Katkera.
Minähän en enää takiasi vuoda.
Vuotanut ihan liikaa.
Mutta silti ajattelen sua, masentunut jo 4 kk.
Tuntuu heikkoudelta itkeä ja surra olen pitänyt viimeiset 2 kk kaiken sisälläni.
Perkele kun kukaan "ystävistä" ole kysynyt että mikä sua masentaa. Eipä ne muutenkaa ymmärtäis jos selittäisin, joten antaa olla. Pirun katkera tarina jonka haluan pitää omanani.
Taas tänä iltana huomasin ajattelevani sinua kyyhöttäessäni yksin huoneessani yöllä. Olen kylmä kuten sä olit kylmä mulle aikanaan. Kyllä ihminen voi olla julma toiselle tarkoittamatta pahaa.
Olen tunteeton ja katkera maailmaa kohtaan, elämällä ei tarkoitusta.
Olenko nyt vahvempi vai entistä hauraampi vain ?
Sen voin kyllä itsekin päätellä, ikinä ajatellut lähetteleväni tämmöistä.
Minähän en enää takiasi vuoda.
Vuotanut ihan liikaa.
Mutta silti ajattelen sua, masentunut jo 4 kk.
Tuntuu heikkoudelta itkeä ja surra olen pitänyt viimeiset 2 kk kaiken sisälläni.
Perkele kun kukaan "ystävistä" ole kysynyt että mikä sua masentaa. Eipä ne muutenkaa ymmärtäis jos selittäisin, joten antaa olla. Pirun katkera tarina jonka haluan pitää omanani.
Taas tänä iltana huomasin ajattelevani sinua kyyhöttäessäni yksin huoneessani yöllä. Olen kylmä kuten sä olit kylmä mulle aikanaan. Kyllä ihminen voi olla julma toiselle tarkoittamatta pahaa.
Olen tunteeton ja katkera maailmaa kohtaan, elämällä ei tarkoitusta.
Olenko nyt vahvempi vai entistä hauraampi vain ?
Sen voin kyllä itsekin päätellä, ikinä ajatellut lähetteleväni tämmöistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiitos! Samalta tuntuu täälläkin
=(
Joten et ole tunteinesi yksin.
Minun suruni kestänyt keväästä asti. Silloin viimeksi kuulin ihmisestä jota rakastin yli kaiken ja rakastan kai vieläkin. On vaan nää olosuhteet elämässäni sellaiset et on kai pakko luovuttaa ja unohtaa. Ehkä suru helpottaa ensi keväänä kun muutan kauas pois tältä paikkakunnalta. Ei mitään muistuttamassa hänestä enään...=(
Tuntuu vaan tosi pahalle jo valmiiksi kun tietää ettei sitten enään edes vahingossa törmätä toisiimme=(
Tiedän etten koskaan voi sitä ihmistä unohtaa. Hän antoi paljon vaikkei ehkä ymmärräkkään sitä itse.
Kun olisi olosuhteet olleet toiset silloin joskus, olisin kertonut kuinka rakastan ja välitän...kuten teen vieläkin...
Voi kauhia, kyllä ne miehet osaa olla sitten inhottavia, kun yhden sellaisen takia olet kuin maasi myynyt. elämä jatkuu ja ihmiset on edelleen julmia toisilleen. Sun pitää vaan "parantua" nopeammin
"Kipu lähtee huutamalla..."
Mutta sinähän et huuda.
Puhuttiin joskus katkeruudestakin, jos muistat. Siitä, miten se syöpyy sisälle ja kovettaa lopulta kokonaan. Sinä olit erityisen altis muutenkin, äärettömässä ylpeydessäsi tukeuduit kulisseihin, valheisiinkin kai. Minä en enää tiedä. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, en koskaan todella tuntenut sinua.
Valheellista vahvuutta sinussa on ihan liikaa, mutta siinä olet täysin oikeassa, että ihminen voi tehdä toiselle pahaa sitä tarkoittamatta. En minäkään koskaan halunnut olla julma sinua kohtaan, mutta jätitkö muuta vaihtoehtoa?
Älä silti kuvittele, etten surisi sitä, mitä meillä oli ennen kuin harhauduit maanisiin tunnemyrskyihisi, kuvitteelliseen rakkauteesi.
Minä olisin ollut ystäväsi, ilman sarkastisia lainausmerkkejä, olisin kuunnellut, ottanut osaa niin iloihisi kuin suruihisikin. Vaan kun se ei sinulle riittänyt.