Parisuhde=vankila?

Millainen on "normaali" avioliitto/avoliitto/ihan vain suhde? Onko se niinkuin elokuvissa että ollaan yhdessä 24h ja nautitaan toisen läsnäolosta vuorokauden jokaisena minuuttina?
Itse olen seurustellut nyt liki vuoden ja suhde on saavuttanut sen pisteen kun 24h yhdessä olo ei enää ole se maailman tärkein juttu. Jos toinen on väkisin vierellä vuorokauden jokaisena hetkenä niin sitä alkaa väkisinkin pitämään itsestäänselvyytenä jne. Riidat alkaa pahentua eikä talutusnuora silti löysty eikä tossu nouse pääni päältä.. Eikö olisi viisainta antaa tilaa ja antaa toisen vähän olla kavereidenkin kanssa ja tehdä omia juttujaan että saisi kontrastia kaikelle sille ihanuudelle joka yhdessä olosta mieleen tulvii? Se ihanuus nimittäin muuttuu pakkopullaksi sinä päivänä kun huomaa että eihän se olekaan vaan kivaa jne, vaan sehän on prkl pakko olla siinä tai muuten tulee hirveä valitus.

Kertokaa mielipiteitä? Jos löytää "sen oikean" niin tarkoittaako se muka sitä että sitten ei yhtään harmita että menettää kaikki harrastuksensa ja kaverinsa, kaikki mistä ennen on tykännyt, tehdään sitten toisen ehdoilla jne. Onko se rakkautta vai omistushalua?

Hanuri
6737
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Sitten kun se alkuhuuma on mennyt ohi, niin kyllä sitä tarttee niitä omia juttuja ja omaa rauhaa. 24/7 nii vittu ois aika äkkiä poikki se suhde. Tässä vaiheessa voi ongelmaksi nousta se, jos huumaan aikana on unohtunu kaverit ja harrastukset. Revi siitä sitten muuta elämää.

Äänestä

Normaalin parisuhteeseen kuuluu se,että kummallakin on omaa aikaa.Ei ole huolestuttavaa jos et enää välttämättä halua koko ajan olla kumppanisi kanssa,se on täysin normaalia.Ei se rakkaus siitä minnekään katoa!

Äänestä

Normaalin parisuhteeseen kuuluu se,että kummallakin on omaa aikaa.Ei ole huolestuttavaa jos et enää välttämättä halua koko ajan olla kumppanisi kanssa,se on täysin normaalia.Ei se rakkaus siitä minnekään katoa!

Äänestä

On selvää,että suhteen alussa haluaa olla koko ajan uuden kumppaninsa kanssa.Silloin haluaa tutustua kunnolla kumppaniinsa ja jos hyvin käy,rakastuu oikein kunnolla tähän uuten ihmiseen. Suhteen edetessä on kuitenkin tärkeää,että ei hylkää kokonaan muuta elämäänsä. Kun alku huuma on koettu,selviää sitä jo päivän pari näkemättä kumppaniaan.Se ei tarkoita sitä,että rakkaus on taantumassa.Ei missään nimessä!Itse olen ollut suhteessa jo 5 vuotta ja rakkaus elää yhä.Yksi syy siihen varmasti on se,että meillä kummallakin on myös omia juttuja,harrastuksia ym..Se on vain hyväksi suhteelle!Jotenpa älä mieti tuollaisia.Onnea suhteeseesi

Äänestä

Minun nähdäkseni "normaali" suhde pitää sisällään runsaasti yhteistä aikaa sekä henkilökohtaisia ystäviä ja harrastuksia, joihin toisella ei ole sanansijaa. 24/7 ei ole tervettä vaan nimenomaan omistamisenhalua.

Sopeudu valitukseen oikeudesta omaan aikaasi tai hakeudu seuraan, jossa ei valiteta.

Äänestä

on kaksi osapuolta, mutta kumpikin on erillinen ihminen, jolla on oma elämänsä. Ei ole mielekästä luopua ystävistään eikä harrastuksistaan puhumattakaan siitä, että oltaisiin yhdessä 24h /vrk!!! Ei ihme, että alkaa maistua pakkopullalle.

Josko lähestyisit asiaa toisin. Sen sijaan, että yrität riuhtoa itsesi talutusnuorasta irti pyri vaikuttamaan taluttajaan positiivisesti ja rauhoitellen.. Kerro mihin mielit lähteä ja samalla kyselet miksei toinen päästäisi? Veikkaan että kumppanisi on epävarma rakkaudestasi häntä kohtaan. Hän pelkää, että jos lähdet niin löydät toisen?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hanuri kirjoitti:

Millainen on "normaali" avioliitto/avoliitto/ihan vain suhde? Onko se niinkuin elokuvissa että ollaan yhdessä 24h ja nautitaan toisen läsnäolosta vuorokauden jokaisena minuuttina?
Itse olen seurustellut nyt liki vuoden ja suhde on saavuttanut sen pisteen kun 24h yhdessä olo ei enää ole se maailman tärkein juttu. Jos toinen on väkisin vierellä vuorokauden jokaisena hetkenä niin sitä alkaa väkisinkin pitämään itsestäänselvyytenä jne. Riidat alkaa pahentua eikä talutusnuora silti löysty eikä tossu nouse pääni päältä.. Eikö olisi viisainta antaa tilaa ja antaa toisen vähän olla kavereidenkin kanssa ja tehdä omia juttujaan että saisi kontrastia kaikelle sille ihanuudelle joka yhdessä olosta mieleen tulvii? Se ihanuus nimittäin muuttuu pakkopullaksi sinä päivänä kun huomaa että eihän se olekaan vaan kivaa jne, vaan sehän on prkl pakko olla siinä tai muuten tulee hirveä valitus.

Kertokaa mielipiteitä? Jos löytää "sen oikean" niin tarkoittaako se muka sitä että sitten ei yhtään harmita että menettää kaikki harrastuksensa ja kaverinsa, kaikki mistä ennen on tykännyt, tehdään sitten toisen ehdoilla jne. Onko se rakkautta vai omistushalua?

Hanuri

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu