..kun vaan sopiva tilaisuus on kohdalla. Ihan sama: mies tai nainen.
Turha pitää mitään illuusioita omasta puolisostaan. Tilaisuus tekee varkaan niin se vaan on. Ja niin on ollut kautta maailmanhistorian.
Lopettakaa ruikutus. Sopeutukaa tilanteeseen. Jos ette halua itkuja ja hammasten kiristyksiä, unohtakaa 100% rehellisyys -vaatimukset.
Ja aina on sinkku-elämän mahdollisuus. Ihan meillä jokaisella.
Turha pitää mitään illuusioita omasta puolisostaan. Tilaisuus tekee varkaan niin se vaan on. Ja niin on ollut kautta maailmanhistorian.
Lopettakaa ruikutus. Sopeutukaa tilanteeseen. Jos ette halua itkuja ja hammasten kiristyksiä, unohtakaa 100% rehellisyys -vaatimukset.
Ja aina on sinkku-elämän mahdollisuus. Ihan meillä jokaisella.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kukaan ei omista toista ihmistä.
"kaikki pettää, jättää, jne...jne..."
Tämä ainutlaatuinen toteamus se vasta on kaikkien ruikutusten äiti.
On ollut monta, monta, monta monta...tilaisuutta pettää. On ollut todella pahoja riitoja mieheni kanssa ja mielessä kävi...mutten voi tuottaa miehelleni sellaista tuskaa. Ei kukaan ole ansainut sellaista.
Sä ajattelet primitiivisella tavalla! Ihmisesta tekee psyykkisesti terveen moni juttu, yksi niistä on ITSEHILLINTA ja ITSEHALLINTA. Jos ei niitä ole ja tilaisuus on ratkaiseva tekijä pettämisessä, niin MIELENTERVEYSKESKUKSEEN vaan, puhumalla ymmärtämään asioiden tärkeysjärjestelyn!
Eivät kaikki ole samanlaisia kuin sinä.............
Eikös täydellinen yksiavioisuus ole vain meidän kulttuurimme tuote? Miksi niin moni pettää, ellei se ole biologisesti todennäköistä? Luonto vie usein voiton moraalikäsityksistä, vaikka moraalinen minä voikin laittaa kovasti vastaan. Kaikissa kulttuureissahan näin ei ole.
Pettävää ihmistä voidaan moittia heikoksi, vaikka hän kuitenkin on vain se IHMINEN. Meidän kulttuurissamme pettämiseen taipuvaisen ihmisen pitäisi pidättäytyä yksiavioisista suhteista, mutta samalla yhteiskunnan paine pakottaa parisuhteeseen.
Ei ole helppoa ei.
Yksiavioisuuteen on johtanut moni muu tekijä kuin pelkkä kulttuuri. Kulttuurimme on ennemminkin yksiavioisuuden tuote. Tarkoitatko täydellisellä yksiavioisuudella muuten sitä, että ihmisellä on vain yksi kumppani koko elämänsä aikana, vai sitä, että ihmisellä on yksi kumppani kerrallaan? No kuitenkin, oletko tosiaan sitä mieltä, että ihmiset ovat täysin kulttuurin muokkaamia? Itse näkisin sen enemmänkin niin, että kulttuuri on ihmisen muokkaamaa ja ihmisten pariutumistavat osin perittyjä eli biologisia ja osin itse opittuja.
Yksiavioisuuden tärkeimpiä syitä aikanaan on käsittääkseni ollut se, että mies on halunnut varmistaa olevansa itse parittelukumppaninsa siittäjä. Hän on siis jäänyt kotiin perheensä avuksi samalla pitäen huolta sukunsa jatkamisesta. Siihen johti se, että naisella ei ole selvää kiima-aikaa. Jos olisi, mieshän olisi voinut sen h-hetken jälkeen mennä siittelemään monia muitakin. Eli tiiviisti sanottuna: jälkeläisistä huolehtiminen aiheuttaa yksiavioisuutta.
Jotkut evolutionistit ajattelevat, että yhtyminen mahdollisimman monen kumppanin kanssa on tarpeellista kehityksen kannalta. Mutta se yritys levittää omia geenejään mahdollisimman laajalti saattaa johtaa yksipuolistumiseen. Uskollisuus ja yksiavioisuus on tullut avuksi siihen: heikommatkin ovat saaneet mahdollisuuden suvunjatkamiseen.
Nykyaikaisia ja kulttuurillisia syitä yksiavioisuudelle on mm. tiedossa oleva sukupuolitautien riski. Ihmisen perustarve on selviytyä hengissä, ja halutaan välttää turhia riskejä harrastamalla seksiä vain turvalliseksi havaitun ihmisen kanssa. Toinen mahdollinen syy on parittelun yksityisyys. Evoluutiossa seksuaalisuus ei ole ollut sosiaalista toimintaa ja sen harjoittaminen on pyritty tekemään privaatisti. Se johtaa monogamiaan.
Luonto ei siis ole täysin moniavioisuuden puolella, eikä idea yhdestä kumppanista ole teennäinen jonkun ihmisen tai ihmisryhmän keksimä, elämistä hankaloittamaan kehitetty sääntö.
Pettävä ihminen on toki ihminen, mutta ihmisen perusitsekkäät geenit ovat järjestäytyneet niin, että sillä on mahdollisuuksia olla sosiaalinen, luotettava ja yhteistyökykyinen joukkuepelaaja.
Sanoisinpa vain oman mielipiteeni asiasta.
Itselläni kynnys pettämiseen on h-vetin korkea. Ei se johdu "korkeamoraalisesta" miehestäni (petti viime kesänä)vaan ihan yksinkertaisesti lapsista.
Miten mä voisin enään katsoa silmiin lapsiani, jos olisin tehnyt aviorikoksen? Me vanhemmat olemme kuitenkin esimerkkeinä lapsillemme, heidän tulevaa elämäänsä varten. Annamme omalla esimerkeillämme eväitä heidän omaa elämäänsä varten. SE on mun mielestä tässä asiassa se suurin kriteeri.
Kun menee naimisiin, hankkii lapsia, on sulla vastuu muistakin kuin vain itsestäsi. Ja lapsillesihan sä haluat aina parasta.
Omassa elämässänikin olen huomannut, miten paljon sitä peilaa tiedostamattakin asioita omasta lapsuudestaan ja vanhemmistaan. Haluaisinko opettaa omia lapsiani moraalittomiksi paskoiksi? NIINPÄ
Ihmettelen syvästi miestäni teostaan. Meille kuitenkin lapset ovat tärkeintä maailmassa.
Mutta. Niinkuin hän sanoi. Hänellä ei ollut tarkoitus jäädä kiinni kesäpanostaan. Näin vain kävi. Tälle panolle en ole mitenkään mustasukkainen. Se oli säälittävä, juopuneen mieheen panoyritys.
Jos meille ero tämän takia tulisi, tulisivat lapset tietämään isänsä teon. sen verran vanhoja lapset jo ovat, että totuuden he haluavat kuulla.
Sitä kannattaa jokaisen miettiä, kun käsi on menossa vieraan miehen/naisen housuihin... kannattaako??? suhteet omiin lapsiin voi menettää loppuiäkseen. Kumpiko on arvokkaampaa????? Ei kai sitä tarvitse edes kahta kertaa miettiä..............
Voi mitä naivismia.
1. Ihminen on eläin.
2. Yksiavioisuus on länsimaisen kirkon keksimä ihmisten syyllistämiskeino.
3. Kun kohdalle sattuu, kukaan ei ajattele aivoillaan - puhumattakkaan moraalista - kyllä se ajatus liikkuu ihan vaan siellä jalkovälissä.
4. Usko mitä haluat - kaikki menee heti kun himo iskee kahdelle samaan aikaan!
Kyllä se noin menee... Ehkei kaikki petä, mutta useimmiten uskollisuudessa on kyse siitä, ettei ole mahdollisuutta tai houkutusta. Houkutus tulee vuosien myötä ja siitä jos kohdalle osuu aivan ihana tapaus.
Olin 15 vuotta uskollinen, enkä olisi ikinä kuvitellut pettäväni. Mutta kappas... vuodet toi kriisit ja etäisen puolison. Eikä sitä niin vaan erota pienen kriisin poikasen takia.
Siispä sitä jatkettiin hammasta purren. Vastaan tuli työkaveri, varsinainen naistenmies. Vei jalat alta ja järjen päästä. Suhde kesti kaksi vuotta. Nyt siitä on vuosi aikaa, enkä usko enää pettäväni, sillä tuskin vastaavaa täyden kympin miestä tulee vastaan (siis fyysisesti täysi 10).
Olen siis pettäjä lopun elämäni. Enkä voi edes sanoa katuvani tuota ajanjaksoa kovin paljoa. Pikkasen välillä pisteli kun suhde oli päällä, mutta ei enää. Enkä koskaan kerro miehelleni.
rehellinen!! Kuplapussissa voi olla ihan kiva elää, mutta ei sit pidä ihmetellä, kun sitten joskus paska osuukin tuulettimeen!
tai ei, en petä miestäni. On sattunut kohdalleni monenlaista, olin myös "ihastunut" jne. toiseen mieheen ja olisin voinut pettää miestäni moneen kerran. Mutten tehnyt sitä enkä tee. Menin naimisiin sen miehen kanssa enkä halua satuttaa häntä. Toinen asia jos asiasta sovitaan, että käydään vieraalla, tai parinvaihtoseksi ... Mutten mene salaa pettämään, koska silloin avioliiton merkitys häviää. Rakastan miestäni ja haluan hänelle pelkkää hyvää, ja jos hän haluaa jonnekin muualle kun minun kanssa sänkyyn, ei kun kertomaan rehellisesti! Kaikista asioista voi sopia,m utta tuollainen salainen pettäminen on egoismiä vain. Ihmiset ovat eläimet, en kiistä. Mutta meillä on tunteet ja siitä johtuu kulttuurin tuoma yksiavioisuus. Suurin osa ihmisiä ymmärtää että on hyvijä ja huonoja asioita. Ja yksi huonoista asioista on toisen ihmisen satuttaminen. Miten voikin pettää miestä tai naista, joka luottaa sinuun ja kenelle sattuu varmaan pahasti, jos se saa tietää sinun pettämisestäsi...Jos haluaisin jotain muuta kun miestäni todellakin olisin eronnut hänen kanssa, ja sit menisin tekemään omija juttuja satuttamatta ketään. Itse ajattelen näin että jos parisuhdessa elävä ihminen ei pysty hillitsemaan itseänsä kun tulee kiusausta (niitä tulee kaikille) niin se on vain egoisti, eikä rakastaa puolison. Siinä tapauksessa on parasta olla sinkku. Eihan kukaan pakottaa elää parisuhdessa, mutta jos on sinne ryhtynyt niin on oltava jonkinlaiset rajat, paitsi jos pettäminen on sovittu juttu. Silloin se ei itseasiassa olekaan pettäminen, vaan parin seksielämän ominaisuus.
1. Ihminen on eläin, alalajiltaan nisäkäs. Mutta eläimiä on monenlaisia. Jotkut ovat moniavioisia, jotkut yksiavioisia. Se, että ihminen on eläin, ei ole mikään selitys millekään ihmisen käyttäytymiselle. Samoin kuin väite, että koira on eläin, ei myöskään selitä mitään sen koiran käyttäytymisestä.
2. Yksiavioisuus on evoluution tulosta. Kirkko ei ole ajatteleva olento, miten se voisi ketään syyllistää? Ihmiset ovat kehittäneet moraalinsa itse. Ja kuinka kukaan voisi kenessäkään aiheuttaa syyllisyydentunteita, jos ei ole mitään, mistä tuntea syyllisyyttä?
3. Ihminen ei voi ajatuksenvoimalla päättää lakata ajattelemasta. Ihmiset ajattelevat aivoillaan. Monet eläimet ajattelevat aivoillansa. Miksi mielestäsi voi olla vain ajatteleva TAI himojensa vallassa toimiva? Aivotoiminta ei lakkaa siinä, kun tilaisuus paritella muun kuin oman kumppanin kanssa koittaa. Päinvastoin: sittenhän sitä aivotoimintaa vasta alkaakin olla, kun pitää perustella itselleen tekevänsä oikein.
Moraali on käsittääkseni osa ajatus- ja arvomaailmaa, ei mikään erillinen osa ihmistä aivojen tai sukupuolielinten ohella. Miksi pidät moraalia niin paheksuttavana? Ai koska se saa sinut tuntemaan huonommaksi ihmiseksi? Miksi? Vai olisiko se tunne sittenkään siitä moraalista taikka paheksunnasta johtuvaa, vai ennemminkin siitä tunteesta, että tietää tekevänsä väärin? Onko moraali mielestäsi silkkaa paheksuntaa? Eikö se enemmänkin ole tajua siitä, mikä on hyvää ja oikein? Onko moraalia vain yhdenlaista? Vai oletko vain oppinut naivismin lisäksi uuden sivistyssanan, etkä oikein tiedä mitä se tarkoittaa?
4. Uskon, että ihmisellä paritteluvietistä huolimatta on mahdollisuus olla uskollinen yhdelle. En usko, että kaikki ovat himossaan niin heikkoja. Enkä varsinkaan usko, että ihminen on tahdoton eläin, joka vain elää seksuaaliviettinsä vallassa.
Että kyllä koiran käyttäymistä voi selittää täysin sillä että se on koira. Koiralle voi opettaa vaikka mitä temppuja ja se tekee ne miellyttämishalusta ja palkinnontoivossa, mutta kyllä se on koira siellä opittujen temppujensa alla.
Sivistys ja moraali on opittuja. Pintakuorrutusta siis. Siihen on monia historian syitä en nyt niitä käy erittelemään. Ja hienoa asioita. Mutta kun kuorrutus karisee esiin astuu primitiiviset halut, jotka kyllä vie useimiten voiton sopivan tilaisuuden tullen.
Jokaikinen ei petä tilaisuuden tullen. Itse ainakin koen suurta nautintoa saadessani sanoa noille itseään tarjoaville "tilaisuuksille", että ei kiitos. Vaikka jalkovälissä tapahtuisikin.
En käsittääksen pidä illuusiota kumppanistani. Hän on antanut minulle kuvan itsestään, mikä minä olen sitä luomaan. Tilaisuus tekee tahdottomista ihmisistä varkaan, muttei suinkaan kaikista. Joillakin ihmisillä on tahto olla sanojensa mittainen. Se on sitten voi voi, jos ei omani siihen pysty. Mistä sinä tiedät esittää asian noin totena, että "niin on ollut kautta maailmanhistorian"? Kerrotko meille tutkimuksen lähteen, vai oletammeko, että itse olet keksinyt tuon?
Sitten on mielestäni aiheellista ruikuttaa, jos toinen rikkoo luottamuksen ja lupaukset pettämällä. En vaadi 100% rehellisyyttä, mutta on ihan vapaa valinta, jos joku sellaista menee lupaamaan minulle. Ei ole pakko vakuutella olevansa uskollinen, rehellinen jne. jos tietää, että omalla kohdalla siihen voi tulla muutoksia. Ei ole pakko yrittää pitää uskollisen ihmisen kuvaa, jos tosiaan on niin seksuaalinen eläin, että se ei tunnu luonnolliselta.
Ei ne muut kumppanit, vaan ne perusteettomat lupaukset, valehtelu, vastuunkantamisesta kieltäytyminen...
Ihminen pettää vain silloin, kun on siihen TARVE.
Ihan turhaa jauhamista muuten tuo oma hieno moraali (miksei petä) tai kurja parisuhde (miksi pettää). Hienomoraalinen ihminen pettää, jos hänellä on tarve ja kurjassa parisuhteessa oleva taas ei petä, ellei hänellä ole tarvetta. Yksinkertaista :).
tarve-teoria... Menisikö ihan Maslowin-tarvehierarkiaan??
Tarve, himo... sama se millä sitä nimittää ja kuinka sitä teorisoi... Kuka tekee itse tilaisuutensa jne... Kaikki menee housut kintussa kun siltä alkaa tuntua :))
Ja mitä sitte: onpahan mitä mummona/vaarina muistella, jos dementia suo.
"Pyhimykset" voi sit sillon ihan rauhassa mököttää kiikkustuolissaan.
sellaista tilaisuutta ei vaan tule kohdalle.
tilaisuus tehdään aina itse.
jos olet itse pettäjä, niin ei sun tarvi ajatella, että kaikki sitä on.