Esikoiseni ei halua lapsia koska tietää omasta kokemuksestaan (hänen ja nuorimmaiseni ikäero n. 10 vuotta) mitä se vaipanvaihto, melu ja haju on. Hänen vaimonsa kyllä haluaisi eikä poikanikaan suoranaisesti sitä vastaan ole, jos hän vain voisi muuttaa muualle pariksi "pahimmaksi" vuodeksi. Vauvaiän ohitettua, hän kyllä suostuisi lapsille isänä olemaan.
Vinkki vanhemmille: hankkikaa kaikki lapset muutaman vuoden sisällä ettei näin pääse käymään.
Vinkki vanhemmille: hankkikaa kaikki lapset muutaman vuoden sisällä ettei näin pääse käymään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
jos omien lasten melu ja haju ällöttävät. Neiti taitaa poikasi olla, eikä mikään mies. Ei ansaitse lapsia, ei...
En oikein jaksa uskoa että vain ainoastaan tuo ikäero on se syy, miksi poikasi ei halua vauvoja/lapsia. Syy on jokin muu kuin vaipanvaihto, melu, itku, valvottaminen jne. vauvan hoitoon liittyvä. Kenties hän on kokenut voimakkaasti jääneensä vähemmälle huomiolle vauvan myötä ja orastava murrosikä vielä ollut lisänä. Ja se, että on 10 vuotta ollut ainoa, sitten joutuu jakamaan kodin, vanhemmat, vanhempien huomion... inho ei koske siis vauvoja, lapsen hankintaa, vaan omia huonoja lapsuusmuistoja.
Kuinka vanha poikasi ja hänen vaimonsa on? Tosiasia on, että jos nainen lapsia haluaa, hän ne myös hankii. Jos ei poikasi kanssa, niin sitten jonkun toisen, lapsirakkaamman kanssa. Siitä tulee ns. kynnyskysymys joka voi johtaa eroon. Lapsia ei kannata hankkia, jos toinen vanhemmista ei ole valmis hoitamaan niitä MYÖS vauva-aikana, se olisi parisuhteen loppu, jos ei heti, niin myöhemmin kuitenkin.
Ja toinen asia, mikä pitää vauvan hankkimiseen liittyen muistaa: Lapsia ei HANKINTA, TEHDÄ,VAAN lapsia SAADAAN!! Se on eri asia!! Vaikka minä "tilaisin" lapset tietyn ajanjakson jälkeen opintojeni lopettamisesta/valmistumisesta ja/tai ammatin hankkimisesta/saamisesta ja toisen lapsen sitten sopivasti noin 2 vuoden ikäerolla, ei se vältäämättä niin mene! Joillakin menee, kaikilla ei.
No en tiedä mikä on lopullinen syy, mukavuudenhalu vai mikä lie. Ei hän kylläkään 10:ntä vuotta ainoa ollut, sillä seuraava lapsemme (tyttö) syntyi 2 vuotta poikani jälkeen. Poikani on 30 v, vaimonsa hieman nuorempi. Tyttäreni ovat 28 ja 20 vuotta, vanhemmalla tyttärelläni on jo lapsia.
Tuosta, että se voi merkitä suhteen loppua, olen hänelle yritänyt puhua ja olen tähän asti kuvitellut että kyllä se siitä korjaantuu kunhan vuosia tulee mutta nyt alkaa jo miniältä loppua kärsivällisyys.
Mutta itseppä tietää aikuinen ihminen mitä tekee, taitaa vanha totuus päteä että jokainen sukupolvi tekee omat virheensä.
Kun se oma tulee jos on tullakseen voi asiat olla hyvinkin topisin..hän voisi olla isin pieni silmäterä..:))
Ei kannata painostaa vaan antaa tehdä päätökset itse.
Toiset todellakaan eivät koskaan halua lapsia toiset taas ja toiset halauavat "valmiita lapsia" koska pelkäävät...mutta se pelko kannattaa voittaa..se lapselle arvokkainta että molemmat vanhemmat lähellä jos mahdollista.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tahallaan lapsettomina pysyviä nimitetään itsekkäiksi tai mukavuudenhaluisiksi. Missä lukee, että jokaisen on pakko haluta äidiksi tai isäksi? No ei missään. Hankkikoot ne lapsia, jotka haluavat, ja antakoot toisten olla ilman, jos niin haluavat.
Ei lapsen hankkimatta jättäminen sitä paitsi mikään virhe ole, vaan oma valinta. Te toiset tietenkin vielä painostatte häntä, että milloinka te nyt teette lapsen. Se se vasta onkin rasittavaa.
Jos poikasi ei halua lasta, ei hänen todellakaan ole pakko haluta. Ja jos suhde siihen loppuu, hän on väärän naisen kanssa. Onneksi olen itse nainen, sillä koska en halua lasta, minua ei kukaan edes pyri siihen painostamaan. Olen nimittäin huomannut, että he, jotka valittavat, että kumppani ei halua lasta, ovat useimmiten naisia.
Olet mukava "vaari", kun olet avoimesti puhunut tästä vaikeasta aiheesta. On todella hyvin henkilökohtainen päätös olla hankkimatta lapsia. On vain surku, jos pelko liittyy "vain" vauvavuosiin. Nuo vuodet kun lopulta ovat ne ihanimmat ja vanhempia kovastikin kasvattavat. Kolme eka vuotta ovat lapsen kokonaiskehityksen kannalta ehdottomasti tärkeimmät. Silloin on oltava valmis äitinä/isinä antamaan kaiken tuen ja rakkauden. Josko kuitenkin uskaltaisi???!!!!!!!!!! Toivottavasti avoimuus ja keskustelu auttaa pääsemään mahdollisimman kypsään ratkaisuun. Onnea!