homman nimi on sellainen,että mies oli saunaillassa jokin aikaa sitten ja veti pellit kiinni ja filmin poikki, okei, mutta oltiin sovittu että haen hänet kun hän soittaa -ei soittanut ennen aamu kahdeksaa kun oli jotenkin kämpilleen eksynyt! Olin aivan raivona ja selitteli ja pyyteli anteeksi kun meni vähän överiksi. No, nyt on tulossa pikkujoulut ja hän pyyteli että haenko, en vielä luvannut mitään ja mitinkin,että sanonko etten hae kun ei kerran ole luottamista. Itse olen sen verran "herkkä" että kun kerran luoton johonkin asiaan menetän niin vaikeaa on saada korjatuksi,tosin nythän hänellä olisi siihen mahdollisuus...
pitäisikö
luottaa?
121025
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
jonkin aikaisemman ajankohdan kotiintulolleen ?
Jos ajasta ei ollut puhetta niin en ymmärrä mistä valitat.
Jos hän pyytää sinua hakemaan etkä sitä halua niin sanot tietysti että et hae ! Yksinkertaista. Ja hän ajaelee taksilla kotiin silloin kun sen tarpeelliseksi katsoo, helppoa.
Luottamus on rikottu silloin kun on jotain luvattu ja tehty toisin. Ja vasta silloin on anteeksipyynnön ja anteeksiannon aika.
Takaako sinun luottamuksen se, että mies tekee sinun tahtosi mukaisesti kaiken ? Silloin olette harhateillä jos parisuhdetta mielitte aikaansaada.
kyllä sovittiin, siksipä tässä asia pohdituttaakin. Asia käytiin silloin kyllä läpi, mutta en vaan pysty silti luottamaan ihan 100%, vika varmasti minussa, en kiellä. Siksi juuri en haluaisi häntä hakea, koska viinaa ottaessaan "asiat tuppaa unohtuun" ,joten taidan olla hakematta ja hoitakoot itsensä kotionsa silloin kun tykkää....ehkä niin on parempi- molemmille.
Ehkä on tosiaan parempi että hän tulee omia reittejään ja aikojaan kotiin jos ajat tuppaavat juhliessa unohtua. Silloin sinun ei tarvitse olla lähtökuopissa koko yötä eikä hänen tarvi tuntea olevansa "kontrolloitu".
Toinen juttu on sitten että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Jos toinen löytää kämpilleen vasta klo 8 aamulla niin kieltämättä tulee mieleen että missä on oltu sen jlk kun ravintolat on menneet kiinni.
Minun avomieheni on vähän samanlainen noiden sovittujen aikojen kanssa. Harvemmin pystyy tulemaan kotiin siihen aikaan kuin on sovittu (siis juhlimasta) mutta se on ollut ehdotonta (ja siitä hän on kyllä pitänyt kiinnikin) että ravintoloiden sulkemisen jälkeen on tultava kotiin.
Niinkuin otsikko jo kertookin... Elikkäs, meillä oli exän kans sama homma. Ja kun eka kerta oli tapahtunu niin lupas että ei enää ikinä. Kuitenkin tapahtu vielä 4 kertaa lisää, jonka jälkeen mä pakkasin kamani ja häippäsin. Ei me tosin oltu yhdessäkään kun n. 9 kuukautta. Luotto meni. Ja kun fakta oli se, että tyyppi ei ollu missään muualla kun äly mäellä, kaverit raahannu kotionsa milloin mistäkin, ja tyyppi oksennellu koko huushollin jne.. Jos ei pysty kontrolloimaan niin sitten ei pysty. Tosin rankka työ vaati rankat huvit, mutta rajansa kaikella. Lupas lopettaa koko juomisen jos vaan meen takas. En menny. Ja sama rta näkyy jatkuvan tällä nykyisenkin kans. Että onnee ja menestystä. Onneks nykyisessä suhteessa voi luottaa siihen, että puheet pidetään. ja jos ei pidetä, muutoksista soitetaan.
tuo minullakin painaa mielessä, että kun kerran annoin anteeksi niin tuleeko tapa? voi luvata sitä ja tätä mutta ei tarvi pitää lupausta kun voi puhumalla selvitä taas seuraavaan kertaan tyyliin "sain viimeksikin anteeksi,saan varmasti tälläkin kertaa". Enpä tosiaankaan taida hakea, tuntekoot että olin TOSISSANI kun suutuin ja että kerta luoton menetystä RIITTÄÄ.Taitaa kokeilla?
Minun avomiehelläni nousevat karvat pystyyn jo sanasta "kotiintuloaika" ja kaikesta siihen viittaavasta. Silti joskus on tilanteita jolloin seuraavana aamuna pitäisi päästä aikaisin liikkeelle tai on sovittu että ollaan ilta yhdessä mutta silti haluaisi "piipahtaa" esim työpaikan illanvietossa tai kaverilla. Silloin on sovittu että tosiaan vaan piipahtaa. Aluksi ajattelin että tuo pelkkä "piipahtaa" määritelmä riittää mutta kun hän tuli sitten vasta neljän maissa kotiin ja totesi että eihän me mitään aikaa sovittu niin siirryttiin kellonaikoihin. Sovittiin kellonaika johon mennessä hän tulee kotiin, hän tosin pitkin hampain koska ilmeisesti kokee vapautensa uhatuksi jos joutuu lupaamaan jotain ajankohdasta jolloin tulee kotiin, mutta oli itsekin sitä mieltä että piipahtaminen tarkoittaa sitä ettei olla koko iltaa ja jos tulee puolenyön jälkeen kotiin niin ei voida puhua enää piipahtamisesta. Tämän jälkeen hän saapui jälleen joskus neljän maissa kotiin ja sillä kertaa totesi ettei me mitään sovittu, puhuttiin vain alustavasti. Suunnitelmat voi muuttua. Niin voi. Aloin itsekin jo miettiä että sovittiinko vai ei, minusta kyllä sovittiin. Niinpä seuraavaksi paiskattiin kättä päälle. Jälleen suunnitelmat muuttuivat kesken iltaa ja kotiin tultiin taas vasta kun viimeinenkin yökerho oli mennyt kiinni. Onneksi silloin kuitenkin. Selitys oli että aikaa ei sovittu tarkasti ja suunnitelmat muuttuivat. Lopuksi kokeilin vielä paperia jolle kirjoitettiin että mihin aikaan tulee kotiin ja allekirjoitus alle. Kun sekään ei pitänyt eli suunnitelmat muuttuivat taas kesken illan niin tulin siihen tulokseen että avomieheni ei vaan kertakaikkisesti pysty "piipahtamaan". Jos hän johonkin menee niin hän on siellä koko illan ja yön ja turhaa minun on muuta kuvitellakaan.
Olen hyväksynyt sen, aikuinen ihminen saa mennä kuten haluaa mutta lupaukset pitäisi pitää. Sen takia en halua kuulla enää yhtään lupausta siitä mihin aikaan tulee kotiin. Mutta se selitys että "piipahdan vaan" ei enää toimi minulle ja sitä on turha minulle esittää. Se taas tarkoittaa sitä että kun ennen oli ok että hän lähtee piipahtamaan työpaikan juhlissa kun seuraavana aamulla piti lähteä johonkin niin enää ei ole. Tajuaa sen kyllä nykyään jo itsekin ettei se ole hyvä idea. Ei hänen luonteellaan. Piipahtelut on muita ihmisiä varten.
Kumppania on mahdotonta lähteä muuttamaan. Eipä auta kuin hyväksyä. Silti häntä rakastan. Kaikkine ominaisuuksineen. Enkä ole luottamusta menettänyt niin että epäilisin että hän minua pettäisi. Hän ei vaan pysty lupaamaan kotiintuloaikojaan sen tarkemmin kuin että baarin sulkeuduttua tulee kotiin. Se vaan nyt pitää sitten riittää. Eri asia olisi tietysti jos olisi syytä epäillä että hän pettäisikin minua.
Kannattaa miettiä että mitä vaatii, mitä voi vaatia ja mihin toinen pystyy taipumaan.
Jos joku vaatis mua tulemaan tiettyyn aikaan kotiin, ni lähtisin lätkimään. Baarista tulee välillä mentyä jonkun kaverin luo saunomaan ja vähän vielä jatkamaan juhlia. Samoin menee mies ja on ihan ok. Mä lähetän kyllä viestin näistä menoista, mutta mies ei. Voinhan kysyä sitä sitten kun tulee kotiin. Turha aikojen sopiminen estää lupausten rikkomisen ja toisen pettymisen. Asia on eri, jos vaikka joudun lähtemään töihin ja elikot pitää ulkoiluttaa. Ja mitkään kahen kolmen päivän reissut ei ole kyseessä.
En siis ymmärtänyt, että mihin meni luottamus?
Kai sitä nyt aikuinen ihminen saa "vetää pellit kiinni" joskus jos siltä tuntuu. (Alkoholismi tai ko. viikoittainen käyttäytyminen tai muu sikailu on tietysti asia erikseen) Eihän tuo kerro kuin siitä, että joskus on hauskaa vähän kaveriporukalla irroitella ja juhlia ns.pitkän kaavan mukaan ;)
Itse kun vielä toistaiseksi olen yliopiston opiskelijakuvioissa mukana, niin tuo aivan normaalia keskuudessamme. Ja kyllä, joskus ne juhlat todellakin venähtävät aamuun saakka ;)
Enkä kyllä vanhemmitenkaan halua tulla niin tiukkikseksi, että puoliso ei saisi lähteä muutamaa kertaa kuussa viihteelle. Ja jos kerran hauskaa on ollut & kotiin löytänyt turvallisesti (ilman ylimäärästä naisseuraa tms.) niin eikai siinä mitään pahaa voi olla.. ?
Laulun sanoin: .." ei se vielä retkuksi tee jos vähän renttuillaan"..
parisuhde perustuu luottamukseen (ilman sitä ei ole kunnon parisuhdetta) ja jos toinen sanoo tulevansa esim. kun baari menee kiinni, ja tuleekin vasta klo8 mitään ilmoittamatta, minä ainakin antasin kenkää heti tai viim seuraavasta kerrasta. Nykyään on kännykät millä voi ilmoittaa missä on ja milloin tulee. "kotiintuloajat miehelle", kirjoitit. Niimpä, pitää katsoa haluaako olla lapsenvahti vai tasavertainen puoliso. Ensinnäkään en ottaisi miestä joka juo kerralla noin paljon ettei pysty kontrolloimaan itseään. Säälittävää, "sitä niin suomalaista" (ihan kuin siitä oltais ylpeitä) meininkiä. Ja huom, minun mieheni ei sylje lasiin.
Et oo luvannu vielä mitää...just. Ei millää pahalla mut mä en ainakaa ton jälkee soittas sulle vaik lupaisitki jossai vaihees hakee.
Jep, siis en todellakaan tarkoittanut, että viikoittainen juominen &sikailu olisi jotenkin ihailtavaa.
Ajatellaan vaikka tilanne, jossa mies on pitkästä aikaa kavereidensa kanssa juhlimassa joita ei ole nähnyt aikoihin. Lähtiessään hän varmasti ajattelee, että tulee ajoissa kotiin.
No, juhlat ovat parhaimmillaan, ja kerrankin saa viettää aikaa parhaiden kamujensa kanssa (vaikka tyttöystävä kyttääkin kotona puhelimen kanssa). Mikä siinä siis on väärin, jos juhlahumussa ilta venyykin odottettua pidemmäksi.
Jep, en mäkään soittaisi puolisolle, joka "menettäisi luottamuksensa" sen takia, että hauska ilta vanhojen kamujen kanssa venyy 4 tuntia odotettua pidemmäksi !
Hei vähän perspektiivia elämään näin aikuisina (?) ihmisinä!
Kyllähän ne taksti aina kulkee! Ei aikuinen mies tarvitse mistään poikienillasta kotiin hakijaa..
Kyllä siinä on kavereilla ihmettelemistä, kun vaimoke tulee noutamaan pojjaan kotiin, ettei vaan venyisi ilta sopimattoman pitkäksi/ meno yltyisi liian mahtavaksi..
Mitä jos ensi kerralla lähtisit itsekin kavereidesi kanssa tyttöjeniltaan, niin ei tarvitsisi tunteja laskea?