Olen omasta mielstäni ihan nätti 22v naisen alku ja seurustellut 15 vuotta vanhemman avomieheni kanssa pian kolme vuotta.Meillä on 4kk ikäinen pikkumies.Suhteemme olisi täydellinen jos vauhtipyöräni ei ottais niin usein koppaan kiinni,kuten mies sanoo.Ongelmana on se,että olen aivopessyt itse itseni ihan 100% siitä,että miehelläni on toinen ja että hän pettää minua aina kun voi.Nämä ajatukset lähtivät siitä,kun seurustelumme alkuvaiheessa mies retosteli entisillä virolaisilla tyttöystävillään (jotka tosin k*sivat häntä silmään kaiken aikaa)ja kertoi leuhkana kuinka oli pettänyt heitä jokaista.Hän vertasi ihan jokaikistä tekemistäni edellisten tyttöystäviensä tapaan tehdä samat asiat ja heistä piti ja pitää puhua koko ajan.Pelkään,että vaikka mieheni väittää päässeensä eroon existään,vanhasuola on alkanut janottaa.Mieheni on töissä laivalla ja mahdollisuus tavata exiähän on vallan mainio!! Hän väittää,ettei ikinä voisi pettää minua ja tuhota liittoamme,mutta kylmä tosiasiahan on,että miten ikinä voisin saada selville,mitä hän vehtaa työreissuillaan!! Työviikon jälkeen hän on ihan sippi,eikä seksi(mitä nyt on muutenkin liian harvoin) maistu moneen viikkoon.Hän väittää syyksi reippaan ylipainon ja koholla olevan verenpaineen,minkä ehkä osittain uskonkin.Miehelleni ei tule keskellä yötä mitään outoja puheluja,eikä mitään muitakaan paljastavia tai epäilyttäviä tuntomerkkejä löydy mistään,mutta uskonkin,että hän on niin taitava salaamaan seikkailunsa,etten minäkään taitavana salapoliisina huomaa mitään.Vaikka hän ei pettäiskään minua,miksi hän etsii netistä tietoja entisten tyttöystävien nimillä,miksi hän hermostuu vaikka hienovarasiesti yritän kysyä jotain,koska hermostuminen on minusta perin epäilyttävää.Olenko sekoamassa,vai onko kaikki vaan olemattoman itsetuntoni ja vilkkaan mielikuvitukseni iso sekametelisoppa?
En enää tiedä
mitä tehdä
2575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
syy,joko sinulla on niin hyvä vaisto,että vaistoat miehestäsi,että pettää, tai sitten vaan olet tosiaankin luonut itsellesi jonkin mielikuvan ja se vainoaa sinua ja kun rupeaa epäilemään,niin se ottaa jossain vaiheessa vallan. Itsellä hiukan vastaavanlainen tilanne. Elikkä siis mulla on kokoajan vahvistunut epäily miestä kohtaan. Mua joskus oikeen vituttaa,kun mulla ei kuitenkaan ole mitään oikeita todisteita ja kun mä olen näyttänyt epäilyni miehelle,niin ei se varmaan kovin helposti kiinni jäiskään=omaa tyhmyyttäni!! Se on vaan tunne voimakkaana,että pettää ja sit itse rakentelee kaikkia stooreja ja yrittää saada kiikkiin ja olla salapoliisi ja se on tosi tympäsevää. olen jo miettinyt,että lähen tästä suhteesta,kun en kestä tätä epätietoisuutta.
Mies väittää ja vannoo kanssa ettei kiinnosta muut ämmät ja vakuuttelee,mutta tunne vaan on ja kauheinta on kun sit joskus syyttelee itteensä,että minkälainen kyylä mä oikeen olen ja enhän voi olla varma jne.. Olis jännä kuulla onko muilla vastaavia kokemuksia ja turha sanoo hulluks,koska tiedän sen itsekkin,että jos mies on syytön niin olen hullu ja toi juttu on mun päässä,muttakun muuten niin järkevä ihminen olen. Olen harkinnut jo terapiaakin. Mutta mutta mitä jos vaistoni onkin oikeessa!!???
Siinä mielessä hienoa kuulla,että joku on samassa jamassa,koska ajattelin jo tosissani,että kallonkutistajaltahan tässä voi enää apua hakea,ja että kukaan ei voi olla näin hullu ja vainoharhainen,kun minä.Ärsyttää vaan kun on muka löytävinään "johtolankoja" mahdollisista salarakkaista.Vaaleita hiuksia autonpenkin selkämyksestä tai miehen paidasta ja mielikuvitus käy ihan ylikierroksilla kun alkaa sumplia näitä juttuja päässään.Sekin voi vaikuttaa asiaan,kun mun mies tahtoo olla aina ylituttavallinen ihan kaikille ihmisille,niin tutuille kun tuntemattomillekkin,ja sillä on iso liuta kamuja,niin joskus joku nainen saattaa käsittää tämän asian iskuyrityksenä ja ruveta vonkaamaan mun ukkoa ja mä oon sitten ihan sekasin,et kuka yrittää pokata ja ketä vaikka mun mies olis ihan syytön koko juttuun.En tiedä...nämä on näitä elämän suuria mysteerejä...