse epäilen että se ainakin osittain johtuu siitä, että muutaman itsekin pyöreän kaverin suhtautuminen muuttui.. Positiivinen palaute muuttui piilopiikittelyksi, ja he tuntuivat ottavan jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena että minä laihduin :( Yhden kaverin kanssa ei sitten nykyään enää pahemmin pidetä yhteyttä, kun ei se edes puhu minulle :/
nyt 9 kuukauden painonhallinta-ajalta.
Ensin minullekin huomauteltiin laihtumisesta, mutta sittemmin huomauttelu jäi, kun ihmiset tottuivat uuteen ulkonäkööni.
Minäkin olin huolissani, että jatkaisin vain laihtumista, mutta loppujen lopuksi niin ei käynyt. Pari kiloa tuli melko nopeasti takaisin. Se on kuulemma melko tavallista, kun nestetasapaino "palautuu". Eli jälkikäteen ajateltuna olisi ollut parempi, että olisin laihtunut pari ylimääräistä kiloa.
Painonhallintavaihe eli loppuelämä on aikamoista tasapainoilua terveellisen syömisen (syön edelleen lautasmallilla), ajoittaisen hemmottelun (viikonloppuisin) ja liikkumisen (3 krt viikossa tuntuu liian vähältä) välillä. Tunnen edelleen syyllisyyttä varsinkin herkuttelusyömisestä. Käyn edelleen vaa´alla viikottain ja kevennän heti, jos näyttää siltä että paino olisi noususuunnassa. Ja useimmiten viikonlopun jälkeen se heti on.
Et muuten ole 170 cm/59 kiloisena anorektikko vaan hoikka mutta normaalipainoinen ja kuten varoitin, todennäköisesti painoa tulee pari kiloa takaisin, kun lopetat laihduttamisen.
Eli summa summarum, tuntemuksesi ovat ihan normaaleja. Kaikilta (sinulta itseltäsi ja ystäviltäsi) menee aikaa tottua uuteen olemukseesi, mutta muutaman kuukauden päästä olet sinut itsesi kanssa. Syömisen jonkinasteinen kontrollointi on muuten painonhallintavaiheessakin tärkeää, muuten kilot alkavat taas kertyä. Toisaalta itsensä hemmotteluakin pitää harrastaa. Pikku hiljaa opit tasapainon.