Ollaan seurusteltu 3vuotta hän muuttui jotenkin kylmemmäksi minua kohtaa puoli vuotta sitten mutta jotenkin oli aina toivoa... nyt eilen hän kertoi että on harkinnut eroa mutta ei tiedä haluaako sitä enää... hänestä se olisi helpoin ratkaisu. Hän tapasi pari kuukautta sitten mies kaverin ja tuntuu että hän on iskenyt kitkaa minun ja tyttöystäväni väliin...vai voisiko tämä johtua siitä että 4kuukautta sitten muutettiin yhteen ja suhde muuttui arkisemmaksi... itse rakastan kyllä mutta hän ei halua enää läheisyyttä ei halausta ei mitään... suhde tuntuu olevan todella lopussa mutta itse en haluaisi luopua eikä hänkään mutta ero tuntuu väistämättömältä... hän sanoi että yritetään vielä jonkin aikaa jos paranisi tilanne. mutta hänelle ei tunteita enää ole varmaan tarpeeksi minua kohtaan. kaikkein ikävintä on että hänen vuokseen jätin ihanan tytön luulin nykyisen olevan se ainut oikea minulle ja nyt saan kärsiä päätöksestäni jos hän tosiaan ottaa eron. vittumainen tilanne rakastan häntä kuitenkin vielä liikaa ja yht´äkkiä hän vaan ilmoittaa asiasta minulle... harmittaa niin helvetisti luulin meidän olevan ikuisesti yhdessä ja onnellisia kun molemmat odotti yhteen muuttoa niin kovasti...molemmat ollaan yli 20 ja molemmilla suhteita takana joten ei olla mitään ensikertalaisia... helvetti =(
Tyttöystävä haluaa erota...
Oskari8111
92711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kertoisit tämän hänelle? :)
kyynel :'(
Hän muuttui kylmemmäksi ja sitten muutitte yhteen? Aika pahalta kyllä näyttää, jos toisen täytyy taistella armottomasti, jotta tuntisi jotain sinua kohtaan. Mutta kunnioitusta siitä, että yritetään, vaikka homma näyttäisi jopa mahdottomalta. Sitä nykypäivänä näkee aivan liian vähän. Outoa kyllä tollanen yhtäkkinen kylmyys. Luulisi, että hän on tavannut toisen. Mutta hän puhuu, että haluaa silti yrittää, niin tämä ei taas viittaa yhtään siihen. Jos tapaa ihanan tytön, niin ei kyllä kannata mennä kurkistelemaan aidan toiselle puolelle enää vihreämmän nurmikon toivossa, vaan pitää tästä kovaa kiinni. Koitahan jaksella siellä ja tehdä oikeita ratkaisuja. Yksipuolinen rakkaus on kyllä jotain niin hajottavaa, että ei mitään rajaa. Siinä vain satuttaa itseään. Harvoin se toinen enää siitä syttyy.
no ihan oikeen, jos ei natsaa niin ei natsaa. turha siinä on kuule ison jätkän itkee vollottaa, sitä nopeempaa se siitä lähtee kun rupeet säälitteleen ja voivotteleen ittees. ei kun lähdet vaan reippaasti nosteleen siitä, kipin kapin niin ku ois jo. jos se sulle kerto että fiilikset on sellaset ,että eroa pukkaa, niin kyl se sitten vaan niin on. niin että ei kun baanalle!!
kuin raitiovaunuja. Kun jäät pysäkillä pois, niin toinen jo kolistelee kohti ;-)
ei kannata juosta kahden asian perässä, raitiovaunun ja naisten...
jeps!!
Elikkäs luin noita viestejä ja aattelin kommentoida...oon itse seurustellut 5 vuotta ja asunut niistä 4 v. yhdessä. Olin 17v. kun aloimme seurustella! suhde on ollut hyvä ja antoisa, välillä on alamäkiä niin kuin kaikissa suhteissa varmasti..olen aina yrittänyt jaksaa..mies on turvallinen ja hyvä ihminen! Mutta nyt viimeiset puoli vuotta ovat olleet tukkoisia parisuhteessamme. Olemme enempi ystäviä kuin "rakastavaisia"..olen sanonut tästä monta kertaa, et näin ei voi jatkuu, jos muutoksia ei tehdä suhteemme eteen. Mies sanoo rakastavansa minua! Mutta itselläni tunteet ovat kuolleet (sellaiset oikeat) ettei mielestäni ole aihetta jatkaa. Elämässä saattaa joskus käydä niin, että moni tekijä vaikuttaa eroon..meidän tilanteessa asiat kasautuivat liikaa..vaikka olemme aina puhuneet avoimesti asioista. Mies on muuttunut hiljaiseksi..en enää viihdy suhteessa ja minä haluan erota. Olen sanonut tästä miehelleni ja se, että toinen sanoo rakastavansa vain pahentaa, kun se toisen rakkaus ei riitä. Täytyy olla molemminpuolinen tunne..intohimo pelastaa monet suhteet, sitä meillä ei ole enää puoleen vuoteen ollut!! Elämä opettaa ja ihmiset kasvavat joskus erilleen..ihminen voi myös muuttua elämässään tuomien asioiden myötä. Nämä muutokset ja tunteet täytyy hyväksyä.Ja minun mielipiteeni on (vaikka itselläni ei lapsia ole), että edes lasten takia ei kannata pysyä yhdessä. Omat vanhempani erosivat, kun olin 2 vuotinen. Ja se on oikein että ei riuduta huonossa suhteessa. mulle ei ole jäänyt siintä mitään traumoja, koska he ovat aina tulleet juttuun ja olleet väleissä (eronneet siis ystävinä), huolehtien kumpikin osaltaan lasten elämästä ja tulevaisuudesta. Kiitos siintä heille!
Tämä voi kuulostaa tosi törkeältä, mutta kato peiliin.
"Kaikkein ikävintä on että hänen vuokseen jätin ihanan tytön", Heti, kun toinen epäilee, mietit sitä toista tyttöä ja omaa luopumistasi siitä, etkä sitä, että tämä tyttö sanoi sulle rehellisesti mitä ajatteli.
Minusta olisi hienoa, jos minulle sanottaisiin, että hän mietti eroa ja silti ei haluaisi lähteä. Se on keskustelunavaus, eikä uhkaus tai ainakaan syy ruveta kierimään itsekkyydessä.
Olen itse tehnyt ihan samoin kun tyttöystäväsi, mutta mieheni ei luovuttanut, onneksi. Sanoin, että olen miettinyt eroa ja inhosin koskettelua ja muuta, melkein petinkin, mutta tajusin, että ei se ruoho ole vihreämpää siellä toisella puolella ja että tämän miehen läsnäollessa voin päästää oikein emäpierun ja hän vastaa kahta pahemmalla. Ja sen, että se tietää miten minä juon kahvini ja jos sanon, että mikään ei vaivaa niin se kysyy kahden tunnin päästä uudelleen, kun tietää minun olevan sitten valmis..
Ehkä sen pitää vaan avata silmät ja nähdä mitä sillä on jo.
ITSE PETIN JA JUURI SAMA KOHTELU MIEHELLENI.TEIN VIRHEEN JA OPIN,ÄLÄ JÄÄ ROIKKUMAAN VAAN LÄHDE POIS.Voimia=)