Poikaystäväni asuu ulkomailla, EU:n ulkopuolella. Olemme ruvenneet miettimään yhteenmuuttoa, kun kesällä hänen opintonsa loppuvat. Itselläni on vielä opiskelut kesken, joten parasta olisi, jos poikaystävä pääsisi Suomeen. UVI:n sivuja selatessa ja täällä keskusteluja seuratessa olemme kuitenkin lähes epätoivon partaalla tässä asiassa. Töitä ei löydy, kun suomen kielen taito on heikkoa (mitä nyt itse opiskellen hän on puolessatoista vuodessa oppinut), eikä lupia saa ilman työpaikkaa. Viime kesäksi kuitenkin löydettiin hänelle työpaikka, mutta liian myöhään, lupia ei ehditty käsitellä, joten hän joutui sitten vain lomailemaan täällä. Työ oli "suhteilla" hommattu, eikä enää mahdollinen ensi kesäksi/pidemmäksi aikaa. Naimisiinmenokin olisi hiukan aikaista, koska emme ole vielä kokeneet arkea yhdessä. Ja mikäli olen ymmärtänyt oikein, ei sekään aina riitä lupien saamiseen. Kysyisinkin mahdollisesti samassa tilanteessa olevilta/olleilta, minkälaiseen ratkaisuun olette päätyneet? Kiitoksia asiallisista vastauksista!
Oleskelulupa poikaystävälle?
PHK
283523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olisiko hänelle mahdollista aloittaa opiskelut täällä Suomessa? Jatko-opinnoista ainakin oleskelulupa heltiää aika helpolla, täysin uuden alan opinnoista en tiedä. Näin ainakin meillä seurusteltiin ensimmäiset vuodet, tosin mies oli jo Suomessa kun tavattiin mutta siis opiskelijana. Muuten taitaa olla tuo naimisiinmeno ainoa vaihtoehto jos haluatte päästä edes sitä arkea yhdessä täällä Suomessa viettämään... ja sitten vielä mietitään miksi mokuparit eroavat keskivertosuomipareja useammin :(
Kiitoksia vastauksestasi.
Opiskeluakin ollaan mietitty. Poikaystäväni saa graafisen suunnittelijan opinnot (college aste, eli alempi korkeakoulututkinto verrattaen Suomeen) valmiiksi kesällä, mutta jatkoa niihin taitaa olla mahdotonta suorittaa Suomessa. Taideteolliseen korkeakouluun (missä sitä Graf. suunnittelua voisi opiskella) on suomalaisenkin todella vaikea päästä saati sitten ulkomaalaisen, jonka pitäisi osata suomea. Näin olen ainakin käsittänyt yliopistojen pääsyvaatimuksia katsoessa. Uuden ammatin oppiminenhan olisi kanssa vaihtoehto, periaattessahan poikaystäväni voisi "lukea" itsensä vaikka putkimieheksi, jos sen turvin saisi luvat tänne tulla (putkimiehiähän aina tarvitaan ;)). Täytyypä katsella noista korkeakouluista, tai ihan ammattioppilaitoksista hiukan pääsyvaatimuksia ulkomaalaisille...
Vaikka ainahan kannattaa kokeilla. Sukulaisemme, ei eu-kansalainen, haki oleskelulupaa opiskelua varten vaihtaakseen ammattia. Kielteinen päätös tuli pykälän mukaan, jossa lukee noin suurinpiirtein "jos henkilöllä on jo ammatti tai ura niin oleskelulupaa ei myönnetä uuden ammatin opiskelulle". En muista niin tarkkaan, siitä on jo monta vuotta ja kopion paperista olen heittänyt pois. Tällaista pykälää ei kuitenkaan löydy mistään netistä, joten siitä ei voi tietää. Ehkä keksivät omia pykäliä...?
Jos hän saisi täältä opiskelupaikan, hänen käsittääkseni täytyy osoittaa, että tilillä olisi ne vähintään 5000 tai 6000 euroa per vuosi. Myös suurten kaupunkien opinahjoihin voi olla hieman vaikea päästä ulkoapäin, kun suomalaisillakin lienee tunkua niihin..
Olisiko paras tapa hakea mahdollimman moneen työpaikkaan (varsinkin niihin, jotka näyttävät ottavan ulkomaalaisia töihin)? Hänellä on ainakin jonkinlaista erikoisosaamista ja ehkä eri kansallisuus voitaisiin jossakin alan puulaakissa katsoa rikkaudeksikin?
Suomessa on paljon graafisen alan ammattilaisia työttömänä...DTP...teki sen!
Tosi halvalla pitää itsensä myydä saadakseen töitä siltä alalta...eikä siltikään saa...suhteilla ja hyvällä meriitillä ja suosituksilla saa töitä tältä alalta! NÄYTTÖÄ PITÄÄ OLLA.
Onnea vaan : )
Tämä on tiedossa kyllä :( Ja vaikka poikaystävälläni onkin melko paljonkin kokemusta alalta, ei se riitä, kun kilpailee työpaikoista suomalaisten, suomea sujuvasti puhuvien kanssa. Siksipä ollaankin mietitty tuota uuteen ammattiin lukemista. Harmi vaan, jos se ei olekaan joidenkin pykälien mukaan mahdollista. Eipäs tässä hirveästi tosiaan jää vaihtoehtoja jäljelle, jos aiotaan tämän vuosikymmenen aikana yhdessä asua... Kiitoksia kaikille vastauksista taas :)
"Eipäs tässä hirveästi tosiaan jää vaihtoehtoja jäljelle, jos aiotaan tämän vuosikymmenen aikana yhdessä asua..."
No kyllä siinä on myös se vaihtoehto, että luet itsesi nopeasti valmiiksi ja muutat poikaystäväsi luo sellaiseen maahan, mistä hän saa työtä. Suomeen ei ole mikään pakko kaikkien tunkea, vaikka ymmärrän tietysti että tämä sopisi teille molemmille paremmin.
Kyllä onnistuu uudelle alalle opiskelu ulkomaalaiselta, kokemusta on sekä puolisolta että tuttavapiiristä runsaasta. Edellytyksenä opiskeluviisumillehan on tuo rahamäärä (n. 6 000 euroa) tilillä ja varmistettu opiskelupaikka (oppilaitoksen hyväksymiskirje).
Itse asiassa tuntemistani ulkomaalaisista opiskelijoista suurimmalla osalla on jo joku toinen tutkinto pohjalla. Moni suomalainen oppilaitos ei edes hyväksy hakemuksia ei-EU kansalaisilta pelkän YO todistuksen kanssa, usein vaaditaan ainakin pari vuotta jatkokoulutusta tai joku ylempi tutkinto.
Suurin ongelma kysyjän kannalta taitaa olla tuon opiskelupaikan saaminen. Kannattaa ehkä keskittyä oppilaitoksiin, joihin hieman helpompi päästä.
Sukulaisellamme oli lisenssiaatin paperit ja oppilaitoksen hyväksymispaperit sekä rahat monen vuoden elämiseen. Epäilimme vahvasti myös, ettei häntä haluttu päästää maahan, koska sukulaisia asuu täällä. Eli riski jäädä maahan, vaikka ketä se nyt olisi haitannut; korkeasti koulutettu suomea puhuva ahkera ihminen?
Kerro nyt ihmeessä miten voit parin viestin perusteella päätellä, että Suomi olisi heille parempi paikka.
Ollaan kyllä mietitty tuotakin vaihtoehtoa, että molemmat lähdettäisiin jonnekin muualle asumaan. Itse en poikaystäväni kotimaahan halua muuttaa maan poliittisen tilanteen takia minun tulisi opiskella taas uusi kieli (opiskelen jo hänen äidinkieltään "huvin vuoksi").
Minulla kuitenkin maisterin papereiden saamisessa menee nyt ainakin vuoden 2008 kesään, ja nimenomaan haluttaisiin muuttaa jo yhteen ennen sitä. Ulkomaille en voi enää tässä vaiheessa lähteä opiskelemaan, se todennäköisesti pitkittäisi vain valmistumistani.
Tuota 2008 pidetään tavallaan takarajana, että jos ei sitä ennen töitä, opintoja tai muuta keinoa tulla Suomeen ole löytynyt niin mennään sitten naimisiin, jos vielä sitä mieltä ollaan silloin :) Kai sitä on huonommistakin syistä ihmiset naimisiin menneet...
Varmaan sitä on menty naimisiin ilman syytäkin, mutta ei tuo sinunkaan ajatuksesi kovin hyvältä tunnu. Onnea kuitenkin.
No eiköhän se ole selvää ettei tällä pariskunnalla oikein elämisen mahdollisuuksia ole muualla kuin Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa.
Ei voi mitään, mutta kyllä vähän oudolta haiskahtaa kun on "poliittisesti epävakaasta maasta" innokkaasti Suomeen pyrkimässä mies naisen luo asumaan, ja avioliittokin on jo esillä... Ettei vaan olisi EU-alueen oleskeluluvan perässä? Meinaan, kyllä sitä vuoden, puolitoista asuu erilläänkin jos siltä tuntuu. Kiire vähän epäilyttää.
Niin, no maana on ihan Israel, eihän se sinänsä mitenkään kauhea maa ole, mutta en minä sinne muuttaa haluaisi, siellä on liikaa kaikenlaista hässäkkää. Tosin sitä ei todellakaan siellä paikanpäällä ole huomannut...
Ja tuosta EU-alueelle tulosta oleskeluluvan peräässä... Minä se tässä olen enemmän kiirehtimässä, ollaan oltu nyt 2 vuotta vuoroin vierailuilla toistemme maissa, parista viikosta melkein kolmeen kuukauteen kerralla, ja haluttaisiin kummatkin jo elää yhdessä arkea, eikä vain lomailla. Kyllähän tässä vielä pari vuotta jaksaa näinkin jatkaa, mutta mitenkäs se lupien saaminen sittenkään helpottuisi?
Avioliittoa olen minä lähinnä ehdotellut, noin niinkuin viimeisenä vaihtoehtona. Tosin, eihän sekään lupia takaa, kuten täälläkin on jo ilmi tullut.
Niinhän hän varmaan on saanut sinut ajattelemaan, että avioliitto on oma ideasi. Tai voihan se pitää suomalaisten naisten kohdalla paikkansakin, melko moni ulkomaalainen mies on hämmästynyt miten riippuvaiseksi suomityttö hänestä tulee; lennetään omalla rahalla miehen luo ja ikään kuin kuin juostaan miehen perässä ja ehdotellaan avioliittoa, vaikka yleensä miehen pitäisi tämä tehdä...
P.S. Miten minusta tuntuu, että kyseessä ei ole nyt juutalainen vaan palestiinalainen/muu arabimies?
Eipä ole juutalainen ei, mutta ei mitään muutakaan noista ehdotuksistasi. Hän ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, kuten en minäkään. Sukulaisista löytyy kaikenlaista juutalaisista muslimeihin ja kai jokunen kristittykin.
Ja kyllä se mies on enemmän minun perässäni juossut, viimeksikin vietettiin koko kesä täällä Suomessa. Itse olen halunnut myös nähdä hänen kotimaansa, ja hieno maahan se on, upeita paikkoja täynnä, siksipä olen sinne ihan omalla kustannuksellani matkustanut, mikä on minusta ihan oikeinkin. En todellakaan haluaisi hänen maksavan minun lentojani!
No mutta, enpä rupea tästä enempää kinaamaan, uskon todellakin, ettei poikaystävälläni ole mitään EU-taka-ajatuksia tässä. Kiitoksia kuitenkin mielipiteestäsi, niitähän minä hainkin ;)
" Eipä ole juutalainen ei, mutta ei mitään muutakaan noista ehdotuksistasi. Hän ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, kuten en minäkään. Sukulaisista löytyy kaikenlaista juutalaisista muslimeihin ja kai jokunen kristittykin."
Ilmeisesti hän on sitten niitä kuuluisia Israelin marsilaisia? :-D Eli juu, arabihan tässä oli taas kyseessä, hiano homma.
Eipä ole arabi, juuret löytyvät Venäjän puolelta, joten eipäs tehdä hätäisiä päätöksiä siellä :) Israeliinhan on muuttanut paljonkin erilaisen taustan omaavia ihmisiä, kun tuntuu tuo Israel olevan "pyhä maa" vähän kaikenlaisille ihmisille.
No sit venäjänjuutalainen. Mikä kyllä kertoisi paljon miehen pyrkimyksistä. Mikä siinä voi olla ettei voi miehen taustaa paljastaa? Tuskin kyseessä kuitenkaan mikään muuten vaan Israeliin muuttanut vanhaortodoksi on? :-D
Johan minä sanoin, ettei kuulu mihinkään uskontokuntaan. Eikä tuo tausta ole oleellinen, kysyessäni kuitenkin mahdollisuuksista saada oleskelulupaa Suomessa. Siksipä en sitä sen kummemmin vatvo.
Eikö sulla ole mitään perusteluja väitteellesi? Niitähän tässä odottelin, mutta taitaa olla turhaa? Kertoisit nyt miten olet asiasta perille päässyt.
Miksi ihmeessä et voi myöntää, että "poikaystäväsi" on venäjänjuutalainen? Mitä häpeilemistä siinä on?
Minä poikakin se vielä arvostin avioliittoinstituutiota ennen muinoin. Sitten valtio katsoi viisaammaksi karkoittaa avovaimoni, koska emme olleet naimisissa eikä todistettavaa yhdessäasumista (=yhteistä vuokrasopimusta) löytynyt vaadittua kahta vuotta. Eihän se toisen nurkissa majailu missään näy.
Ja hip hei, ei kun naimisiin. Vaimo sai oleskeluluvan Suomeen parissa kuukaudessa, kun muotoseikat olivat kunnossa. Nyt on jo helppo hymyillä, kun vielä viiden vuoden jälkeen olemme onnellisesti aviossa, mutta sen vaan sanon, etten ikipäivänä olisi EU-kansalaisen kanssa sellaista kiirettä kosinnalla pitänyt.
Nyt sitten vain miettimään, haluatteko yrittää silläkin uhalla, että monikulttuuriset avioliitot päättyvät eroon hälyttävän usein. Mutta onko siitä syyttäminen meitä yksittäisiä ihmisiä vai hölmön kansan valitsemien hölmöjen kansaedustajien säätämiä lakeja? Sitäpaitsi eroonneen statuksesta ei enää kivitetä nykypäivänä.
toisenlainen kokemus. Asumme avopuolisoni kanssa tällä hetkellä suomessa ja lupa on myönnetty perhesiteiden perusteella, edelleenkään emme ole naimisissa. Ensimmäisen oleskeluvan saamisen kanssa ei ollut ongelmia, niin kuin ei myöskään jatkoluvan saamisessa kolmeksi vuodeksi.
Avopuolisoni sai oleskeluluvan siksi, että asuimme ennen suomeen muuttoa vajaa kaksi vuotta ulkomailla. Avoliiton pystyimme myös todistamaan erinäisten dokumenttejen avulla. naimiisiinmeno ei ole mikään tae oleskeluluvan saamiseksi. Tunnen ihmisiä, jotka ovat menneet naimiisiin, jotta saisivat paperit helpommin. Naimiisiin meneminen ei kyseiselle parille papereita tuonut. Kannattaa siis harkita tarkkaan mitä teette!
Ja vielä pienenä vinkkinä, kääntykää lupa-asioissa ennemmin paikallispoliisin kuin uvin puoleen. Varsinkin jos perhesiteiden perusteella meinaatte lupaa joskus hakea! Onnea matkaan :)
Kiitoksia vinkistä ja onnentoivotuksista, sitä todella tarvitaan :) Naimisiinmeno on meillä kyllä se viimeinen oljenkorsi, ja sitä harkitaan sitten parin vuoden päästä, jos mikään muu tapa ei ole sitä ennen toiminut. Me ei olla yhdessä asuttu oikeastaan yhtään virallisesti, kun ollaan vaan vuoroin majailtu toisen nurkissa :)
Vielä tuosta naimisiinmenon avulla yritetyistä luvista kiinnostaisi tietää, millä perusteella luvat on evätty? Onko kyse lumeliitto-epäilystä? Ja miten ne viranomaiset voi tuollaisen todistaa? Jos jollain olisi kokemuksia tai tietoa, niin olisi mukava tietää näin etukäteen, jotta osaa sitten, jos se aika tulee, varautua.
se meidänkään vuokratodistus niin virallinen todistus ollu. Käsinkirjoitettu paperi jossa vuokranantajan leima. Muutenkin se yhdessä asuminen kerätttiin. Olin aina joitakin kuukausia ulkomailla ja sitten kävin suomessa pari kuukautta välillä töissä ja taas takasi oman kullan kainaloon. Avokki kävi välillä suomessa olemassa sen sallitut kolme kuukautta jne.
Oli meillä sitten muita tidistuksia, ulkomailla oleskelustani. Kelan tiedotteet sosiaaliturvan soveltamisesta ulkomailla oleskellessa, puhelinlaskuja ja pankin tiliotteita, joissa näkyy missä ja milloin olen nostanut rahaa. Sitten tehtiin vielä lisäselvitys, jossa selostimme tyyliin sekunnillleen missä olemme tavanneet, milloin olemme aloittaneet yhdessä asuminen, missä ja milloin kihlautuneet jne.
Tän jälkeen ystävällinen poliisi setä vielä haastatteli meidät molemmat erikseen ja tsekkasi puhummeko totta vai tarua... Ja kun totta puhuimme niin ei luvan saaminen ongelmalliseksi muodostunut naimattomuudesta huolimatta.
Saanko udella, että mistäpäin poikaystäväsi on kotoisin?
Tuolla aiemmassa viestissä onkin jo tullut ilmi, että Israelista on poikaystävä kotoisin :) Alunperin hän on sinne päätynyt Venäjältä.
Me ollaan yhdessä lomailtu yhteensä vain noin viisi kuukautta, joten sehän ei ole läheskään tarpeeksi tuon avoliiton todistamiseen, vaikka todisteita noilta ajoilta löytyisikin. Opiskelujen takia emme tuon pidempään ole tässä parin vuoden sisällä ehtineet yhdessä olla.
Kiitos vastauksestasi taas, taitavat tehdä nuo utelut myös naimisiinmenotapauksissa, mutta sehän ei sinänsä ole ongelma, kun kuitenkin ollaan ihan tosissamme liikkeellä. Mutta ilmeisesti niitäkin tapauksia on, missä silti ollaan luvat evätty :(