mielestäni vaimot ovat pelkureita. Vaikka mies pettää/petti, silti ei osata tehdä irtautumispäätöstä. Verukkeita löytyy lapsista, omaisuudesta... Luulen, että taustalla on pelko toisen naisen "voitosta".
Kynsin hampain roikutaan toisessa kiinni, vaikka pitäisi päästää irti?
Kynsin hampain roikutaan toisessa kiinni, vaikka pitäisi päästää irti?
Vastaukset 33
Vanhimmat
ne naiset, jotka jäävät kotiin pettämisen jälkeen ovat todella vahvoja. Ne, jotka lähtevät välittömästi ensimmäisen pettämisen jälkeen ovat niitä pelkuriraukkoja, koska eivät edes yritä jatkaa.
Syitä on monia minkä vuoksi yritetään jatkaa. Ehkä suurin syy on siinä, että toivotaan ja uskotaan tämän puolison muuttavan tapojaan.
Lisäksi kotioloja on monenlaisia ja sen mukaan myös syyt lähtöön vasta myöhemmin. Tuskin kukaan jää omaisuuden vuoksi todella huonoon liittoon.
ai, että pelkuri. mikä se sie sitten olet, jos olet se kakkonen, joka roikut ukkomiehessä kiinni kuin satiainen munakarvoissa ?!
kuule ei se niin helppoa ole irtautua. monen vuoden avioliitto takana, lapsia, lastenlapsia, velkainen kämppä yms. ei siitä noin vain lähetä taloa myymään ja uutta pytinkiä lapsille ja vaimolle etsimään. kaikki se yhteinen - hyvä, mitä on ennen sinnuu kakkonen ollut, merkkaa myös jotain. jos puntaroi monen vuoden liittoa perhettä ja kaikkea yhteisiä asioita vuosien varrelta, niin ne painavat puntarissa enemmän, kuin sellainen hempukka, hetken huvitus ja jalkoväli karvoineen, mitä sie edustat.
mie ainaskin sanoin siipalle, jotta valitse perhe tai se hempukka. näytin jopa ovea, jotta siitä pääsöö ulos, kun heti mennee. se ei lähtenyt mihinkään, joten mie en siinä kynsin hampain roiku. jos sen menokenkää vielä vipattaa, niin a vot maailmalle vaan. pistetään sitten kaikki myyntiin. et kyl minus sisuakin löytyy ja katsotaan, mitä täst tullee. mut siippa onkii nyt melkoses seurannassa. ei ite tiä mittää, mut keinot ne on miulkii olemas ja hyvät onkii. jos sit tärähtää, niin sit paukkuu kunnolla, eikä ole ennää mittää asiaa miun kämppää. mie en perrää juokse. uusii junii tulloo aina ja kaikki junat ei pysähdy joka asemalle.
mutta tapasi haukkua "kakkosta" satiaseksi kertoo jotakin sinusta.
mie ootan ...
luuleeko todella kakkos suttura menevänsä pimpallaan monen vuoden liiton edelle tosissaan? vittu! oikeesti! noh kakkonen hiffaa ettei mies luovu vaimosta ja näin ollen kakkoselle ei jää muita vaihtoehtoja kuin haukkua ykkönen et sen pitäisi tajuta lähteä! kakkonen on kakkonen ja käyttäytyy sen mukaisesti, se on valmis haukkumaan vaimon ja unohtaa samalla että kyseinen mies mitä kakkonen haluaa on mennyt naimisiin ja tehnyt lapsia juuri tän kyseisen kakkosen inhoaman vaimon kanssa, lomat vietetään tämän kyseisen vaimon kanssa ja kaiken tämän päättää täysi ikäinen mies, kakkonen hölmöyksissään kuvittelee vaimon pakottavan heh kyllä se mies siellä viettää suurimman osan ajastaan missä sitä oikeasti haluaa viettää. ei aikuista täysi ikäistä miestä kukaan pakota, se menee tasan just sinne minne haluaakin.
Sitten kun sinullakin on lapset, omaisuus ja velat jonkun kanssa jaettava, huomaat että ne eivät ole helppoja ratkaisuja. Itselläni petturiäijä ei lähde ulos millään, vaikka on tavaratkin pakattu parikertaa eteiseen. ja kehtaa olla vielä mustasukkainen, kun lähden hieman ulkoilemaan. Itse en petä niinkauan kun asutaan virallisesti yhdessä, mutta miehelle olen kyllä sanonutkin, että olen periaatteessa vapaa nainen, jos siltä tuntuu, eli hänellä ei nyt ole enää mitään sanottavaa minun suhteisiini, jos vaikka sellainen sattuisi tielle. Odottelen siis aivan rauhassa näitä ratkaisuja, kakkoset ja kolmoset odotelkoot rauhassa ! Minäkin katsen hieman ympärilleni ja hyvältä näyttää, ei meinaa malttaa odottaa...Varsinkin sitä vapautta!
Naimisiin meno on kahden kauppa. Myös erossa on kaksi ihmistä. Ei vaimon tarvitse aina roikkua kynsin ja hampain. Sitä tekee usein se pettävä mies.Ja rakkauttakin voi olla jäljellä.
Miksi sännätä suin päin eroa ottamaan. Minä uskon myös mahdollisuuteen muuttua. On suurta viisautta miettiä asioita. Kriisin jälkeen pystytään katsomaan selvemmin tulevaisuuteen.Perhe on kokonaisuus.Lapsien lisäksi siihen kuuluvat myös yhdessä luodut puitteet, rakkaat paikat, yhteinen historia.
Olen nähnyt tarpeeksi paljon tapauksia, jossa lähdetään liitosta ovet paukkuen. Kumpikaan ei ole onnellinen. Ja mikä ihmeellisintä; naisesta tuleekin jonkun varatun kakkonen.Ja katkera sellainen, joka julistaa, että kannattaa erota.
Olen itse läpikäynyt petetyksi tulemisen. Ajan, jolloin katsoin vain taaksepäin ja vaikeroin siinä liemessä. Nyt suuntaamme tulevaisuuteen;yhdessä.
itseäni suututtaa se, että naisen on "aina" joustettava?! Mies "saa anteeksi" joskin on "seurannassa" blaa blaa..
MIES on nöyryyttänyt, tuhonnut kaiken hyvän ja vielä pitäisi niellä kaikki ja leikkiä, että parempi tulevaisuus odottaa kunhan kovasti yritetään.. PASKAT , sanon minä!
Kun ensimmäisen kerran noin 15 vuotta sitten sain mieheni kiinni uskottomuudesta, olin äärettömän rakastunut. Halusin antaa anteeksi ja ymmärtää "yhden erehdyksen". En halunnut antaa liian helposti periksi ja miehen vakuuttelut "haluan elää sinun kanssasi ja rakastan vain sinua" upposivat minuun.
Jatkettiin elämää, välillä mielessä oli epäilyksiä miehen uskottomuudesta - keskusteltiin asiasta ja ne ohitettiin "sinä vain kuvittelet, ei minulla ole mitään". Taas elämä jatkui eteenpäin. Ostettiin talo, tuli lapsia... Elämä kotona on ollut ns. normaalia eli ei ole ollut syytä vahvasti epäillä että mies olisi uskoton.
Kunnes taas noin kolme vuotta sitten hän jäi kiinni. Jostakin syystä oli asiaa hänen kännykälleen ja siellähän niitä viestejä sitten oli. Mies kielsi kaiken aluksi, mutta minulla oli niin vedenpitävät todisteet, että joutui myöntämään että "ovat panneet kerran työmatkalla". Lisäksi syy oli yksin minun, koska olin mennyt kaivamaan hänen kännykkäänsä. Mies vannoi kuitenkin rakkauttaan ja että ei enää koskaan petä minua. Ja sanoi, että syynä pettämiseen oli se, että oli yksin ja tarvitsi jonkun jolle puhua asioistaan.
Tämän jälkeen olen seurannut rauhassa miehen tekemisiä - niitä viestejä on löytynyt silloin tällöin, normaalisti kännyn muisti on tyhjätty kokonaan. Aina kun viestejä on löytynyt, olen käynyt keskustelun miehen kanssa. Vastaus "se nainen laittaa viestejä vaikka olen sanonut ettei enää ole yhteydessä".
Viimeisin viesti löytyi noin 3 viikkoa sitten. Kysyessäni tämän viestin sisällöstä hän kertoi asioita, joita ei tästä viestistä käynyt ilmi. Eli vaikka omien sanojensa mukaan "yksittäisiä viestejä on tullut sieltä päin" oli selvästikin myös puhunut naisen kanssa.
Epäilen, että mieheni on kaikki nämä vuodet pettänyt minua. Mielestäni kuitenkin minä olen siihen syytön, ongelma on hänessä. Kärsin asiasta ja haluaisin saada totuuden voidakseni tehdä oman ratkaisun asiassa. Voihan se toki olla, että kuvittelen asioita. Mutta kun en tiedä ja mieheni ei kykene kertomaan minulle totuutta vaan peittelee, valehtelee niin ja oletettavasti myös pettää.
Mikä tässä tilanteessa tekee minusta pelkurin? Luuletko, että jos minulle asiat olisi kerrottu alunperin rehellisesti, olisin toiminut samalla tavalla? Ja toki rehellisyyden nimissä on pakko tunnustaa, että lapsien ajatteleminen menee joskus muun edelle.
Olen uskonut rakkauteen ja toisen ihmisen rehellisyyteen. Olen uskonut valheisiin, joita minulle kerrotaan. Olen antanut anteeksi ja kärsinyt. Olen hoitanut kodin ja lapset. Olen antanut ja itsekin halunnut monimuotoista seksiä usein. Mutta onko kaikki tämäkään riittävästi??
Ainut asia, joka minut on suhteessa pitänyt on tunteet. Omaisuuskin on pääosin minun olen erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Voisin hyvin elättää itseni ja lapseni - nytkin maksan kaikki kotiin liittyvät kustannukset.
Päästäisin irti, jos vain saisin mieheni kertomaan minulle totuuden. Tätä olen pyytänyt sata kertaa ja saan siis valheita...
mies jäi muutama viikko sitten kiinni toisesta kunnon pettämisestä, vaikka on aina nämä kieltänyt ja ehdottanut minulle psykiatria luulojeni vuoksi.
Käryn käytyä ei suostu lähtemään kotoa, joten minun täytyy sekin tehdä, jos halua hänestä eroon.
Voi miten toivoisin, että voisin istua kanssasi saman pöydän ääreen. Jutella rauhassa kohtalotoverin kanssa. Mikä h-vetti ihmisen ajaa tekemään näin pahoja asioita? Mikä? Mikä?
itse jouduin pettämisprosessiin viime kesänä. Kaikki alkoi jo epäilysten myötä aiemmin keväällä. Missään vaiheessa mieheni ei mitään tunnustanut. uskoin hetken ja sitten taas epäilin. Se oli kamalan raastavaa aikaa. Mä näin, että jotain oli pielessä (naisen vaisto) ja mies katsoi vaan silmät pyöreinä, muka syyttömänä...
En mä ole ansainnut tätä... en. Silti olen tässä vielä kuitenkin.
Eikä tätä ymmärrä muut kuin minä ja ne jotka ovat saman kokeneet. Ne joilla on perheet, lapset. Hitto soikoon, vastuu vähän muistakin kuin vain itsestään! Siksi ihmettelenkin mikä saa ihmisen toimimaan niin typerästi!!
Elämä on kallisarvoinen... ja väkisinkin olen alkanut miettimään kahta vaihtoehtoa; eroa tai jatkamista. Ennen vaihtoehtona pidin todellakin, että jatkamme yhdessä.
jotka pettää ja epäilevat kaiken päälle että vaimo on luulosairas?
yhdyn samaan.
itse edellisessä suhteessa mies petti. ja useaan otteeseen. tiedän siis todellakin miltä tuntuu olla petetty. itse halusin jatkaa suhdetta, koska ajattelin miehen muuttuvan, ja ettei muihin naisiin kajoa. ja meillä ei edes ollut yhteistä velkaa ei lapsia. ei mitään mikä olisi pitänyt suhteessa, paitsi tunteet. saman katon alla asuttiin ja kihloissa oltiin. suhde kaatui kun en enään yksinkertaisesti jaksanut. ei sitä ikuista riitelyä ja riittämättömyyden tunnetta. myöhemmin olen ajatellut miksi en luovuttanut aikaisemmin. miksi??
sepä se. olisi kannattanut pakata tavarat aika päiviä sitten.
ENNEMMIN YKSIN KUN HUONOSSA SUHTEESSA.
itse ajattelen kokemuksien perusteella että vaikka olisi talot ja velat ja lapset niin niitten takia en suhteeseen jäisi.
suhde ei toimi,
se on se asia jota ei itselleen tahdo myöntää ei sitten millään ja luovuttaminen. usko siitä että kaikki muuttuu ja kääntyy parhain päin- harvoin niin käy. mutta kun usko loppuu, se on vain todettava ja pakattava tavarat.
ja tuo luovuttaminen, se on vahvuus ei heikkous. heikkoutta on jäädä suhteeseen mikä on huono.
vahvuutta on uskaltaa tehdä ratkaisuja ja elää.
Vahvuutta on jäädä hyvään suhteeseen. Ero olisi se helpompi tie, silloin ei tarvitse kohdata kaikkea sitä tuskaa, joka on läpikäytävä rakennettaessa uudelleen parisuhdetta pettämisen jälkeen.
Sinä heiDi** olet elänyt tapapettäjän kanssa, joten ratkaisusi oli sinulle oikea. Kuitenkin suurin osa pettämisistä johtuu yksilön omasta kasvukriisistä, ei huonosta parisuhteesta. Tällöin hyvässäkin parisuhteessa voi tapahtua pettäminen. Pettämisen jälkeen parisuhde on aina syvässä kriisissä. Kriisin ensihetkissä on helpointa erota - ympäristökin, täysin ulkopuoliset henkilöt, suorastaan vaativat sitä.
Kun puolisoni kertoi pettämisestään, olisin heti ottanut eron. Hän kuitenkin roikkui suhteessamme, anoi edes viikkoa yhteistä elämää. Kriisiin meinasimme molemmat menehtyä, puolisoni sai vaikeita sydänoireita. Eikä se toinen ainakaan helpottanut tilannetta, syyllistäessään puolisoani hänen hylkäämisestään.
Yli kaksi vuotta puolisoni on nyt vakuuttanut rakkauttaan, hän on onnellinen saadessaan elää kanssani. Itse kipuilen vielä, mutta päivä päivältä vähemmän. Elämämme ei koskaan palaa ennalleen, mutta hyvää elämää se on meille molemmille. Ennen kriisiämme takanamme oli yli kolmekymmentä onnellista yhteistä vuotta. Kolme täysi-ikäistä lasta ja huikeita hetkiä. Miten meidän rakkautemme olisi vähempiarvosempaa, kuin ne varastetut tuokiot sen toisen kanssa?
Heh, onko tuo nyt jollekulle yllätys! Kyllä tyhmempikin akka laskea osaa. Mieheltä on vuosikaudet kupattu mukava elintaso. Olohuone on mukavan iso, nahkasohvat istuvia ja ostoksilla on kiva käydä.
Jos äijä ei pieksä, miksi lähteä? Omilla avuillaan toimeentulevan naisen elintaso romahtaa vääjäämättä.
Sellaiset eukot lähtevät, joiden mies ei tajunnut tehdä avioehtoa tai joiden miehellä ei ole tarpeeksi tarjottavaa..
perheen elättäjä.....??????????????????????????????????????????????????????????????????
eikä älyä sittenkään lähteä..
Oliko edellisen kirjoittaja katkeroitunut kakkonen ?????????????
kakkosta harmita kun mies on "hoidossa" ja kantaa vaimolleen lopulta kaiken eli rahat ja muunkin.
Mutta kakkoselle jää kaikki "työ."
mennä. Tottakai perheeseen satsataan. Kakkonen on vain hetken hupi. Tosin on myös tyhmiä kakkosia, jotka roikkuvat vuosi tolkulla, vaikka mies on hänelle sanonut , että ei eroa vaimostaan ja sijoittaa mittavasti rahojaan yhteiseen omaisuuteen.
Viisikymmentä vuotta yhteiseloa takana.
Luuletko että on helppo tehdä päätöstä, varsinkaan kun tajusin että myös hän oli joutunut "petetyksi" Lähti, ilman omaisuutta (keskinäinen sopimus) EI PYSTYNYTKÄÄN OSTAMAAN HOIDOLLEEN ( 20 VUOTTA NUOREMPI) ASUNTOA JA ELÄKETULOT 850 EUROA KK.
EI KELVANNUT...
SÄÄLI ON SAIRAUTTA JA MYÖNNÄN OLEVANI HULLU...
Tarinani..
Viisikymmentä vuotta yhteiseloa (mies 70 kymppinen)
Rakastui tulisesti 20 vuotta nuorempaan. Lupasi ostaa asunot ja mennä naimisiin...
Jätti kuitenkin tunnontuskissaan kaiken omaisuutemme minulle, eikä voinutkaan ostaa naiselleen lupaamansa asuntoa. Eläkekin n. 800,- kuukaudeesa, joten elämä ei taloudellisesti ollut leveätä.
Kun nainen tosiasiat kuuli, ei hän urosta huolinutkaan...vaan ilmoitti ettei ole tulemista....
Säälistäkö, pelkuruudestako vai mistä lienee ollut kysymys kun hänet takaisin otin....
Ihmeellistä on elämä....
tarkemmin. Siis olitte naimisissa 50 vuotta. Miestä höynäytti nuorempi nainen ja toivoi, että mies on varakas. Hylkäsi,kun toiseksi osottautui.
Sinä otit miehen takaisin. Ymmärrän sinua. Ei tälläista sukulaista voi heitteille jättää.
Mutta sitä haaskaa en ymmärrä. Sinulla olisi annettavaa tälle palstalle, jossa ollaan pakkaamassa tavaroita jonkun pikkujoulupettämisen vuoksi.
Täällä kirjoitellaan siitä, kun takana on yksi pikkujoulupettäminen, miten lähdetään ovet paukkuen. Olette vanhana parina joutuneet kokemaan aikamoisen asian. Näitä onnen onkijoita riittää.Onneksi ei onnistunut kaiken surun lisäksi tuhlaamaan teidän hankkimaanne yhteistä omaisuutta ja jättämään sen jälkeen vanhaa miestä virumaan.
Ennen maa repee kuin huora häpee.
tuo ennen maa repee ennen kuin huora häpee ja niin tapahtuu myös huorapukin kohdalla. Ex- mieheni ja nykyinen)
Tämä hänen hoitonsa, samaan aikaan kun kirjoitti minulle, että vain luulen niin samaan aikaan kirjoitti miehelleni sydämenkuvin höystetyn kirjeen, jossa vakuutti rakkauttaan ja pyysi miestäni tulemaan tapaamaan ja pitämään yhteyttä.
Tarinan kuumimmillaan olleessa kyseisellä NEIDILLÄ oli apunaan mieheni ikäinen äiti joka jaksoi muistutttaa että kyllä olettte hyvä pari jne.
Miten tiedän tämän kaiken: Olimme yhteisellä eräällä potilasjärjestön sosiaalilomalla ja muu porukka joka suurimmaksi osaksi tuomitsi tilanteen piti minut ajan tasalla..
Aikanaan ko. suhde alkoi jo edellisellä vastaavalla lomalla, mutta se jatkui välimatkasta johtuen "puhelinorgasmeina" joita en niin noteerannut. Puhelinlaskut vain olivat suuret. Saatuamme uuden loman mieheni oli sopinut ko. naisen kanssa että hän hakee myös kyseiselle lomalle. Ja onnistuivathan he...
Minulla on ystävä jonka serkku asuu samalla paikkakunnalla ko. hoidon kanssa ja häneltä sain taustatietoja.
NO, en enää jaksa kaikkia likaisia yksityiskohtia kertoa mutta kaikesta huolimatta kirvelee.....
Nainen oli Rautavaaralta........
koska sinähän et tiedä asiasta yhtään mitään. Syyt joita sinä pidät verukkeina eivät edes kuulu sinulle. Älä turhaan vaivaa pientä päätäsi asialla, jota et koskaan voi ymmärtää. En roiku kenessäkään kynsin tai hampain, mutta en pakota ketään lähtemäänkään. Jääminen on mieheni oma valinta.
toisinpäin. Roikutte varatuissa, että saatte voittaa ykkösen, jotta pääsisitte ykkösiksi.
Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan. hahahaa
Olen ollut yli neljäkymmentä vuotta avioliitossa, vuosi sitten kävi ilmi miehen pettäminen, kolme vuotta oli kestänyt.En kuitenkaan halunnut heittää hukkaan noin vain vuosia, jolloin kasvatettiin lapset ja tehtiin lujasti työtä.Halusin keskustella ja selvittää asiat, ja sen mukaan sitten toimia. Tein myös sen selväksi, että jos kyse rakkaudesta, niin pitää lähteä heti.Ei halunnut lähteä. En usko, että olen silti pätkääkään tyhmempi tai mikään pelkuri, siksi paljon olen elämää nähnyt ja kokenut.
Ja tässä iässäkin taatusti tiedän löytäväni seuraa- jos haluan.
lähtemään kotoa, niin pitääkö petetyn menettää miehensä lisäksi myös kotinsa?
Tällä lähtemisasialla ei ole mitään tekemistä näiden kakkosten kanssa. Minä ainakin mielelläni luovuttaisin mieheni hälle, mutta kun tuo ei kulumallakaan lähde ja hänen vuokseen en kotiani ja lapsiani aio menettää.
Elän täällä vain ja ainoastaan lapsieni ja kotini vuoksi, en todellakaan pelkää kakkosten "voittoa", kuten oletat. Aivan sama missä mieheni nykyään menee, kun vain on poissa silmistäni mahdollisimman paljon.
Teissä kakkosissa on yksi piirre jota kadehdin, kun ja jos joskus saatte ihan ihka oman miehen, saatte olla ykkösiä, teitä kakkosia mies voi huolettaa pettää koska teidän moraali sen sallii, ilmeisesti ihan annatte luvan siihen..sen minkä taakseen jättää edestään löytää ; )
Siksikö kun , joku toinen nainen vaatii.
Rakastan kaikesta huolimatta miestäni.
Mies sanoo rakastavansa minua ja polvillaan
pyysi saada jatkaa kanssani.
Haukuin miehen siitä, että nussii toista kun ei
oma eukkokaan saa tarpeeksi seksiä.
Nyt tarjoaa seksiä koko ajan, nuolee minut
huipulle ensin ja sitten rakastellaan uudestaan.
Yrittää kaikin tavoin osoittaa kuinka tärkeä
olen ja kaikkea muuta.
Yhteisiä lapsia ei ole, yhteistä omaisuutta
ei ole ehtinyt kertyä,siis millään en
häntä kiristä, hän haluaa olla kanssani, koska tuntuu hyvältä olla kanssani
ja minulla on hyvä olla hänen kanssaan.
Ei minua pelota, osaisin olla imankin
häntä.
Mutta kun EN HALUA jättää häntä.
siellä ruikuttaa !! Syyhän on aivan selvä, kun ei miestä saa... On paljon rankempaa yrittää pitää perhe koossa kuin potkaista ukko sinne kakkosen huollettavaksi, etkö sitä tajua. Pelkuri ja surkimus olet sinä, joka puskissa ja vessoissa lymyilet etkä uskalla tulla päivänvaloon, kun pelkäät huononnaisen- tai huoran mainetta. Etkä muuten miestä saa kuin alistumalla sen salapanoksi. Ja ei ne vaimot useinkaan väkisellä roiku vaan yllätys, yllätys ne miehet! Oman olisin laittanut jo kiertoon, mutta tuossa se roikkuu mukana kuin peräpukama. Olen kyllä päättänyt päästä siitä eroon!
Heipä hei kaikki kakkoset!
Mieheni on täysin vapaa lähtemään mukaanne ja olen hänelle suorin sanoin asian selväksi tehnyt. Mutta kun ei lähde.
Tällä pienellä paikkakunnalla Etelä-Suomessa (pieni kaupunki)minä tiedän teidät kakkoset, jotka olette miehestäni kiinnostuneita. Tiedän osoitteet jne...
Siis olkaa hyvät ja ottakaa aivan vapaasti. Helpottaisitte elämääni ihan älyttömästi!
ei lähde kulumallakaan, vaikka kuinka pyydetään
Onhan se sitten sitä onnea ja rakkautta kun ukko laukkaa vieraissa eikä suostu lähtemään kakkostensa mukaan. Onpahan maanpäällinen taivas teilläkin.
Itse en kyllä olisi onnellinen en jos ukkoni pettäisi ja tietäisin sen. Enkä kyllä salarakkaaksikaan rupeaisi.