Moikka.
Mietin, kun itse olen 24v, sinkku, ja ain aina kun löytyy joku mielenkiintoisen oloinen olento, niin se on varattu. Näin on käynyt usein. Mietinkin, että onko nyt jo liian myöhäsitä seurustella - oman ikäiset ovat jo pariutuneet ja minä jäin ilman? Onko kellään kokemuksia asiasta?
Mietin, kun itse olen 24v, sinkku, ja ain aina kun löytyy joku mielenkiintoisen oloinen olento, niin se on varattu. Näin on käynyt usein. Mietinkin, että onko nyt jo liian myöhäsitä seurustella - oman ikäiset ovat jo pariutuneet ja minä jäin ilman? Onko kellään kokemuksia asiasta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen 27-vuotias nainen. Minulla ei ole yhtään sinkkukaveria enää ja isosta kaveriporukasta yhdellä ei ole lapsia mutta seurustelee. Itse samaa asiaa pähkäilin aina mutta sitten tulin siihen tulokseen, että jos ei miestä löydy, olen ilman. Näitä asioita ei voi pakottaa vaikka haluaisi. Olet vielä nuori, vain 24-vuotias. Turhaan hätäilet. Pidä silmät auki ja mieli avoinna. Niin minäkin teen, kyllä se sieltä tulee jos on tullakseen. ;)
Musta tuntuu, että 24v on jo vanha ku taivas... ;) mut kiva, että jonkun silmissä olen nuori ;)
Mäkään en ala väkisin kenenkaan kaa oleen vain siks, et ois joku.. mutta toivon toki, että olisi se kulta jossain - sellainen ihana, huumorintajuinen ja kannustava.. naamataululla ei ole väliä, ihastun luonteeseen. ;) ja tietty elämän realiteetit kunnossa.
Ok, yritän olla avoimin mielin - toiv jotain tapahtuu....
Itse olen kolmekymppinen mies ja ikinä en ole seurustellut, jotain surkeita säätöjä lukuunottamatta. Käsittääkseni olen muutoin ihan tarpeeksi normaali ja kunnollinen mies, mutta nuorempana olin todella varautunut ja ujo. Vasta viime aikoina olen kyennyt vapautumaan naisten seurassa ja nyt näyttääkin jo vähän valoisammalta. Uskon, että sinullekin on joku kaltaiseni vielä säästössä ja odottamassa kypsymistään.
Tsemppiä!
Tässä esipuhe naimattoman miehen todellisuuteen Nyky-Suomessa:
Enimmät kauniit ja mielenkiintoiset naiset aloittavat parisuhde-elämänsä jo n. 14-vuotiaina, josta lähtien he ovat "parisuhdeputkessa": miehiä tulee ja miehiä menee, mutta he ovat koko ajan varattuina.
Miten tuohon putkeen sitten pääsee mukaan? Iskemällä varattuja naisia tietty. Jos nainen iskuyrityksen hyväksyy, kertoo se sen, että hän ei ole sitoutunut nykyiseen suhteeseen, vaan se on vain viihdykettä, kunnes löytää paremman. Todennäköisesti joudut itsekin samanlaiseksi viihdykkeeksi, jollet sitten ole naisen mielestä tuo kuulu "herra oikea".
Toisaalta mies voi kysyä, haluaako tai edes kykeneekö hän tällaisia monien miesten jyystämiä egomaanittaria edes rakastamaan. Itse esimerkiksi menetin hiljattain mielenkiintoni muuten ihastuttavaan ja opiskelleeseen naiseen, kun hän alkoi selostaa yhdyntäkokemuksiaan entisten mieskumppaniensa kanssa (missä asennossa, mitä mies teki, miten hän sen koki jne.). Tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja tuskin viimeinenkään.
Joten jos naisen paatuneisuuta miettii, niin meidän iässämme alkaa olla jo myöhäistä löytää naista, joka ei kännissä olisi jonkun miehen kanssa nussinut tai sitten ihanassa suhteessa ollut, joka kuitenkin loppui. Molemmat asiat jättävät naiseen syvän epäluulon (ketä hyvänsä) miestä kohtaan ja todennäköisesti myös saavat hänet vierastamaan seksiä. Jotkut lisäksi toistavat tietoisesti tai alitajuisesti pilalle menneen suhteen kuvioita toimien nyt "tilien tasaamisen" vuoksi pettävänä osapuolena.
Poikkeuksia kaikkeen yllä kirjoittamaani varmastikin on, mutta ne eivät siunaannu miehen kohdalle kuin moukan tuurilla.
Niin, onko "sen oikean" löytäminen miehen ongelma? Jos on nainen, niin ei ole mitään hätää, koska hänellä riittää vientiä, mutta jos olet mies, niin aika hiljaista enää löytää ketään, vai?
Viestiketjussa ei ymmärtääkseni ole kyse "sen oikean" löytämisestä, vaan vain seurustelusuhteen saavuttamisesta. Useampi seurustelusuhde voi tosin olla ratkaisevaa "sen oikean" voittamiseksi puolelleen, sillä nainen ei tavallisesti pidä kertaakaan seurustelematonta miestä itselleen "sinä oikeana" vaikka tämä olisikin (vain) 20-vuotias (vanhemmasta puhumattakaan).
Nainen toivoo mieheltä kokemusta, mies puolestaan kokemattomuutta (tosin nyttemmin monet miehet ovat siinä mielessä naisellistuneet, että eivät luota omiin kykyihinsä, vaan toivovat kokenutta naista, joka tekisi aloitteita ja neuvoisi miestä)
n. 10-20 % miehistä makaa n. 60 % naisista. Nämä ovat aktiivista seurustelu- ja/tai sukupuolielämää viettävien jakaumat nykypäivän Suomessa karkeasti arvioituina. Naiset ovat jo mainitsemissani "seurusteluputkissa" joihin miehet vuorotellen läpäisevät itse seurustellen pätkittäin ja viettäen pitempiä sinkkuaikoja kuin naiset.
Paitsiossa olevat (90-80 % miehistä) useimmat miehet olisivat helppoja kohteita yksinäisille naisille, jos nämä vain tulisivat esiin kivien ja kantojen alta. Jo ravintoloihin yksin (eikä vaikeasti lähestyttävässä kaveriporukassa, eikä etenkään miespuolisten ystävien seurassa) meneminen toisi uusia tuttavuuksia. Useimmissa niistä on niin tiukka vartiointi, ettei humalaisissa pitäisi olla mitään pelättävää. Ja jos nainen vielä osoittaa kiinnostuksensa miehelle eleillä tai puheella, niin ainakin yli 50 000 asukkaan kaupungeissa seuransaanti on hänelle lasten leikkiä jos tyytyy omaa ulkonäköään suurinpiirtein vastaavaan mieheen.
Muilla julkisilla paikoilla (kaupoissa, kaduilla, työ- tai opiskelupaikalla jne.) pelkkä näyttäytyminen ei hyödytä juuri mitään, vaan silloin naisen täytyy myös osoittaa selvästi kiinnostuksensa.
Noin 40% naisista edellä kuvailemani käytös vain tuntuu syystä tai toisesta olevan mahdotonta, vaikka siten heidän huolensa olisivat todennäköisemmin ohi. Miehille samanlainen käyttäytyminen tuottaa harvoin tulosta. Joten yhtenvetona vielä todettakoon, mikä jo otsikossa tuli ilmi: seurustelukumppanin löytäminen on keskimäärin naiselle helppoa ja miehelle ongelmallista.
Aika myöhään olet liikkeellä, ei voi muuta sanoa. Jäit yksin, joten koita kestää! Minullekin kävi samoin ja olen jo 26. Oma mokani, mitäs en ollut aiemmin liikkeellä. Nyt saan kärsiä loppuikäni nuoruuden typeryydestä!
Jos oman ikäiset on varattuja, niin kannattaa siirtyä pari vuotta nuorempiin, jolloin voi aloittaa taas puhtaalta pöydältä.
Juu, eihän sitä hätää ole. Itselläni ainakin on tuttava piirissäni ihmisiä, jotka ovat löytäneet hyvän ja onnellisen parisuhteen 20-, 30-, 40- tai 50-vuotiaina. Ei se ikää katso. Ja on niitä "hyviä" vapaana kaiken ikäisissä. (Ainahan niitä tulee uuteen kiertoon erojen myötä.)
Sinulla on edelleen parikymppisenä todennäköisesti hyvä tilaisuus löytää itsellesi kumppani. Parikymppisillä kun on yleensä hieno mahdollisuus olla paikoissa, joissa on paljon oman ikäisiä ja samankaltaisia ihmisiä kuin itse on esim. opiskelupaikoissa.