Olen 15-vuotias neito, tällä hetkellä mitat n.161.5cm/52kg. Aloitin rankan laihutuskuurin viime syksynä (silloin painoin n.59kg), lisäsin liikuntaa ja vähensin syömisiä. Aikaa myöten liikunta koko ajan lisääntyi ja syöminen väheni, ja lopulta saatoin syödä päivässä vain yhden omenan. Kilot tippuivat, iho kalpeni, väsymys alkoi kasvaa. Mietin vain mielessäni niitä kaikkia herkkuja ja ruokia joita söisin jos saisin. Olin koko ajan ärtynyt, ja turhautunut siitä, kuinka elämäni pyöri painon ympärillä. Itkin usein, mutta olin onnellinen nähdessäni painon laskevan. Peilissä en silti nähnyt muutosta. Pidin itseäni liian lihavana, vaikka ystävät ja sukulaiset kauhistelivat kuihtunutta ulkomuotoani. Terveydenhoitaja kauhistui nähdessään rajun painonlaskun, ja otti yhteyttä lääkäriin. Tämä tapahtui ennen joulua, siloin painoin n.44kg. Lääkäri ilmoitti, että jos paino ei joululomalla nouse, joudun nuorisopoliklinikalle. Silloin jokin mielessäni kolahti. Joululoma tuli, ja aloin syödä paremmin. En enää tuntenut huonoa omaatuntoa jokaisesta syömästäni suupalasta. Koulu alkoi, ja painoni oli noussut lähes viiteenkymmeneen kiloon. Vanhemmat ja terveydenhoitaja olivat tyytyväisiä. Nyt paino on siis n.52kg. Syöminen on "jäänyt päälle", tiedän syöväni liikaa. Joka päivä ajattelen, että huomenna syön vähän, mutta se ei onnistu. Viikonloput ovat pahimpia. Kotona ollessani olen koko ajan kaapilla. En voi sille mitään. Lisäksi liikunta on jäänyt lähes kokonaan. Minulla ei ole enää samaa itsekuria kuin ennen joulua, nyt pelkkä koiran kanssa lenkille lähtö tuntuu vaikealta. Nyt haluan saada itseäni niskasta kiinni, aloittaa terveellisemmän elämän. En halua alkaa tuijottaa orjallisesti kaloreita, mutta minun on pystyttävä hillitsemään syömisiäni. Myös liikunnan aloitus uudelleen on tärkeää. En ole tällä hetkellä todellakaan tyytyväinen itseeni, jalat ovat leveät ja maha pömpöttää..ja silti ahmin, vaikka tiedän koko ajan lihoavani. Tällä hetkellä käyn kerran viikossa kuntosalilla, ja viime viikolla menin country-tanssikurssille, joka on kerran viikossa. Lisäksi ajattelin jumpata (tehdä vatsa-ja selkälihaksia venytellä) n.3krt/vko, ja aloittaa taas koiran kanssa lenkkeilyn. Lisäksi aikomukseni on mennä ystäväni pitämille tanssitunneille 1krt/vko. Onko tässä mielestänne tarpeeksi liikuntaa? Kuinka usein kannattaisi käydä koiran kanssa lenkillä ja kuinka kauan kerrallaan? Näin talvella vain on vaikea saada itseään lähtemään ulos, varsinkin jos pakkasta on -20c tai pyryttää. Entä ruokapuoli, kuinka paljon mielestänne saisin syödä? Ja kuinka usein herkkuja, kuten karkkia, leivoksia ym.? Minun on pakko syödä herkkuja ainakin kerran viikossa, ja uskon että useamminkin, koska en halua koko viikkoa odottaa yhtä päivää ja silloin syödä herkkuja kuin viimeistä päivää.. Haluan normaalin terveellisen elämän, en jatkuvaa kalorien ja painon laskentaa
Rakkaudella, annika
Rakkaudella, annika
Vastaukset 2
Vanhimmat
hei annika!
eiköhän sinun olisi kaikista parasta jutella asioista jollekkin läheisille ihmisille vanhemmille tai ystäville jotka voisivat tukea sinua asiasi edessä oikealla tavalla ettei se lähde samalle vaaralliselle tielle kuin jo kävit.
ruoka asioissa parasta neuvoa voisi antaa terveydenhoitajasi tai jos hän ei osaa riittävästi neuvoa hän voi varata sinulle ajan ravitsemusterapeutille joka voisi neuvoa minkä verran sinun ikäisesi tulisi syödä jotta elämä olisi terveelisellä pohjalla .
tunteet ja mielialat vaihtelee meillä ihmisillä varsinkin naisilla ja yhteiskunnan paineet siitä että kaikkien tulisi olla laihoja on kova.
tässä elämässä täytyisi päästä sinuksi itsensä kanssa ja osata suodattaa ulkopuolisen paineita joita he asettavat meille.
sinunkin olisi hyvä uskoa olevasi ihana ihminen ,uskoa olevasi hyvän näköinen sellaisena kuin olet .uskoa että muut hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. uskoa omaan menestymiseensä elämässä ja hassuinta on se kun itse todella uskoo asioihinsa niin tiedätkö niin uskovat myös toisekin ihmiset.
hyvä terve vahva itsetunto vie sinut elämäsi läpi niin hyvien kuin vaikeidenkin asioiden vallitessa että eiköhän oikein hyvää itsevarmaa elämää sinulle annika, luota itseesi niin muutkin luottavat sinuun =). lämmintä kevättä sinulle ja kaikille muillekkin toivoo tarsku!
Surullinen tuo tarina. Mut tiedätkö.. Kun olin yläasteella ja asuin vielä kotona, missä meillä oli kolme koiraa, niin silloin kävin niitten kanssa lenkillä joka päivä. Lenkin pituus oli n. 3-4 kilsaa, riippuen siitä miten mä jaksoin. Tosin joskus keväällä saatoin tehdä kolmekin sellaista lenkkiä päivässä. Ja sitten plus vielä (kiitos meidän hullulle koulun liikunnanopelle) Koulussa sitten liikuin liikuntatunneilla niin kuin muutkin. Eli aina paljon, kun opettaj oli urheiluhullu.
Makeisista olen aina pitänyt, enkä voi elää ilman niitä, joten söin niitä sitten melkoisen paljon, ja kuppiin teetä pistin aina 5 lusikallista sokeria, joten voit varmaan arvata etten ainakaan sokeria vähennä.
Mutta tuolla tavalla pysyin ne kolme vuotta yläasteella siinä 60 kilon rajassa. Tietysti aina välillä vaaka heilahteli 62:lle ja 58:lle, mutta suunnilleen se pysyi siinä 60:ssa suurimman ajan.