Minun mielestä nykyään erotaan liian helposti,heti kun suhteessa on ongelmia ollaan valmis lähteen (paitsi väkivalta,alkoholi sillon pitääkin).ollaankohan me ihmiset nykyään hukattu jos sitä on koskaan ollukkaan kyky puhua asioista=ongelmista ja ratkomaan niitä muuta kuin lähtemällä pakoon tilanteesta, kunnes huomaa,että uudessa suhteessa mättää taas joku asia.Itselläni vaimo lähti etsimään itseään,kasvamaan,tai voi olla kolmaskin osapuoli, en tiiä. erosimme sovussa vaikka emme kyllä riidelleet suhteessakaan ja autoin muutossa, auton hankinnassa jne.itse en katkeroitunut tästä vaan ajattelen , että jos on tarkoitettu niin hän löytää takas kotiin,jos ei niin elämä jatkuu siltikin.Itse jäin sairaan lapsen kanssa kahden ja vaikka se onkin raskasta niin on niitä onnenhetkiäkin (lapsi tulee syliin ja halaa, nauraa,on ulkona ja lapsella on kivaa) ne on niitä pieniä onnen hippuja kun niitä isoja onnen kiviä meille kellekkään ei anneta, ne pitää vaan oppia löytään elämästä.Yleensäkin kun täälä porataan,kun on tavattu ja toinen ei haluakkaan enään nähdä, niin taitaa olla aika paljon kyse kesken jääneestä surutyöstä edellisestä suhteesta.Itse teen surutyön loppuun = vähintään 1.v.ennen kuin olen valmis uuteen suhteeseen ja luultavasti tulen käyttämään nettiä kumppanin etsintään.ps anteeksi kömpelö kieliasuni olen rautakoura=metallitöissä enkä oo tottunu tietsikan käyttöön ja muistakaa ne on pieniä hippuja ei isoja kiviä.
lukekaa tää
vahvenpi kuin eilen mut hei...
51547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pieniä hippuja tulee tarpeeksi,niin niistähän muodostuu..hmmm!
toi on kyllä niin totta,että nykyaikana erotaan liian helposti! ihan niinkuin toinen ihminen ois rukkanen jonka voi viskata käsistään(sen kummemmin selittelemättä)..ja sit hommataaki jo uudet kintaat =(
minä kyllä sain selityksen ku erosin n.1.5 kk sitten..tosin ei noista valheista paljon apua ollu,MUTTA pääasia että sain sen! =) jotkut on kai nii heikkoja etteivät yksinkertaisesti pysty kantaa vastuuta sanoistaan/teoistaan ja pakenevat luimistellen uusille metästysmaille..siinä saa sitten toinen arvailla että mikä oli!(ja miksi) =(
reilua , selkärankaista loppua pitkälle suhteelle. Kun käynyt tällä palstalla, se on ilmeisesti nykyajan oikeutus, lähteä selittelemättä. Joten onneksi sekaannuit ihmiseen, joka edes vaivautui yrittämään. Minulla ei onni sattunut käymään, tuntuu pään selvittäminen pidemmältä prosesilta ,kun tajuaa entisen olevan onneton raukka (sijoitit kuitenkin häneen vuosia). Voimia, (oli tarkoitus viestiä)
aivan varmasti vie palautumisprosessi eron jälkee pidempään jos ei tiedä mikä/mitkä oli syitä tapahtuneeseen! =( en tiedä kui pitkä aika erostasi on? toivotaan että saat joskus kuulla sen jonka HALUAT aivan varmasti kuulla..
oikeessa olet että TOSI raukkamainen tapa on jättää toinen kyselemään itseltään miksi?,miksi?,miksi? =( tietää kyllä sitten myöhemmin että ei tosiaankaan menettäny siinä"ihmisessä"mitään!
paljon voimia sulle jatkossa! =)
Olis edessä sanoa, että mä lähden nyt 3 vuoden jälkeen mutta ei saa mietittyä miten vois kauniisti sen sanoa. (Lähden siksi, että en enää jaksa puhumattomuutta tai yhtään mustaa silmää saati sitten sitä etten voi tietää varmasti missä olit juuri viikon vaikka sen itse sanoitkin ja vaikka susta yhä ehkä pidänkin) Ahdistaa
Nykyään todellakin erotaan aivan liian helposti. Jos asiat ei aina menekkään niinkuin on kuvitellut,niin lähdetään kävelemään ja jätetään toinen kuin nalli kalliolle. Itselleni kävi juuri niin, kumppanille tuli ongelmia töiden suhteen ja siinä samassa mut lempattiin mäkeen. Miksi minä en saanut olla hänen tukena,kun hänellä meni huonosti? Hän kuitenkin oli tukenut minua. Olimme molemmat keskustelleet tästä samasta aiheesta,kun ihmiset antavat liian helposti periksi. Maailma on paska paikka,mutta rakas ihminen rinnalla sen jaksaa paremmin.
Ja ero ei todellakaan johtunut rakkauden puutteesta,eikä siintä ettei hän olisi tiennyt minun olevan hänen tukenaan...
Voiko tuollaiselle käytökselle löytyä syytä?