Pistetään tämä nyt tänne parisuhde puolelle...
Tapasin äskettäin puolen vuoden sinkkuajan jälkeen mukavan tyttösen. Täytyy sanoa että kaikin puolin erittäin sympaattinen ja hauska ihminen. Myöskin piirteet joita edellisen suhteen jälkeen haen löytyy häneltä. Toisin sanoen erittäin hyvä vaimo-ehdokas. Suhteemme käynnistyi nopeasti ja tämä tyttönen onkin nyt korviamyöten ihastunut minuun. Kaikki siis pitäisi olla kunnossa...
Jostain syystä en kuitenkaan pompi kattoon tämän suhteen takia. Edellisen parisuhteen vuoksi olen kyllä aika varovainen ns. äkki-ihastumisiin. Jokin tässä vain estää minua ihastumasta täysin tähän ihmiseen. Onko se kenties hänen hieman pyöreät muodot? Hävettää jos olen näin ulkonäkökeskeinen... Jokin tässä nyt mättää vaikka kaikki pitäisi olla kuosissa, enkä saa itselleni selvitettyä mikä.
Onko vinkkejä mitä pitäisi tehdä? Katsella rauhassa suhteen kehittymistä ja tarkkailla tunteita? Pakkorakastua tähän henkilöön? Ottaa etäisyyttä ja katsella muita vaihtoehtoja josta seurauksena tod. näk. tämän ihmisen menettäminen?
Tapasin äskettäin puolen vuoden sinkkuajan jälkeen mukavan tyttösen. Täytyy sanoa että kaikin puolin erittäin sympaattinen ja hauska ihminen. Myöskin piirteet joita edellisen suhteen jälkeen haen löytyy häneltä. Toisin sanoen erittäin hyvä vaimo-ehdokas. Suhteemme käynnistyi nopeasti ja tämä tyttönen onkin nyt korviamyöten ihastunut minuun. Kaikki siis pitäisi olla kunnossa...
Jostain syystä en kuitenkaan pompi kattoon tämän suhteen takia. Edellisen parisuhteen vuoksi olen kyllä aika varovainen ns. äkki-ihastumisiin. Jokin tässä vain estää minua ihastumasta täysin tähän ihmiseen. Onko se kenties hänen hieman pyöreät muodot? Hävettää jos olen näin ulkonäkökeskeinen... Jokin tässä nyt mättää vaikka kaikki pitäisi olla kuosissa, enkä saa itselleni selvitettyä mikä.
Onko vinkkejä mitä pitäisi tehdä? Katsella rauhassa suhteen kehittymistä ja tarkkailla tunteita? Pakkorakastua tähän henkilöön? Ottaa etäisyyttä ja katsella muita vaihtoehtoja josta seurauksena tod. näk. tämän ihmisen menettäminen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
vasta puoli vuottako erosta? Itse en ainakaan pystyisi vielä näin pian uuteen suhteeseen. Olisiko siinä vika?
mistä olet keksinyt moisen jutun? älä viitsi nyt selittää niitä kaikkien viisaiden ero juttuja että pitää olla vuosi kaksi kolme tai x vuotta yksin jotta seuraava suhde toimisi....PASKAA...kaikessa siinä ajassa mitä viettät yksin menee elämää hukkaan ja näet niin paljon paskaa että tulet todella kyyniseksi kaikkeen mikä liittyy parisuhteeseen...pettämistä,jättämistä,sekoilua jne.
parasta olisi jos tuntuu sille että löydät oikean, kokeilla ja katsoa...rauhassa.
sillä onko erosta päivä tai vuosi ei ole mitään merkitystä, eronnut olet joka tapauksessa ja se on pysyvää....
Puoli vuotta aikaa tosiaan on. Suhteen jälkeen tuntui, ettei uutta vähään aikaan. Nyt on alkanut taas parisuhde-elämä kiinnostamaan. Eli uskon että tämä ei kuitenkaan ole syynä
et voi olettaa että maailman kaikki 6 miljardia ihmistä on yhtä samanlaisia kuin sä. jotkut tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa saadakseen ajatuksensa selkiintymään. jollekulle riittää vuosien yhdessäolon katkeamisesta toipumiseen kuukausi, toinen tarvii vuoden. jotkut hukuttaa murheet bilettämällä, jotkut rauhallisesti koti-iltoja viettämällä tai ystävien kanssa juttelemalla.
~kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia~
ollaan, mutta tämä yksi vain pisti suhteen toimimattomuuden syyksi sen, että erosta on vain puoli vuotta.
joku voi rakastua vaikka seur.päivänä erosta, ja suhde kestää...
Ei kai kyse ole nyt siitä että haluaisit jo löytää tulevan vaimosi ja tiedät jopa ne ominaisuudet joita hänellä tulisi olla ja sitten kun löysit sellaisen niin et kuitenkaan ihastunut häneen? Parin voi valita pelkästään järjelläkin mutta sitä et voi päättää kehen rakastut. Jos haluat myös rakastua niin parin löytäminen on haastavampaa. Keneen tahansa, edes sellaiseen jolla on halutut ominaisuudet, ei vaan pysty rakastumaan. Tunteet on sellaisia. Niitä ei voi päättää. Ne tulevat jos ovat tullakseen. Älä yritä liikaa.
Kyseisessä ihmisessä todellakin on erittäin paljon niitä ominaisuuksia, joita etsin. Tunne ei kuitenkaan ole samanlainen kuin edellisen suhteen alussa, joka oli ensimmäinen pidempi. Olen ajatellut, että jollain tavalla suojelen itseäni edellisen suhteen haavoilta. Taidan kuitenkin pettää itseäni, jos etsin tekosyitä sille miksi tämä juttu ei kolahda vielä tässä vaiheessa.
Ehkä järkevintä olisi katsoa kuitenkin vielä hetki ja antaa vastapuolelle mahdollisuus...
sanot sille, etten tiedä tykkäänkö susta kun sä et ole laiha. Eiköhän se asia selviä alta aika yksikön molemmille. Sit etit jonkun ihanan luisevan anorektikon, jolle haukut tätä entistä.
Tämähän se on poikien tapa hoidella asia.
Ja miks sun "vaimoainesehdokas" on "tyttönen", vähän kuin sä vähättelisit sitä jotenkin..
Onko kyseessä teinipullero pentu vai nainen?
Entäs jos se laihtuis tai lihois vaik kymmenen kiloa yhtäkkiä. Jos laihtuis, kelpais sulle ja jos lihois, ei kelpais, veikkaan? Etsi vielä.
Jos tuo estää sulla ihmissuhteen, niin sen pitääkin estyä.
Tuota ensimmäistä kommenttiasi on turha edes minun kommentoida. Jätetään se ihan omaan arvoonsa. En kiellä sitä, ettenkö pitäisi hoikista ihmisistä, mutta en usko sen olevan kuitenkaan määräävä tekijä etsittäessä kumppania. Jos olisi, enköhän minä tämän "tyttelin" olisi sivuuttanut heti alkuunsa.
Jos kutsun jotain ihmistä tytteliksi, en todellakaan tee sitä missään vähättelymielessä.
Terv. unikettuli
Ja kiitos rakentavista kommenteista...
Ja minä taas en piiruakaan usko, etteikö ulkonäöllä olisi väliä. Ensimmäinen ja tärkein ja määräävin asia, mikä miehillä ratkaisee sen kiinnostaako enempää vai ei on ulkonäkö ja turha on muuta väittääkään. Turha luullakkaan, että voisi kuvitella niin idealistisesti, etteikö se haittaisi tai hyödyttäisi. Ja jos se sulla kerta siihen asiaan takertuu, ja häpeät sitä, niin eikö se juuri ole silloin syy, vaikka pinnallinenkin, mutta syy silti. Mitä sitä kaunistelemaan. Läski, mikä läski ja jos sä ajattelet siitä noin, niin sen kyllä vaistoaa ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, joten lopetat heti tai lopetat myöhemmin. Ja jos itse et lopeta, niin toinen lopettaa, kun huomaa sen.
Mikä sitten olisi se määräävää tekijä.?Yleensä ne on ihmisillä tunteet, mut onko sulla joku kriteeri jolla määrätään et nainen a -> hyvä
ja nainen b -> huono. Taidat järkeillä liikaa ja pelätä, koska jos ajattelisit tunteilla, niin tietäisit. Tunteet tietää aina, vaikka järki ei tietäisi.
Miksi teillä meni edellisen kanssa niin huonosti jos nyt olit alussa niin ihastunut? Ehkä sinun kannattaa miettiä niitä asioita ensin? Voihan se olla että nimenomaan siinä on ongelman ydin. Jos ihastumisesi meni nopeasti ohi viimeksi niin en ymmärrä miksi olet sitä mieltä että se auttaisi sinua tässä suhteessa.Jos edellisessä oli joku vika, näin ainakin annat ymmärtää, niin ehkä nykyisen ylipaino liittyy samaan ongelmaan mutta asia esintyy vaan eri habituksessa. Eli etsit ongelmia koska pelkäät sitoutua? Kaikissa ihmisissä on joku vika, kukaan ei ole täydellinen. On tietysti tärkeä että tykkää toisesta ja että kemiat toimivat, mutta muuten parisuhde on kyllä eniten tahdon asia. Ihastuminen muuttuu aina jossain vaiheessa, arkipäivä tulee vastaan, tulee riitoja, ongelmia, sairauksia jne. Kun selviää niistä niin on rakentanut kunnon rakkaussuhteen joka kestää vuosia. Jos ei kestä tavallista arkipäivä niin silloin ei ole mahdollisuuksia pärjätä pitkässä parisuhteessakaan. Tsemppiä sinulle!
Päätät mitä päätät ja ilmoitat tytölle. Mikkään ei oo niin kauheeta kun epätietoisuus.
Miksi sitten piti edes koko suhde aloittaa jos sua vaivasi alunpitäen tämän naisen pyöreät muodot ja hänen ihastumisensa/innokkuutensa? Voithan sä sanoa sille tähän tyyliin "sä olet hyvä kaveri, mutta en just nyt halua mitään sen vakavampaa suhdetta" tai sitten sanot, että haluat edetä hitaasti ja katsoa mitä tuleman pitää. Kaverinakin voit yrittää pysyä, jos nainen siihen suostuu.
tosi ikävää lukea, että kyse voisi olla hänen naisellisista muodoistaan. Otat asian itse esille, eli olet sitä miettinyt. Tiedätkö, että useimmat miehet ihannoivat naisia, joilla on pikkuisen lihaan luiden ympärillä, kuin ne anorektiset naiset. Itse olen normaalipainoinen, eli tämä ei ole itsetuntoni pönkittämistä.
Kun tätä naista ajattelet, mieti voisitko elää ilman häntä. Toinen asia...maailman kauneimpia asioita ei voi nähdä tai edes koskettaa..ne pitää tuntea sydämellään!
Kerronpa sulle oman "tarinani". :) Noin vuosi sitten tapasin miehen, joka vastasi kaikella tapaa kuvaa unelmieni miehestä. Mutta se suuri "intohimon liekki" puuttui, minkä olin kokenut exäni kanssa jo heti alusta alkaen ja sitä jäin jotenkin kaipaamaan. Pari kuukautta meni vähän niin ja näin, olin vähän väliä mielessäni lyömässä hanskoja tiskiin, mutta jostain kumman syystä en sitä kuitenkaan tehnyt. Opin tuntemaan ihmistä koko ajan paremmin ja paremmin ja HUPS, yhtäkkiä tajusin olevani täysin rakastunut tähän mieheen ja sama tunne tuntuu vaan koko ajan voimistuvan päivä päivältä. Ja nyt tuntuu siltä, etten aikaisemmin ole tuntenut ketään näin vahvasti kuin nyt, vaikka alku ei näin hyvää lupaillut. :) Olen maailman onnellisin ja rakastunein nainen.
Sama tarina, paitsi että kun olin itse rakastunut niin mies joka alussa oli niin innokas ja kuulema niin ihastunut ilmoitti yhtäkkiä ettei hän halua enää jatkaa...