Ohhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh, oon vaihtanu perhettä 2 kertaa ja nyt tuntuu, että tää ei lähde onnistuakseen tässäkään perheessä. EN JAKSA TAAS LÄHTEÄ!!!!! En tiedä, mitä teen... Ja oon ollu maassa vasta n. 2 kk. Ihan hirveä olo. Enkä voi kertoa kenellekkään mitään, kun tuntuu, että oon epäonnistuja ja raukka. Mikä hitto mussa on vikana, awwww!!!
En jaksa enäää!!!!
Maijulii
658227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
no oletko pohtinut millä motiiveilla lähdit touhuun? entä miksi vaihdoit perhettä? olisiko perheessä voinut olla myös "vikaa" vai haetko syytä ainoastaan itsestäsi? mikä ei toimi? mistä puolestasi olet iloinen ja nautit aupairina olossa?
Kuinka paljon olit tottunut tekemään kotitöitä jo ennen lähtöäsi?
Vahan vaikea lahtea neuvomaan, kun et kerro mitaan muuta sun tilanteesta, kun etta ei lahde sujuun...
Ite olen ollut vasta 2 viikoa Lontoossa ja olo on ikava tallahetkella. Ikava suomeen lahinna. Perhe on ihan mukava, mutta elamantavoissa ollaan erilaisia enka tunnu sopivan tahan perheeseen.. Perheen huoltaja ei ole valmis auttamaan minua sopeutumaan tahan paikkaan ja joudun itse hankkimaan kartat ja opettelemaan kadut sun muut.. Ei mitaan tietoa mista voisin saada hyvan kartan tai opaskirjan eika mitaan tietoa missa voisin tutustua toisiin auppareihin tai nuoriin.
Oon sen lisaksi kuullut juttuja, etta useat aupparit saavat rahansa yllattavan paljon helpommin kuin mina.. Ja kuullut sellaistakin, etta useimmat perheet ovat valmiita maksamaan lentoliput, metroliput ja puhelinkortit sun muut. Taalla ei puhettakaan sellaisesta, vaikka perheella rahasta ei ole pulaa.
Olisi kiva kuulla niista sun ongelmista vahan tarkemmin.
Kyllä tuntuu kamalalta lukea niin usein kuinka tytöt eivät viihdy perheissä ja että niin kovin huonosti kohtelivia perheitä tuntuu olevan ihan melkein jokaisella. Kuinka on mahdollista???
Jos on vaikeaa olla, luulen että ehkä parasta puhua asioista ja jos ei onnistu, lähteä takaisin kotia.
ovat erilaiset. Mita odotit??? Etta Lontoossa kaikki sujuu Suomen mallin mukaan? Mista lahtisit Suomessa ostamaan karttaa - kirjakaupasta ehka. Kylla ne kadutkin oppii paremmin kun ne itse opettelee. Taisit lahtea vahan liian nuorena toisten huusholliin avuksi, kun ei nayta oma elama viela sujuvan ilman toisten apua.
Pakko yhtyä tähän keskusteluun...
Oon tosi pahoillani ettei sulla lähteny sujumaan perheen kanssa. Ymmärrän sua täysin, että haluaisit hieman tukea perheeltä, onhan kuitenkin kyseessä aivan eri maa ja kulttuuri.
Lisäksi kun ajatellaan, että au pairien saama taskuraha ei ole hääppönen,yleensä se olekaan se motivoija, vaan kokemus ja kielitaidon parantaminen..mikä kenelläkin. luulisi perheen tukevan sinua pitääkseen sinut siellä, toisin sanoen auttamaan sinua viihtymään ja sopeutumaan uudessa kodissasi.
Yritä olla kuitenkin kärsivällinen ja oma-aloitteinen. Kerro perheellesi, että haluaisit hieman apua sopeutumisessa. Voihan se olla että he auttaisivatkin. Yritä saada myös ystäviä. Käy elokuvissa, kahvioissa istumassa tai mene vaikka aerobiciin. ystävät ovat iso apu hädän hetkellä, he voisivat jopa mielellään varmaan lähteä kanssasi shoppailemaan tai muuten istumaan iltaa.
Tsemppiä sulle sinne, koita jaksaa! :)
niinpä! pientä oma-aloitteisuutta nyt kehiin. ja jos et löydä jotain etsimääsi niin kysy rohkeasti, älä odota että joku tulee neuvomaan sinua ellet edes kysy apua. perheen äiti ei ehkä oleta että tarvitsisit apua niinkun yksinkertaisessa asiassa kuin kartan ostamisessa tms eli rohkeasti kysyt ellet itse selviydy. yleensä ihmiset mielellään auttavat kunhan kysytään suoraan, vaikeaa se usein on (ulkopuolisena) nähdä mitä toinen ajattelee tai muuten kaipaa.
No kyllapas tuli akasta vastausta.. En ma tassa kellekkaan ole valittamassa mun tilanteesta tassa perheessa, ilmasen vaan, etta nain olen kokenut. Jaan tunteitani muiden auppareiden kanssa. Etka sa, joka sanoit, etta tottakai elamantavat on erilaiset, edes tieda millalailla meidan elamantavat eroaa, siis mun ja tan perheen(jotkut asiat voi tosissaan ahdistaa). Opaskirjoja varmasti loytyy kirjakaupoista, mutta eipa niita olekkaan tassa missaan lahettyvilla. Olen yrittanyt tiedustella paikallisilta, mista voisin saada ostettua hyvan opaskirjan, mutta eipa moni sellaisista tieda.. Yksi karttakirja mulla on ja se on aivan mahdoton, mutta kylla ma silla parjaan, jos en muuta loyda. Ilmeisesti olen antanu itestani aivan toivottoman kuvan, mutta tottakai oon tanne toita tullu tekemaan ja oma-aloitteinen pitaa olla.
Luulin, etta tanne saa kirjotella ihan kaikista kokemuksista tasta aiheesta ja tama mun kokemus oli ensimmaisesta kerrasta toissa ulkomailla.
Sanoit, etta kamala kuulla, etta niin monella aupparilla on huonoja kokemuksia.. No selvennan vaan, etta ei mulla ole siis mitaan vakavia ongelmia taalla. Tottakai alussa on ikava kotiin ja paikat tuntuu vierailta jne, mutta itse annan talle "projektille" aikaa ja totuttelen ja yritan parhaani, etta viihtyisin. Ehka odotukset oli turhan korkealla, koska olen tutuilta kuullut niin hyvista kokemuksista aupparina.. Mutta tasta perheesta loytyy varmasti omat hyvat puolensa. Mutta hyva tietaa, etta joku huolehtii! ;D
Ymmärrän tosi hyvin. Karttoja ei täällä Englannissa löydy edes kirjakaupoista samalla tavalla kun Suomessa. Jos menee isompiin paikkoihin on hankala löytää niitä kirjakauppojakin jos ei katuja tiedä ym. Englannin kaupungit ja kylät voi olla tosi sekavia ja kartankin kanssa on helppo eksyä KOKEMUSTA ON! Onneks on avuliaita ihmisiä =]
"joudun itse hankkimaan kartat ja opettelemaan kadut sun muut.. Ei mitaan tietoa mista voisin saada hyvan kartan tai opaskirjan eika mitaan tietoa missa voisin tutustua toisiin auppareihin tai nuoriin."
Herran jumala. On se vaikeeta. Entäs ruoka-aikana, auttavatko haarukan käytössä ? Kuinka helvetin avuttomiksi ihmiset ovat tulleet...
kummastelen myös minä. ja olen itse siis aupair enkä suinkaan perhe joka tulee paasaamaan tänne uusavuttomista nuorista vaan siis itsekin nuori, en tosin missään mielessä (ainakaan mielestäni) uusavuton.
kartan ostaminen, tiedon etsintä (tapahtumista, harrastuksista yms) ja ihmisiin tutustuminen on aupairin omia hommia. perhe joskus saattaa auttaa näissä (esim. kutsumalla mukaan johonkin perheiden välisiin yhteisiin juhliin joissa voi tavata muita aupaireja) mutta se ei todellakaan ole perheen velvollisuus auttaa ja opettaa aupairia toimimaan itsenäisesti. kysyä saa ja pitää jos ei osaa tai tiedä mistä pitäisi vaikka lähteä hankkimaan tietoa mutta hommat on tehtävä itse, ei perhe voi "pureskella" kaikkea valmiiksi!
netti on aika kiva keksintö, googlen kautta löytyy nykyisin lähes kaikki paikkakunnan kulttuuri-, urheilu- yms tarjonta sekä tietoa myös esimerkiksi kaupoista, paikallisista ruokaerikoisuuksista jne - löytyy myös kartat ja bussiaikataulut yms joiden avulla kykenee helposti suunnistamaan oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. eli kun hiukan käyttää aikaa ja omaa mielikuvistusta (esim. eri hakusanoja kokeilemalla) niin kyllä löytyy kaikki tieto.
Lontoossa on erittain hyvin toimiva Lontoon suomalainen kirkko (entinen Merimieskirkko), jossa on saannollisesti au pair tapaamisia (seka opiskelijoille, sairaanhoitajille, nuorille, nuorille aideille, yms). Muutenkin sinne voi menna lahes koska tahansa pullakahveille, edulliselle lounaalle, muita suomalaisia tapaamaan, sielunhoitoa saamaan, lehtia lukemaan, saunaan tai vaikkapa ostamaan suomalaista ruokaa. Hatamajoituskin voi loytya tarvittaessa. Joulumyyjaiset loppuivat juuri, mutta 17/12 on kauneimmat joululaulut kirkolla, yms.
Kirkko toimii monissa maissa, joten kannattaa muidenkin kuin Briteissa asuvien googlata "Finnish Church" ja toivottavasti loytyy.
http://www.finnishchurch.org.uk/
Jokaisessa Lontoon taloudessa on varmaan A-Z (a to z) pieni karttakirja, jossa kaikki kadut on merkitty, ja takana on hakemisto. Toisaalta, valilla on ihan mukavaa tallustaa ilman karttaakin, nakeehan silloin eri maisemia ja voi loytaa ihania pikku puutarhoja.
Nimimerkki "Toinen auppari," missä päin Lontoota asustat? Ikävää kuulla, jos et ole saanut kontaktia muihin au paireihin, sillä meitä on täällä yllin kyllin ja itselläni on aina joku, jonka kanssa viettää aikaa!
laita vaikka mailia tai lisää minut meseesi: [email protected]
Hei..Oletko sinä vielä lontoossa ja jos niin missä päin?! minä olen vasta äsken,kaksi viikkoa sitten tullut tänne ja olen todella innokas saamaan uusia tuttuja kotimaasta..Odotan vastausta innolla..
Elin
Miksi lähdette, onko mielikuva nykyään todella niin ruusuinen? Töihinhän sinne mennään, ei turistiksi! On osattava oma-aloitteisesti tehdä kotitöitä, hoitaa lapsia, käydä kaupassa, tehdä ruokaa. Ei sinne lähdetä vain shoppailemaan ja maisemia katselemaan. Jos on uusavuttomien määrä kiihtymään päin täällä kotisuomessa, niin miten sellaiset voivat pärjätä maailmalla PIIKOMASSA - sitähän aupparin työ on, hei haloo! Miettikää ihan tosissanne jo ENNEN MATKAA, että jaksatteko tehdä tuota työtä - ei se ole todellakaan aina mitään herkkua. Ei ollut ennenkään, eikä meillä ollut silloin mitään "kattojärjestöjä" tms. vaan pärjättiin omalla maalaisjärjellä, puhumattakaan mistään opastetuista turistijutuista. Jos perhe lähti reissuun maan sisällä, niin hyvällä tuurilla pääsi mukaan - etenkin jos tarvittiin vaipanvaihtajaa. Muuten jätettiin kotiin siivoamaan - ihan totta! En oikein käsitä tätä jatkuvaa valittamsien määrää tällä palstalla - pysykää kotona, jos ei jaksa! Kultturierot ovat huomattavat monissa maissa - niihin on vain sopueduttava, eikä perheet monesti halua tehdä sen lähempää tuttavuutta aupparin kanssa - auppari on PIIKA, ei varakkaat perheet seurustele piikojen kanssa. En tiedä mitä te oikein odotatte, mutta olkaa nyt lapsikullat realistisia edes tuon verran, etenkään Englannissa maailma EI ole muuttunut niin paljoa Viktorian ajoista, vaikka Suomessa onkin jo (ainakin toisessa määrin) tasa-arvoa. Ja oeln kyllä huomannut, että samalla tavalla täällä kotosuomessa virolaisia rumbautetaan ;)
Tsemppiä vaan matkaan, mutta jos ei jaksa, niin tulkaa pois!! Ei kukaan teitä tuohon pakota, omasta vapaasta halustannehan te sinne lähdette. Asennetta, tytöt, ja suomalainen sisu peliin!
Heissan,
olin aikoinani au pairina Lontoossa ja minulla oli mukavat kokemukset..
Haluatko kertoa,mikä mättää ja missä olet??
Anita
Sait tosiaan aika ikäviä kommentteja.
Ymmärrän sua täysin..
En tiedä miksi kaikki aina sanoo, että älkää valittako kn se on työpaikka!! Anteeksi nyt vaan, mutta jos tämä olisi työpaikka niin varmaan saatais sitten PALKKAA eikä taskurahaa(siksi aupairin viikottaista rahalähdettä kutsutaan). Ihmisillä on varmaan todellakin ruusuisia oletuksia jne.. mutta usein myös kokemuksessa on vikaa. Au pair on helppo valinta perheelle, nanny maksaa paljon enemmän. Ja jos joku nyt sanoo, että au pair saa asua perheen luona, saa ruoat yms..niin sehän tosissaan kuuluu sopimukseen...Ei se ole mikään syy siihen, että perhettä pitäisi palvoa kuin laupiaita samarialaisia!!
Au pair usein antaa enemmän kuin mitä toimen kuvaan kuuluu. Minuakin kutsutaan nannyksi ja välillä tekisi mieli istua alas ja jutella, että mikä ero nannyllä ja au pairilla oikeasti on.
En puolla ketään, väitän, että jokaisessa on puolensa, au pairit voivat lähteä väärillä syillä ja perheet voivat olla hirveitä. JOKAISESSA JUTUSSA ON AINA kaksi osapuolta, kukaan ei näissä jutuissa ole täysin viaton ja syytön. Au pairit voisivat yrittää enemmän ja yrittää pitää motivaatiota yllä. Kuukausien tai vuoden on kuitenkin tarkoitus olla KASVATTAVA ja IKIMUISTOINEN kokemus. Sitten kun se on ohi niin voit taputtaa itseäsi selkään.
Itselläni on usein tunne, että haluan kotiin ja olen yksinäinen jne..Mutta inhoan luovuttamista ja tiedän miksi olen tänne tullut. Mutta inhottaa sitten kun joku alkaa syyttelemään siitä, että narisee kun on itse TÖIHIN tullut...
Kuitenkin varmaan esim 140$ palkalla ei viitsisi perheen ISÄN jälkiä siivoilla! Au pair kun ei ole lastenhoitokoulutuksen saanut ihminen, välttämättä, vaan lähinnä vaihto-oppilas joka tulee oppimaan uudesta kulttuurista asumalla perheessä ja auttamalla lasten hoidossa.
Esim itse olin samanlaisessa työssä Suomessa, ei tarvinnut asua perheessä koska asuin suht lähellä ja SITÄ kutsutaan TYÖksi ja aivan samaa hommaa tein kuin täällä, itseasiassa vähemmänkin ja sain 9,4€ tunti. Ja bensat maksoin itse, vaikka sain hyvää palkkaa niin perhe olisi tarjonnut ruoan jne..
Ja jos pelkästään perheen asenne voi alkaa v-tuttamaan!! Vaikka kuinka otetaan mukaan perheillalliselle ei ole helppoa asua ja työskennellä samassa paikassa, varsinkaan nuoren henkilön kaukana läheisistään!
Minä yritän täällä osallistua ja vaikkaa perhe ottaa minut mukaan perhejuhliin yms, niin ei sille tunteelle voi mitään ettei kuulu mihinkään!!
Enkä sanoisi, että se on ruikuttamista! Se on totuus! Ihmiset voivat olla hyvin kypsiä ja vahvoja.
Ehkä myös au pair vuoden kuvaus järjestöissä yms pitäisi olla oikeampaa, että nämä ruusuilla tanssijat karsitaan, mutten siltikään sano, että täällä ''valittavat'' au pairit ovat VÄÄRÄSSÄ! Mitä kaikkea minäkin olen tänä aikana nähnyt, sellaisia ei pitäisi edes tapahtua!
Ja joillain perheillä on sellainen käsitys, että au pairiksi lähtevät ovat köyhiä ja au pairin so called TYÖ on luxusmahdollisuus!
Pitääkö siinä mennä sitten selittämään esim jenkeille, että NO FINLAND IS NOT LIKE RUSSIA!! WE ARE DOING QUITE WELL THERE YOU KNOW!
anteeksi nyt vaan jos tämä kommentti jotain alkoi suututtamaan, mutta mielestäni MAIJU pyysi vähän sympatiaa osakseen. Muistakaa, että pienetkin sanat voivat auttaa paljon, mutta myös satuttaa!!
Maiju itse olen vaihtanut myös 2 kertaa, ikävä on kotiin. Minulle kävi hirveitä asioita täällä, mutta yritän jaksaa!! YRITÄ JAKSAA! Voit olla itsestäsi ylpeä jos jaksat ja jos ei onnistu niin ei ole mikään PAKKO jatkaa!!! Tärkeintä, että olet comfortable!!! Ja muista tämä aina,(aluevalvojani sanoi) THEY NEED YOU MORE THAN YOU NEED THEM!!!
Voimia kaikille auppareille!!!
Aploodit edelliselle vastaajalle. Todellakin hyvin kirjoitettu, ja voin yhtya melko taysin.
Jos on valittamista perheesta tai oloista siella tai omista tuntemuksista, ei se aina tarkoita, etta ko henkilo olisi uusavuton, mamman tissilla kayva "nykynuori". Au pairin oleminen ei ole aina mitaan herkkua. Ja au pair on aina heikommassa asemassa kuin perhe.
En ymmarra, miksi ihmisten pitaa olla niin ankaria toisia kohtaan. Jos au pairin tyo ei suju odotusten mukaisesti ja tuntuu, etta siita ei tule mitaan, niin kylla siina usein jo itse ruoskii itseaan ihan tarpeeksi. Useimmat varmasti tekevat parhaansa eivatka luovuta liian helpolla. Ja toisaalta, se "luovuttaminen"... varmasti monikaan ei luovuta, jos asioille on tehtavissa jotain. Ensin yritetaan, koitetaan parantaa tilannetta. Jos se ei parane, niin.. eikos se ole sitten vain tosiasioiden hyvaksymista?
Mutta joo. Ehka pointti on se, etta sita sormea ei tarvitsisi niin herkasti heristella toisten "epaonnistumisille". Elama on ennalta-arvaamatonta, elama on elamaa. Ei se kenenkaan ihmisarvoa maarittele, kuinka kauan viihtyy au pairin hommissa.
Tässä tuli pointtia kerrakseen. Mammoille vähän mietittävää. Siis niille, joilla pipo kiristää.
Niin perheethän ne niitä uusavuttomia ovat, kun eivät pysty itse kantamaan vastuuta lapsistaan/ kodinhoidostaan. Peruslähtökohta on kuitenkin se, että jokainen hoitaa omat lapsensa ja jokainen hoitaa omat paska(anteeksi)duuninsa., vessanpesu, silitykset, siivoukset... Se on vain elämää, että joutuu niitä ikäviäkin kotitöitä tekemään. Jos joku suostuu ne puolestasi tekemään, niin sitä pitää kunnioittaa ja siitä pitää asianmukaisesti palkita. Taitavat olla aika mukavuudenhaluista porukkaa suurin osa noista perheistä, omani ainakin on. Mutta en yleistä, varmasti löytyy myös niitä perheitä, jotka ymmärtävät au-pairin ja kodinhoitajan eron ja haluavat opettaa lapsillee vieraista kulttuureista yms.
Olen itse ollut aupparina ja minulla on ollut täällä Saksassa neljä aupparia ja viides nyt menossa.
Tottakai pitää paikkansa se, että jokaisella kolikolla on kaksi puolta. Ja on hyviä auppareita ja huonoja auppareita ja molempia löytyy myös perheistä.
Omasta kokemuksestani kerron sen, että meillä aupparit on otettu vastaan perheenjäseninä. Heillä on ollut samat oikeudet mutta myös velvollisuudet kuin muillakin perheenjäsenillä.
Työtunnit ja tehtävänkuva ovat alusta lähtien olleet paperilla viimeistä piirtoa myöten, joten mitään yllätyksiä työn sisällössä ei ole ollut. Työajoissa pidin kiinni siitä, että viikkotunteja oli aina maksimissaan se sovittu, yleensä vähemmän kuin mitä sopimuksessamme luki. Muutaman kerran kun viikkotuntimäärä on ylittänyt sen mitä sopimuksessa sanottiin, se on korvattu joko vapalla seuraavalla viikolla tai sitten aupparin niin halutessa rahalla.
Viidestä tytöstä 3 ovat olleet mahtavia. 1 aivan kelvollinen ja yksi täysi hemmoteltu pentu. Kaikilla siis työnkuva/palkka/tunnit ja sopimus olleet samat.
Tämä pentu ei ollut mihinkään tyytyväinen. Hänellä kun oli kaveri joka oli aupparina isorikkaassa perheessä ja jonka perhe pystyi ostelemaan tytölle kaikenlaista, maksamaan enemmän ja antamaan enemmän vapaa-aikaa.
Ainoa joka pentua kiinnosti oli bailaaminen. Niistä kolmesta beibisittauksesta puolen vuoden aikana oli marina ja naama pitkänä. Ja näistä tarpeista olin ilmoittanut paria viikkoa aikaisemmin. (sopimuksessa meillä luki kuitenkin paikallisen standardin mukaan, että au-pairille viikkotuntien lisäksi kuuluu beibisittaus kerran viikossa), mutta tämäkin tuntui olevan liikaa. Netissä roikkui työaikoina ja soitteli kavereilleen.
Sitten vielä teille jotka valitatte nannyn ja aupparien eroista. Nanny maksaa enemmän, mutta on myös koulutettu ihminen, ei asu luonanne, ei tuo poikaystäviä/muita ystäviä kylään ja istumaan perjantai-iltaa teidän sohvallenne. Ei syö kavereineen teidän jääkappianne tyhjäksi, ei pidä bileitä poissaollessanne jne.
Hei, älkää nyt hyvät ihmiset ruvetko kuvittelemaan että auppari olis sama asia kuin vaihto-oppilas!! Kyllä on pullat silloin väärässä uunissa jos tuolla asenteella lähteen töitä tekemään maailmalle! Vaihto-oppilas itse maksaa siitä hyvästä että häntä hyysätään, auppari saa ylläpidon ja antaa panoksensa perheen elämään työllänsä. Aivan vissi ero kuitenkin! Perheitä on moneen lähtöön, mutta lähtötilanne on kyllä aina tämä sama.
Ja vielä siitä että perheet jotka hakee aupparia eivät ole uusavuttomia (noin niin ku yleensä) vaan tässä tulee vastaan nimenomaan se kulttuuriero, mitä täälläkin tolkutetaan. Esim. briteissä tai ranskassa on monesti niin että perheen äiti jää kotiin lasten kanssa vuosikausiksi - no, jo se ei onnistu, niin apuun etsitään nimenomaan auppari. Ei sillä ole mitään tekemistä uusavuttomuuden kanssa, vaan perhe vain yrittää sovittaa omaa elämäänsä muuttuvaan yhteiskuntaan!
nannyjäkin on erilaisia, enkä siis puhu vain erilaisista persoonista joka on itsestäänselvyys, vaan siitä lukeeko sopimuksessa live-in nanny vai live-out nanny (itse olen työskennellyt molempina).
live-in nanny on käytännössä sama asia kuin aupair mutta nannyllä on alan koulutus (tai ainakin opiskelee alaa), hän saa palkkaa eikä taskurahaa, työtunnit eivät aupairien työtunteja vastaavatja muutoinkin säännöistä/sopimuksesta yms voidaan sopia joko henkilökohtaisesti tai nanny-järjestön (mikäli sellaista käytetään) sopimusten mukaan. live-in nanny usein siis myös syö perheen luona, voi tuoda kavereita kylään yms. sillä hän asuu perheessä.
live-out nanny puolestaan tulee perheeseen töihin esim. aamulla klo 8 ja poistuu talosta klo 17. joillekin live-out nannyille maksetaan lisäksi matkakorvausta tai tarjotaan mahdollisuutta ruokailla perheen kustannuksella yhdessä lasten kanssa tms.
ja nannyhän on siis lastenhoitaja eli tässäkin suhteessa saattaa erota "perusaupairista", lastenhoitaja saattaa olla palkattuna ainoastaan osa-aikaisesti, kesän ajan, vuoden ajan tai vaikka 5 vuotta.
siinä minun mielestäni viitataan enemmän ''vaihto-oppilaaseen'', joka tulee hoitamaan lapsia ja auttamaan perheeseen liittyvissä jutuissa kuten KEVYISSÄ kotitöissä!
ei siis suoraan vaihto-oppilaaseen..
mutta tietysti jos lukee nopeasti niin varmasti ymmärtää vain sen VAIHTO-OPPILAAN tuolta!!
itseasiassa minun järjestöltä saadussa käsikirjassani viitataan juuri myöskin tähän.
EI KUKAAN lähde varmasti sillä asenteella, mutta varmaan VÄLILLÄ TEKISI MIELI KOROSTAA k.o. seikkaa!
Ehkä tuo uusavuttomuus jne riippuu maastakin...
Ehkä saksassa jne se on erillaista.
Itse olen jenkeissä ja olin perheessä, jossa äiti vaan EI HALUNNUT hoitaa vauvaansa tai siivoilla. KUMPIKIN VANHEMPI OLI KOTONA!! Minut palkattiin 3 lasta hoitamaan ja vain vauvan kanssa hyysäsin ja siivoilin toisella kädellä. ENKÄ LÄHTENYT PERHEESTÄ TÄSTÄ SYYSTÄ(itseasiassa aluevalvojani otti minut pois kun saivat vähän myöhemmin selville perheen taustat jne..)!
Järjestöt on tavallaan laatineet nuo sopimukset valmiiksi ja en tiedä yhtäkään perhettä joka tunnollisesti niitä noudattaa. Mutta tiedän silti au paireja, jotka ovat aivan tyytyväisiä.
Mutta sanoisin vaan, että monille, niinkuin minullekin AU PAIR vuosi oli jo pitkään unelmana ja kun asiat menevät väärin, kyllä sitä IHAN KAIKKIA alkaa ottamaan päähän.
Täällä tuomitaan minusta aivan liian helposti toisia ihmisiä! SYNNITÖN heittäköön ensimmäisen kiven..sitten kun on itse täydellinen niin voi alkaa arvostelemaan muita.
Ja toinen juttu on se, että täällä tuomitaan heti, että huono au pair=lapsellinen, epäkypsä, luuseri...AU PAIR EI OLE KOKO ELÄMÄ!!! Ei se oikeasti tarkoita, että jos ei onnistu(ja sehän voi olla kysymys ihan kemioista jne..), että sitten on ihan huono ihminen ja pitäis mennä itteensä.
Tiedän nämä au pairit, jotka lähtevät biletysreissuille ja eivät ole oikeista syistä, mutta sitten on myös au paireja, jotka varmasti HALUAVAT k.o. hommaa ja paneutuvat siihen ja jos kaikki menee läskiksi niin ''masentuvat''.
JOS AU PAIR haluaisi lähteä pelkästään töihin vieraaseen perheeseen, hän hankkisi hoito-alan koulutuksen ja menisi live-in / live-out nannyksi, ei au pairiksi......
VAI??
En tiedä miksi aina pitää hermostua kaikesta, asioista on niin monta mielipidettä eikä mikään niistä ole väärä!
En todellakaan väitä, että kaikki perheet on huonoja jne..mutten todellakaan väitä, että au paireissa on kaikki vika. Haluaisin ihan mielenkiinnosta nähdä nämä jenkkilapset(missä olin) au pairina jonain päivänä!!
Ja siis minulla on NYT aivan ihana perhe! Ystäväni on toisessa maassa ja hänellä on mahtavaa siellä! Eli en ala ketään syyttelemään, mutta mitä pyytäisin, olisi tällä pastalla pieni avokatseisuus!! Ei tuomita toisia niin jyrkästi! Jollain voi oikeasti olla ihan kamalaa!!
Toisella ei, mutta mitäs se siihen kuuluu, yritetään kuunnella asia ja AUTTAA aikuismaisesti...
kiitos hei!
sivuilla lukee näin :
"13. Understand that an au pair is NOT an experienced, professional child care provider, but rather a young person from abroad who wants to learn about the American culture by living with a family while assisting with the children."
sillä viitataan juuri siihen, ettei au-pair ole työntekijä vaan kyse on enemmänkin kulttuurivaihdosta, jossa au-apair auttaa lasten kanssa. Nanny or sitten eri-asia.
Ehkä kulttuurivaihdosta kuitenkaan ei ole ihan kyse. Au pairillehan pitää siis ton mukaan tarjota mahdollisuus tutustua jenkkikulttuuriin. Huom, että mistään perheenjäsenyydestä ei mainita, eikä siitä, että perheen pitäisi tutustuttaa erityisesti aupparia paikalliseen kulttuuriin. Mielestäni aupparin pitäisi olla luonteeltaan sellainen, että uskaltaa hankkia kavereita ja lähteä tutustumaan paikkoihin. Ja aluksi vaikka yksin. Perhe tietysti auttaa alkumuodollisuuksissa, mutta sitten pitäisi pärjätä itsekin.
Euroopan neuvoston aupparisopimuksessa on vähän vastaava kuvaus. Siinä on hieman tarkemmin, että perhe tarjoaa aupparille asunnon ja tämän kulttuuriin tutustumismahdollisuuden tiettyjä palveluksia vastaan. Näitä palveluksia ovat sitten noin 5 tuntia päivässä osallistuminen "day-to-day family duties". Eli mistään siivoukseen osallistumisesta ei saisi kyllä valittaa. Ohessa linkki soppariin http://conventions.coe.int/Treaty/en/Treaties/Html/068.htm Tän lopussa on muuten TYÖSOPIMUSMALLI, johon kannattaa tutustua. Voi ehdottaa perheelle joko sen tekemistä tai katsoa ainakin, että kaikki siihen sisältyvät kohdat on katettu. Tässä sopimuksessa mainitaan aupairsuhteen lopettamisesta seuraavaa: aupairsuhde voidaan lopettaa välittömästi, jos jompikumpi osapuoli on rikkonut sopimusta vakavasti (serious misconduct), sopparin voi myös päättää välittömästi, jos on tosi vakava tilanne (serious circumstances). Siitähän voidaan tietysti keskustella vaikka viikko, että mikä tällainen vakava tilanne voi olla (bänät poikaystävän kanssa, äiti sairaalassa, perheenisä ehdotellut outoja yms.) Se on aika vaikea määritellä. Mutta tän mukaan ihan vaan kyllästyminen ja paremman hakeminen ei ole riittävä peruste. Ottakaa huomioon, että perhe saattaa laittaa soppariin jotain esim. korvauksista, jos auppari purkaa sopimuksen ilman edellä mainittuja syitä. Miettikää ja harkitkaa siis tarkkaan, oletteko sopivia lähtemään. Bailaajien kannattaa ehkä etsiä jotain muuta hommaa.
"jos tämä olisi työpaikka niin varmaan saatais sitten PALKKAA eikä taskurahaa(siksi aupairin viikottaista rahalähdettä kutsutaan). "
Jos se olisi työpaikka niin silloin maksaisit palkasta veron, oman asunnon vuokran, oman council taxin, oman TV-luvan, oman gas-electriciy billin ja omat ruoat. Lontoossa kevyesti 800 puntaa kuukaudessa joten saat tienata yli 1000 puntaa PUHTAANA per kuukaus että pääset au pairin kanssa tasoihin.
Best of luck vaan.
"Niin perheethän ne niitä uusavuttomia ovat, kun eivät pysty itse kantamaan vastuuta lapsistaan/ kodinhoidostaan."
Ja toimitusjohtaja on uusavuton kun ei pysty hoitamaan varastokirjanpitoa ? Kerro miten teet työmatkoineen 10 tunnin päiviä ja hoidat itse lapsesi - miljoonat ovat kiinnostuneet ratkaisustasi.
Jep jep.
Kuinka moni haluaa kotiinsa jonkun "kokemaan kulttuuria" vuodeksi mutta ei tekemnäänm töitä ja maksaa siitä hyvästä 3600 eur (ja täysylläpidon) vuodessa ?
Olen kiinnostunut nukkumaan vuoden ulkomailla, annatko osoitteesi niin tulen asumaan luoksesi. Maksathan minulle 3600 EUR tilille sekä täyden ylläpidon. Valitettavasti en voi tehdä töitä koska opiskelen kulttuuria katsomalla Friendejä pari tuntia päivässä ja nukun lopun aikaa.
Ok ?
niinpä niin. Ei se Nannyn käteenjäävä palkka kovin paljoa suurempi ole verojen, ruoan,asunnon, bussikorttien ja laskujen jälkeen. SItäpä nämä tyttelit jotka sanovat että palkatkoon sitten Nannyn eivät aina muista.
Ja voin todellakin kertoa, ettei se aupparin kanssa asuminen aina perheellekään mitään herkkua ole.
voi älkää ottako niitä auppareita kattojenne alle jos herkkua ei ole.
todellakin, hirveää avomielisyyttä tarvitsee että ottaa vieraan nuoren katon alle asumaan.
luulen että juuri sellaista avomielisyyttä harvalta suomalaiselta löytyy. niin umpiniskainen kansa kun olemme. ei mitenkään henkilökohtaisesti, mutta täällä kun olen auppariäiteihin tutustunut niin KUKAAN ei ole noin tiukkapipoisesti suhtautunut vaikka olisi asiat menneetkin pieleen ja tyttö lähtenyt koti-ikävän takia. vaikka, olen kyllä kuullut kauhutarinoitakin, mutta silti.
että olisikohan tässä suomalaisilla vanhemmillakin hieman peiliin katsomisen paikka, ei vain suomalaisilla aupparitytöillä.
olen yksi niistä miljoonista kiinnostuneista :) ja yhdyn edellisen kirjoittajan kommenttiin täysin.
kirjoittaja ei ole tainnut huomata että nyky-yhteiskunta pelaa hyvin pitkälle vastuunjaon mukaan, ja sitä korostetaan yhä enemmän ja enemmän. kaikkea ei tarvitse tehdä yksin jos osaa järjestää asiansa fiksusti! usein "yhdessä tehty jaettu vastuu" on myös paljon tuloksellisempi ratkaisu kuin se, että tällaisissa aupair-tapauksessa äiti yrittää stressaantuneena sukkuloida kodin, päiväkodin, pitkien työaikojen ja ruokakaupan sekä kaikkien kodinhoitoon liittyvien tehtävien väliä puhumattakaan omista mahdollisista harrastuksista - usein babysitter, aupair tms on ainoa vaihtoehto mikäli äiti pitää tärkeänä sitä, että hänellä on edes joskus, kerran viikossa aikaa mennä jumppaan tai muuten rentoutua itsekseen tai ystäviensä/aviomiehensä kanssa kodin ulkopuolella.
mutta juuri näin olen tekemässä. Käteen jää about saman verran kun aupparina, mutta minun kohdallani lasken plussaksi oman ihanan kodin, poikaystäväni yöksi jääminen/asuminen kanssani, kavereiden kutsuminen ym. aivan omia asioitani, ja sijainniltani olen lähempänä ystäviäni ja central lontoota. kulkee sitten tube vierestä ja yöbussit.
Odotan innolla!
"hirveää avomielisyyttä tarvitsee että ottaa vieraan nuoren katon alle asumaan", onko jotain uutta kieltä? En ymmärrä, mitä tämä tarkoittaa.
Perhe tarjoaa nuorelle ihmiselle mahdollisuuden tutustua vieraaseen maahan ja kulttuuriin tiettyjä palveluksia (day-to-day family duties)vastaan sovitun tuntimäärän ja korvauksen puitteissa. Tämän jakson aikana nuori voi viettää aikaa vieraassa maassa esim. tiukan lukioputken jälkeen ja miettiä tulevaisuudensuunnitelmiaan. Parhaassa tapauksessa perhe tuntuu nuoresta turvalliselta paikalta ja hän tekee nämä vastapalvelukset iloisella mielellä valittamatta kaikesta pienestä.
Molempien osapuolten on osaltaan noudatettava sopimusta, ja joustoa on myös löydyttävä molemmilta osapuolilta.
Asun maassa, jossa on paljon suomalaisia auppareita. Korvaustaso on ajan myötä muotoutunut sellaiseksi, että yleensä kaikki perheet maksavat taskurahaa 300-450 euroa (lasten lukumäärän ja tehtävien laajuden mukaan), maksavat edestakaiset lennot, kielikurssin, metron kuukausikortin ja useat myös yksityisen matkavakuutuksen ja matkan Suomeen esim. jouluna tai pääsiäisenä.
Luulisin, että lähes kaikki tekevät kirjallisen sopimuksen. Aupparisuhde on yleensä määräaikainen ja loppu ajoittuu koulujen lomien alkuun. Yleensä molemmat vanhemmat töissä tai vain yksi vanhempi asuu täällä.
Eli etukäteiskuluja on varsin paljon. Parin viime vuoden aikana ongelmatovat alueellamme aupparien keskuudessa lisääntyneet, auppareita häipynyt perheestä lähes ilmoittamatta, vaihdettu lennossa perhettä ilman pätevää syytä yms.
Pelisäännöt ovat siis aika selkeät. Kun näitä vaikeuksia kuitenkin on, niin aion ainakin itse jatkossa harkita esim. lentolipun korvaamista. Ja ilmeisesti pykälä kustannusten korvaamisesta tapauksessa, jossa sopimus puretaan ilman pätevää syytä, täytyy lisätä.
Mutta ovatko nykyajan suomalaiset tytöt kykeneviä tarkastelemaan huolellisesti työsopimusluonnosta? En tiedä Viimevuotinen au pairimme totesi kerran, ettei ollut edes lukenut (hänen kanssaan ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia). Pitäisikö pyytää myös vanhempien allekirjoitus? Vaikeaa on.
Mutta on pakko sanoa, että jos jotkut perheet ryhtyvät heikentämään au pairien etuja näiden "ongelmatyttöjen" vuoksi, muut seuraavat perässä.
Luulenpa, että kirjoittelemme samasta maasta eli hyvin on auppareiden asiat täällä suomi-auppareiden luvatussa maassa: Asutaan mukavasti hyvin toimeen tulevissa perheissä ja työt tuskin ovat niin raskaita kuin ulkomaisissa perheissä. Itse olen jatkossa ajatellut lisätä soppariin samat asiat, mitä mainitsit ja saman olen huomannut minäkin: Tytöt eivät yksinkertaisesti lue sopparia/ymmärrä mihin siinä sitoudutaan! Muutenkin tuntuu siltä, että tytöt lähtevat au paireiksi liikaa hetken mielijohteesta ja kun paikan päällä huomataan, että perustyö onkin sitä samaa viikosta toiseen, ei pitkäjänteisyyttä enää löydykään. Tällaisten kokemusten jälkeen pakostakin alkaa miettiä, miksi tarjota lähtökohtaisesti jo niin hyvät edut?
Brysselin mammatko ne siellä? ;)
T. entinen brysselin ap
oi niitä aikoja!
Eihän noista eduista voisi mitenkään erehtyä...
vai mistä moinen kommentti?
Sitä vain tarkoitin, että Brysselissä suomalaiset perheet palkkaavat suomalaisia au paireja todellakin melko yhtenevin perustein. Au pairin ei tarvitse ottaa kovinkaan suurta riskiä kulttuurishokin ja perheen suhteen. Edut ovat hyvät ja työ yleensä sitä mitä sovitaan. Lisäksi etuna tulee tiivis au pair yhteisö, josta varmasti löytää itselleen sopivaa seuraa. Ja sitten valitettavasti löytyy näitä liian kevyin perustein matkaan lähteviä tyttösiä, jotka aiheuttavat lopettamispäätöksillään perheille ylimääräistä päänvaivaa. Sitoutumista ja sisua tytöt! Ei elämä ole aina pelkkää ruusuilla tanssimista - myös ikäviä rutiinitöitä joutuu joskus tekemään.
Olipas aika hauska nähdä nämä kirjoitukset täällä. Itse kun olin ajatellut juuri sanoja juttuja.
Lisäksi aion lisätä tulevaan soppariin vaitiolovelvollisuus lausekkeen, sillä aivan uskomattomia tarinoita tytöt perheistään kertovat. Meidän tämänhetkinen aupparimme kertoo avoimesti kaiken sen mitä aupparikavereiltaan muista perheistä kuulee. Avio-ongelmat ja alkoholinkäytön/käyttämäättömyyden. Pilallehemmotellut lapset ja "aupparien riiston".
Ikävää on se, että jos ei itse tunne kyseistä perhettä, niin ainkin tietää/tuntee jonkun joka heidät tuntee.
joo mulla oli kyllä vaitiolovelvollisuus sopparissa. joka siis tarkoitti puolin ja toisin. kyllä me silti juoruiltiin välillä keskenämme, perhe ja minä. enemmän ehkä sillei anonyymisti 'eräskin perhe täällä..'
elikkä kyllä se on ihan kelle tahansa vaikeaa ottaa tuntematon perheeseen asumaan. kuten avomielisyyttä kaivataan aupairiltakin sopeutua uuteen perheeseen ja kulttuuriin mutta aupairin mukana tulee myös uusi kulttuuri ja tavat kotiin, älkää väittäkö vastaan. kaikille se ei ole helppoa. ei aupaireille ja ei perheillekään.
esimerkiksi perheessä missä työskentelen, siivoan lattiat yleisesti koko talossa. lopulta en enää jaksanut sitä jokapäiväistä lattioiden siivoista. kerroin perheelle asiasta ja pyysin heitä ottamaan ne kengät jalasta pois, koska siitä ei vain kertakaikkiaan varsinkaan tähän talven rapakura-aikaan tule mitään.
ja ilomielin sitä tottelivat ja oikein sanoivatkin että onpa hyvä, että toit tämmösen tavan perheeseemme.
tuo on vain pieni esimerkki. mutta kyllä pitää tulla kaikissa tavoissa puolin ja toisin vähän vastaan. ei siitä mitään tule, että perhe sanoo että nyt tehdään näin kun me käsketään ja tämä on tapa täällä päin. vaikka kuinka olisi maassa maan tavalla... kukaan ei tunne itseään tervetulleeksi, eikä varmasti kotoisaksikaan jos kokoajan pitää pitää huoli että tekee kaiken niin juuri kuin perhekin, etteivät he vaan huomaisi talossa mitään muuttuneen. koska satavarmasti vähän kaikki muuttuu kun tulee ihan uusi asukas enemmän.
oikeassa olet, me ollaan aina oltu iloisia, jos auppari on osannut ehdottaa jotain arkea helpottavia toimintatapoja. Kiva, että uskalsit reippaasti ottaa asian puheeksi. Monet olisivat varmaan vaan mököttäneet ja valittaneet sitten asiasta kavereille tai tällaisilla palstoilla.
luin viestini uudestaan niin on se vähän epäselvä eikä tajua oikein mikä on viestin sävy. sellaista se on kun kiireessä kirjottelee :)
mutta pointti siis että molemminpuolin pitää tehdä venymisiä, jotta molempien osapuolien arki olisi jouhevaa ja helppoa.
mutta on niitäkin ihmisiä jotka tavoistaan ei anna myöten sitten ei millään. ja minusta me suomalaiset ollaan aika hyviä "omien puoliemme pitäjiä" :) siinä mielessä tällainen sopeutuminen voi olla vaikeaa sekä suomalaisperheelle, että suomalaisaupairille. monissa muissa maissa on vaan tapana "alistua" toisen tahtoon ja aina vastata "joo! niin justiinsa!"
En tee kymmenen tunnin työpäiviä tai oma äitini ei ole tehnyt. Niin ja isovanhemmatkaan eivät ole olleet auttamassa.
Ymmärrän nyky-yhteiskunnan realiteetit, sillä olenhan Suomesta ja kyllä, satun tietämään, että naiset joutuvat tappelemaan edetäkseen uraputkessaan. Mutta...
herääkin kysymys kannattaako niitä lapsia sitten hankkia, jos joutuu tekemään pyöreitä päiviä?
Lapset ovat vaikea yhtälö: ne tarvitsevat rahaa, mutta ennen kaikkea AIKAA. Eivätkä ne lapset niin paljoa rahaa tarvitse, että tarvitsisi kymmentuntisia päiviä tehdä. En tiedä minkä ikäisiä omasi ovat, mutta ehkäpä ymmärrät tuon ajan merkityksen siinä vaiheessa, kun omat lapsesi ovat teini-iässä. Siinä vaiheessa saattaa ilmetä oireilua, jos isukilla ja äidillä ei ole aikaa riittänyt.
Sanon tämän sikäli, että olen joutunut varsin läheltä seuraamaan sekä Suomessa, että nyt au-pairina, mitä tapahtuu, kuin sitä laatuaikaa ei riitä. Tässä perheessä nuo kymmentuntiset päivät eivät edes riitä. Perheen isä ei ole koskaan kotona, oma firma vaatii veronsa. No lapsethan protestoivat sitten... Toisekseen, silloinkin kun aikaa olisi, niin isä ei osaa leikkiä lapsiensa kanssa.
Äiti on tottunut hyysäykseen. Hänelle lapset ovat tärkeitä, mutta myös oma aika yhtälailla. Lähestulkoon kaikki kotityö teetetään ulkopuolisella. Äiti haluaisi, että lapset osallistuisivat enemmän kotitöiden tekoon, mutta... Mitä isomman edellä, sitä pienemmät perässä. Miksi lasten tarvitsisi siivota huoneensa tai laittaa tiskinsä tiskikoneeseen jos vanhemmatkaan eivät sitä tee.
Väärinkäsityksien välttämiseksi: Mielestäni au-pair on hyvä vaihtoehto esim. perheelle, joka tarvitsee lapsille koulusta kuskaajaa ja tosiaan, kaikissa maissa ei ole tuota iltapäiväkerhotoimintaa samassa mittakaavassa kuin Suomessa. (Toisaalta en itsekään saanut iltapäivähoitoa muistaakseni kuin parina ensimmäisenä kouluvuotena ja sen jälkeen jouduin odottamaan ennen kuin äiti tuli kotiin viiden maissa.)Harrastuksiini olen kulkenut koulun alettua itse, bussilla, tunnin kahtena päivänä viikossa. Mutta, olen oppinut itsenäiseksi, mistä on muuten todella paljon hyötyä... Mutta tätä haluan painottaa, au-pair on kuitenkin eri asia kuin omat vanhemmat. Au-pair ei niitä korvaa.
Ja mitä tulee noihin kotitöihin... Ne ovat osa elämää, ei sen kummempaa. Ehkä minulla sitten on vaan vähän kristillinen työmoraali...
Perheessä, jossa asun käy puolalainen siivoja. Ilmeisesti tekee työnsä pimeänä, en tiedä... Mutta luulempa, että hänkin tekisi mielellään muuta työtä, jos vain saisi. Minulle tämä onkin ehkä sitten ennemmin moraaliristiriita. Toisalta olen ehkä vahvistunut ihmisenä täällä oloaikanani
Siivouspuolta en hoida, mutta kaiken muun sen jälkeen. En viitsi sinällään valittaa, koska työtä ei ole liikaa, - voisin tehdä jopa enemmän. Mutta, saavan ihmisen on ehkä vaan vaikeaa asua saamattomien kanssa, lähinnä nuo ongelmat ovat siis asennepuolella...
Olisi muuten kiva kuulla muidenkin au-pairien tuntemuksia eettiseltä pohjalta. Onko teille herännyt minkälaisia ajatuksia au-pair-vuotenne aikana. Suomessa tämä au-pair/nanny -systeemi on varsin vieras käsittääkseni. Meillä on totuttu hoitamaan asiat itse ja tietenkin tuo verotuspuoli varmasti myös vaikeuttaa au-pairin ottamista. Mutta, onko esim. omien vanhempien arvostus muuttunut au-pairina ollessani. Minulla on vain kasvanut. On ollut ihanaa huomata, kuinka hyvin omat vanhemmat ovat aina onnistuneet organisoimaan asiat.
Toisaalta olen taas oppinut joitakin kivoja juttuja, joita aioin ottaa mukaan myös Suomeen. Esim... täällä on hyvä systeemi sukkientaittelussa... ja sitten täällä on sellainen kiva perunankuorimalaite, jolla homma nopeutuu huomattavasti.
"central lontoota. kulkee sitten tube vierestä ja yöbussit"
Se on ihan kiva etta joku haluaa asua koyhien asuinalueella. Kerro sitten kun jotain pitaisi korjata asunnossa ja se pakistanilainen vuokraisanta vaatii sinua maksamaan ja silti ei korjaa mita on luvattu.
Lisaksi jos postikoodisi osoittaa koyhien slummialueelle, saattaa olla etta et saa esim. autovakuutusta.
Onnea valitsemallasi tiella...
"herääkin kysymys kannattaako niitä lapsia sitten hankkia, jos joutuu tekemään pyöreitä päiviä?"
Niin, nehan voi hankkia sitten elakkeella!
"En tee kymmenen tunnin työpäiviä tai oma äitini ei ole tehnyt. Niin ja isovanhemmatkaan eivät ole olleet auttamassa."
Asutko tyopaikalla vai kauanko menee tyomatkoihin aikaa ? Koska lahdet kotoa ja koska palaat ?
Teki töitä 8-16 normaalisti, joskus venyi pidempään. Kulki bussilla töihin ja takaisin, bussimatka n. 50 minuuttia, eli oli siinä viiden maissa kotona. Joskus saattoi päästä isäni kanssa töihin ja takaisin.
PS. Reilua parikymppistä ei mielellään sitten enää teinitellä. Se oli silloin 15-vuotiaana.
tuo on melko suomalainen järjestely ja onnistunee suomessa melko hyvin mm. hyvin organisoidun lasten päivähoitojärjestelmän / koulun iltapäivätoiminnan yms perusteella. suomessa lapsen on myös melko turvallista liikkua ihan itsekseen esim. keskisuuressa normaalissa kunnassa koulusta päivän päätteeksi johonkin iltapäiväharrastukseen (vaikkapa musiikkiopistoon tms) ja sieltä taas kotiin jossa odottelee vaikka yksin tunnin tai pari että vanhemmat tulevat kotiin.
monessa maassa asiat eivät ole näin "hyvin". iltapäivähoitoa/koulun kerhoja ei välttämättä ole järjestetty hyvin, monessa maailman metropolissa on turha kuvitellakaan päästävänsä lasta liikkumaan yksin ihan jo turvallisuuden (kidnappaukset, runsas liikenne, suuri kaupunki...) takia. monessa maassa on myös vanhemmilla hiukan erilaiset työajat kuin suomessa - päivät ovat suomalaiseen verrattuna usein huomattavasti pidempiä (esim. 8-18 työmatkat vaikkapa tunti suuntaansa) ja päiviä saattaa pidentää entisestään siesta/ kulttuurille tyypillinen pitkä lounastauko jolloin mennään usein mahdollisuuksien mukaan jopa kotiin ruokailemaan.
ymmärrän hyvin, miksi suomessa perheet "pärjäävät" ilman aupaireja ja muita. lisäksi on muistettava tietysti tämä suomen verotus yms (joista jo joku mainitsikin) jotka hankaloittavat tilannetta ja kannustavat perheet toimimaan omillaan.
Oletko koskaan kysynyt, että olisiko äitisi ehkä halunnut saada apua kotitöihin? Toivottavasti isäsi osallistui kotitöihin tasapuolisesti. Äiti tarvitsee silloin tällöin myös omaa aikaa, ja au pair on siinä hyvä apu. Äiti voi esimerkiksi yhtenä iltana viikossa mennä jumppaan tai ystävien kanssa keskustelemaan. Ei ihminen voi elää pelkästään lapsistaan ja kodistaan. Nainen on parempi äiti, jos hän voi touhuta joskus jotain myös itsekseen.
Olen sinua paljon vanhempi (43) ja säälin todella suomalaisia naisia, koska he tekevät pitkää päivää töissä pienellä palkalla ja hoitavat sen lisäksi kodin useimmiten ilman apua. Mielestäni ehdottomasti kaikkien töissäkäyvien pitäisi saada jotain apua kotitöihin. Silloinhan sitä aikaa jäisi enemmän lasten kanssa touhuiluun.
Olisiko sinusta ollut kurjaa, että koulusta tullessasi siellä olisi ollut esim. tuttu täti tai tyttö odottamassa sinua välipalan kera? Olisit voinut touhuta hänen kanssaan siihen saakka kun vanhempasi tulevat töistä. Ja ehkäpä tällä tädillä tai tytöllä olisi ollut aikaa valmistaa teille lämmin ateria, jonka äitikin olisi saanut eteensä kotiintulleessaan. Voisitko kuvitella, että perheesi olisi ollut tästä ihan mielissään.
Palkkasin jo Suomessa asuessani siivoojan, koska minulla olisi siihen varaan. Käytimme useamman vuoden samaa siivoojaa, ja suosittelimme häntä myös tuttavillimme, joten hän sai siivouksesta kokopäivätyön. Maksoimme luonnolisesti kaikki työnantajamaksut. Nythän sekin homma on helpompaa, kun on kotitalousvähennykset. Olin tyytyväinen siitä, että loin työpaikan työttömälle ja sain itse enemmän aikaa perheelleni.
Olen vakaasti sitä mieltä, että "aikaansa kutakin". Olen itse opiskeluaikana siivonnut vaikka millaisia tehtaita ja toimistoja, ollut myyjänä yms. palvelualan työtä. Tavoitteeni oli muualla, mutta tein työni tyytyväisenä ja ylpeänä, koska siten sain rahaa opintoihini.
Au pairin "ura" kestää pisimmilläänkin vain pari vuotta. Au pair ehtii kautensa aikana suunnittelemaan rauhassa tulevaisuuttaan, kun on katton pään päällä ja ainakin vähän rahaa taskussa. Olen mielelläni tarjonnut tällaisen mahdollisuuden tytöille ja olen ollut ylpeä siitä, että he ovat panostaneet vapaa-ajallaan myös itsensä kehittämiseen ja lukeneet pääsykokeisiin. Au pairini ovat melkein kaikki päässeetkin opiskelemaan aupparivuotensa jälkeen.
Meillä auppari hoitaa lapsi päivittäin vajaat kaksi tuntia koulubussin tulosta siihen saakka kun itse tulen kotiin (olen valitettavasti yksihuoltaja). Vietän lähes kaiken vapaa-aikani lasten kanssa. Yhtenä iltana viikossa pääsen tuulettumaan, kuntoilemaan tai asioille ja lapset leikkivät tutun aupparin kanssa. Aupparilla puolestaan muut illat vapaana omille jutuille.
Olemme kaikki tyytyväisiä, minä, lapset ja toivottavasti aupparikin. En missään tapauksessa pidä velvollisuutenani hoitaa tätä hommaa kokonaan yksin. Suomessakin se aletaan pikkuhiljaa tajuta, kun kotiavun palkkaamista on helpotettu. Mielestäni kaiken hoitaminen itse vaikka viimeisillä voimilla olisi taantumista tässä yhteiskunnassa.
Ja yhteiskuntamme toimii aika pitkälle palvelusektorin varassa. Eli siis hyvin suuri osa esim. EU:maiden bruttokansantuotteesta muodostuu palveluista. Lähes kaikki me tavalla tai toisella palvelemme toisiamme. Aika harva enää valmistaa jotain konkreettisesti. Valitettavasti ne työpaikat ovat siirtyneet tai siirtymässä muualle. Ei toisten palvelemisessa ja toisten elämän helpottamisessa ole mitään pahaa tai hävettävää.
olis kämpät tarjolla Kensingtonista ja Richmondista. Mulla on kattona vuokrassa sellaiset 250£/viikko.
miksi ahmaista kakusta enemmän kun pystyy tekemään? miksi pitää tehdä tuollaisia työpäiviä sillä kustannuksella ettei omille lapsille jää aikaa? tai miksi hankkia lapsia jos ura on se tärkeämpi?
luulen kirjoittajan halunneen herättää tätä moraalipuolen keskustelua. olisi tosiaan mielenkiintoista saada vastauksia tämän tien valinneilta.
Juu, kyllä äitini on usein kertonut kaivanneensa enemmän apua kotitöissä. Mutta tuskimpa löytyy perhettä, jossa tillanne olisi päinvastainen. Joskus on vaan jätettävä sitten jotkut hommat tekemättä... Ja kyllä, isäni on osallistunut kotitöihin tasapuolisesti, tietysti. Miten niin? Itse en kyllä tunne perheitä Suomessa, ulkomailla kylläkin, jossa kodinhoito jäisi yksin naisille, että lienee pahaa yleistystä. Esimerkiksi tässä perheessä, jossa olen, isä ei tee kotitöitä, mutta ei tee äitikään, eikä tee edes täysimittaisia työpäiviä. Nuorempi lapsi kysyi kerran äidiltä, että miksi hän ei tee täysimittaisia työpäiviä, vaan tulee jo yhden jälkeen kotiin. Äiti vastasi haluavansa viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Lapsi näytti vaivaantuneelta. Todellisuus on se, että äiti on ystävättäriensä kanssa, nukkuu tai lukee kirjoja kaikki iltapäivät. Lasten kanssa en ole nähnyt leikkivän vielä kertaakaan...
Mutta kotisuomessa, myös me lapset olemme auttaneet siivouksessa. Tiskikoneen tyhjennyksessä, pyykkien narulle ripustamisessa, oman huoneen siivouksessa, roskien viemisessä... Kukin ikänsä ja kykynsä mukaan. Halusimme tai emme, mutta vastuuntuntoisena en halua jättää kaikkia töitä äitini vastuulle. Nuorempana homma ei tietenkään ollut yhtä vapaaehtoista, mutta äiti oli nokkelana keksinyt suhteuttaa viikkorahan kotitöihin. Suositeltava systeemi muuten muillekin. Lista vaan jääkaapin oveen kotitöistä ja ruksia perään kun homma on hoidettu. Tätä systeemiä on alettu nyt kokeilla myös täällä isäntäperheessäni tuon nuoremman lapsen kohdalla, ja on jopa toiminut.
Äitini harrasti myös (ja harrastaa edelleen), kerran viikossa muualla kuin kotona. Kotona tykkää ommella... Tällöin olin isän kanssa kotona tai vanhempana joskus yksinkin jos isä oli töissä. Joskus äidin kanssa mukana harrastuksissa. Pikkusisareni on ollut siitä onnellisessa asemassa, että olen ollut kotona hänen seuranaan vanhempieni ollessa pois. Mutta kyllä olen myös pitänyt huolen siitä, että hänkin ymmärtää mitä tarkoittaa pöydän kattaminen, tai astioiden kanto tiskikoneeseen. Eli äitini on saanut myös omaa aikaa, ei ehkä viitenä päivänä viikossa, mutta parina päivänä kuitenkin ja viikonloppuisin...
Ja ymmärrän mitä tarkoitat, kun sanot että "äidit tarvitsevat myös omaa aikaa"... En minäkään koskaan ole ymmärtänyt ylihössötteleviä kotiäitejä. Täytyyhän sitä muutakin elämää olla kuin omat lapset, omien lasten ja naapurien lasten vertailu, lasten koulun vanhempaintoiminta, lasten harrastukset ja pikku kahvikakkuhetket pikkurillipystyssä :>
Olisiko ollut kurjaa, jos olisi ollut tuttu täti odottamassa välipalan kanssa? Ei se varmaan kurjaakaan olisi ollut, mutta ihminen tarvitsee ruokaa syödäkseen, ja silloin hän yleensä suuntaa... jääkaapille. - Tiedän jääkaapin sijainnin, ja osaan myös voidella leivän. Mikrossa on hyvä lämmittää edellisen päivän jämiä... - Hei, kyllä kouluikäiseltä onnistuu jo moniasia! Voida ja haluta ovat kaksi eri verbiä. Ei kaikkea tarvitse valmiina saadakaan.
Veitsen sain käteeni jo ennen kouluikää, kun aloin auttamaan äitiäni ruuanlaitossa. Yhdessä ruuanlaitto oli myös tapa viettää aikaa yhdessä, ei sen erityisempää laatuaikaa tarvitse olla... kun puhuit, että jäisi enemmän aikaa myös lasten kanssa puuhasteluun... Kotihommien yhdessä tekeminen on myös yhdessä olemista. Joku äiti taisi joskus aikaisemmin tällä palstalla puhuakin siitä, että heidän lapsilleen on opetettu, että yhdessä tekeminen on mukavaa. Tällä hetkellä hoidan isäntäperheeni ruuanlaiton arkisin lähes täysin, koska perheen äidille se on liian rasittavaa. Teen ruuat myös perheen 18-vuotiaalle prinsessalle, joka syö jos maittaa. Kiitosta en ole vielä kertaakaan kuullut... Tuntuuhan tämä vähän hassulta, kun ei tuota ikäeroakaan ole kuin kolmisen vuotta. Voisi olla siis oma siskoni.
Olet vakavasti sitä mieltä, että "aikansa kutakin". Toivokaamme, että tämä työtön jonka hyvällä omalla tunnolla työllistit on löytänyt omaa alaansa vastaavaa työtä. Miljoonat ovat kiinnostuneita, haluaako joku oikeasti, koko sydämestään ja sielustaan pestä toisten vessan pönttöjä. Veikkaampa että ei, tätä hommaa tehdään vain siitä syystä, että ei ole muuta mahdollisuutta. Opiskelun ohessa ymmärrän siivoustyön ja sen innon, että siitä saadaan rahaa opiskeluun, mutta jos ammattitutkinnon perheen äiti siivoaa toisten koteja, vielä omansa lisäksi, vain siksi, että elättäisi perheensä, ei siksi, että vessanpesu olisi mukavaa, niin silloin ollaan hakoteillä. Ja suhteellisen pienellä palkalla vielä...
Mutta, mielestäni tekstisi oli kaikin puolin asiallinen, ja luulempa, että kuulut niihin perheisiin, jotka ovat oikeasti ymmärtäneet au-pairin olevan myös lastenhoitaja. Valitettavan monelle au-pair on lähinnä se kotitöiden tekijä, kun ei itse viitsi. (Lapsi on hyvä veruke, jonka avulla saadaan hankittua puoli-ilmaista verotonta työvoimaa). Niin minäkin, mutta olen toisaalta tyytyväinen, kun ei sitten tarvitse tehdä niitä täysiä 30 tuntisia viikkoja, ehkä vain noin reilu 20. Olemme vähän kompensoineet, kun minulla on pelkästään tuota kodinhoitoa, vaikka tänne tullessani käsitin että vähintään se 60% on sitä lasten hoitoa. Täytyy osata pitää oikeuksistaan kiinni, eikä kannata odottaa liian kauaa... Vielä on pinna kestänyt, välillä tekee mieli mennä hakkaamaan nyrkillä säkkiä ja lähettää koko porukka Siperiaan kokeilemaan mitä on työnteko, mutta...aina sitä vaan nousee,kun ajattelee, että voisivat ne asiat olla huonomminkin.
PS. On totta, mitä puhut noista palveluista Euroopassa. Valitettava totuus on kuitenkin se, että talous ei pidemmän päälle pelaa pelkästään palveluammattien varassa. Ompa eräs suomalainen wannabe-konsultti jopa ehdottanut, että siirryttäisiin kokonaan palveluihin ilman teollisuutta. "Pese sinä ikkunani, sillä välin kuin hoidan lapsiasi". Vinksallaan. Raha kiertää, mutta sitä ei synny lisää, joten ei ole talouskasvua ja talous ei pääse elämään. Huolestuttavaa kuinka teollisuus supistuu...
Todella mahtavasti kirjoitettu,
olen todellakin samaa mielta kaikesta
kanssasi!
Aivan oikein!
Onnea kaikille au paireille!
Koitetaan jaksaa,ja tehda vuodestamme ikimuistoinen!
Mistä päättelet, että kotisiivojallani oli jokin ammattitutkinto, ja että toivottavasti hän on saanut jotain oman alansa töitä.
Ammattisiivoojia on Suomessa varmaan tuhansia. Heille on kyllä koulutusta jos jonkinlaista tarjolla. Kyllä se on toisille ihan vapaaehtoisesti valittu ammatti. Älä nyt rupea halveksimaan rehellisen työn tekemistä, jos et itse siivoamisesta pidä (tai en tiedä syytä näille kommenteillesi.
Koulutettu siivooja voi perustaa oman yrityksen, päästä siivousfirman palveluksessa esimiestehtäviin yms. Ja tiedän kyllä henkilöitä, joilla on esim. humanistisen alan koulutus, mutta ovat alaansa petettyään siirtyneet siivoamaan ja pitävät sitä itselleen sopivana vaihtoehtona.
Palkkaamani kotisiivooja siis teki työtä kokopäiväisesti ja oli tyytyväinen. On alalla edelleen.
Siivojan ammattia tulisi arvostaa. Siivoojat siivoavat paljon sellaisia tiloja, joissa sinä olet käynyt tai tulet käymään (koulut, sairaalat, kaupat, lentokentät, hotellit).
En oikein nyt ymmärrä ajatuksenjuoksuasi ollenkaan.
aina ne omat työajat ei ole niin valittavissa. suomessa voi helposti vaihtaa työpaikkaa tai elää vaikka sossun rahoilla jos siltä tuntuu. maailmalla tällaisia sossun apuja ja muita yhteiskunnan tukia on huomattavasti pienemmässä mittakaavassa, jos ollenkaan. työttömyys on myös ongelmana monessa maassa joten perheillä ei välttämättä ole varaa sanoutua irti sillä ei ole varmaa saako uutta työtä, ja jos johonkin tiskaajaksi menee (tuontyyppisiä hanttihommia löytyy melko hyvin) niin palkkaus on todellakin sitä luokkaa että ei sillä perhettä elätetä - ja usein ne työtunnitkaan eivät siitä vähene.
jokainen tietysti itse valitsee itse kuinka elämässään toimii. toisille perhe on tärkeä, toisille on tärkeä se ura (tuo sisältöä omaan elämään, luo statusta tai ihan vain siksi että saa hyvää palkkaa jolla luo ulkoisesti hyvät tai edes kohtuulliset puitteet perheelleen), jokainen valitkoon itse mitä arvottaa. jos lapsia hankkii, pitäisi sinun mielestä siis vaihtaa työpaikkaa ja muuttaa lisäksi maalle tai pieneen kaupunkiin uuden työpaikan lähettyville (työajat sekä matka-aika lyhyeksi). kaikille ei sovi maalla asuminen, jotkut haluavat pitää uraansa yllä kenties jopa alalla josta on aina haaveillut ja josta saa sisältöä elämään.
tuota en ymmärrä, "miksi ahmaista kakusta enemmän kun pystyy tekemään?" - on aivan omista haluista ja organisaatiokyvystä sekä tarmokkuudesta kiinni kuinka elämänsä laittaa rullaamaan. monille perheille lastenhoitja/aupair/siivoaja/kokki tms on täydellinen valinta. kaikkea ei tarvitse tehdä yksin jos osaa järjestää asiansa.
Yhden perheen perusteellahan sitä voikin 20vuotiaana hyvin vetää johtopäätöksiä työn ja perheen yhteensovittamisesta.
Oma äitini oli kotiäiti, mikä sopi hänelle mainiosti eikä hän ole koskaan halunnut muihin töihin. Itse olen rakentanut itselleni uran ja teen kymmentuntisia työpäiviä, kuten puolisonikin.
Olemme hankkineet kodinhoitoon kaiken mahdollisen avun lastenhoitajasta pitäen. Olin itse aikoinani aupairi, joten en kuuna kullan valkeana hankkisi itselleni yhtä. Pidän yksityisyydestäni, enkä halua että perheeseeni tulee "melkein jäsen", johon ei kuitenkaan voi luottaa kuten aikuiseen ammattilaiseen, olisi kuinka hyvä tahansa. Harva tosin varmastikaan ottaa aupairin jos on mahdollisuus valita aupairin ja lastenhoitajan väliltä....
Siivoan kahvikuppini kyllä keittiöön, jos muistan, mutta ellen muista niin sitä varten minulla on kodin/lastenhoitaja. Minä maksan siitä että minun ei tarvitse aina muistaa. Kotityöt eivät tee ketään sen hurskaammiksi. Se etten ole vuosikausiin pessyt sukkiani ei poista sitä ettenkö niin osaisi tehdä tai olisi valmis sitä tekemään. Minun työni, ja täten työmoraalini kohde, on muualla.
Lapseni oppivat kaikki elämän perustaidot. Se, etten se ole minä joka heitä opettaa paistamaan lettuja tms. ei eroa siitä että en myöskään opeta heille maantietoa tai biologiaa koulussa...
Kaikki eivät voi tai halua ottaa äitiyttä elämäntehtäväkseen kuten oma äitini aikoinaan teki. Ei uravanhempien lapsista tule yhtään sen suuremmalla todennäköisyydellä nuorisorikollisia kuin kotiäitien lapsista ihmisarkoja pullanmussuttajia.
Että kerran nyt olet siellä perheessä, niin ota oppia ja toimi itse paremmin. Kasvattajista parhaita kun ovat aina ne joilla ei itse ole lapsia.......
"Olin itse aikoinani au-pairi, joten en kuuna kullan valkeana hankkisi itselleni yhtä".
... Sitä se teettää, kun on tottunut valmiiseen pöytään...
Olitko ennen au-pair vuottasi tehnyt mitään kotitöitä? Mahtoi olla au-pair vuosi järkyttävä kokemus, kun joutui yhtäkkiä töiden tekoon. Se, että sinä ehkä olit saamaton au-pair vuotesi aikana, ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki au-pairit olisivat huonoja kotitöiden tekijöitä, jos sinua ei ole "huvittanut". Ymmärrän traumasi ja sen, että tarvitset kaiken avun siellä kotona... tai siis yritän ymmärtää, mutta vaikeata se on... Säälin lapsiasi, syvästi.
Kysymyksiin ei tarvitse vastata, niiden tehtävänä oli lähinnä herätellä.
Päätän tämän ketjun nyt omalta osaltani tähän, koska riitaahan siitä vaan näyttää tulevan... Mutta semmoista se kai välillä saattaa olla, kun arvomaailmat eivät kohtaa. Oli kuitenkin rakentavaa kuulla muidenkin ajatuksia... tosin au-paireilta olisi ollut hauskaa kuulla enemmänkin noita "eettisen puolen" kommentteja, noin ylipäätään millaisia ajatuksia on vuoden aikana herännyt vieraassa kulttuurissa. Varmasti on paljon tullut törmäyksiä, mutta yhtälailla on varmasti paljon myös opittu.
...etten pidä kotitöitä ihmisen mittana. Minä keskity muuhun, ja olen onnellinen että minulla on mahdollisuus palkata ammattilainen hoitamaan esim: pyykkini ja siivouksen puolestani. Ja kuka väitti että olin tottunut valmiiseen pöytään? Kyllä minä olen jo pienenä opetellenut kaiken kalan perkaamisesta vessan siivoukseen!
Toisena pointtinani oli, etten halua vierasta ihmistä nurkkiini. Itse koin aikoinani epämiellyttävimmäksi asiaksi koko vuodessa sen, että jouduin elämään niin täysin toisten ehdoilla. Olin jo ehtinyt tottua itsenäiseksi, eikä minulla koskaan ollut ollut mitään kotiintuloaikoja tms. Koin nöyryyttäväksi perheen huolenpidon, kun se kohdistui vaikkapa siihen, sainko ostettua bussilipun...
Enkä usko olleeni vuoden aikana saamaton. Tein työni, piste. En varmasti ollut ihanne, mutta kaikki ei voi olla täydellistä. Minä nielin omat ärsytykseni ja toisella puolella tehtiin samoin. Korrekti käytös piti elämän varsin leppoisana, kipupisteiden jatkuva tökkiminen ei olisi parantanut mitään
Hei!
Kun itse lähdin auppariksi, en osannut kieltä, en ollut koskaan hoitanut lapsia... en ollut ollut edes yhtä kertaa babysittaamassa! Ruoanlaittotaidon kanssa oli niin ja näin, eikä siivous maistunut.
Ensimmäinen perheeni oli tilanteeseeni katsottuna vielä huonoin mahdollinen. Minä halusin vain "tehdä jotain muuta" ilman että minulla oikeastaan, kuten suurimmalla osalla muistakaan aupaireista, oli minkään asteista käsitystä lapsiperheen elämästä. Perheessä oli sisäisiä ongelmia ja jännityksiä, jotka johtuivat monikansallisuudesta ja luokkaeroista perheen sisällä. Perheen isä oli ottanut aikoinaan piian morsiokseen vanhempiensa vastustaessa, ja liitto rakoili lukuisista syistä. Yksi piika lisää ei parantanut tilannetta.
Perheen äiti reagoi minuun perinteisesti. Koska häntä potkittiin, potki hän minua... ja se, että satun olemaan varsin hyväosaisesta perheestä lähtöisin oli hänen mielestään suorastaan henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan.
Kun muutamia minusta riippumattomia asioita vielä kasaantiu päälle, voitte uskoa, ettei oloni ollut helppo. Toisaalta en varmasti auttanut perhettä tilanteessaan. Olin 18-vuotias, aika kyvytön ja halutonkin oma-alotteisesti auttamaan tilanteissa, enkä luonnollisestikaan tuossa tilanteessa sulautunut perheeseen mitenkään. Perhettä vaihdettaessa vielä sain tehdä töitä että sain edes palkkani.
Myöhemmin vaihdoin perhettä, ja päätin alustapitäen että, perkele, kerran piikomaan lähdin ja minua niin kohdellaan niin samaa tulee täältä. Olin kohtelias, tein työni miten nyt vaan parhaiten osasin, ja vietin vapaa-aikani tiukasti erillään perheestä. Kestin sovitun ajan loppuun, ja sain paljon ystäviä, joiden kanssa matkustelin aina kun mahdollista.
Monta kertaa tulin itkettyä, mutta minä tein TYöNI, ja opin pärjäämään. Sain vuodesta puhtia, ja olen jälkeenpäin opiskellut ja työskennellyt ulkomailla.
viestini on lähinnä, ettei kaikkea tarvitse kestää. Jos aidosti uskot, ettei uusi perhe tuo muutosta, tee jotain muuta! Hanki paikkakunnalta asunto ja työpaikka vaikkapa jostakin myymälästä jos mahdollista. Jokainen perhe on erilainen ja sinä olet sinä. Sinulta vaaditaan enemmän joustavuutta kuin ehkä uskotkaan, sillä perhe katsoo että sinun tulisi helpottaa tilannetta, ei vaikeuttaa sitä, eivätkä he välttämättä pysty samaistumaan omaan tilanteeseesi tai arvioimaan kykyäsi ymmärtää oikein. Ajatusmaailmasi voi olla täysin eri kuin heidän ollessaan samanikäisiä
Tsemppiä. It se selvisin vuoden aikana monesta kamalasta tilanteesta, olin jossain vaiheessa kirjaimellisesti kuoleman kielissäkin, mutta se kasvatti! Ja muista ettei sinun tarvitse olla kuin muut, mutta älä aliarvioi itseäsi ja kykyäsi selviytyä, etsi oma reittisi!
Irlanti on vaikea maa.
Joo, mullo ihan samat fiilikset. Ei oo niinku Pirkka-tuotteita missää ja ei näy Suomen TV. Mä en niinku voi elää tai jotain.