Taas sen jo alkoi, anopin maanittelu poikaansa kotiin jouluksi.
Miksi ei voi antaa meidän vihdoinkin aloittaa omaa jouluperinnettä, kun me molemmat sitä halutaan (viettää joulu omassa kodissa omalla tavalla).
Käytäs kyllä vierailulla joko ennen tai jälkeen aaton mutta aatto ja joulupäivä halutaan olla keskenämme, mutta ei, kun anoppi alkaa jo hyvissä ajoin painostuksen ja joka puhelulla kyselee tuleeko poika aatoksi "kotiin"...ja välillä mies lupaa ja on muutamana jouluna mennytkin kun ei jaksa sitä jankutusta, enkä minäkään.
Meidän vanhemmat teki fiksusti kun jo siinä vaiheessa kun kukin meistä alkoi avoliiton, sanoivat että saatte tehdä kuten tykkäätte, tulla aatoksi "kotiin" tai olla kotonanne.
Nyt kun välimatkaa molempiin suuntiin aikalailla, käydään joulunseutuun välivuosin päivän, parin vierailulla joko ennen tai jälkeen aaton...tai siis käytäisiin jos se anopillekkin sopisi. Eikö sitä napanuoraa voisi jo katkaista...eihän anoppi itsekkään koskaan ole vanhempiensa kanssa jouluja viettänyt kun miehensä kanssa yhteen meni. Miksi sitten oman poikansa hinkuaa sinne eikä tajua että me olemme jo vuosikausia olleet perhe vaikka vielä ei lasta olekkaan. Ja halutaan omalla aikataululla herätä, saunoa, valvoa, mennä nukkumaan, viettää aatto. Ei se ole sama asia olla toisen kotona toisen aikataululla ja tavoilla tai jos joku "ylimääräinen" tulee omaan kotiin. Ei sitä voi relata samalla tavalla.
Ja alkuvuosina kun asuttiin samoilla seuduilla missä kummankin vanhemmat, juostiin aatto ja joulupäivä eestaas ja se oma joulu jäi kokonaan kun myöhään illalla kaaduttiin väsyneinä sänkyyn. Sittemmin minä jo ilmoitin että vietän joulun kotona, mies voi tehdä kuten tahtoo...ja itse sanoo tahtovansa kanssa olla kotona mutta kun se äippä ei voi tajuta tätä ja aloittaa vuosi vuodelta aiemmin kyselemään että "tuutkos jouluna "kotio"...ja loukkaantuu verisesti jos mies kieltäytyy, miten tässä osais toimia...
Miksi ei voi antaa meidän vihdoinkin aloittaa omaa jouluperinnettä, kun me molemmat sitä halutaan (viettää joulu omassa kodissa omalla tavalla).
Käytäs kyllä vierailulla joko ennen tai jälkeen aaton mutta aatto ja joulupäivä halutaan olla keskenämme, mutta ei, kun anoppi alkaa jo hyvissä ajoin painostuksen ja joka puhelulla kyselee tuleeko poika aatoksi "kotiin"...ja välillä mies lupaa ja on muutamana jouluna mennytkin kun ei jaksa sitä jankutusta, enkä minäkään.
Meidän vanhemmat teki fiksusti kun jo siinä vaiheessa kun kukin meistä alkoi avoliiton, sanoivat että saatte tehdä kuten tykkäätte, tulla aatoksi "kotiin" tai olla kotonanne.
Nyt kun välimatkaa molempiin suuntiin aikalailla, käydään joulunseutuun välivuosin päivän, parin vierailulla joko ennen tai jälkeen aaton...tai siis käytäisiin jos se anopillekkin sopisi. Eikö sitä napanuoraa voisi jo katkaista...eihän anoppi itsekkään koskaan ole vanhempiensa kanssa jouluja viettänyt kun miehensä kanssa yhteen meni. Miksi sitten oman poikansa hinkuaa sinne eikä tajua että me olemme jo vuosikausia olleet perhe vaikka vielä ei lasta olekkaan. Ja halutaan omalla aikataululla herätä, saunoa, valvoa, mennä nukkumaan, viettää aatto. Ei se ole sama asia olla toisen kotona toisen aikataululla ja tavoilla tai jos joku "ylimääräinen" tulee omaan kotiin. Ei sitä voi relata samalla tavalla.
Ja alkuvuosina kun asuttiin samoilla seuduilla missä kummankin vanhemmat, juostiin aatto ja joulupäivä eestaas ja se oma joulu jäi kokonaan kun myöhään illalla kaaduttiin väsyneinä sänkyyn. Sittemmin minä jo ilmoitin että vietän joulun kotona, mies voi tehdä kuten tahtoo...ja itse sanoo tahtovansa kanssa olla kotona mutta kun se äippä ei voi tajuta tätä ja aloittaa vuosi vuodelta aiemmin kyselemään että "tuutkos jouluna "kotio"...ja loukkaantuu verisesti jos mies kieltäytyy, miten tässä osais toimia...
Vastaukset 38
Vanhimmat
jääkää rohkeasti omaan kotiinne molemmat. Tokihan äiteet tahtovat lapsensa yhteisen kuusen alle sittenkin, kun lapset ovat aikuisia, koska aina on joulut oltu yhdessä. Antakaa äiteen ottaa pultit jos haluaa ja viettäkää joulu siten kuin itse tahdotte. Napanuora ei katkea koskaan, jos ei ole valmis aloittamaan sen poikkijyrsimistä joskus :). Toisille se on rasittavampaa kuin toisille, mutta kannattavaa ja tarpeellista yhtäkaikki, vaikka äiteetä moinen ahdistaisikin.
Vietimme mieheni kanssa itse viime vuonna ensimmäistä kertaa joulua kaksin, eikä anoppi meinannut ymmärtää, että emme tosiaankaan käy aattona heillä, vaikka samalla suunnalla asummekin. Anoppi nieli närkästyksensä ja aterioitiin yhdessä sitten joulun jälkeen hyvällä mielellä. Omatkin vanhempani meitä pyysivät jouluksi (asuvat kaukana), mutta ymmärsivät, kun sanoimme, että joskus pitää aloittaa oma jouluperinne ja että oli viimeinen mahdollisuus meille viettää joulua kaksin, esikoinen kun syntyi kesällä :).
että ilmoittaisitte suoraan, että ajattelitte viettää aattoa ihan omassa kodissa, ja sitten ehkä joku muu joulunajan päivä käydä heillä..., näin on meillä ja joku joulu mennyt kokonaan ilman mitään vierailuja, ollaan soiteltu vaan ja toivoteltu ja kortteja lähetelty...
kokeilkaa, kyllä se anoppi siitä oppii
Ymmärrän hyvin, miten raivostuttava tilanteenne on. Itse kärsisin moisesta suunnattomasti.
Ainoa ratkaisu on kuitenkin se, että miehesi pysyy lujana äitinsä kanssa eikä anna tälle mitään toivoa. Toistaa vaan vastauksensa yhtä usein kuin äiti kysymyksensä. Kova kovaa vastaan vaan. Pitää äitinkin pystyä irrottautumaan lapsestaan, kun tällä on jo puolisokin.
Ihminen on sopeutuvainen eläin. Anoppi oppii kyllä aikanaan. Nyt hän on vaan aina saanut tahtonsa läpi, joten yrittää niin kauan kuin se vielä onnistuu.
Miehen pitää tehdä nyt jo selväksi, että emme tule. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin vastaukset, katotaan nyt, emmä tiedä, ehkä, kenties. Tuskin sen äidin rakkaus siihen loppuu, kun sanoo, että tulemme vaikka tapaninpäivänä.
Kyllä minäkin rupean tähän aikaan kyselemään, kuka tulee ja milloin eikä se ole painostusta. Tietenkin esitän asian myönteisessä muodossa, enkä tölväise, että aiotteko taas tulla tänne jouluna, nimittäin ihan kivaakin se on.
Rentouttavin joulu oli kuitenkin se, kun kaikki kolme ilmoittivat menevänsä muualla tai se oma kotijoulu ja me ukkelin kanssa päätettiin lähteä pohjoiseen jouluviettoon. Sai mennä valmiiseen pöytään ja levätä.
Jos olisin kasvattanut sellaisen nöffen, että ei uskaltaisi sanoa ei, niin ei kai kukaan nainenkaan sitä kauaa rakasta.
että mä tiedän ihan samanmoisen tapauksen jossa anoppi ei eitä usko. On aina pompottanut poikiaan ja sellainenhan lapsesta tulee kun kasvattaa...
Esim. mies sanoo ekalla soittokerralla ei, en tule kun ollaan kotona. Tokalla taas, ei, kun ollaan kotona. Kolmannella, neljännellä...seittemännellä että no, katotaan sitten jos pikaiseen käyn. Ja viidennellätoista että, no tulen sitten (ja vaan siksi että loppuu se jankkaaminen).
Tuollaiset jankkaajat on rasittavia mutta niille ei missään nimessä pitäs antaa periksi, koskaan enään. Ottaa se linja kylmästi niin ehkä kymmenen vuoden päästä jo uskoo että se ekakin ei tarkoittaa EI.
Ja toisen tapauksen tiedän jossa perheessä jo melkein aikuiset lapset ja nainen kertoi etteivät he koskaan!!! ole viettäneet joulua oman perheen kesken vaan aina on pitänyt mennä annoppilaan. Nyt lapset lentämässä pois kotoa ja heillä ei yhtään muistoa omasta perhejoulusta.
Todella ikävää ja raivostuttavaakin jo kuuneella moista.
Jos miehen äiti jankkaa tahtoaan ja mies ei osaa kieltäytyä - mun mielestä on ihan oikein jos puoliso rupee samalla tavalla ajamaan omaa tahtoaan olla omassa kodissa. Pakkohan miehen on valita kahden tahdon välissä jos itse ei osaa/tajua päättää omaa tahtoaan...
Siinä puoliso tekee virheen jos antaa "miehen tehdä kuten tahtoo", tuollainen mies tekee sitten sen äidin päätöksen :( ettei äippä loukkaannu, mutta entäs jos loukkaantujia on kaksi - puoliso ja äippä?
ovat satakertaisesti enenmmän henkisessti toisiinsa hitsautuneita kuin jotkut nykyajan hempukat, jotka eivät tunnetasolla ymmärrä yhtään mitään.
Meidän poika ei onneksi huoli tuollaisia pissiksiä, jotka eivät edes jouluna antaisi miehensä käydä vanhempiaan tervehtimässä.
Onneksi meidän maisterispoika käy joka päivä ja
toinenkin hyvin usein, ja aina juhlapäivinä eikä sitä kukaan naikkonen muuksi pystyisi muuttamaan, että on se onni, vaikka on hyvä luonne ja erinomainen ulkonäkö, että naiset yrittää piirittää, että pitää pintansa tässä eko-katastrofaalisessa maailmassa.
että mies saa viettää kodin juhlaa omassa lapsuudenkodissaan ja jos vaikka äiti on yksin, niin se on päivänselvää, että normaali perhe käy
anoppilassa, niin mekin aina tehtiin ja mukavaa oli.
Joulupäiviäkin on riittävän monta, että jos kaksi päivää menee vanhemmilla, niin pari päivää on aikaa nuohota siellä omassa kämpässä, että silleen.
Taitaa avioero olla jo alakamassa.........
Naisen aivot narikassa ja pysyy.
Sanon kaikille miehille, että se äitinne ei elä ikuisesti ja sitten on ikävä käydän haudalla...........................................................................................
Hehee, ihme että olet laskenut poikasi edes muuttamaan kotoota poies. Olet ihan oikeassa, napanuora se olla pitää, tämän elämisen tarkoitus on että lapsi on kiinni äidissään äidin kuolemaan saakka, sitten on aikaa hempukoille. Äiti se on number one, ei sitä tällaisten miesten tarvi ihmetellä niitä avioeroja, tylsää voi olla sitten kun siellä äidin haudalla joutuu ypöyksin käymään, ei vierellä hempukkaa saati lapsia...
Parempi kun ei muuta kotoota lainkaan, niin on äidin ilona niin jouluna kuin juhannuksena. Näin se maailma pyörii, damdidamdididamdamdaa.
>>Joulupäiviäkin on riittävän monta, että jos kaksi päivää menee vanhemmilla, niin pari päivää on aikaa nuohota siellä omassa kämpässä, että silleen. >>
Kyllä, niitä päiviä on siinä riittävän monta, joten aaton ja joulupäivän voi olla omassa kodissa. Kyllä sitä ehtii äipän tykönä vaikka tapanina käymään.
Joten olet oikeassa, mutta olemiset vain toistepäin...
Vai on lissukkainen tällekin palstalle eksynyt - kyllä katkeroitunut ämmä on kamala kokemus....
Lissuhan se taas mouruaa, vaikka olen kieltänyt. Oli niin hienoa, kun se ihan maisterin kanssa pääsi naimisiin, vaikka jo häissä näin, että äiti siinä perheessä on se voimavara.
Sillä on nääs rahat.
Ei maisteri tienaa, sen pitää tutkia ja tehdä lisää opinnäytteitä jostain hienosta asiasta. Aikoo tohtoriksi.
Lissu tekee töitä minimipalkalla, eihän se ole kuin merkonoomi, ja olenkin sanonut, että nöyrä pitääpi olla. Pätkätöitä kun tekee, niin paree on, ettei liikoja ylpeile. Olenkin sanonut, että omat mielipiteet pitää haudata.
Välillä se maisteri on meilläkin maalla käynyt. Ei osaa edes puita pilkkoa, ja kauheatahan se olisikin, jos joku naapuri näkisi.
Kyllä Lissulla on niin hyvin kaikki.
käydä jouluna, silloin on miehen pää laho, jos tuollaisen justiinan on huolinut, mutta ennustan
ettei se liitto kauaa kestä.
Poika haluaa vanhemmilleen ja päinvastoin.
En enää ihmettele, että komeat ja fiksut poikani eivät suomiketaleita huoli. Gud jul!
ikäeroa 20 vuotta ja en tosiaan haudalleni huolisi miniäni tuomia kukkia enkä kynttilöitä.
Sen panisin testamenttiini ja poikani tekisi vaikka olisi ystävällinen miniä AVIOEHDON, HAHAHAHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHAAAAAAAAAAAAAAAAAA.
OIKEIN NAURATTAA.
meidän suvussa on naiset eläneet noin 92-102 v.
joten ei sitä äiditöntä aikaa juuri mahdollisesti tulisi, voisi mennä miniä aikaisemmin ja en minä ainakaan miniän haudalle toisi kuin perunankukkia. Saisi maatua rauhassa.
Näin se menee.
huolisi hempukoita. On katos sitä järkeä kertynyt sen verta suuri säkillinen.
Kun minä olen 95, on poikani 75, että silleen.........................................................................................
kun se meidän maisterispoika osaa tehdä kaikki työt ´puiden pilkkomisesta saunan lämmittämiseen, suuren veneen korjailuun, ruohon leikkaamiseen ja kauniiden kukkien istuttamiseen.
Eipä siinä akkaa tarvita. Lisäksi tykkää kokkaamisesta.
Osaa oikein hyvin maalata ja nikkaroida, siis turha yleistää, aina on mämmikouria, meillä on todella käsistäänkin osaava, ei pelkästään päästään osaava.
Kaikki siis niin mallillaan että...Säälittää pojan elämä, hienot on kulissit, vaan sisältä niin tyhjät. Se mitä rahalla saa on halpaa. Kiva äitimuori pojalla, koskahan pojan pinna palaa lopullisesti.
kertaakaan. Kun kysyin häneltä, että haluaisiko hän, että asunnossaan olisi tuollainen henkilö, sanoi, että viidessä minuutissa olisi pihalla.
Ei ole tyhjää elämä. Vanhemmat viereisessä talossa, veli samassa kaupungissa, sama yritystoiminta, mukavia sinkkuystäviä, jotka eivät haukkuvia akkoja halua, matkustelua, jo pelkkä oleskelu rantahuviloilla ja purjeveneellä on todella antoisaa ja uiminen ja kaikenlainen
liikunta ja rauhassa hyvän kirjallisuuden lukeminen. Vapaa on menemään, olen joskus kysynytkin, mutta kukaan tuollainen humpukka ei kelpaa.
Katseli kerran venäläisten naisten kuvia ja upeita olivat minunkin mielestäni, mutta ei kai viitsi ruveta sellaiseen revohkaan, kyllä niitä näillä treffipalstoilla on.
Eräs tuttavani sanoi minulle. että poikansa ei olisi ottanut muuta kuin venäläisen. Ja ihan hyvän näköinen on.
Paljon upeampiankin olen nähnyt ja he suhtautuvat anoppiin niinkuin normaaliin ihmiseen.
Ei missään muussa maailman kolkassa ole yhtä
hirvittävän kopeita naisia kuin Suomessa.
Onneksi tulee se ekokatastrofi niin pian, että ei tartte niitä omia lastenlapsia byykata tällaiselle tellukselle.
Onpa läheisiä ystäviä ja kummilapsia ja lisää tulee.
v
Sinä taisit tehdä poikasi vain siksi että saat mieleisesi miehen kun itse opetat - taisit opettaa intiimistikkin olemaan, senkin pervo.
Taitaa äitin valvovan silmän alla kaikki noi hommat hoitua.
Kun sitten pääsee Lissun äitin ja isukin mökille, nin eikun ripustamaan riippukeinua.
Lissu juoksuttaa mehut ja väliin kaljatkin, ruoka katetaan sireenimajaan, ja saunaa lämmitettää.
Nyt kun kuulen, kuinka ankarasti joutuu muutoin raatamaan, niin ilokseenhan sitä vävyä passaa, kun on ihan maisterismies.
Sitten kun appiukon kanssa maalimaa parantavat saunan kuistilla järvenselkää silmäillen, niin unohtuu kaupungin kiireet ja lepposaa on.
On se niin herttanen vävy, vaikka onkin akateemisesti koulutettu, ja pappa on vain puuseppä.
olet suoltanut, kieltämättä. Ainut asia mistä olen samaa mieltä on venäläisnaiset.
Upeita ilmestyksiä ovat ja luonteet mahtavia. Tutustuin taannoin pariin venäläistyttöön ja kummankin olisin mielelläni miniäkseni ottanut. Lämpimiä, perhekeskeisiä ja sydämellisiä ihmisiä.
Kaikki sukulaiset olettavat, että tottahan me lapsiperhe käymme juuri jouluna kylässä. Eikä riitä, että kävisimme joskus joulun aikana, vaan pitää olla juuri jouluaatto tai joulupäivä. Kun vierailupaikkoja on useita, joulu on lähinnä kamala ajatus ja istumista autossa kuran ja ravan roiskuessa ikkunoihin (etelä-Suomessa on harvoin jouluna kunnolla lunta). Lisäksi se ahdistava ruoan tuputtaminen, joka on lähinnä verrattavissa pakkosyöttöön. Allergiset lapsemme kun eivät juuri jouluherkkuja voi syödä, ja siitäkös meteli nousee ("kun ihan lapsia varten tein"). Siitä on joulumieli kaukana. Joulun jälkeen voi huokaista helpoituksesta.
Aluksi teimme niin, että vierailimme joka toinen vuosi anopilla ja joka toinen vuosi äidilläni (isälläni joulupäivänä, kun eivät enää asu saman katon alla). Se ei kuitenkaan anopille käynyt, vaan JOKA JOULUAATTO olisi pitänyt olla hänen luonaan. Joka toinen vuosi anoppi mökötti monta kuukautta, vaikka jako oli mielestäni heidän kannaltaan oikeuden mukainen. Lisäksi anoppi muisti aina haukkua minut, kun en joulupöydässä maistanut kaikkia joulupöydän antimia. Meillä on hyvin erilaiset jouluperinteet, jotkut ruoat ovat minulle arkiruokaa (kaupan maksalaatikko), kun se hänelle on juhlaruokaa.
Asian ydin on kuitenkin se, että joulu on vuoden kamalin juhla. Hirveää hössötystä, jatkuvaa utelua, autolla ajoa pitkin etelä-Suomea ja jatkuvaa kiirettä paikasta toiseen. Niinpä tänä jouluna ilmoitin kaikille utelijoille, että vietämme joulun kotona, kyläilyt ovat tervetulleita. Saa nähdä, mikä sota tästäkin vielä syntyy.
Joka joulu palstat pursuavat valituksia joulunviettotavoista.
Mikä siinä on, että muina päivinä pystytään olemaan erossa ja suorastaan pahastutaan, jos rynnätään kutsumatta, mutta jouluna pitää kaikkien kerääntyä samaan paikkaan.
Ettekö voisi jo päästä omiin oloihinne, kun olette omissa kodeissanne jokainen. Itse te asioistanne päätätte. Älkää päästäkö muita määräämään, miten juhlanne vietättee.
Minä en ole missään vaiheessa suostunut lähtemään joulun viettoon anoppilaan. Tiedän, ettei siitä tule kuin murhetta ja pahaa mieltä. Appivanhemmat, kun eivät osaa olla tasapuolisia lapsenlapsiensa suhteen eikä muutenkaan.
Viettäkööt vaan keskenänsä joulun rauhaisan.
sinäkin aikanasi viettää. Lapset ottavat mallinsa kotoaan joten turha ruikuttaa yksinäisiä jouluja.
"Lapset ottavat mallinsa kotoaan joten turha ruikuttaa yksinäisiä jouluja."
Mitä hemmetin merkillistä muuten on noissä kahdessa joulun päivässä, että niiden vietosta käydään vuosikymmeniä kestäviä verisiä taisteluita sukujen kesken? Samanlaisia päiviä ne ovat kuin muutkin päivät ja nopeasti ne menevät, oli yksin tai monin.
Minua henkilökohtaisesti ei ole ikinä kiusannut se, että olen viettänyt joulujani yksin. Näen aivan tarpeeksi lapseni perhettä vuoden aikana ilman että minun pitäisi ryhtyä tunkemaan itseäni heile jouluksi tai mankumaan, että tulkaa joulunviettoon minun luokseni, minä olen yksin, kuolen jos ette tule enkä jätä teille testamentissa mitään, byäähhh...
Kyllä meidän naisten pitäisi aikuistua hyvissä ajoin, jotta kahdesta päivätä ei maalmansotia viriteltäisi.
Oliko tuo viesti sinulta vai myös miesystävältäsi ? Taisi olla vain sinulta...
Kirjoitit: Miksi sitten oman poikansa hinkuaa sinne eikä tajua että me olemme jo vuosikausia olleet perhe...
No jaa, juttele sen miehesi kanssa ja jos hän näkee ongelman niin kirjoittakoon hän tänne. Vaikuttaa siltä, että loppujen lopuksi tämä on yksin sinun ongelma ja syötät tekstiä miehesikin huulille.
Anna mies menee anopille, jää sinä kotiin jos et osaa vierailla miehesi äidin luona.
sinä olet selvästikkin se kauhea anoppi joka sitoo poikansa itseensä. Anna poikaparkas elää omaa elämäänsä valitsemansa naisen kanssa.
Kun lapset lentää pesästä on annettava mennä omilla siivillä. Omat juhlaperinteet on annettava tulla jokaiselle perheelle ja avoparikin on jo perhe kun saman katon alla elävät.
Luen tuo alpoitus uudelleen josko tajuaisit sitten mitä siinä sanotaan. Vaikka tuskin tajuat.
Heippa kaikille ja teille nuorille pareille joilla on ongelmana anopit ja äidit, minulla on 3 aikuista lasta ja kahdella jo oma perhe, minun ei ole tullut mieleenikään häiritä heidän omia joulu suunnitelmiaan, minusta on tärkeää kun lapset lentävät ns. pesästä, sen jälkeen vanhemmilla ei ole mitään oikeutta loukkaantua eikä puuttua heidän asioihinsa, kyllä he osaavat pyytäa apua jos tarvitsevat, ja tulevat kylään silloin kun itse haluavat, ja myös odottavat että kummankin vanhemmat tietävät koska ovat tervetulleita.
hauskaa joulun alus aikaa kaikille ja antakaa jokaisen viettää joulu niin kuin itse haluavat...
,,,,,oma joulu. Tehkää kuten haluatte joulun viettää. Entäs sitten kun saatte lapsen? Katkaiskaa napanuora!
siis katkaista napanuora kun lapsen saa :DD Joissain piireissä syödään istukkakin....
No luulis että siinä vaiheessa viimestään anoppikin tajuaa että sillon pitäs jo antaa perheen viettää joulu omissa oloissa. Mutta ehei, eikös suurinosa oikein innostu siitä että "nyt saadaan lapsiakin aattoon, iiiiihanaa".
Eikö ne tajua että eihän ne itsekkään menneet vanhempiensa luokse. Toki jotkut on mennytkin, mutta on niitä jotka ei itse oo viettäny koskaan joulujaan niin enää aikuisiässä mutta omaa poikaa (varsinkin poikaa) vaaditaan niin tekemään...
että anoppi unohdetaan myös jouluna niinkuin vuoden jokaisena päivänä. On aivan sama miltä anopista tuntuu, tärkeintä että kaikki toimii kuten miniä tahtoo. Miehen mielipiteistä viis ja kaikkein vähiten mummun eli anopin mielipiteet siinä merkitsevät. Kiellä anoppia myös ostamasta lahjoja perheellesi ja varsinkin jos on lapsia, kiellä häntä muistamasta heitäkään. Sillä saat anopille joulumielen, sellaisen kuin tahdot.
Kun pidät vain tiukasti kiinni omasta tahdostasi ja toimit kaikessa miehen tahtoa vastaan, voit hyvin piankin saada vapauden sekä miehestä että anopista.
Onnellista elämää vain sinulle ja hyviä jouluja !
sinä olet? Lue oikein ajatuksella ja vaikka tavaamalla tuo aloitus, josko ymmärtäisit mitä siinä sanotaan, oi katkera nainen.
Anoppihan se on kärsinyt kaiken aikaa! Haukkui minut jo ennen kuin oli tavattukaan. Koskaan en ole anopin tekemää ruokaa esimerkiksi syönyt, ei ole tarjottu. Ja se ainainen ruikutus ja ininä! Sen takia ei käydäkään kuin muutaman kerran vuodessa. Onneksi mies ymmärtää tilanteeni. Me kyllä olemme vieneet anopille ruokaa kassikaupalla, mutta kun siitäkin seuraa ininää! Hän haluaisi muka maksaa ja kun tietää hänen rahatilanteensa tai siis rahojenkäyttötapansa, emme koskaan ota maksua. Jo anopin ääni raastaa korvaa: Se "söpö" ininä tekee hulluksi, puhuuu kuin yksivuotiaalle eikä kuin aikuisille.
En lukenut ketjua, ehka joku ehdotti tata jo: Kutsukaa anoppi kotiinne. Oikein kauniisti kun pyydatte" etko sina voisi tulla nyt puolestasi meille, olemme saneet nauttia sinun vieraanvaraisuudestasi jo niin momta kertaa, anna meille puolestasi tilaisuus toimia isantana tana jouluna" tai jotain tuohon tyyliin. Mummo saattaa olla ikikiitollinen kutsusta ja niin voitte hakea mummon paivaksi kotiinne ja seuraavna tai sita seuraavana viette takaisin.
Apua! Anoppi jouluksi ja varsinkin aatoksi pilaa koko joulun.
kirjoitan nyt vaan omasta anopistani joka ei ollut hetkeäkään hiljaa,ei istunut sekunttiakaan paikallaan,vaan kulki perässäni loksuttamassa leukojaan.
Pää oli uunissa kun otin sieltä ruokia ja kommentit tuli tuoreeltaan,miten hän olisi tehnyt.
Olisimme perheen kanssa katsoneet jouluelokuvan,mutta ei.Anoppi raijasi suuren ahterinsa TV:n eteen ja jatkoi paasaustaan.
Pukki kun tuli niin anoppi puhui pukin puolesta,eikä voinut silloinkaan istua pyynnöstäni huolimatta.
Siis ei minkäänlaista joulurauhaa,leppoisaa olemista,joululauluja vaan jatkuvaa kälkätystä.
Ei enää ikinä anoppia aatoksi,tai sitten laitan sille kapulan suuhun ja sidon sen pöydänjalkaan
Kun saimme viettää sen mieheni kanssa kahdestaan. Ilman yhtäkään tytärtä, poikaa, miniää, vävyä tai lapsenlasta. Nautimme mökillä saunasta, takkatulesta, kinkusta ja punaviinistä.
Sellaisen joulun haluaisin uudelleen. Ei vaan viitsi kieltää vieraita tulemasta. Kirjoitan tätä siksi outoon aikaan , koska teen yövuoroa. Työssä käyvä anoppi ei välttämättä halaja ketään passattavaksi. Haluaa nääs omaa rauhaa.
Miten ihanaa,Tuollaisesta minäkin haaveilen.
Ehkä se onnistuu sitten kun lapset on isoja.
Mutta,Iloista joulunodotusta sinulle:)