Ulkomailla ulkomaisen kanssa naimisiin kesällä 2007... itsellä ikää 17, puolisolla 20. Maistraatin ja oikeusministeriön sivuja oon usean kuukauden ajanselaillut vaan en ole oikein mitään löytänyt.
onko moku-suhteella jokin vähimmäisaika minkä jälkeen voi mennä naimsiin?
pitääkö minulla olla alle 18 vuotiaana vanhempieni lupa?
ja miten nyt yleenäkin tulisi menetellä tässä tilanteessa?
Kiitos,
enkä muuten kaipaa mitään saarnoja siitä että olisin liian nuori ja naiivi tms. turha vaivautua...
onko moku-suhteella jokin vähimmäisaika minkä jälkeen voi mennä naimsiin?
pitääkö minulla olla alle 18 vuotiaana vanhempieni lupa?
ja miten nyt yleenäkin tulisi menetellä tässä tilanteessa?
Kiitos,
enkä muuten kaipaa mitään saarnoja siitä että olisin liian nuori ja naiivi tms. turha vaivautua...
Vastaukset 4
Vanhimmat
just joo... ettäkö vanhempasi antaisivat sulle luvan tollaseen? onnee vaan
Nimittäin varmalle tulevalle avioerolle! Voi lapsi hyvä mihin olet ryhtymässä. Alle 18 vuotiaalla tulee todellakin olla vanhempien lupa (ennen tarvittiin presidentin) ja silloinkin syyt pitää olla raskauttavat! Eli sinun täytyisi olla vähintään paksuna. Jos et tuon vertaa tiedä, että alle 18-vuotias ei voi mennä naimisiin, niin mikä hiton pakko on mennä. Annas kun arvaan, eka poikakaveri? Ja niiiiiiiin ihgu! Ja sinä korvannipukoitasi myöten ressukka rakastunut... Ja varmaan olette tunteneetkin tosi kauan (ainakin 2vko)...
Toivottavasti se on joku arabi tai joku muu jonka kotimaassa naisella ei ole mitään oikeuksia, vaan nainen on pelkkä kodinkone (tai ei edes sitä)... Siinäpähän oppisit mitä on "rakkaus" ja välittäminen...heh...
Siis kerroppa meille lukijoille, minkä ihmeen takia sinä haluat sen miehen kanssa naimisiin? Viettää loppuelämäsi? Ja miksi olisi niin vaikeaa kysyä isin ja äitin lupa? Varmaan kieltäisivät... Mikä kiire sinulla on kun olet vielä noin nuori? Selitäppä meille, miksi me emme saa sanoa sinua tyhmäksi ja naiiviksi pikkukakaraksi joka pilaa elämänsä?
Kysyit miten pitäisi menetellä? Odota muutama vuosi ja katso oletteko vielä edes yhdessä! Menkää sitten naimisiin jos sille tuntuu, sitten et enää tarvitse lupia keneltäkään. Mikä helvetin kiire teillä teineillä on pilata elämänne...
En sanonut että vanhemmilta luvan kysyminen olisi ongelma... olen vain saanut sellaisen käsityksen että pitäisi jostain virastosta saada se lupa tai jtn.
kyseessä ei todellakaan ole ensimmäinen poikkikseni ja olemme olleet yhdessä 1½ vuotta ja jos se nyt niin tärkeää on, niin hän on kristitty.
Saahan minua nuoreksi ja naiiviksi sanoa, ihan vapaasti vaan! Mutta tarkoitin että se ei auta asiaa yhtään, haluaisin vain lisää infoa asiasta ku en itse löydä.
onko se sinulta pois jos jollakulla menee hyvin? ja haluaa mennä naimisiin? on sitä nuoremmatkin menneet naimisiin ja ovat onnellisesti yhdessä edelleen.
Tän verran löysin Suomen laista "avioliittolaki" hakusanana googlettamalla:
"Avioliiton esteet
4 § (16.4.1987/411)
Avioliittoon ei saa mennä alle kahdeksantoistavuotias.
Oikeusministeriö voi kuitenkin erityisistä syistä antaa kahdeksaatoista vuotta nuoremmalle luvan mennä avioliittoon. Ennen asian ratkaisemista luvanhakijan huoltajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jos hänen olinpaikkansa voidaan kohtuullisin toimenpitein selvittää."
Erityissyistä ei mainittu sen enempää, mutta käsittääkseni ne tarkoittavat nimenomaan raskautta tms. syytä.
Mitä taas saarnaamiseen tulee.. Ymmärrän hyvin, miksi ihmiset suhtautuvat varauksella naimisiin meno ajatuksiisi. En ole itsekään vielä mikään kovin vanha, sinua vain viisi vuotta vanhempi, kuitenkin voin jo tällä elämänkokemuksella sanoa, että puolitoista vuotta on hyvin lyhyt aika olla yhdessä ennen noin isoa sitoutumista. 17-vuotiaana sitä usein tuntee, että on hyvin varma kaikesta, mutta myöhemmin huomaa, että monia asioita olisi voinut tehdä toisin. Itseäni ihmetyttää, mikä kauhea kiire teillä on tehdä loppuelämäänne vaikuttavia päätöksiä? Tutkimustenkin perusteella suhteen alkuhuuma kestää usein ensimmäiset 3 vuotta, minkä jälkeen vasta näkee, miten arki suhteessa pelaa. Tämänkin kannalta ja sitten vielä teidän ikänne huomioiden on erittäin riskialtista mennä tuossa elämänvaiheessa naimisiin. En sano tätä siksi, että kadehtisin onneasi tai että haluaisin latistaa sinua. Sanon tämän siksi, että muistan vielä hyvin, kuinka fiksu omasta mielestäni olin 17-vuotiaana ja kuinka typerä nyt ajateltuna silloin olin.
Joka tapauksessa toivon sinulle/teille kaikkea hyvää jatkossakin riippumatta siitä, päädyttekö lopulta naimisiin vai ette.