Olen 19w poikanen ja asun pienessä kunnassa hämeessä.
Mulla ei oo ystäviä,ei oo koskaan ollutkaan eikä tyttöystävää.
Mua on kiusattu koko peruskoulun ajan ja oon vieläkin halveksinnan kohde koko kaupungissa,mua katsotaan alentuvasti aina kun menen jonnekin yleiselle paikalle,kaikki inhoaa mua!
Eli pitäiskö mun tehdä asiaan eteen jotain vai pamautanko aivoni vaan pellolle suosiolla,ase kyllä löytyy ja pateja!
Ehdotuksia?
Mulla ei oo ystäviä,ei oo koskaan ollutkaan eikä tyttöystävää.
Mua on kiusattu koko peruskoulun ajan ja oon vieläkin halveksinnan kohde koko kaupungissa,mua katsotaan alentuvasti aina kun menen jonnekin yleiselle paikalle,kaikki inhoaa mua!
Eli pitäiskö mun tehdä asiaan eteen jotain vai pamautanko aivoni vaan pellolle suosiolla,ase kyllä löytyy ja pateja!
Ehdotuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moro!
Kuule, onhan meitä muitakin jotka ollaan oltu aina yksin. Itse olen 22 vuotias. Kyse on siitä että yksin olemiseen tottuu, ja siitä oppii pitämään kun kaikki muut rämpii ihmissuhdeongelmissaan.
Mainintasi että sinua katsotaan alentuvasti tai että kaikki inhoaa sua on rehellisesti sanottuna hirvittävän itsekeskeinen. Eli todellisuudessa suurin osa ihmisistä ei edes huomaa sua. Mutta koska sulla on surkee itsetunto, sä kuvittelet että kaikki suhtautuu suhun negatiivisesi.
Mä sanoisin että jatka vaan eteenpäin ja muista että yksin oleminen tekee ihmisestä vahvan ja riippumattoman.
Äskeinen on ehkä totta sen verran että jos sulla ei ole ulkonäössä mitään perusteellista vikaa tai todella outoja tapoja, niin ihmiset yleisesti EI VIHAA eikä tuijota sinua kaupungilla. Tunnen eräitä jotka ovat hyvännäköisiä ihmisiä ja luulevat että heitä tuijotetaan siksi että he ovat rumia.
Mutta yksin on aika paha selvitä, eikä auta vaikka kuinka yrittää uskoa siihen että susta tulee vahva ja itsenäinen.
Sitä alkaa kuitenkin jossain vaiheessa toivomaan että olisi edes ihmissuhdeongelmia, sehän tarkoittaisi sitä että sulla on edes yksi ihmissuhde!
Ei kannata jäädä makaamaan itsesäälissä, vaan etsimällä etsiä itselleen ystäviä. Oletko ujo? Joku harrastus vois auttaa. Tai mene vaikka nettitreffeille. Täältäkin voi löytyä kavereita, jos sulla on jotain kiinnostuksen kohteita kuten musiikki tai leffat.
Laita tähän vaikka email osoittees niin joku vois mailata:)
(Siis kai tänne sivulle saa laittaa email-osoitteita?)
Osoitteeni on [email protected]
Voitte mailailla jos haluutte...
Täällä ollaan 23v, eikä yhtään ystävää, tai edes kaveria. Ylä-asteella kiusattu mua aika paljon, mutta nimittelyyn vastasin aina lyömällä turpaan (ja sain tietenkin 3-kertaisesti takaisin, kun olin aika nynny), ja koko juttu päättyi siihen, että mulla oli nenäveressä ja tämä kiusaaja rehtorin puhuttelulla. Myöhemmin kukaan ei enää jaksanut/viitsinyt kiusata mua, muttei myös puhuakaan minulle, enkä minä puhunut kenellekään. Lukiossa en luottanut kehenkään, ja olin tekemisissä muiden kanssa, ainoastaan kun oli pakko. Sama jatkuu nyt yliopistollakin, tulen viimeisenä lähden ensimmäisenä. Tällainen elämä kyllä vituttaa, mutta ei itsariakaan viitsi tehdä, kun vanhemmille se olisi aika iso isku, kukaan muu ei tietenkään tulisi edes mun hautajaisiin.
Sinulle ja muillekin ketkä vastas olevansa yksinäisiä...
Te ootte hirveen nuoria vielä! Sitä ei oikeesti tiedä mitä elämä vielä tuo tullessaan..Ja jokainen päivä pitää elää mikä vaan on annettu..
Ite myöskin oon entinen koulukiusattu ja kymmenen vuotiaana ensimmäistä kertaa mietin itsaria. Ja sitte olinkin varmaan 16-17-vuotias ku mietin sitä viimesen kerran ja päädyin siihen lopputulokseen etten mä kuitenkaan sitä koskaan pystyis tekemään ni mitäpä sitä enää miettimään. Ja näin vanhempana ajatellen ni ihan fiksu päätös =)
Elämässä voi olla useitakin vuosia, jollon tuntuu ettei elämästä mitään tule, mutta mä ainakin uskon että niin paljon ku ihmiselle tapahtuu pahaa ni niin paljon tapahtuu hyvääkin..Eli ehkäpä teillä on loistava tulevaisuus vielä edessä.
Miksette yrittäis ettiä ystäviä netin kautta? Täällähän ainakin se on se oma persoona joka ratkasee eikä ulkonäkö tai muukaan. Mulle ainakin antaa paljon ne mailikaverit joita en oikeessa elämässä tunne ollenkaan..Ja löytyyhän niitä elämänkumppaneitakin täältä, kuulemma =)
Rohkeesti vaan yrittämään! Mitään ei saa, jos ei edes yritä saada (ihan samalla lailla ku haaveilee jostain lottovoitosta vaikkei oo ees tehny lottoo..)Mulla itellä elämä muuttu täysin omasta päätöksestäni; lähdin eri paikkakunnalle, asennoiduin niin että niitä ystäviä löytyy ja siitä alko tää minun "loistava tulevaisuus"....
Muuta pois sieltä perslävestä ja aloita uusi elämä. Se voi olla muualla helpompaa kuin luuletkaan