Tämä aihe on vaivannut mieltäni paljon. Olen nainen, jota ovat monet kehuneet kauniiksikin. Tunnen erään erittäin mukavan miehen, joka on minusta kiinnostunut. Itse en kuitenkaan tunne häntä kohtaan mitään syvempää, vaikka pidänkin hänestä todella paljon ystävänä. En nyt ala tässä yksityiskohtia kertomaan, mutta tiedän että hän on kiinnostunut, vaikka ei olekaan mitään suoranaisesti ehdottanutkaan. Itse en ole ainakaan omasta mielestäni antanut hänelle merkkejä siitä, että olisin syvemmin kiinnostunut. En ole häntä kuitenkaan suoranaisesti torjunutkaan, ja pelkään, että hän kuitenkin luulee minusta liikoja. Olen aina ystävällinen ja todellakin viihdyn hänen seurassaan mainiosti. Hän olisi ihanteellinen ja hauska ystävä.
Nyt pelkäänkin, että hän alkaa ehdotella jotain, ja joudun antamaan pakit. En kuitenkaan haluaisi menettää häntä ystävänä. Mutta jos hän ei haluakaan sen jälkeen olla missään yhteydessä kanssani? Olisi kauheaa menettää niin mukavan ihmisen ystävyys. Vai onko hän sittenkin vain ihastunut ulkonäkööni? Onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa? Kertokaa mitä olette tehneet ja kuinka ystävyyden saa säilymään, jos saa ollenkaan?
Nyt pelkäänkin, että hän alkaa ehdotella jotain, ja joudun antamaan pakit. En kuitenkaan haluaisi menettää häntä ystävänä. Mutta jos hän ei haluakaan sen jälkeen olla missään yhteydessä kanssani? Olisi kauheaa menettää niin mukavan ihmisen ystävyys. Vai onko hän sittenkin vain ihastunut ulkonäkööni? Onko joku ollut samanlaisessa tilanteessa? Kertokaa mitä olette tehneet ja kuinka ystävyyden saa säilymään, jos saa ollenkaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Viestisi voisi olla vaikka minusta... :) Sen verran tutulta kuulostaa.
Joo mutta, voin sanoa, että kyllä se ainakin minun tapauksessani onnistuisi. Kyllä mies voi olla naisen ystävä, vaikka olisikin häneen ihastunut. Tietenkin sinun olisi hyvä suoraan sanoa tilanne, varovasti, mutta kuitenkin niin ettei se jää epäselväksi. On huono idea sanoa jotain tyyliin "valitettavasti minulla on jo toinen" tai jotain epämääräistä poikaystävästä. Siitä saattaa miehelle jäädä mielikuva, että olisit kiinnostunut, mutta olosuhteet eivät ole oikeat. Mies saattaa antaa ihastumisensa kyteä sisällään ja odottaa mahdollista vapautumistasi tietämättä, ettet oikeasti olekaan kiinnostunut.
Niinpä sinun kannattaa siis suoraan sanoa se, että voitte olla vain ystäviä ja että tunteesi eivät ole samanlaiset. Mutta varoen! Jos välität siitä miehestä, niin sinun kannattaisi selvittää asia mahdollisimman nopeasti. Voihan toki olla, että mies jotain aavistaakin, jos ei kerran ole yrittänyt enempää, mutta elättelee silti pieniä toiveita enemmästä, kun et kerran ole kunnolla mitään sanonut.
Vielä noista merkeistä, joita et sano antaneesi. Ihastunut mies voi nähdä merkeiksi lähes mitä tahansa. Jo se, jos nainen tulee oma-aloitteisesti miehen lähelle, saattaa sytyttää miehessä toivonkipinöitä.
Epäilen, että ystävyys miehen ja naisen välillä voipi olla aika vaikeaa. Erityisesti käytännön toteutus kiinnostaisi, etenkin jos nämä toivonkipinät otetaan suhteesta pois.
Johan sitä jo ympäristökin alkaa pitää seurustelevana parina, jos sitä yhdessä näyttäydytään saati sitten tunnutaan viihtyvän erityisen hyvin yhdessä.
johon ei muiden mielipiteillä pitäisi olla mitään vaikutusta. Jos joku ajattelee teidän seurustelevan, niin olkoon niin. Kyllähän TE kuitenkin tiedätte asian oikean laidan.
sitä en vain ymmärrä miksi pitää olla vain ystäviä?
voihan tuon avioliitonkin rakentaa ystävyyden varaan (ainakin suurimmaksi osaksi), jos tuntuu,että seksi on kauheaa
aina ei nimittäin ystävyyskään ole pelkästään kahden ihmisen välinen asia, siitä voi aiheutua ainakin mielipahaa kolmannelle
Niin no, ei kai sitä tarvitse olla vain ystäviä, jos molemmista tuntuu siltä, että voitais olla enemmänkin. Voihan se mennä niinkin, että aluksi tuntuu että voitais olla ihan vain ystäviä, mutta pikkuhiljaa molemmista alkaa tuntua seurustelukin hyvältä ja mukavalta ajatukselta. Ei kai siinä mitään, jos ystävyyssuhde joskus muuttuu syvemmäksi, kunhan se tapahtuu molempien ehdoilla.
En kyllä usko että avioliittoa voisi rakentaa vain ystävyyden varaan. Kyllä siinä syvempää kiintymystä täytyy tuntea. Jaa että avioliitossa olisi seksi kauheaa... Vaikkei rakastelu nyt kaikki kaikessa rakkaudessa olekaan, niin kyllä se on todella iso osa sitä. Mutta jos seksiä voi jo ihan kauheaksi sanoa, niin kyllä se kertonee että vikaa lienee jo paljon muussakin kuin itse siinä suorituksessa.
Jos ystävyys aiheuttaa mielipahaa kolmannelle osapuolelle, niin kannattaa varmaan selvitellä asia sen kolmannen osapuolen kanssa. Vai?
seksi nyt ei ole avioliiton
tärkein asia: himot menevät ja tulevat,
ystävyys/rakkaus pysyy
ja jos ihmisellä on kaksi tervettä kättä...
niin se siitä.
toisaalta mitähän tuo rakkaus sitten on,
jos ei ystävyyttä?
Ainakin, kun olen lukenyt noita juttuja
miehen ja naisen ystävyydestä, niin
enpä oikein löydä eroa rakkauden ja
ystävyyden välillä.
Seksi ei ole avioliiton tärkein asia enkä sellaista ole väittänytkään. Se mitä yritin sanoa on, että jos rakastelu tuntuu kauhealta, niin kyllä sitä vikaa kannattaa jostain muualta etsiä kuin itse aktista.
Niin no. Olisikin noin kuin sinä sanot, ettei ystävyyden ja rakkauden välillä ole eroa. Yleensä vaan kun nainen sanoo, että ollaan vain ystäviä, niin tuskinpa hän tarkoittaa rakastavansa minua. Tai sitten mä olen enemmän pihalla kuin olen osannut kuvitellakaan... :|
Jos tiedät, että mies on sinusta syvemmin kiinnostunut, niin kyllä sinun olisi syytä kertoa mikä on asian laita. Eihän sinulla toki velvollisuutta siihen ole, vaan voit odottaa miehen tekevän jotain ja sitten annat hänelle vain kauniisti pakit. Minä en kuitenkaan voisi kuvitella olevani niin tyly ihmiselle, josta välitän niin paljon, että haluan jopa ystävyyttä hänen kanssaan. Suoraan sanoen itse en haluaisi ystävystyä sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää miehen olevan syvästi ihastunut eikä itse halua mitään vakavampaa, mutta ei tee mitään asian selvittämiseksi.
Sinuna minä en miettisi, että pitäisiköhän minun kertoa; vaan että miksi en ole vielä kertonut, vaikka tiedän hänen kärvistelevän minun vuokseni!
No nyt aloin tuntea itseni ihan kamalaksi ihmiseksi. Mutta olet tietysti oikeassa, täytyy vain rohkaista itsensä ja selvittää asiat. Ymmärrän kyllä, en itsekään haluaisi olla sen miehen tilanteessa. Täytyy nyt vain toivoa että pysyisimme ystävinä, tai edes joissakin väleissä. Itse kyllä haluaisin ystävyyttä!
En mä halunnut syyllistää ketään ja saada ketään tuntemaan syyllisyyttä, mutta hyvä jos sain sinut näkemään asiat hänenkin kannaltaan. Ihmettelen vaan, että miten tuon kertomisesta voi saada itselleen niin vaikean asian. No, kyllähän ms Pink sanoi ihan hyvän perusteen toisessa ketjussa, että nainen saattaa tehdä itsestään miehen silmissä idiootin, kun edes kuvitteli miehen haluavan jotain muuta. Mutta toisaalta sä kuitenkin sanoit tietäväsi sen.
Mitä menetettävää sulla on? Eteen se sinun tunteittesi puuttumisen kertominen tulee jokatapauksessa ja suurempi mahdollisuus sinulla on saada siitä miehestä ystäväsi, kun teet sen mahdollisimman nopeasti. Jos se mies halua ystäväksesi mikäli kerrot jo nyt, niin ei liene mitään mahdollisuutta, että hän haluaisi myöhemminkään.
Ja voithan (tai kannattaakin) sanoa asian kauniistikin. Eli ei välttämättä mitään "haluaisin että oltaisiin ystäviä, mutta VAIN ystäviä." Ystävyys on kuitenkin aika suuri asia (ainakin minulle on) ja annat ymmärtää hänen olevan jotain erikoista, kun haluat juuri hänet ystäväksesi. Jatkat vaikka jotain, että "tietyt ihmiset sopivat toisilleen paremmin ystävinä ja toiset paremmin rakastavaisina - ja molemmat ovat elämässä todella tärkeitä asioita. Minun mielestäni olemme ehdottomasti niitä, jotka kuuluvat olla ystäviä, ei enempää eikä vähempää." Jotain tuon tyylistä kun sanot, niin eiköhän mies ymmärrä oman parhaansa. ;)
Naisen logiikka-osastolla on kirjoitus samasta asiasta otsikolla "kerro, jos et tunne samoin" tms.
Vastasin sinnekin että kokemusta on ja vaikeeta se on.. Pari omasta mielestäni hyvää ystävyyttä on "karilla" tämän takia. No ei ihan täysin, mutta entisaikojen hauskanpidosta ei ole enää mitään jäljellä. Suhde muuttuu. Joko miestä ei enää kiinnosta seura, kun tietää ettei ole toivoa muusta. Tai sitten aina kun nähdään hän toivoo jotain muuta ja tapaamiset on aina tosi raskaita.
Varmasti joku muu olisi voinut hoitaa asiat paremmin, mutta minulla se meni näin.
Yritin kyllä.. :(
Vähän toivoin että viestini olisi löytänyt osoitteensa ja sinä olisit ollut hän, kun periaatteessa tuo nimimerkkikin voisi sopia häneen.
Ehkä olet hän, ehkä et - ehkä joku muu täällä (Dilemma?) on hän - mutta omalta osaltani voin sanoa, että aivan varmasti kiinnostaa seura vaikka hän sanoisikin sen, mikä ei tulisi minulle edes yllätyksenä. Ei niitä ystäviä kuules puussa kasva ja jos joku pitää minusta niin paljon että haluaa ystävystyä ja minäkin pidän hänestä (vaikkakin enemmän), niin miksi en suostuisi siihen.
Kehotan sua tekemään jotain, tuskin sä mitään voit menettää. Ja jos nyt olisi niin jännästi että olisit hän, niin eihän me tällä hetkellä edes voida nauttia toistemme seurasta.