Se oikea?

Olen seurustellut jo yli vuoden, mutta pelkään pahoin että väärän miehen kanssa.
Äitini työkaveri on mies, jota naiteltiin minulle jo kauan ennen kuin tapasin nykyiseni, sillä kaikkien mielestä olimme kuin kaksi marjaa.
Sama musiikkimaku, samanlaiset suunnitelmat tulevaisuudesta, samat mielenkiinnot, samanlainen luonne kaikin tavoin.
Kun taas poikaystäväni kanssa olemme tyystin erilaiset, enkä voi hänelle edes vapaasti kertoa ajatuksiani koska hän ei niitä ymmärrä.
Tänään tapasin pitkästä aikaa tämän äitini työkaverin ja tunsin jälleen välillämme yhteenkuuluvuuden, olin havaitsevinani saman myös hänestä. Pelkään että olen tehnyt väärän valinnan enkä tule ikinä onnelliseksi nykyisessä suhteessani. Vai olenko vain naivi kun ajattelen että vaihtamalla voisi jotain parantua?
Eikö kuitenkin ole parempi olla samanhenkisen ihmisen kanssa, kuin sellaisen joka ei koskaan kunnioita ajatuksiani, eikä ymmärrä?
2528
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Jos elät tunteella on vaara että käy miten käy. nauti elämästä kuitenkin yritä selvittää tilanne itsellesi ja toimi sitten niin.

Äänestä
  • Jossain oli hieno määritelmä rakkaudesta: Rakkaus on toisen olemassaolon vahvistamista.

    Jos on suhteessa, jossa toinen ei ymmärrä toisen haaveita, vaikka ne olisivatkin vain korkealle rakennettuja pilvilinnoja, on varmasti väärässä suhteessa. Ja jos haaveet ja ajatukset ovat vielä järkeviä.. eikä toinen silti ymmärrä, on aivan totaalisen varmasti väärässä suhteessa. Voihan toista rakastaa ja olla lähellä mutta mielestäni ei sellaisen kanssa kannata alkaa rakentamaan tulevaisuutta, joka ei ymmärrä ja jonka kanssa ei tunne yhteenkuuluvuutta.

    Jos vielä olet alkanut ajattelemaan toista rakkaasi paikalle, kannattaa otta vähän aikaa ja miettiä onko se vain tervettä pelkoa, vai todella jonkin asian muuttamis halua suhteessasi.

    Toivottavasti musta oli jotain hyötyä!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Sekaisin kirjoitti:

Olen seurustellut jo yli vuoden, mutta pelkään pahoin että väärän miehen kanssa.
Äitini työkaveri on mies, jota naiteltiin minulle jo kauan ennen kuin tapasin nykyiseni, sillä kaikkien mielestä olimme kuin kaksi marjaa.
Sama musiikkimaku, samanlaiset suunnitelmat tulevaisuudesta, samat mielenkiinnot, samanlainen luonne kaikin tavoin.
Kun taas poikaystäväni kanssa olemme tyystin erilaiset, enkä voi hänelle edes vapaasti kertoa ajatuksiani koska hän ei niitä ymmärrä.
Tänään tapasin pitkästä aikaa tämän äitini työkaverin ja tunsin jälleen välillämme yhteenkuuluvuuden, olin havaitsevinani saman myös hänestä. Pelkään että olen tehnyt väärän valinnan enkä tule ikinä onnelliseksi nykyisessä suhteessani. Vai olenko vain naivi kun ajattelen että vaihtamalla voisi jotain parantua?
Eikö kuitenkin ole parempi olla samanhenkisen ihmisen kanssa, kuin sellaisen joka ei koskaan kunnioita ajatuksiani, eikä ymmärrä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu