Mieheni ja ystäväpariskunnan nainen paneskelivat. Tuo akka haluaa puhua kanssani. Pettämisestä on noin kuukausi. Olen kuulemma lapsellinen, kun en ole halunnut jutella ko. henkilön kanssa. Tuo akka tulee nyt väkisin tapaamaan minua. Säälistä varmaan tapaan tuon muijan. Minulla ei ole sille yksinkertaisesti mitään sanottavaa. Ja anteeksiko pitäisi antaa. Ehkä ainoa syy, miksi suostuin, oli se, että tapaamme väkisinkin kyseessä olevaa pariskuntaa yhteisten ystäviemme illanvietoissa. Onko kohtalotovereita? Mitä pitäisi tehdä? Asian käsittely on vasta puolitiessä...Jatkan kuitenkin mieheni kanssa. En ole miehellenikään vielä sanonut, että annan anteeksi. Sekavaa sepustusta, mutta niin on päänikin.
Petetty
Sielu
91055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos annat anteeksi,miehesi ajattelee,että pääsi helpolla kuin koira veräjästä,ja riski mennä uudestaan saman ämmän luo ja kiksauttaa tätä uudestaan kasvaa.
Älä ole missään yhteydessä ko. naiseen....
Miehesi kanssa sinun on pakko elää, jos jatkat, mutta ei ko. naisen kanssa..
Äläkä mene juhliin missä nainen on.Äläkä anna miehellesi niin helposti anteeksi.Jos ystäväpiiri ihmettelee,miksi et juhliin ja illanviettoihin osallistu,kerro totuus.
Jos miehesi paneskelee jotain tuttua naista ,pian hän paneskelee jo vieraita ja niitä tulee aina uusia ja uusia .Pian olet tilanteessa jossa käyt viikottain terapiassa ja syöt mielenterveys lääkkeitä .Onko kaikki se elämä sinulle varattu,vain tuon yhden miehen takia.
Et kertonut mitä miehesi reagoi tuhohon naisen kutsuun keskustella ,hulluksi he sinut tekevät.
LOPETA AJOISSA TUO LEIKKI,JA HAE OMA ELÄMÄ VIELÄ KUN ON AIKAA.TOTTA JOKA SANA.
Minun ex vaimoni teki suhteen työkaveriini, siis minun työkaveriini. Eikä se ollut mikään kerta vaan vuosi. Sitten oli lyhyempiä ja kertaluontoisia, tuttuja ei tietääkseni ollut muita.
Voin vakuuttaa sinulle ettet sinä voi anteeksi antaa. Toki voit sen sanoa ja elämää jatkaa vaikeuksien kautta, mutta asia ei unohdu koskaan. Sen kanssa voi vaan oppia elämään, tai sitten ei voi. Minä en sanotuin tavoin voinut viimeisen kerran jälkeen, mutta vuosia yritin urheasti. Muistaakseni seitsemän vuoden ajan.
Toivon todella että onnistutte jatkamaan, jos koet sen niin arvokkaaksi! Mutta toivoisin muille ettei tarvitsisi käydä samaa tietä kuin minä kävin, kerrasta toiseen. Ainakin toisella kerralla ihminen voi mielestäni vakuuttua ettei sekään jäänyt viimeiseksi. Aika väsyneeksi se ihmisen vetää.
Elämä kun pitäisi olla hauskaa. Paskaa ei kannata ehdoin tahdoin liiaksi kestää. Ei olisi kannattanut minunkaan.
... tuo sinun viestisi. Pari kuukautta sitten kävi ilmi, että miehelläni oli suhde. Se loppui siihen paikkaan ja mies haluaa nyt jatkaa minun kanssani - olen kuulemma elämänsä rakkaus - ja niin minä muuten ennen luulinkin olevani. Nyt sitten mietin, että kannattaako vielä yrittää... Rakkautta on vielä vaikka muille jakaa. Mutta mitä jos sama tapahtuu uudelleen?!? Olen kyllä sanonut, että jos toisen kerran erehtyy, niin se on kerrasta poikki. Mutta tiedä sitten, onko sanoma mennyt perille. Hemmetti, kun miehen piti mennä tekemään elämästä niin vaikeaa!!! Jään pohtimaan asiaa...
Minusta tiedät sen vain itse sydämessäsi. Paitsi tuota luottamus- ja luotettavuusasiaa et voi tietää. Kyllä minäkin halusin uskoa, ehkä jopa uskoinkin ettei toistuisi. Viimeisellä kerralla vedin rajan etukäteen. Lähdin lapsen kanssa samojen tein kun ex jäi rysän päältä kiinni. Kassiin välttämättömimmät ja loppu hyvinkin kirjallisesti.
Luottamuspulaa tulee aina olemaan jo ensimmäisen kerran jälkeen, se on ihan varma. Varmaa on myöskin että se syö ihmistä ja rakkauttanne, eikä suhde ole koskaan enää sama.
Kunhan en vaan seitsemää vuotta itseäsi kiduta. Minulla niihin mahtui terapiaa, sairaslomia, unettomuutta, epätoivoa. Kaiken kaikkiaan hirveää. Entiseni en ole koskaan, vaikka osa muutoksista on tietty hyviäkin. Vaikkapa se kuinka osaan arvostaa nykyistä puolisoani ihan arjen pikkumurheissa. Nuokin vuodet, seitsemän kärsimysten vuotta, olisi voinut käyttää oikeaan elämään...
anteeksi ei tarvitse hänelle antaa, vaikka hän niin haluaisikin, jos sitlä tuntuu ja sano se hänelle.
Sinun ei tarvitse sanoa mitään aikomuksistasi miestäsi kohtaan, jos näin tunnet.
En katso mitenkään sinun olevan velvollinen helpottamaan hänen tilannettaan. Itse hän sen on sinulle miehesi kanssa aiheuttanut. Eli hän on nimenomaan osasyyllinen pahaanoloosi
Joo anna vain anteeksi sille naiselle sinulla kestää tuo katkeruus jonkun aikaa mutta menee ohitse tiedän kokemuksesta.Sinulle voi jäädä mieheäsi kohtaan kostamisenhalu tee jos siltä tuntuu.Jos jatkuu kauan tuota pettämistä ota ero miehesi on silloin metsästäjä tyyppi tulet muuten kärsimäään siitä toistuvasti niinkauan kuin olette yhdessä.
Olen vähän eri mieltä edellisten kanssa.
Ei kannata olla sinisilmäinen tai laupias anteeksiantaja kummallekaan. Silti suosittelen että tapaisit naisen. Omasta kokemuskesta voin sanoa että se vähän helpottaa paineita.
Ihan sama millä nimillä kutakin osapuolta nimitetään. Huora tai mikä vaan. Ihminen hän on silti. Virheineen ja vahvuuksineen. Keskustelu voi
eheyttää molempia.
Ei siinä ole kyse uhrina olemisesta. Vaan myös sinun omasta toipumisestasi. Nämä asiat haavoittaa pahasti. Mutta turha ylpeys ei paranna ketään.