Tuossa joku aloitti ketjun sillä, että väitti naista läheisriippuvaiseksi, kun pisti tietokoneen pannaan.
Meillä viikot menee niin, että kun mies tulee töistä, niin se istuu tietokoneelle, pelaa peliään yhteentoista, yhteen yöllä, tulee nukkumaan ja lähtee aamulla töihin. Jos kysyy ihan kauniisti ja varovaisesti, että olisitko vähän aikaa minun kanssani, niin se lyö hiiren pöytään ja sihahtaa hampaidensa välistä, pistää koneen kiinni ja istuu mykkänä vieressäni.
"Laitetaanko yhdessä ruokaa?" kysyn sunnuntaina. "Joo," Se sanoo ja unohtaa kohta koko asian. Vien lautasen sen nenän eteen ja aina välillä se siitä haarukoi hotkimalla ja pyytää maitoa. Kiittää ja kohta kiroaa kun joku vei siltä aseen.
On niin paljon stressiä töissä, ettei huvita tehdä muuta kuin pelata, se sanoo kysyttyäni, että olisko minulle aikaa..
Ei se edes tajua, että olen lähdössä baariin kavereiden kanssa. Kysyy vaan, että tarvitsenko kyydin. En ota edes kyytiä vastaan, ei se sitä tosissaan tarjoa kuitenkaan.
"Mennäänkö kävelylle?", kysyn torstaina. "Liikaa vaivaa", se sanoo ja ajaa tankilla jonkun yli.
"Mennäänkö elokuviin," kysyn perjantaina. "En jaksa," se sanoo ja lukee foorumia. Menen kaverin kanssa. Viikonloppuna pelaaminen alkaa heti herättyä ja siihen menee koko päivä.
"Kuule, miten olis pienet mussuttelut tuolla sängyssä," kysyn jonain päivänä. "Ai nytkö," se kysyy. "Joo, nyt," minä vastaan. Se menee vaikeaksi ja vaihtaa puheenaihetta. No ei sitten. Tunnenpa oloni rumaksi.
Toisena päivänä työnnyn sen syliin väkisin ja pussaan. "Voi helvetti! Nyt joudun aloittamaan alusta," se huutaa ja sysää pois.
On se niin ihana, kun se nukkuu siinä vieressä. Hyvä mies, kun ei edes kuorsaa vielä. Ottaa unissaan syliin ja tuhisee korvaan.
Isänpäivän aattona se otti minut viimeksi syliinsä sohvalle ja katsottiin elokuva yhdessä. En uskaltanut sen jälkeen pariin päivään aloittaa keskustelua, kysyin vaan että miten meni töissä ja haluatko, että teen ruokaa.
Eilen päätin olla narttu ja sanoin, että mennään kävelemällä kauppaan. Murisi se, mutta lähti sitten. Ulkona otin sitä kädestä kiinni, mutta se irrotti otteensa haroakseen hiuksiaan.
Se sanoi minua Hennaksi vaikka nimeni on Heini. Ja suuttui kun huomautin siitä.
Kysyin suoraan: "Tykkäätkö sinä enää minusta?". Se oli hetken hiljaa, rypisti naamansa, näin että se suuttui. "Tottakai, vastahan toissapäivänä sitä kysyit."
Kysyin suoraan: "Haluatko sinä, että minä menen pois, kun tuntuu ettei sinua kiinnosta olla minun kanssani." Se suuttui ja sanoi: "Ihan miten vaan, sinä olet tehnyt nyt omat johtopäätöksesi, niin tee miten haluat."
Kyllä tämä akka saattaa sanoa kohta ukolleen, että se olet joko sinä tai tietokonees joka lähtee. Tiedän jo etukäteen, että minulle jää tietokone.
Meillä viikot menee niin, että kun mies tulee töistä, niin se istuu tietokoneelle, pelaa peliään yhteentoista, yhteen yöllä, tulee nukkumaan ja lähtee aamulla töihin. Jos kysyy ihan kauniisti ja varovaisesti, että olisitko vähän aikaa minun kanssani, niin se lyö hiiren pöytään ja sihahtaa hampaidensa välistä, pistää koneen kiinni ja istuu mykkänä vieressäni.
"Laitetaanko yhdessä ruokaa?" kysyn sunnuntaina. "Joo," Se sanoo ja unohtaa kohta koko asian. Vien lautasen sen nenän eteen ja aina välillä se siitä haarukoi hotkimalla ja pyytää maitoa. Kiittää ja kohta kiroaa kun joku vei siltä aseen.
On niin paljon stressiä töissä, ettei huvita tehdä muuta kuin pelata, se sanoo kysyttyäni, että olisko minulle aikaa..
Ei se edes tajua, että olen lähdössä baariin kavereiden kanssa. Kysyy vaan, että tarvitsenko kyydin. En ota edes kyytiä vastaan, ei se sitä tosissaan tarjoa kuitenkaan.
"Mennäänkö kävelylle?", kysyn torstaina. "Liikaa vaivaa", se sanoo ja ajaa tankilla jonkun yli.
"Mennäänkö elokuviin," kysyn perjantaina. "En jaksa," se sanoo ja lukee foorumia. Menen kaverin kanssa. Viikonloppuna pelaaminen alkaa heti herättyä ja siihen menee koko päivä.
"Kuule, miten olis pienet mussuttelut tuolla sängyssä," kysyn jonain päivänä. "Ai nytkö," se kysyy. "Joo, nyt," minä vastaan. Se menee vaikeaksi ja vaihtaa puheenaihetta. No ei sitten. Tunnenpa oloni rumaksi.
Toisena päivänä työnnyn sen syliin väkisin ja pussaan. "Voi helvetti! Nyt joudun aloittamaan alusta," se huutaa ja sysää pois.
On se niin ihana, kun se nukkuu siinä vieressä. Hyvä mies, kun ei edes kuorsaa vielä. Ottaa unissaan syliin ja tuhisee korvaan.
Isänpäivän aattona se otti minut viimeksi syliinsä sohvalle ja katsottiin elokuva yhdessä. En uskaltanut sen jälkeen pariin päivään aloittaa keskustelua, kysyin vaan että miten meni töissä ja haluatko, että teen ruokaa.
Eilen päätin olla narttu ja sanoin, että mennään kävelemällä kauppaan. Murisi se, mutta lähti sitten. Ulkona otin sitä kädestä kiinni, mutta se irrotti otteensa haroakseen hiuksiaan.
Se sanoi minua Hennaksi vaikka nimeni on Heini. Ja suuttui kun huomautin siitä.
Kysyin suoraan: "Tykkäätkö sinä enää minusta?". Se oli hetken hiljaa, rypisti naamansa, näin että se suuttui. "Tottakai, vastahan toissapäivänä sitä kysyit."
Kysyin suoraan: "Haluatko sinä, että minä menen pois, kun tuntuu ettei sinua kiinnosta olla minun kanssani." Se suuttui ja sanoi: "Ihan miten vaan, sinä olet tehnyt nyt omat johtopäätöksesi, niin tee miten haluat."
Kyllä tämä akka saattaa sanoa kohta ukolleen, että se olet joko sinä tai tietokonees joka lähtee. Tiedän jo etukäteen, että minulle jää tietokone.
Vastaukset 31
Vanhimmat
älä huoli kumpaakaan. lähde vaan menee, ja jätä se aivokuollut tympeänaama sinne omineensa. Toivottavasti havahtuu yksinäisyyteensä ja sinullahan menee siinä vaiheessa jo paljon paremmin ;-)
Kiitos.
:)
en olis hetkeekään tuollasen ukon kanssa. ainakin kapinoisin niin paljon että ukko ainaki lähtis menemään ellen ite tajuais.
pakkohan siinä miehessä on paljon hyvääkin olla että sinä tuota jaksat katsoa.
joten kerro niistäkin puolista eläkä valita vaan huonoja. ja jos ei oo mitään muuta kuin huonoja puolia niin mitä siinä sitte vielä roikut! mee hoidattamaan omaa päätäsi, koska luultavasti sinun päässä on joku vika kun tuota kestät.
En ole sairas, kiitti vaan kannustuksesta
Siellähän niitä kehuja oli, jos osasit lukea..
Se on ihana, kun sille päälle sattuu. Ja oli ihana joskus, otti sylkkyyn ja puhui söpöjä, soitti töistä kotiin kysyäkseen kuulumisia.
Minä roikun täällä kai siksi, että odotan saavani takaisin sen sieltä peliensä keskeltä. :)
Hei!
Itse olin aikoinani avoliitossa miehen kanssa, jonka kanssa tuntui että oli avoliitossa videoiden ja kaljan kanssa. Aina töistä tultuaan (epäsäännöllinen työaika) hän juurtui sohvaan katsomaan kerta toisensa jälkeen samoja videioita ja naukkaili muutaman kaljan. Tätä rituaalia ei mitenkään voinut keskeyttää, sillä se ajoi kaiken muun yli. Olisin toki voinut liittyä seuraan. Puhua toki ei sopinut (vaikka samat vanhat vitsit oli nähty jo kymmeniä kertoja) mutta kainalossa olisi saanut olla hiljaa ja nauraa ruudulta puskeville vitseille (ei tosiaan naurattanut enää siinä vaiheessa). Puolilta öin yritin vihjailla että väsyttää, käytäiskö nukkumaan. Ei. Minä menin yksin, mies kömpi perässä kahden, kolmen aikoihin. Aaamupäivän touhuisin sitten itsekseni, herättelin hänet lounaalle. Seksiä ei harrastettu juuri missään välissä. Mehän menimme nukkumaan ja heräsimme ihan eri rytmiin ja valveillaoloajan täytti sohva, kalja ja videot. Yritin maanitella ulkoilemaan, vieraisille jne. Ei onnistunut. Baari olisi ollut ainoa sopiva ajanvietepaikka sohvan sijaan. Minä hoidin kaupassakäynnit, ruoasta huolehtimisen, siivoamisen organisoinnin. En saanut koskaan kiitosta, en arvostusta. Haukkuja kylläkin tuhlaavasta rahankäytöstä tai vääränlaisesta ruoasta.
En jaksanut. Mies oli vilpittömän hämmästynyt. Olin yrittänyt kertoa tunteistani ja ajatuksistani. Ne kaikuivat kuuroille korville, kunnes laskin sormuksen olohuoneen pöydälle miehen katsellessa taas tuttuun tapaan jotain joutavaa viihdeohjelmaa videolta. Sitten korvat tuntuivat vasta avautuvan. Meille se tosin oli liian myöhään, olin saanut jo tarpeekseni ja päättänyt lähteä.
En usko että päihde/peli tms. riippuvaisen korvat avautuvat ennen kuin hänet pakotetaan seinää vasten. Niin kauan kuin hänellä on mahdollisuus jatkaa elämäänsä riippuuvuudestaan nauttien, hän tekee sen. Eikä ehkä edes vilpittömästi tajua, mitä tuhoa hän ympäristöönsä kylvää. Hän voi pelata rauhassa pelejään, koska sinä huolehdit muusta ja kotona homma pelaa. Sinä vain et saa häneltä vastineeksi kuin siivun huomiota silloin tällöin. Se ei ole kohtuullista, ei toista kunnioittavaa. Ei edes tämän elämän realiteettaja ymmärtävää käytöstä. Hänhän on kuin 12-vuotias lapsi joka jumittaa huoneeseensa koulun jälkeen ja luottaa siihen että vanhemmat hoitaa kaikki juoksevat asiat! Jos sairastuisit, hoivaisiko hän sinua pyyteettömästi, tekisi ruoat, hoitaisi kodin ja siivouksen vaikka muutaman viikon? Vai juuttuisiko hän edelleen koneensa ääreen? Luulen, että hän suhtautuu sinuun noinkin suopeasti vain siksi, että et ole vielä tohtinut valittaa asista liikaa. Et ole laittanut tarpeeksi kovia ehtoja. Et ole ollut "hankala" aviopuoliso. Luotatko häneen, että hän jaksaisi kuunnella, avata silmänsä ja sydämensä näkemään tilanteen sinun kannaltasi vai alkaisiko hän syyttää sinua nalkuttajaksi, kontrolloijaksi, äidiksi tms.? Se lienee kertoo paljon siitä, onko teillä tulevaisuutta ja toivoa vai ei.
Lähteminen on aina hyvä vaihtoehto.
Mutta siellä jossain on se hyvä mies..
Meillä on sitäpaitsi niin paljon yhteistä asiaa, velkaa ja ystäviä, että olisi typerää lähteä suhteesta noin typerän asian kanssa kun toisen peliaddiktion.
Yritin suoraan sanomalla kertoa, että sen pitäisi vähentää pelaamista. Meillä oli eilen pieni mykkäkoulu sen jälkeen. Se ei koskenutkaan koneeseen, mutta mökötti mitään puhumatta KATSOEN STAR TREKKIÄ! Pakko sille oli nauraa.
Jos mies välittää tarpeeksi keskeyttääkseen käytöksensä kun sinä sitä pyydät, sanot ihan suoraan että peli on se ongelma. Se kertoo minulle ainakin ettei kaikki ole vielä menetetty.
Omalla kullallani on harrastuksena pari peliä joita joskus hakkaa, mutta ei addiktioon saakka. Oletko sanonut suoraan että luulet hänen olevan peliriippuvainen ja että hänen kuuluisi hakea apua siihen?
Dr. Philillä (heh) oli joskus hyvä konsti herättää mies omaan käytökseeensä; ilmoittaa että nyt tehdään näin: 30 päivää olet irti pelistä. Jos työhön ei konetta tarvitse, virtapiuha piiloon, hiiri ja näppis yläkaappiin tms. Ei yhtään. 30 päivää. Sitten katsotaan.
Huvittaa sinänsä jos miestä pitää käskeä kuin lasta, mutta toisaalta tässä tilanteessa et juuri muuta voi. Itsestään hän tuskin lopettaa, jonkun on tehtävä ongelmalle jotain.
***
Enhän minä tiedä, että onko se peliriippuvainen vai yrittääkö se vältellä elämää.
Kyllä minä sen tajuan, että työn jälkeen täytyy saada rentoutua ja näin monen vuodenkaan jälkeen en ole varma, että onko se oikeasti stressiä.
.. vai sitä peliholismia.
Pakko sun on alkaa sanomaan asioista sille, etkä aina vaan alistu sen tahtoon. Eihän toi ole mitkään parisuhde edes enää. Tuskin se edes huomaisi, jos pakkaisit kassisi ja lähtisit vanhempien luokse asumaan, kunnes löydät oman asunnon. Suosittelen, että mietit vakavasti sitä suhteen poikki pistämistä. Jos mies ei kuuntele normaalia puhetta, tai edes raivoamista, niin sun on pakko alkaa tekemään jotakin. Itseäsi sä tässä vaan kiusaat.
oman kirjoituksesi hänelle?
Nauraisi vaan paskasesti :D
Kun sanoin että eroan, hän alkoi itkeä kuin lapsi....
Sitä kesti yöstä toiseen kunnes hän sitten lähti...
Mutta ei ollut kuunnellut kun kysyin: etkö voisi edes puolta tuntia päivässä olla kanssani?
Sitten kun ero oli fakta, hän sanoi: En antanut hänelle edes mahdollisuutta ?
Luuuuseri se oli...
t: koneen sulkea osaava
Sitä saa mitä tilaa.
Mutta voin perustella tilaustani sillä, että siellä jossain sen kymmenen ylimääräisen kilon ja pelikiroilun alla on ihana, fiksu, hyvännäköinen nynny, joka ei katso kieroon, jos pieraisen...
minulla myös vähän samanlainen ongelma mutta ei yhtä paha kuin sinulla avopuolisoni jättää kouluaväliin saadakseen pelata. Eikä kotona teekkään muuta kuin pelaa. Tekisi mieli vain jättää siivoominen ja keskittyä kuten hän vain omaan napaani mutta parinpäivän siivottomuuden jälkeen minua alkaa häiritsemään astiat tiskipöydällä ja tyhjät maitopurkit jääkaapissa. Kun haluaisin siivota poikaystäväni sanoo aina "älä jäkätä" ja jos teemme työn jaon, hänellä menee yksinkertaiseenkin hommaan melkein viikko.Minusta tuntuu, että aina kun hän tekee kotitöitä, olen hänelle palveluksen velkaa. Poikaystäväni kyllä antaa aikaa minulle jos sitä kovasti vaadin ja uskon että pakkotilanteen edessä hän kyllä valitsisi minut.
Koulua väliin, että saa pelata!? No on tuokin aika paha, minun sentään menee töihin joka aamu ajoissa. Mutta kai se on se palkkaraha, mikä houkuttaa sinne töihin..
Minä jätin kerran siivoamatta kolmeksi viikoksi. Se huomasi menneensä liian pitkälle, kun tuli kotiin ja valitti, että kämppä on kuin ydinsodan jäljiltä. Sanoin, että heippa vaan sullekin ja tuo taisi olla ensimmäinen kokonainen lauseesi viikkoon ja että tarttuu vaan imuriin, niin minä voin pelata sen puolesta.
Tietokonepelit on nörttien ajanvietettä. Jos joku sanoo nyt että ei pelaaminen ole nörttiä vaan se että tietää tietokoneista niin se on vaan tyhmempi nörtti. Tietokonetta on ihan ok käyttä ja vaikka pelatakkin mutta jos suurin osa ajasta menee sen kanssa nii se on nörttiä. Viisas nörtti ei käytä sitä pelaamiseen. Jokaisen vaimon pitäisi laittaa minihame ja stringit ja kysyä suoraan mieheltään tahtovatko he leikkiä tietokoneella vai vaimollaan? Tottakai tietokoneella leikkiminen on vaivattomampaa ja vaimon kanssa oleminen on välillä tosi uuvuttavaa koska pitää varoa sanojaan ja jokainen sana voi tulla väärin ymmärretyksi( tosin tämä ongelma on yhtälailla naisten kuin miesten nimittäin mieskin voi ymmärtää naisen sanat väärin ). Mutta jokainen tehköön valintansa.. kaikki on hyviä siinä mitä tekee.. tahtooko olla hyvä pelaamaan tietokonetta vai vaimoaan?? Vaimon kuitenkin pitää muistaa olla kannustava ja palkitseva miehelle joka on päättänyt vaihtaa tietokoneen vaimoon. Ei ole palkitsevaa tulla torjutuksi ensimmäisestä yrityksestä.. Tietokone varmana alkaa houkuttamaan jos tankoon lyödään heti liikaa rautaa... Miettikää vaimot ja nörtit! Pelaaminen saattaa sitäpaitsi raivostuttaa niin paljon että pelaaja menettää seksihalut. ja muistakaa että jos seksihalut on liian erikokoiset niin suhde ei toimi sillä ihmisiä tässä vaan ollaan...
NO minulla on niin huono itsetunto, että kerran kun sysättiin pois, vaikka pelkässä yöpaidassa istuin sylkkyyn ja olin laittautunu nätiksi, en ehkä toista kertaa mene. Ainakaan ennen kuin olen säälitellyt itseäni tarpeeksi :)
BF2 on hyvä peli.
On se hyvä peli, minäkin olen pelannut.
suustani.. tuohon ei ole lisättävää. en voi ymmärtää miten toiselle ei voi olla päivässä edes pientä hetkeä? kuitenkin hän ehtii pelaamaan! en ymmärrä:
Tervetuloa
Pelilesket -klubiin!
Jäsenyysvaatimuksena puoliso/ystävä, joka arvostaa [laita tähän pelin nimi] enemmän kuin sinua.
Pidetään toivoa yllä!
Ja tajutaan sitten luovuttaa ajoissa ;)
Kylläpä kuulostaa tutulta. Nimittäin samassa veneessä on oltu. Tosin sillä erolla että minä olin se joka pelasi, ja kuinka ollakkaan samaa BF2:sta päivästä toiseen ja viikonloput :-/
Olet pulassa. Nimittäin nuo monen pelaajan pelit ovat sellaisia, että pärjätäkseen et voi pelata vain pari tuntia illassa. Se vaatii paljon panostusta. Parista tunnista tulee vain kiukkuiseksi ja jos sitten "pitää" lopettaa niin nimenomaisesti murjottaa ja katsoo telkkua hiljaa. Sitä joko pelaa "tosissaan" jotta pärjää tai sitten ei pelaa ollenkaan, koska ilman treeniä tulee nenuun jatkuvasti. Sitten taas kun pärjää kasvaa kilpailuvietti, ranking nousee ja haluaa pärjätä vielä paremmin. Ikuinen kierre....
Pelaaminen vaatii paljon intensiivistä aivotoimintaa ja on erittäin stimuloivaa. Siihen verrattuna TV:n katselu on verrattavissa ruohon kasvamisen katseluun. Lisäksi pärjääminen tuottaa mielihyvää. Sama tilanne kun lätkässä tai sählyssä tekee maalin. Kemikaalit siellä jyllää ja riippuvuus on valmis.
Olen pahoillani mutta tuo tilanne ei tule muuttumaan itsestään. Sinun pitää nyt miettiä mitä parisuhteelta haluat. Minulla on pari kotimaista ja pari ulkomaista pelituttua joiden suhde päätyi eroon (tyttöystävä/vaimo lähti) koska pelit veivät kaiken ajan.
Oma vaimoni oli (on) ymmärtäväinen. Ei oikeastaan koskaan valittanut vaikka päälle näki, että yhdessäkin olis joskus kiva olla. Tein itse itseni kanssa sopimuksen, että viimeistään 20:00 loppuu pelit ja loppuillan vietän vaimon kanssa. Välillä otti pattiin suunnattomasti lopettaa jos oli hyvät skabat meneillään. Kävin katsastamassa vaimon fiiliksiä ja niin nurinkurista kuin se onkin niin jos hän oli "hyvällä päällä" jatkoin peliä. Vasta kun hänestä näki että alkaa hermostumaan lopetin. Lopulta tajusin että olin todellakin riippuvainen pelistä ja päätin lopettaa kokonaan. Pelit pois koneesta ja piste. Kyllä sitä sitten muita harrastuksia löytyy - yhteisiäkin.
Voit toki yrittää sopia milloin molemmat tekee omia juttuja (mies pelaa ja sinä mitä sitten teetkin) ja milloin vietetään aikaa yhdessä. Tuo voi toimia jos miehellä on yhtään huono omatunto parisuhteen laiminlyönnistä. Silloin hän saa pelata rauhassa "luvalla" kun pelaa ja muina aikoina viettää laatuaikaa sinun kanssasi. Niin kauan kun olet itsestäänselvyys ja hoidat kaikki huushollin yhteiset asiat ei tilanne muutu.
Hyvä kuulla pelaajankin näkökulmasta.
Kokeilen tuota, siis pyydän omaa aikaa jonain tiettynä päivänä. Jos se vaikka tajuaisi, että minä olen vielä sievä ja mukava. Sitten kun se peli on jo liian vanha pelattavaksi tai tulee näytönohjaimen päivitys, niin sitten voin olla jo läski ja kurja, petetty vaimoke :D
Mitähän se tykkäisi jos poistaisin kaikki pelit koneelta ja "ups" irtisanoisin nettiliittymän. Minun nimissähän se on ;)
Meillä pelataan myös. Kuitenkin on meillä vähän niitä yhteisiä juttujakin. Eilen illalla viimeksi sanoin että eikö sitä voisi välillä tehdä jotain muutakin. Tämähän suuttui heti ja sanoi mitä pitäisi tehdä? Mitä se haittaa jos pelaa? No sopivina annoksina ei haittaakkaan mutta jos muuta ei ole kuin peli niin se on eri asia. Nuo pelit on rakennettu niin että ne koukuttaa ihmisen helposti. En tiedä mitä tehdä, oon aika sanaton tuon asian takia. Perustetaan pelileskien seura.. Meitä näyttää olevan aika monta.. heh heh
Taitaa tämän ongelman "vene olla jo täynnä"..
Eihän se pelaaminen haittaisi, jos se ei täyttäisi koko elämää. Pelaaminen on hauskaa minunkin mielestäni, mutta toisen selän katsominen ja kiroilun kuunteleminen ottaa vaan niin päähän. :D
No jos sä et aio sanoa kunnolla ja tehdä asialle jotain, niin ole sitten hiljaa ja kestä sen pelaamiset.
Oikeassahan olet.
Minä kirjoitin alunperin löytääkseni jonkun, joka osaisi kertoa, miten ovat itse tilanteen ratkaisseet. Kun minä en halua mennä minnekään. Olen ehkä typerä, kun uskon että se, mitä meillä oli neljä vuotta sitten, tulisi takaisin..
Laita valitsemaan, sinä tai pelit. Tai kompromissi - saa pelata niinä kolmena iltana viikossa kun sinä käyt omissa harrastuksissasi, ei muulloin.
Mutta ei se noin toimi, että sinä hoidat huollon kun mies tuhlaa elämänsä ja sinun elämäsi.
Meillä pelattiin kanssa aika lahjakkaasti vuoden verran World of War Craftia. Nyt peli on jo menettänyt osan loistostaan ja muita yhtä hyviä ei ole ilmestynyt. Jos tuota pelaamista jatkuisi vuodet läpeensä, niin miehen vaihto olisi kohdillaan, mutta vuosi sinne ja tänne. Onneksi mullakin on koirat, joiden kanssa tulee vietettyä paljon aikaa.
Moi!
Kertomasi perusteella tuntuu että mies taitaa olla todella pahasti nettiriippuvainen. Kun ei muilla asioilla taida olla väliä kun sillä että saa olla tietokoneella. Älä haaskaa aikaasi tuollaisen tyypin kanssa. Mielestäni jos mies välittäisi sinusta niin ei tekisi varmaan edes tiukkaa antaa aikaa sinulle.