appivanhemmilla

eivät halua tunkeilla? Kuten olet palstalta huomannut, osa miniöistä on aika kylmäkiskoisia, eivätkä heidän asiansa muille kuulu.

Mitä avoimemmin kerrot asioistasi, sen paremmin he ehkä uskaltautuvat puhua aiheesta lisää.

Itse en uskaltaisi kovasti urkkia jos miniä ei itse haluaisi asioistaan kertoa. Ei tarkoita sitä, ettenkö hänestä pitäisi, vaan olisin varovainen etten tunkeilisi liikaa.

Lisäksi miehesi voisi tietenkin auttaa, koska hän tuntee molemmat osapuolet hyvin.

vielä täysin luota sinuun.

Jos kaikki ovat hiljaisia, niin se on vaikeaa.
Itse olen hölösuu ja kaikki on mennyt hyvin vaikka täysi kaupunkilainen ja anoppila on todella peräkylässä. Minä ilmeisesti sain anopin hyväksynnän, kun kysyin makaronilaatikkoreseptiä ja appi oli aivan myyty, kun pyysin opastamaan puitten halkomiseen ja siihen juttua päälle, että joskus haluaisin mökin jonnekin. Jos olisin aloittanut jutun Bushin Irak-politiikasta, niin ei varmasti olisi keskustelua syntynyt. Mene sinne anoppilaan avoimin silmin ja katsele heidän kiinnostuksen kohteita, kyllä varmaan jutunjuurtakin löytyy.

ovat todella niin vähäpuheisia, hiljaisia. Aikanaan omassa anoppilassa oli vähän sama juttu. Enimmäkseen aika kului lehtiälukien. Vähitellen totui siihen, etä todellakaan kukaan ei puhu mitäään pitkään aikaan.

Odotan tulevaa eli omilla tulevilla miniöillä on ainakin apen suhteen sama juttu. Minä ole kova puhumaan mutta mies vastaa ehkä huomenna jos tänään kysyn (ihan oikeati). Aiemmin tuntemattomat ihmiset saattavat ajatella hnestä, ettei kaikki ole kohdallaan eikä asiat mene perille, kun hän vastaa niin harkiten ja hitaasti. kuitenkin on koulutettu, fiksu ihminen. Jopa oma poikansa valittaa kunei isä puhu mitään. Itse ole jo siihen tottunut ja oikeastaan hermostun, jos on kovin turhanpäiväisiä juttuja höliseviä ihmisiä ympärillä