Mä kuolen joka aamu kun kanssas juon kahvia
ja iltapäivisin kun istun sähköjunassa
Mä kuolen joka yö kun itseäni ikuistaa yritän
ja savukkeeni sammutan ja uuden sytytän.
Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa,kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään, en sun kanssas milloinkaan
ja mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään
kertoo mitä pitää tehdä, mitä täytyy yrittää
mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita
ja jättää kertomatta aina osan totuutta
ja vaikka kuinka ruoste...
ja mä kuolen joka rivin jälkeen jonka paperille kirjoitan
kun edessäni näen taas yhden laulun vähemmän
mä kuolen joka unelmaani jonka viimein kiinni saan
ja siihen ainoaan jota koskaan en voi tavoittaa
ja vaikka kuinka ruoste...
ja mä kuolen, kun mun rakkauttani takin alle piilotan
kun pelko laittaa kuiskaamaan, mä vaikka huutaa haluan
mä kuolen kun näen vuosien taas yli vierivän
ja liian myöhään, liian usein itseni jälleen herätän
ja vaikka kuinka ruoste...
ja mä kuolen näihin tähtiin joita rintaani mun liimataan
kuin pyhäkoulun kalenteriin kilpaa kimaltelemaan
mä kuolen kun näen valon vajon alle väistyvän
tai jonkun idiootin taas hakaristin seinään piirtävän
ja vaikka kuinka ruoste...
ja iltapäivisin kun istun sähköjunassa
Mä kuolen joka yö kun itseäni ikuistaa yritän
ja savukkeeni sammutan ja uuden sytytän.
Ja vaikka kuinka ruoste harteilleni laskeutuu
pieni poika ylivoiman alle tukehtuu
ja vaikka pyydät puolelles ja tarjoot kultaa,kunniaa
mä en suostu sovintoa tekemään, en sun kanssas milloinkaan
ja mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään
kertoo mitä pitää tehdä, mitä täytyy yrittää
mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita
ja jättää kertomatta aina osan totuutta
ja vaikka kuinka ruoste...
ja mä kuolen joka rivin jälkeen jonka paperille kirjoitan
kun edessäni näen taas yhden laulun vähemmän
mä kuolen joka unelmaani jonka viimein kiinni saan
ja siihen ainoaan jota koskaan en voi tavoittaa
ja vaikka kuinka ruoste...
ja mä kuolen, kun mun rakkauttani takin alle piilotan
kun pelko laittaa kuiskaamaan, mä vaikka huutaa haluan
mä kuolen kun näen vuosien taas yli vierivän
ja liian myöhään, liian usein itseni jälleen herätän
ja vaikka kuinka ruoste...
ja mä kuolen näihin tähtiin joita rintaani mun liimataan
kuin pyhäkoulun kalenteriin kilpaa kimaltelemaan
mä kuolen kun näen valon vajon alle väistyvän
tai jonkun idiootin taas hakaristin seinään piirtävän
ja vaikka kuinka ruoste...
Vastaukset 3
Vanhimmat
:)
:)
Mahtavat sanat...voih, kertakaikkiaan!