olen vasta 22v nuori nainen(siis kakara vielä)
luulin tuossa olleeni rakastunut,tai olinkin mutta mies ei,ja tuli mentyä sänkyyn..
nyt olen sinkku ja sain tässä juuri kuulla,että on ns.pulla uunissa...eli raskaana..tälle miehelle,jota yhä rakastan..hänellä on jo exänsä kanssa pari lasta ja tiedän,että hän ei laittaisi pahakseen minunkaan pientäni,mutta enhän minä pärjää yh:na!!
tiedän,ettei 2000 luvulla kuuluisi enään näitä vahinkoja sattua,mutta kun menimme sänkyyn.luulin että edessä olisi tulevaisuus miehen kanssa...(olin siis sinisilmäinen)
saisiko moraalista tukea?eikö ole lapselle parasta,että keskeytän raskauden,kuin että hän syntyy äidille joka ei ole vielä valmis äidiksi..ainakaan yksin..haluaisin,haaveilisin, että kun lapsen saan,sillä olisi rakastavat vanhemmat..siis molemmat samassa talossa...
olen niin sekaisin tästä kaikesta!!
luulin tuossa olleeni rakastunut,tai olinkin mutta mies ei,ja tuli mentyä sänkyyn..
nyt olen sinkku ja sain tässä juuri kuulla,että on ns.pulla uunissa...eli raskaana..tälle miehelle,jota yhä rakastan..hänellä on jo exänsä kanssa pari lasta ja tiedän,että hän ei laittaisi pahakseen minunkaan pientäni,mutta enhän minä pärjää yh:na!!
tiedän,ettei 2000 luvulla kuuluisi enään näitä vahinkoja sattua,mutta kun menimme sänkyyn.luulin että edessä olisi tulevaisuus miehen kanssa...(olin siis sinisilmäinen)
saisiko moraalista tukea?eikö ole lapselle parasta,että keskeytän raskauden,kuin että hän syntyy äidille joka ei ole vielä valmis äidiksi..ainakaan yksin..haluaisin,haaveilisin, että kun lapsen saan,sillä olisi rakastavat vanhemmat..siis molemmat samassa talossa...
olen niin sekaisin tästä kaikesta!!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tosin mies ei ollut varattu kuin minulle, mutta päättikin ettei halua lasta. Pani minut "valitsemaan"... Arvaas kuinka kävi.... tietysti "valitsin" lapsen. En suosittele sinullekaan aborttia. Mikäs se elämään opettaa, jos ei elämä itse? Ja asioilla kun on tapana suttaantua =) Tällä hetkellä olen aivan ihanan 5-vuotiaan yh-äiti, ja tässä matkan varrella on isäkin yrittänyt kuvioihin palata.
onhan sekin puoli käynyt mielessä,että jos sen pitäisi..mutta jos(en halua kuulostaa julmalta) ajattelee käytännön puolia,olen juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle,vasta aloittanut töissä ja alkanut saada laskupinoa pienemmäksi..en tiedä mistä rahat repisin,jotta voisin tarjota lapselle kaiken mitä se haluaa..
mies tuskin rahallisesti kykenisi auttamaan,enkä ole edes miehelle vielä kyennyt kertomaan..satun tietämään,että hän on palannut entisen kanssa yhteen..
Ei ole mitenkään noloa mennä sieltä hakemaan apua.
niinhän sen pitäisi,vaan ystäväni on yh eikä saanut sossust latin latia..ja pitäisikö minun oikeasti synnyttää lapsi maailmaan jos jo valmiiksi tiedän,etttei minulla ole varaa häntä itse elättää??
älä nyt ymmärrä väärin,tekisin mitä vain,että tilanne olisi toinen ja voisin odottaa tätä lasta sellaisen onnentunteen vallitessa kuin kuuluisi,mutta nyt päällimmäisinä tunteina on viha "isukkia" kohtaan,ja pelko tulevasta..
Oletko ottanut huomioon, että saat tietysti lapsilisät yh-korotuksineen ja elatusmaksut myös lapsen synnyttyä? Ystävälläsi todennäköisesti on sitten sen verran hyvät tulot, yli toimeentulotukinormin, ettei sen takia rahaa saa. Jos oikeasti olet vähävarainen, sossu kyllä auttaa. Muuten, toi on niin tavallista ihan toivotussakin raskaudessa, että tunteet heilahtelee laidasta laitaan. Älä nyt ainakaan hetken mielijohteesta sitä aborttia tee.
Ja edelleen olen sitä mieltä, että asioilla on tapana suttaantua, usko pois.
kyllä mä sen omalla tavallani tiedän,että selviäisin..jotenkin kutenkin..mutta kun tuntuu,että en ole henkisesti vielä valmis kannattelemaan kahta ihmistä..kun yksinkin tuntuu välillä olevan raskasta..
ja jutussa on vielä se,että rakastan sokeasti "isukkia"vaikka toisaalta häntä vihaan (mahtavan skitsofreenisen kuulosta) ja pelkään kahlita itseäni häneen loppuelämäkseni..
Hän kun tulisi vaatimaan saada olla osa lapsen elämää,mikä tarkottaisi sitä,etten koskaan pääsisi hänestä ja hänen sotkuisesta elämästä eroon..
...
Itse tekisin asemassasi abortin.
... meinaan DYNAMIITILLA!
Tajusin, etten ollut valmis äidiksi ja kaikkeen siihen vastuuseen. Minulta se oli kypsä päätös. Se mahdollisti elämäni nykyisen suunnan enkä ole katunut. Joskus kuitenkin ajattelen, minkä ikäinen lapsi minulla voisi olla, mutta en ajattele katkeruudella enkä kaivaten. Olin niin sinut päätökseni kanssa. Se oli minulta ehdottomasti oikea ratkaisu.
Kuulostat kovasti siltä, että et halua lasta tehdä ja perustelusi ovat ihan oikeita. Sinulla on oikeus tehdä abortti, jos niin parhaaksi katsot. Voit jopa tehdä palveluksen syntymättömälle lapsellesi. Et väärästä velvollisuudentunteesta synnytä häntä ja sitten hän saakin huonot lähtökohdat elämälleen. Pilaat siinä mahdollisesti sitten kahden ihmisen elämän - omasi ja lapsesi.
Rohkeutta!!!
että ymmärsit minun näkökohtani asiaan..en tässä tilanteessani mieti ainoastaan itseäni vaan myös tätä lasta..
voi olla,että itsekkin tulen loppuelämäni lasta miettimään,katumaankin ehkä toisinaan,mutta en usko kykeneväni antamaan lapselle niin hyvää elämää kuin mitä sille haluaisin antaa..
olen vanhoillinen siinä,että lapsi tarvii isän ja äidin,molemmat...tai ainakin minun täytyisi kyetä luottamaan,että olisin tarpeeksi vahva olemaan molempia..en ole..myönnän sen aivan rehellisesti nyt ja tässä,en ole vahva ihminen..tilanne olisi eri,jos ne häät olisi tullut,mitkä mies minulle lupasi,mutta...
on se kuitenkin niin,että olen nuori ja hölmö,lapsen ei tarvitsisi siitä kärsiä..näin minä sen näen..ei pelkkä rakkaus riitä,jos ei kykene myös kasvattamaan,opastamaan,olemaan vahva..koko loppuelämän..koska lapsi on loppuelämän ratkaisu ja tiedän olevani risteyksessä,jossa minun on pakko miettiä myös omaa elämääni ja mihin suuntaan sen haluan menevän..haluanko olla loppuelämäni sidoksissa siihen petolliseen mieheen(hän kun ei lapsen elämästä suostuisi katoamaan,mutta ei myöskään isän mallia antamaan)
että ymmärsit minun näkökohtani asiaan..en tässä tilanteessani mieti ainoastaan itseäni vaan myös tätä lasta..
voi olla,että itsekkin tulen loppuelämäni lasta miettimään,katumaankin ehkä toisinaan,mutta en usko kykeneväni antamaan lapselle niin hyvää elämää kuin mitä sille haluaisin antaa..
olen vanhoillinen siinä,että lapsi tarvii isän ja äidin,molemmat...tai ainakin minun täytyisi kyetä luottamaan,että olisin tarpeeksi vahva olemaan molempia..en ole..myönnän sen aivan rehellisesti nyt ja tässä,en ole vahva ihminen..tilanne olisi eri,jos ne häät olisi tullut,mitkä mies minulle lupasi,mutta...
on se kuitenkin niin,että olen nuori ja hölmö,lapsen ei tarvitsisi siitä kärsiä..näin minä sen näen..ei pelkkä rakkaus riitä,jos ei kykene myös kasvattamaan,opastamaan,olemaan vahva..koko loppuelämän..koska lapsi on loppuelämän ratkaisu ja tiedän olevani risteyksessä,jossa minun on pakko miettiä myös omaa elämääni ja mihin suuntaan sen haluan menevän..haluanko olla loppuelämäni sidoksissa siihen petolliseen mieheen(hän kun ei lapsen elämästä suostuisi katoamaan,mutta ei myöskään isän mallia antamaan)
että ymmärsit minun näkökohtani asiaan..en tässä tilanteessani mieti ainoastaan itseäni vaan myös tätä lasta..
voi olla,että itsekkin tulen loppuelämäni lasta miettimään,katumaankin ehkä toisinaan,mutta en usko kykeneväni antamaan lapselle niin hyvää elämää kuin mitä sille haluaisin antaa..
olen vanhoillinen siinä,että lapsi tarvii isän ja äidin,molemmat...tai ainakin minun täytyisi kyetä luottamaan,että olisin tarpeeksi vahva olemaan molempia..en ole..myönnän sen aivan rehellisesti nyt ja tässä,en ole vahva ihminen..tilanne olisi eri,jos ne häät olisi tullut,mitkä mies minulle lupasi,mutta...
on se kuitenkin niin,että olen nuori ja hölmö,lapsen ei tarvitsisi siitä kärsiä..näin minä sen näen..ei pelkkä rakkaus riitä,jos ei kykene myös kasvattamaan,opastamaan,olemaan vahva..koko loppuelämän..koska lapsi on loppuelämän ratkaisu ja tiedän olevani risteyksessä,jossa minun on pakko miettiä myös omaa elämääni ja mihin suuntaan sen haluan menevän..haluanko olla loppuelämäni sidoksissa siihen petolliseen mieheen(hän kun ei lapsen elämästä suostuisi katoamaan,mutta ei myöskään isän mallia antamaan)
että ymmärsit minun näkökohtani asiaan..en tässä tilanteessani mieti ainoastaan itseäni vaan myös tätä lasta..
voi olla,että itsekkin tulen loppuelämäni lasta miettimään,katumaankin ehkä toisinaan,mutta en usko kykeneväni antamaan lapselle niin hyvää elämää kuin mitä sille haluaisin antaa..
olen vanhoillinen siinä,että lapsi tarvii isän ja äidin,molemmat...tai ainakin minun täytyisi kyetä luottamaan,että olisin tarpeeksi vahva olemaan molempia..en ole..myönnän sen aivan rehellisesti nyt ja tässä,en ole vahva ihminen..tilanne olisi eri,jos ne häät olisi tullut,mitkä mies minulle lupasi,mutta...
on se kuitenkin niin,että olen nuori ja hölmö,lapsen ei tarvitsisi siitä kärsiä..näin minä sen näen..ei pelkkä rakkaus riitä,jos ei kykene myös kasvattamaan,opastamaan,olemaan vahva..koko loppuelämän..koska lapsi on loppuelämän ratkaisu ja tiedän olevani risteyksessä,jossa minun on pakko miettiä myös omaa elämääni ja mihin suuntaan sen haluan menevän..haluanko olla loppuelämäni sidoksissa siihen petolliseen mieheen(hän kun ei lapsen elämästä suostuisi katoamaan,mutta ei myöskään isän mallia antamaan)
että ymmärsit minun näkökohtani asiaan..en tässä tilanteessani mieti ainoastaan itseäni vaan myös tätä lasta..
voi olla,että itsekkin tulen loppuelämäni lasta miettimään,katumaankin ehkä toisinaan,mutta en usko kykeneväni antamaan lapselle niin hyvää elämää kuin mitä sille haluaisin antaa..
olen vanhoillinen siinä,että lapsi tarvii isän ja äidin,molemmat...tai ainakin minun täytyisi kyetä luottamaan,että olisin tarpeeksi vahva olemaan molempia..en ole..myönnän sen aivan rehellisesti nyt ja tässä,en ole vahva ihminen..tilanne olisi eri,jos ne häät olisi tullut,mitkä mies minulle lupasi,mutta...
on se kuitenkin niin,että olen nuori ja hölmö,lapsen ei tarvitsisi siitä kärsiä..näin minä sen näen..ei pelkkä rakkaus riitä,jos ei kykene myös kasvattamaan,opastamaan,olemaan vahva..koko loppuelämän..koska lapsi on loppuelämän ratkaisu ja tiedän olevani risteyksessä,jossa minun on pakko miettiä myös omaa elämääni ja mihin suuntaan sen haluan menevän..haluanko olla loppuelämäni sidoksissa siihen petolliseen mieheen(hän kun ei lapsen elämästä suostuisi katoamaan,mutta ei myöskään isän mallia antamaan)
Oikeasti KUKAAN ei pysty antamaan toiselle niin hyvää elämää, etteikö siinä olisi jotain pahaa ja huonoakin. Ihmisiä me vaan ollaan.
Ei yksinhuoltajien lapset mitään kärsi ;D
Eikä sun tarvitse olla mikään yli-ihminen kyetäksesi äidiksi. Ei sun tarvitse olla vahva. Sinä olet sinä, oma itsesi, vikoinesi ja heikkouksinesi se paras äiti omalle lapsellesi.
Mulle tehtiin raskauden keskeytys hyvin nuorena, 17-vuotiaana. Kuitenkin, onneksi, sain terveen lapsen täytettyäni 21. En todellakaan ole katunut hetkeäkään, että yksinhuoltajaksi rupesin, vaikka raskauden alku oli todella pelottavaa aikaa. Ja siitä huolimatta, että raskaus oli toivottu, epäröin kovasti. Se on kuulemma normaalia :)
Nyt olen jo kolmenkymmenen, paljon aikuisempi kuin parikymppisenä, mutta minä en enää jaksaisi aloittaa tällä ikää alusta! Onneksi tuli tehtyä lapset nuorena kun vielä jaksoin.
Lapsen saamiseen ei tarvita miestä. Eikä häitä. Ei ne asiat muuta mitään, oikeasti.
Sulla on lisäksi puutteelliset tiedot isän "oikeuksista". Älä ainakaan noilla "tiedoillasi" ala ratkaisua tekemään, ei se tosiaankaan noin mene. Katso isyyden tunnustaminen googlella. Ei tarvitse katsella miestä.
Pelkkä rakkaus lapseen RIITTÄÄ. Ja se, että olet oma itsesi.
Kuulostat todella selväjärkiseltä nuorelta naiselta, joten toki saat moraalisen tukeni.
Tärkeintä on nimenomaan se, mitä Sinä tunnet. Muiden mielipiteillä ei tässä asiassa saa olla vaikutusta ratkaisuusi. Sinä päätät elämäsi suunnan.
Jos tunnet, että et ole vielä valmis äidilliseen vastuuseen, varsinkaan yksin, niin silloin abortti on ainoa oikea vaihtoehto. Olet nuori ja ehdit kyllä äidiksi myöhemminkin, sitten kun sitä oikeasti haluat. Kun olosuhteet ovat oikeat uuden ihmisen tulemiselle, on takuu varmaa, että sellainen startti elämälle on paljon parempi vaihtoehto.
p.s. Arvostan näkemystäsi ydinperheestä ja sen tarpeellisuudesta lapsen kehityksen kannalta.
Voimia.
Jos et ole valmis lasta pitämään ja haluat ihan oikean perheen, jossa on mieskin joskus mukana. Meinaan suurin osa miehistä juoksee yh-äitejä karkuun.
Kypsä mies ei juokse karkuun.
On olemassa vielä meitä kunnollisia miehiä jotka hyväksymme yh-äidin lapsineen päivineen!
Harkitse myös mahdollisuutta pitää se lapsi:)