Miesystäväni (ehkä jo ex) vaatii multa kainkenlaisia selityksiä, esim. miksi välillä oon sänkytouhuissa kiihottuneempi, ja välillä en. Jos en vaikuta kiihottuneelta, epäilee hän tunteitani häntä kohtaan, tai josko mulla olisi ollut päivällä jotain jonkun muun kanssa. Outoa, ja monesta muustakin saan selitellä. Hänen tenttailunsa saa minut räjähtämään, että tajuaisi jo, ettei mulla ole ketään muuta. Hän väkisinkin näkee mut epäluotettavana. Yhdessä ei asuta, mutta olen juuri saanut tietää olevani raskaana. Jos joku voisi taata, että tuollainen käytös on ohimenevää, epävarmuutta, koska suhde aika uusi, saattaisin yrittää tulevan lapsen takia, mutta epäilyttää vähän. Kommentteja please!
Onko tää henkistä väkivaltaa?
Tuleva yh
262576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
niinkään henkisestä väkivallasta kuin älyttömän huonosta itsetunnosta.
Sitä ei voi toinen henkilö paikata joten, tough luck for you. :(
Ehkä häntä on joskus petetty, hänet on jätetty tai hän on kokenut itsensä petetyksi tai jätetyksi?
...niin sen, ettei koskaan pidä mennä naimisiin toivoen, että toinen osapuoli vielä siitä kypsyy, koska niin ei todennnäköisesti käy- varsinkaan mustasukkaisuuden kanssa.
Joskus ei kannata jatkaa lasten takia, vaan lopettaa niiden takia.
Ei tule parempaan muuttumaan, päinvaston. Sairas mustasukkasuus, kohta tulee väkivalta kuvioihin. Älä tee lasta sille, ehdit kyllä löytää terveen miehen rinnalles. Nuo on todella huonoja ennusmerkkejä, EI HYVÄ!
Nimim.Kokemusta on!
Pelottaa kyllä, jos mikään ei muutu, mutta nyt ensin ajattelin osaksi jatkaa, osaksi seurata sivusta meneekö hän terapiaan, josta on puhunut, ja vaikuttaako mikään muuttuvan. Koitan pysytellä taloudellisesti itsenäisenä, ettei köyhää yksinhuoltajuutta peläten aja itseään sairaalloisen mustasukkaisen miehen luo asustelemaan.
esim. menemään vaikka vanhempiesi, ystäviesi tai muiden läheistesi luokse hieman rauhoittumaan, siinä samalla hän huomaisi että olet tosissasi.
Ettei turhat, tyhjät lupaukset enää kelpaa...
Tietenkin jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee, mutta se oma "näkemys" ei välttämättä aina näissä tilanteissa ole paras ja kirkkain.
Uskon silti että sinun on näytettävä että olet tosissaan, sillä lähes jokainen henkistä taikka fyysistä väkivaltaa käyttävä mies/nainen yrittää saavuttaa alistusta ja ennenkaikkea riippuvaisuutta. Joten tästä syystä sinun on näytettävä ettet ole hänestä riippuvainen ja ettet hänelle alistu. JOS hän ei ole pahasti sairastunut, tämä saattaa olla juuri se mitä hän tarvitsee, kun hän ymmärtää ettet alistu, olet yksilö, olet itsenäinen ja vahva, se saattaa herättää kunnioituksen.
Nämä ovat hyvin vaikeita asioita ja vaikeita selventää näin lyhyesti ilmaisten.
Silti onnea matkaan, pysy ylpeänä ja oman arvosi tuntevana!
No se hyvä, että ei asuta yhdessä, enkä ole vielä muuttamassakaan.
mitä naiset tekevät miehelleen.
Yleensä naiset valittavat että miehet ei puhu. Sinun miehesi puhuu ja sinä valitat.....huoh, onko koskaan hyvin.
Avokkini oli sairaan mustasukkainen jos vaikka en vastannut heti puhelimeen kun hän soitti niin alkoi kauhea tenttaaminen..Tulin raskaaksi ja raskauden puolivälissä hän kävi kiinni minuun väkivaltaisesti..Heitin jätkän pellolle ja ollaan pärjätty paremmin lapsen kanssa kahdestaan..Ihanaa olla kotona kun ei tarvitse selitellä kenellekkään menoistaan ja saa olla turvassa omassa kodissa..Tuskin mies siitä ikinä muuttuu..Nyt vaan ajattele itseäsi ja tulevaa lasta!!!
ylimielinen fanaatikko! Jos joku ylipäätään turpaansa ansaitsee niin se olet sinä ja sinun kaltaisesi!
Olis kyllä kiva kuulla mielipiteesi siinä vaiheessa kun leukaluu on hakattu paskaksi ja imet jokapäiväisen ravintosi pillin avulla!
Kusipää!
uudelleen alkuperäisen kirjoittajan viestin.
Tee se tällä kertaa oikein ajatuksen kanssa asettuen hänen asemaansa.
Miltä sinusta tuntuisi olla niin kohdeltu?
Kivalta varmaan etkä olisi yhtään tyytymätön tai onneton?
Mietipä vielä.
Jos et sittenkään tajua, niin ole edes hiljaa ettet paljasta tyhmyyttäsi.
Teit sen kylläkin jo.
jos siis mies käyttäytyisi päinvastoin. Pääasiahan on, että mies tekee aina väärin.
Miks mun miestäni ei kiinnosta, miksi olen välillä sänkytouhuissa kiihottuneempi ja ja välillä ei. Miks se ei kysy multa, mitä mä tunnen? Silloin kun en ole niin kiihoittunut, sen luulis alkavan miettimään, että rakastanko mä sitä oikeesti tai että oonkohan tavannut jonkun muun? Eikä se kysele mun tunteista juuri mitään, vaikka haluaisinkin vakuuttua, että se on kiinnostunut. Miks sitä ei kiinnosta, räjähdän kohta? Tuntuu, että hän on täysin välinpitämätön mun ajatuksia ja tekemisiä kohtaan tai sitten se ottaa mut itsestäänselvyytenä ja luulee, ettei muut vois olla musta kiinnostuneita. Varmasti mulle löytyisi ottajia. Yhdessä ei asuta, mutta olen juuri saanut tietää olevani raskaana. Jos joku voisi taata, että tuollainen käytös (välinpitämättömyys) on ohimenevää itseselvyytenä ottamista, koska suhde on jo vakiintunut, saattaisin yrittää tulevan lapsen takia, mutta epäilyttää vähän.
Kommentteja please!
Mikähän se on sinutkin noin katkeroittanut??
..katkera, vaan kerroin totuuden siitä, mitä voi perhehelvetti olle pahimmillaan, ja sitä EN toivo ikuna kenellekään
kokemusta siitä,mitä on henkinen väkivalta, ja voin sanoa, että se on pahempaa, kun fyysinen.'
Exäni nujersi minut maanrakoon kaikessa mitä tein tai sanoin. Se haukkui huoraksi, syytti minua kaikesta sairaasta, mitä vain voi kuvitella, esim kissaani sekaantumisesta!!!!! Kaikki mitä tein oli väärin, ostettu ruoka paskaa, vaatteeni olivat rättejä, kasvoni rumat, kotianikaan en osannut siivota oikein, se kulki rätti kädessä likajäämiä haeskellen, se haukkui lapseni, repi heidän sänkynsä vuodevaatteet lattialle, jos vuode oli sijaamatta, rääkkäsi kissojamme,nolasi vieraiden läsnäollessa, ja jopa autojen parkkipaikalla, jos olin liian kauan kaupassa, tai vaikka liian kauan lenkillä, se karjui, raivosi ja huusi, aina. piti huolen siitä, etten saanut edes nukkua, repi peiton pois päältäni, huudatti radiota, sätti, sammutti ja sytytti valot tahallaan kymmeniä kertoja, ja vaikka mitä, tässä vasta osa.
Joten sanon sulle hyvä tuleva Yh, jätä se ukko heti. Nytkun ajattelen asiaa jälkikäteen, oireet olivat havaittavissa jo seurustelun alkuvaiheessa, ne vain pahenivat kun muutimme yhteen, sitten alkoi tosi helevtti, joka jätti jälkensä moniin asiohin...
Nyt sillä on joku toinen nainen murskattavana.Nykyinen muruni ei koskaan sano poikkipuolista sanaa minusta, vaikka olisin kuinka tunari tahansa, ja se on aivan hyvä näin...
Mitäs jos nyt kipi kapin meinisit neuvolaan ja hakisit aborttipaperit. Olet nimittäin ajamassa itseäsi todelliseen perhehelvettiin. Ei tuollainen mustasukkaisuus muuta kuin vuosien myötä pahene! Seuraavaksi saat aivan varmasti kuulla siitä, että lapsi ei ole hänen? Ja siitä se sitten jatkuu - eikä taatusti parempaan suuntaan.
Hän on jo ottanut puheeksi, että onkohan lapsi hänen, otti jo ennen kuin olin raskaana. Ottaa puheeksi aina, kun uhkaan jättää. Aborttia en voi tehdä. Ei kolmenelosella ole siihen varaa, mut en tiedä onko varaa sitten elättää toista ihmistä seuraavat parikymmentä vuotta.No, mut yksinhuoltajiahan on Suomi täynnä.
No, jos olet valmis yksinhuoltajaksi niin mikäs siinä sitten. Sulla vaan tulee olemaan tosi hankalaa,jos aiot mieheltä elätusmaksut saada ja silti pitää yksinhuoltajuuden. Ehkä sun kannattais sitten jättää isyys vahvistamatta, jos meinaat elämääsi saada kunnolla elää... Ei lapsenkaan ole hyvä tällaisen sairaan isän käsissä kasvaa...
Itsepähän tiedät mitä tee, mutta sen sanon, että ei hyvältä näytä, jos tämän miehen kelkassa jatkat...
Kyllä tulet pärjäämään yksinhuoltajana ja pääasia että lapsella on turvallinen kasvuympäristö ja rakastava äiti..Olen antanut lapsen isän nähdä lastaan milloin haluaa..Kovin paljoa vaan ei näytä kiinnostavan..
Aluksi minäkin pelkäsin ja murehdin että miten selviän kaikesta mutta jälkeenpäin voinut vaan todeta että paremmin kuin hyvin..
Kyllä asiat aina selviävät..Nauti vaan nyt raskaudesta ja heitä ukko pellolle!!!
No ei voi sanoa tarkemmin kun ei tunne tapausta, mutta todella RASITTAVALTA mieheltä toi ainaskin mun mielestä kuulostaa.
ja jos olisin sinä:
Pistäisin mieheen välit poikki ja lopettaisin keskustelun raskaudesta. Kun ette kerran asu yhdessä, niin hänen oikeutensa lapseen ovat tasan nolla. Kyllä YH pärjää!
JOs lapsen synnytttyä tuntuu siltä, että kaverista on isäksi, niin sitten voi miettiä isyystesin tekoa. Mutta sinä olet se, kuka sen päättää. Tiedän, että kuulostaa todella laskelmoivalta, mutta se perhehelvetti mikä tuosta suhteesta lapsen kanssa saattaa seurata, on todellinen. Tarinasi kuulostaa ihan tyttöystäväni tarinalta ja hän on itse sanonut, että jos olisi tiennyt mitä seuraa, niin hän olisi tyynesti jättänyt isyystestit tekemättä. Niitä kun mies ei oikein voi vaatia. Ei olisi lähestymiskieltoja, huoltajuusoikeudenkäyntiä jne. nimittäin tämä häiriö isukki on päättänyt kostaa hakemalla lapsen huoltajuuden. Ja hän ei todellakaan oleva sopiva isäksi. AIka painjainen, ajattele että joutuisit antamaan lapsesi väkivaltaiselle miehelle joka purkaa pahan olonsa lapseen...se on äidin painajainen.
että...ensinnäkin noi mainitsemasi asiat on tietenkin ahdistavia ja tukahduttavia sekä varmasti teitä toisistaan etäännyttäviä asioita. Mutta...
Mielestäni aina ei ole kyse toisen heikosta itsetunnosta tai kypsymättömyydestä (miehesi). Mun mielestä sinunkin olisi syytä katsella itseäsi aivan samasta vinkkelistä; itsetunto ja kypsyys.
Sekä mun mielestä sun olisi syytä miettiä myös sitä, miks sun käytös ei herätä luottamusta; oletko itse ollut avoin ja kertonut jo alusta lähtien tunteistasi miestäsi kohtaan ja/tai syitä miksi haluat vapautta ja jos olet kertonut syitä, niin oletko ollut rehellinen itsellesi ja toiselle. Vai onko ollut kyseessä "sitoutumisenpelko"...pelkäätkö antautua suhteeseen "intiimisti"? vai haluatko pitää tiettyä etäisyyttä?
Jotkut ihmiset vaistoaa herkästi toisen mielentiloja...ei aina ole kyse kypsymättömyydestä tai heikosta itsetunnosta. Kai siinä on enempikin kyse teidän välisestä kohtaamattomuudesta. En tiedä, luulen vain.
Enkä arvostele sinua, enkä tuomitse...mutta tuota ikää kun on jo ehtinyt tulla ja elämänkokemustakin vähä kertyä, niin ajattelisin että miettisit tässä kohtaa myös itseäsi ja omaa osallisuuttasi tilanteeseen ja että et tekisi mitään päätöksiä ennenkuin harkitset tarkkaan.
Kiva saada tämmöistäkin kommenttia. En väitä, etteikö itsessäni olisi mitään vikaa, ehkä en osaa olla riittävän ymmärtäväinen ja hukuttaa miesystävääni rakkauteen... mutta kun kuitenkin ollaan kaksi aikuista ihmistä, pitäisi osata antaa omaakin tilaa syyllistämättä ja olla kävelemättä aina toisen yli. Hiljakseltaan tässä on eteenpäin katsottu, mutta kaikki edelleen auki. Ahdistaa vain, miten tulee toimeen, mihin sitten päädynkin.
Ei miestä selittelemällä, vannomalla ja vakuuttelemalla saa uskomaan, että sulla esimerkiksi ei olisi muita. Mustasukkainen mieli näkee pettämisen motiivin ja mahdollisuuden vaikka missä.
Ainoa tapa vakuuttaa mustasukkainen mies (tai vaimo, tämä toimii molempiin suuntiin) on pysytellä hänen seurassaan tai todistettavasti lukkojen takana 24/7. Lukon on oltava oven ulkopuolella, ja avaimen puolisolla.
Kasvaako mustasukkainen luottavaisemmaksi, kun huomaa että todella haluat olla hänen kanssaan? Sitä ei voi mitenkään luvata. Luottamuksen saavuttamiseksi ei kannata tehdä liian suuria myönnytyksiä (esim. luopua harrastuksistaan, koska toinen epäilee niitä) - aikaa myöten joutuu nimittäin vain myöntymään lisää.
Mua kanssa epäällähän.. ollahan oltu ny 9kk ja lapsi myös tulos. Mua epäältihin aluuksi jo "pientä viatonta epävärmuutta" , rakastanko oikeasti, petänkö, narutanko, yms. Nyt tilanne on aiva kaoottinen taistellahan sellaasesta asiasta joka ei torellakaa musta voisi johtaa eroho, mun menneesyyrestä josta löytyy muutama, miehelleni yllättävä, yhyrenillan-juttu. Nyt pitääs yksityyskohtaasesti kertoa kaikki tapahtumat yli vuoren takaa, ajasta ennen tätä miestä. Jos en muista on tämä sen merkki että silloon oon pettäny.
Jotenka älä ainakaa anna asian vain olla vaan keskustelkaa, hakekaa apua tjt. koska parempaan sei tuu menemähän. Ehkä se räjähtää huomenna ehkä muutaman vuoden päästä, mutta ratkaaskaa asiat ajoissa. Mulla on ollu torella raskasta puolustella ittiäni ja ajatella samalla vauvaa jonka kk:n päästä pitääs putkahtaa maailmahan. Ei oo palioo vauva-juttuja laitettu valamihiksi..
Eipä tuo sinunkaan tilanteesi kovin valoisalta näytä tulevaisuutta ajatellen. Oletatko suhteesi kuitenkin kestävän? Nuo kiusaavat, ahdistelevat ja pahoinpitelevät miehethän eivät tunnetusti muuksi muutu.
Laita nyt turvakodin puhelinnumero kuitenkin puhelimesi muistiin - kaiken varalta,jos tulee äkkilähtö miehen äityessä riehumaan.
Synnyttämäänkin voit lähteä turvakodista käsin,jos elämä siellä omassa kodissa muuttuu liian vaaralliseksi.
Oon lähteny kotua vanhempien nurkkihin, vaikkei tämäkää hääppööstä oo. En tierä kuinka käy, muuttuuko mies koskaan, mutta kun on nähnyt "hyvänkin puolen" on vaikeaa hyväksyä että se olisi kokonaan karotettu. Toisaalta olen huomannut ettei se katoo, vain ainoastaan ei tule esiin jos ei ole aihetta miehen mielestä. Sitä taas ei voi tietää tulisko se aihe kauppareissusta vai mistä.. Haluan uskoo vaikka sitä kuulen jatkuvasti ettei tule muuttumaan..