Tällä palstalla tuntuu olevan vain katkeria vanhojapiikoja, äkäisiä frigidejä, miehiä vihaavia feministejä, sovinistimiehiä... Menkää johonkin muualle, esim. avioEROpalstalle haukkumaan toista sukupuolta ja avioliiton turhuutta, kertomaan ettei naimisiinmeno kannata. Itsekin olen sitä mieltä että nykyään erotaan ja myöskin mennään naimisiin liian helposti, mutta se ei ole minun ongelmani eikä minulta pois oli niitä eroja kuin paljon tahansa. yhteiskunnan suurimpia ongelmia nämä toisten asioihin puuttujat. Haluavat tahallaan loukata muita ihmisiä, tehdä pahaa "hyvän" nimissä... Kertoo siitä omasta katkeruudesta ja pahasta olosta, ei mistään muusta. Itse muuten olen erittäin onnellisesti naimisissa, onko ketään muita onnellisia?? :D
TÄÄ ON...!!!
ONNELLINEN vaimo
291268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Eikä minulla ole mitään pahaa sanottavaa miehestäni, enkä parjaa muitakaan miehiä, kaikki varmaan tekevät parhaansa elämässään.
onnellisia löytyy. Menee vain aivan sanattomaksi lukiessaan näitä juttuja. On ihmisillä paljon pahaa oloa....Pitäisi vain ymmärtää, että kaikki lähtee omasta itsestä.
Hyvä mies ja kunnon lapset omaan minäkin :)
Taitaapi vaan olla niin, että eräs onneton ihmispolo on ottanut tämän palstan temmellyskentäkseen.
Hänelle ei kannattaisi kenenkään vastata, sillä vastaa hyvästi tai pahasti, sama on lopputulos, siis haukkuja haukkujen päälle.
Ihmiset täällä puhuvat ongelmistaan ja hyvä niin, tämä voi olla jollekin ainoa paikka, jossa jutella. Kaikilla ei välttämättä ole ympärillään ihmisiä, joille haluaisi puhua ongelmistaan. Täällä sen voi tehdä anonyymisti.
Ja kaikki ei todellakaan lähde aina omasta itsestä. Jos niin alkaa ajattella, voi se olla jopa tuhoisaa. On ihmisiä, joilla on taipumus syyttää kaikesta aina ensikädessä itseään, vaikka järki sanoisikin, että syy on muualla.
Sivilisääty ei ole maailman ainoa onnelliseksi tekevä asia.
Minulla ja lapsilla menee hyvin, Firmani kukoistaa,( enää ei tarvitse edes itse aina olla töissä kun on palkollisia) ja lapset menestyvät opiskeluissaan hyvin.
erittäin menestyneet pojat omaan minäkin.
Olen erittäin onnellinen, vaikka joku wanha prouva haluaa minun olevan onneton, mutta ei voi sille asialle yhtään mitään, että kaikki on balanssissa ja parempaa en olisi koskaan voinut saada.
Yritystoiminta kukoistaa ja taide on hyvällä alulla taas uudestaan, jos en todella sanoisi erinomaisella.
Minäkin olen liitossani onnellinen, onnellinen muutenkin, vaikka joku outo rouva täälä on yrittäny mollataki mun onnea. :D Mutta ei voi mitään, mun elämä on tasapainossa ja hyvin menee, vaikkei kaikki täydellistä olekaan (ei pidäkään). Mutta mies on likimain täydellinen, parempaa miestä en olisi voinut.
Lisäksi kälyni saa lapsen pian (la sunnuntaina), pääsen sitä sitten hoitamaan. :) Hänellä on myös kaks muuta ihanaa lasta. Olen onnellinen myös hänen puolestaan.
mutta mato on niiiiiiiin onnellinen.
Ettet vaan olisi matkinut minua siitä asiasta, koska kerroin että minulla on kaksi kummilasta ja uusi tulee näinä päivinä.
Uskon, että on matkittu.
Eihän sun tarvikaan huolia raksamiestä!!! Sullahan on jo mies, eikö nii?
Minä olen onnellinen raksamieheni kanssa, kyllä. Onko se jotenkin uskomatonta, väärää tai muuten vain syntistä?
En matkinut. Mun käly saa oikeesti lapsen. Laskettu aika on sunnuntaina. Hänellä on jo kaks ennestäänkin, ihania lapsia. Kävin just tänään heillä, kyllä aika juoksee nopeaan ku saa lasten kans puuhailla. Vai oisko minun pitäny jo kymmeneen kertaan sitä mainostaa että hän saa..? :D :D Sitä en tiedä pääsenkö kummiksi, mutta se ois hyvinkin mahdollista, koska olen huomannut että hän pitää minusta ja että hän tietää että tuun hyvin lasten kans toimeen. Näin.
Kyllähän mä kirjotukseeni otin aineksia rouvan tekstistä, jossa hän kertoi että on onnellinen vaikka wanharouwa "yrittää väittää muuta". Sallittakoon pieni matkiminen, kun se kuitenkin totta oli kirjoituksessani joka sana.
Sulle onneksi olkoon, miten hyvin olet itsesi ja asiasi hoitanut. Kaikkea hyvää Sinulle, kannatti rakastaa !!
kuitenkin.
Miten joku asia voi jälkikäteen mennä tasan tarkkaan samalla tavalla. En usko.
Mielikuvituksen tuotetta.
matala, että se raksamies on niin ihmeellinen, niin totean kyllä, että hän on sinulle laiskimukselle liiankin hyvä.
Itse et viitsi tehdä mitään, et opiskella. et tehdä työtä, päivät pitkät vaan roikut tällä pasltalla ja mitään suunnitelmia elämän varrelle ei ole.
Miksi et hanki ammattia. Mites sitten, kun niitä lapsia tulee ja mitään ammattia ei ole.
Jos jää leskeksi tai miehesi löytää työtä pelkäämättömän. opiskelleen, edes amistasoisen
kauniin naisen, mitäs sitten.
Kun ne nuoretkin voivat raskaassa työssä saada vaikka sydäninfarktin, tiedän joitakin tapauksia, niin kannattaa pitää jalkaa työelämään ovenraossa ammattitutkinnon jälkeen,
tällainen virtuaalihaavelu on nykymaailmassa aika outoa.
Ensinnäkään, vaatimustaso ei ole matala. Siinä vain painaa sata kertaa enemmän kaikki muut kuin miehen ammatti. Vaikka miehen ammattikin on hyvä ja tärkeä. Ei joka mies osaakaan rakentaa! No, ehkä jotain pientä näprätä, mutta taloja alusta loppuun (lukuun ottamatta putki- ja sähkötöitä). Eipä ole joka pojasta siihe.
Sulla on väärä sana käytössäsi: "viitsi".
Opiskelemaan olen tammikuussa menossa, joten viitsin opiskella.
Töitäkin viitsin tehä, jos vaan tarjoat mulle töitä tänne minun paikkakunnalle. Muilla ei nimittäin ole töitä tarjolla, vasta kesällä sitte. Oman yrityksen perustamisesta en ole kiinnostunut, eipä ole ideaakaan (tälle paikkakunnalle sopivaa).
Mieheni on minuun tyytyväinen. Hän tietää, mikä työtilanne on: se, ettei töitä ole tarjolla. Hän ei halua muita kuin minut. Ulkonäkökin on hyvinkin riittävä, miksipä muuten hän minua kauniiksi kehuis. :) Vaikkakin hän sanoo, ettei se ole niin tärkeää. "Kauneus on katoavaista."
Työtäpelkäämätön..? No, en minä ainakaan työtä pelkää. Unelma-ammattini on kotiäiti, ja sinähän se tiedät että kovaa työtä se on. Kun kerran kotiäitinä olet ollut reilu 10 vuotta. Ainii mutta sun äitihän se hoitikin ne lapset...tosiaan.
Jos sydäninfarktista puhutaan, ni siihen usein vaikuttaa verisuonten tukkeutuminen. Kovien rasvojen käyttö. Jos syö huonosti, riski kasvaa. (Kolesteroli kertyy verisuoniin.)
Ennen vanhaan likimain kaikki on tehny kovaa työtä. Minun pappani selvisi kolmesta sydäninfarktista, vanhuusiällä jo, ja ikänsä tehnyt raskasta työtä, mutta hän on myös ikänsä käyttänyt kovia rasvoja, aivan huoletta.
raksahommissa juuri tapahtua tapaturma tai autoilussa kolari tai mitä tahanssa kenelle tahansa tai tulle syöpä tms. ja jos nuori ihminen saa infarktin tai nuorehko, se on usein tappava, koska ei ole sepelvaltimotautia, jossa
muodostuu uusia verisuonia elueelle, jota tukkeutuneet verisuonet yrittävät raivita. Haloo!
Lapsista puheen ollen olen ollut koko ikäni muutamaa vuotta lukuunottamatta kotona, kun maksoimme osakkeemme ja kesäasunto rakennettiin.
Äitini oli lasteni apuna, koska jokainen päivä oli meille tosi tärkeä, että lapset saavat olla mummun ja vaarin kanssa tekemisissä.
Minä pääosin hoidin ja nuoremman kokonaan yksin.
Koulutin poikani ja itse opiskelin nopeasti yo-tutkinnon yli 40 v.
Minä arvostan maisterin tutkintoa, koska tiedän, että sitä ei helposti ainakaan taloustieteiden alalta saa eikä DI:n opiskelu ole leikkikehäleikkiä.
Käytä nyt aikasi pääsykokeisiin valmentautumiseen äläkä tällä palstalla riehumiseen.
Uskon, että keväällä tilanteesi on just sama kuin nytkin, jos tällä palstalla vain seikkailet.
Minulla on (ei tällä hetkellä) tämän projektin
tekeminen, vaaa erittäin vaativan kirjallisen tuotoksen tekeminen ja se alkaa tänään.
Katson tässä vähän kurssitietoja ja lukaisen alan lehden.
Kyllä ne asiat riittää tämän ikäiselle.
Eilen taas kävimme kummilasteni kanssa ja tietenkin heidän äitinsä kanssa asioilla ja viides lapsi tulee tuota pikaa.
Keväällä alkaa taas kolmen vapaa-ajan kiinteistön
kunnostustyöt ja pihojen haravointi ja kukkien istuttaminen ja hoitaminen etc.
Ensin kuitenkin joulu.............
Riski on aina olemassa! Olen hyvin tietoinen siitä. Mutta mieheni kohdalla paljon todennäköisempää on onnettomuus kuin sydäninfarkti, koska mieheni on hyvässä kunnossa ja syö terveellisesti, pitää itsestään huolen.
Sielä kesälläkin yksi putosi katolta jätelavalle (naulaisia lankkuja ym sielä). Sillä tyypillä oli suojelusenkeli matkassa, koska selvisi säikähdyksellä. Pahimmassa tapausessa olisi voinut olla henki pois. Näitä tapahtuu... Ei voi ku toivoa ja rukoilla ja elämän jatkumiseen.
Syöpä voi tulla kelle tahansa, miten nuorena tahansa, mutta eipä sitä etukäteen kannata sitäkään murehtia. Myös sinulle se voi tulla, pahimmassa tapauksessa niin että kuolet vuoden sisällä. Niin voi tapahtua myös minulle.
"Käytä nyt aikasi pääsykokeisiin valmentautumiseen"
Niin mihin pääsykokeisiin? :D Voiko lukea pääsykokeisiin jos ei tiedä mitä alaa opiskelisi? :D
"äläkä tällä palstalla riehumiseen"
En riehu. Tuon lauseen voisi ehkäpä ennemminkin osittaa sinulle. :) No on nuo nyt ollu aika asiallisia, mutta ne tossa muutama päivä sitte...aijai..
Mistäpä sitä tietää mikä on keväällä tilaneeni. Ainakin kuljen koulussa, niin eipä taida olla aikaa täälä keskustella sinun kanssasi. :) Jos vaan saadaan nuo luvat, niin silloin on myös puuhommaa. Kun me rakennetaan talo omasta puusta, pitää kaataa puut, sahata ja kuivata ja mitä kaikkea...ei siinä taida paljo ylimääräistä aikaa jäädä. Nyt on ylimääräistä aikaa liikaakin..
Itse en antais äitini hoitaa lapsiani. Haluan hoitaa itse! :D Tottakai he saisivat isovanhempiaan tavata niin usein kuin vain mahdollista. Harmi vain kun toiseen mummolaan ois matkaa 40km..:/
Minun poikani olivat ainoat pienokaiset koko lähisuvussa ja ovat edelleen ainoat.
Kyllä oli vanhemmilleni suuri ilo, kun vihdoin saivat pojan. kun itsellä oli kaksi tytärtä ja toinen lapseton. Samoin mieheni puolella ei ole kuin mieheni veli ja hänen vaimonsa, ei lapsia.
Kai ymmärrät, että vanhempani olivat aivan halitoissaan ja lapseni niin kaunis, että ihan itketti.
Onnesta oiin sekaisin itsekin, mutta oli se mukavaa olla siellä mummulassa, kun mies oli2-3
viikon työmatkalla esim. Etelä-Amerikassa tai
Kap-kaupungissa etc.
Lisäksi oli mieheni äiti ja poikani olivat hänen ainoat lastenlapsensa.
Kyllä rakkautta riitti molemmille.
Kokemuksen äänellä en voi sanoa että ymmärrän, mutta voin kuvitella, että kun on ainoat pienokaiset suvussa, niin varmasti on haltioissaan. Varmasti jokainen toivois paljon lastenlapsia. :)
Kaikki lapset on kauniita. :) Mutta ainahan se oma on kaikista kaunein. :)
sotaisaan ja ekokatastrofaaliseen maailmaan viattomia lastenlapsia. Hehän ovat syyttömiä ja aikuisilla on vastúu.
Mielestäni on erinomainen asia, että on pari lastenlasta ja samasta perheestä, niin saavat kaiken huomion ja rakkauden, ei tarvitse jakaa tai pahimmassa tapauksessa kilpailla.
Sitä onnea, jonka koin, koska olivat ainoita lastenlapsia, ei voi sanoin kuvata.
Mekin annamme piu paut kaikille avioliittoa vähätteleville puheille. Arvostan perhettäni ja miestäni. Ei meillä ole elämä aina ruusuilla tanssimista - alamäkiäkin joskus riittää, mutta yhdessä ja sillä kaiken voittavalla rakkaudella olemme selvinneet. Ihan mukavaa olla naimisissa, yhteisiä vuosia jo alun kolmatta kymmentä...ja älyttömän onnellisena...!
jos on älyttomän onnellinen, siis tarkoitan sitä, että on syytä kuitenkin jo tuossa iässä ottaa sekin huomioon, että moni jää yhdessä hetkessä leskeksi.
On parempi kuitenkin pitää jalat maassa, vaikka on onnellinen. Sen takia ei koskaan pitäisi olla
älyttömän onnellinen, ei ainakaan vanhemmiten eikä nuorenakaan. Pitää olla nöyrä.
Olen korviani myöten onnellinen kolmatta vuotta mieheni kanssa....ja en ikinä vaihtaisi onneani mihinkään. Tiedän että eräänä päivänä tämä on loppu, tavalla tai toisella, toivottavasti kuolema on se joka erottaa sitten kun on siihen valmis. Oli miten oli, on parempi että on ollut pohjattoman onnellinen vaikka sitten olisi pohjattoman surullinen, kuin että toivoa joskus saaneen kokea olevansa tosionnellinen.
Ainoa edellytys rakastaa täysin on tehdä itsensä haavoittuvaksi, mutta miksi elää vain pieni hymynaavistus naamalla, jos koko sydän voi olla hymyssä korvasta toiseen asti ja kirkas pilke silmissä
Kauan eläköön elämä ja onnellisuus!!
mutta silti kannattaa pitää jalat maassá ja tajuta tämänpuoleisen elämän rajallisuus.
Elämä on kuitenkin julmaa ja tajuttava myös se, että yleensä aina toinen ja usein nainen jää leskeksi.
Siis kannattaa myös olla erikseen onnellinen jokaisesta minuutista ja kuitenkin pitää jalat
tukevasti maan pinnalla eli ei olla kuin joku helikeiju.
Ihmisen on myös kestettävä raskaita asioita.
Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu...
Luin eräällä palstalla, kun joku 33-vuotias nainen kertoi että hänellä on virtsarakonsyöpä, levinnyt tapaus, joten todenäköisimmin hän kuolee siihen. Hänellä on mies ja kaks pientä lasta. :´(
Ei tällaista voi järjellä ymmärtää.. :/
"On otettava se mitä annetaan."
Mikäs sen onnellisempaa, jos jää onnellisena leskeksi. Tietää saaneensa elää toisen kanssa semmoisessa parisuhteessa, jossa asiat on sillä hetkellä ainakin hyvin. Kyllä siihen onnellisuuteen nöyryttäkin riittää, ei se niin helpolla ole tullut. Ns. vihreitä ihmisiä mailmassa riittää. Vaan mitäpä näistä, ollaan me muut niitä "älyttömän onnellisia"...!minä ainakin...
ihmisen on turvattva selustansa eli taloudellinen hyvinvointi ja varsinkin lapsille.
Tiedän paljon vastaavia tapauksia, sairaalassa ollessa niihin törmää tosi pahasti.
Erittäin surullisia tapauksia aivan nuorilla ihmisillä.
Mutta elämän on jatkuttava ja taloudellinen tilanne on hoidettava ihan itse. Tulevaisuuden sossu, siis sen muodostavat ihmisten verorahat, ei pysty enää juuri mihinkään. Olen asian kertonut,joten en toista enää.
Itse on itsensä ja lapsensa pystyttävä tulevaisuudessa elättämään.
Ja jos vanhana ei ole kuin kansaneläke tai pieni työeläke,niin on se rankkaa, kun monilla menee jo apteekkiin puolet eläkkeestä.
On hyvä olla järki päässä.
Ja lämpö sydämessä. :)
minun viestiini. Vai kadehditko sitä, että sinulla on sellainen klaani sisaruksia ja omat lapsesi eivät voi saada sellaista erityisasemaa, se on mahdotonta.
Jokainen lapsi mahtuu varmasti äidin sydämeen ja jokainen lapsenlapsi isoäidin sydämeen. Rakkautta riittää kaikille. :)
eri perheiden lastenlapset joudutaan "jakamaan"
siellä isovanhempien sydämessä.
Ainoat lastenlapset saavat kaiken huomion ja jakamattoman rakkauden, josta ei unta näe se, joka sitä ei ole kokenut. Se on mahtavaa onnea.
En usko että mummoni haluais yhtäkään noin 65 lastenlapsesta pois. Kaikkia hän rakastaa yhtä lailla. Toisen kans on viettänyt enemmän aikaa kuin toisten, mutta kaikki on rakkaita.
Anopilla on pian 8 lastenlasta, ja olen kyllä nähnyt että kaikkia rakastaa yhtä lailla. Vaikkakin 4 niistä asuu Amerikassa. Kun olivat kesällä täälä käymässä, aikaa oli heille ja näin.
Uskon, että sydämeen mahtuu ihan niin paljon ihmisiä kuin tahtoo. :) Huomion tosiaan joutuu jakamaan kaikkien kesken, mutta ei se rakkaus siitä yhtään vähene. Minä uskon näin. :)
Kun joka tapauksessa sitä rakastetaan muitakin ihmisiä kuin lastenlapsia. Rakastetaan myös omia lapsia, omia sisaruksia, omaa aviopuolisoa, omia vanhempia... Jakautuuhan se rakkaus jo siinäkin. :) Sitä suurempi sydän mitä useammalle rakkautta riittää.
Voihan niitä erilaisia tapauksiakin olla. Sellaisia, missä toisia suositaan ja toiset unohdetaan. Heillä ei sitten vain ole niin iso sydän, tai jotain..
Minä haluan, että myös sisarukseni saavat lapsia. Se onni heille kaikille suotakoon. :) Uskon, että äitini ja isäni tulee rakastamaan jokaista lastenlastaan. :)