Onko teillä kokemuksia kavereista, joiden kanssa luulee menevän kaiken hyvin ja normaalisti, mutta yhtäkkiä saa kuulla kuinka on tahtomattaan loukannut häntä. Asiaa selvitettäessä on ihan sama mitä sanot, vaikka sanot sen suoraan sydämestä. Toinen uskoo omiin tulkintoihinsa eikä sovintoa voi löytyä. Voiko tässä tilanteessa muuta kuin todeta ettei yhteistä säveltä sittenkään ole... Ja vaikka sovinto syntyisikin, sama tilanne olisi jonkin ajan kuluttua taas edessä.
rasittava 'ystävä'
caze
6828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
miksi tuhlaat energiaa tuollaiseen ihmiseen? selvästi et teillä kemiat vaan toimi. toivottavasti tämä toinen tyyppi joskus herkistyy kuuntelemaan toista. vaikuttaa aika itsekkäältä ja riidanhaluiselta henkilöltä. yritä säkin myös miettiä jos käytöksessäsi on jotain sellaista jonka voi tulkita väärin, esim. arvosteluna tms.
kYLLÄ on,ja sellaiset ihmiset jättävät syyttömällekkin asian painamaan pitkäksi aikaa..
Tärkeintä on se tieto että tiedät itse ettet ole halunnut loukata tietoisesti,ja jos toinen osapuoli en halua kuunnella sinun versiotasi tai anteeksi pyyntöäsi et voi asialle mitään,ja kenties asiassa on pohjalla jokin muu syy olemassa.
Anna siis sellaisen tyypin olla ja elää omaa eläämäänsä.
Minulle sattui ihan samankaltainen tapaus,eräs kaverini soitti kännipäissään ja uhosi vetävänsä turpaan,olin kuulema puhunut hänestä paskaa ja levitellyt valheita .
Minun ei annettu edes kertoa omaa versiotani,eikä sitä että olen syytön moisiin syytöksiin.
Meni vuosi kun tapasin kaverin sattumalta ja olimme kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan,kumminkin samana iltana muutaman oluen jälkeen tuo kaveri aloitti saman syyttelyn ja uhosi vetää paskan puhujaa turpaan ym.
Kerroin ettei väittämäsi pitänyt paikkaansa,enhän edes tunne hänen kavereitaan eikä meillä ollut yhteisiä tuttavia..
Mutta olin kaiken lisäksi valehtelijakin..
Läksin baarista veks ja siihen loppui kaveruutemme loppullisesti.
Minulle jäi sellainen kuva että tuo kaveri oli riitapukari joka keksi aiheen omasta päästään.
...on ollu kokemuksia. Kyllä mä haluan sillon ainaki tietää missä asiassa mä oon loukannu, jotta voi sitten pyytää anteex.
Koskaan ei pidä sanoa että toisen joku tunne on väärin, koska tunnemme juuuri niin kuin tunnemme ja vääriä tuneita ei ole.
Itse tunnustan itseni herkkänahkaiseksi ja herkästi itseeni ottavaksi. Tällaisena ihmisenä tiedän olevani hanakala tapaus. Kasvatan koko ajan itseäni asiassa. Olen aivan varma että olen itsekkin varmasti jopa usein tahtomattani loukannut jotain toista.
Mutta jos toinen ei saa sanottua mikä itse asiassa loukkaa ja usko että olet vilpitön niin silloin kannattaisi sanoa toiselle suoraan ettet voi hänen kanssaan ystävyyttä jatkaa koska hän ei luota sinuun. Mutta asia kannattaa sanoa sitä kautta että "ikävää että sinusta tuntuu tuolta mutta en ole tarkoittanut loukata".
Minulla tuli itselläni hyvän ystäväni kanssa tällainen väärinkäsitysten suma. Vielä kun asiaa käytiin läpi ainoastaan sähköpostiviestein niin voi ymmärtää että väärikäsitykset pääsevät vain lisääntymään. En ole varma onko ystäväni päättänyt ystävyytemme koska heitin pallon hänelle. Mutta voin vain surra hyvän ystävyyden päättymistä. minä sen sotkun aloitin. Juuri tuon herkkänahkaisuueni ansiosta. Mutta tämä ystäväni on mahtava ja mukava ihminen ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Toki jos hän ottaa yhteyttä ja edelleen hyväksyy minut ystäväkseen olen onnellinen. Ja opettelen olemaan vähemmän herkkänahkainen hölmö.
Pari ihmistä elämässäni ovat olleet sellaisia, että yhtäkkiä tulee vettä niskaan niin sanotusti. Ensin ovat kuin ei mitään, sitten saattavat haukkua pystyyn tai laittaa jonkun kipakan tekstarin tyyliin:"mä en kyllä tykännyt ku silloin sanoit niin ja niin, että voisit vähän miettiä jne...." ym paskaa. Minusta ihmisen ei kasvotusten pidä esittää muuta mitä oikeasti ajattelee ja sitten päivää myöhemmin laittaa jotain vittuiluviestiä.
Mutta kas kummaa, kun mietin näitä ihmisiä, he ovat kuin kaksi marjaa. Molemmilla ongelmia miessuhteissa (itse pitkään seurustellut),molemmat ovat tunneherkkiä eli mieliala vaihtelee päivän päälle useitakin kertoja, hetki ollaan iloisia, sitten on naama kuin norsunvittu suoraan sanottuna, molemmat itkevät paljon ja kärsivät mm. unettomuudesta ym. psykosomaattisista oireista kuten vatsakivuista jne, molemmilla on ongelmia oman perheensä kanssa (lapsuus vaikuttaa?), molemmat valittaa samoista asioista kerta toisensa jälkeen eli mitään positiivista ei ole, vain negatiivisia asioita, molemmat ovat suhteellisen kauniita naisia ja molemmilla on myös taipumusta kilpailla toisten naisten kanssa, molemmat ovat yrittäneet iskeä miestäni tai onkia tältä tietoa, että olisiko tämä ollut joskus ihastunut heihin, molemmat ovat kovia manipuloimaan ja puhuvat paskaa kanssaihmisisistään näiden selän takana.Molemmilla on intensiivisiä lyhyitä ystävyyssuhteita historiassaan, jotka eivät kestä, koska he alkavat pompottaa näitä ihmisiä jossakin vaiheessa...listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ainoa ero on, että toinen on täysin itsekeskeinen ulospäin ja todella ailahtelevainen. Joku mies ei kelpaa, koska tällä on ärsyttävät kengät(?!?) ja toinen on itsekeskeinen kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, kaiken on mentävä hänen tahtonsa mukaisesti. Hän voi jopa kutsujuhlissa alkaa kiukutella eikä puhu kenellekään jos juhlissa on henkilö jota ei voi sietää. (vaikka ei edes tunne koko ihmistä, ei vaivaudu edes tutustumaan)
Kylläpä vain kierrän nämä ihmiset kaukaa!
Olimme lukiokavereita.Kolme tyttöä. Sitten viimmeisenä vuotena x alkoi käyttäytyä oudosti.
Sain kuulla muilta, että minä olin x:n kanssa riidoissa.
Minusta oli aika hassua olla jonkun kanssa riidoissa tietämättäni.
No, ajattelin sitten että en ole ehkä huomioinut X:ää tarpeeksi. Ehdotin että tapaisimme kaupungilla. Hän suostui tapaamaan minua, mutta ei päästänyt minua kotiinsa.
Söimme pizzaa.Nauroimme ja puhuimme. Oli hauskaa.
Annoin hänen jopa ajaa autollani!!
Luulin että kaikki oli hyvin.
Mutta kun yritin joskus soittaa, hän ei vastannut, ja tekstariin tuli vastaus, "Otan yhteyttä kun minusta siltä tuntuu"
Jonkinaikaa kului, ja sain kuulla, että minä taas riitelen X:n kanssa. Halusin selvittää asian.
Kysyin tekstarissa, että onko hän suuttunut minulle?Miksi?
Vastaus:Olenko muka väittänyt niin??!!Sinä olet itsekäs lapsellinen paska jne jne
Sitten ei enää oltu väleissä. Mua vaan ärsytti, kun en saanut tietää, että mitä pahaa olin hänelle tehnyt.Ilmeisesti jotakin oli mennyt ohi, mitä olis pitänyt huomata.En tiedä.
Se oli aika rasittava juttu.